Hävettää! Sanoin puistossa eräälle äidille VAHINGOSSA olevani tk-lääkäri. :(

Minä sanoin kerran juhlissa - jossa en tuntenut oikeastaan ketään - olevani lentoemäntä. Se minusta sitten myöhemmin tulikin.

Tuli tuosta yhdestä kommentista mieleen kun oli puhallusratsia. Mulla ikkuna jo hieman raollaan ja poliisi työntää kätensä ja alkometrin ikkunanraosta jota ajattelen avata enemmän mut vahingossa suljen ikkunan. Poliisin käsi jää ikkunan väliin puristuksiin. Mä äkkiä avaamaan ikkunaa ja pyytelen anteeksi. Pääsin sit nolona jatkamaan matkaa.

Vierailija kirjoitti:

Päädyin harrastamaan baari-illan jälkeen seksiä opiskelu ajoilta tuntemani miehen kanssa. Hän kysyi minulta että olenko  puhdas. Käsitin kysymyksen väärin johon vastasin että kävin minä illalla suihkussa :-D :-D Meni hetki ennen kun tajusin että mitä kysymys tarkoitti ja sitten korjasin että ei, ei minulla ole sukupuoli tautia.

Toinen hupaisa juttu sattui (tosin se oli miehen moka) kun sovittiin treffejä. Viestittelimme ja laitoin kellonajaksi klo. 17:00.  No miestä ei näy ei kuulu. Otan yhteyttä niin mies mulle sanoo että enkös minä kellonajaksi laittanut seitsemältä. Sekoitti seitsemäntoista kello seitsemään.  Minä vastasin että laitoin klo. 17. en klo. 19. Hieman myöhästyneenä mies tuli paikalla mutta ei siitä sen vakavampaa sit tullu koska se mies vaikutti jotenkin mouholta :-D

Mitä opiskelit? YHDYSSANAT opetetaan jo alakoulussa!

Vierailija kirjoitti:

Tuli tuosta yhdestä kommentista mieleen kun oli puhallusratsia. Mulla ikkuna jo hieman raollaan ja poliisi työntää kätensä ja alkometrin ikkunanraosta jota ajattelen avata enemmän mut vahingossa suljen ikkunan. Poliisin käsi jää ikkunan väliin puristuksiin. Mä äkkiä avaamaan ikkunaa ja pyytelen anteeksi. Pääsin sit nolona jatkamaan matkaa.

Hahahahah :D 

Meillä oli koulussa "eduskuntavaalit". Jonottelin omaa vuoroani ja kun pääsin vaalitoimitsijan kohdalle, hän kysyi nimeä. Ihmettelin kysymystä ja sanoin hiljaa "Zyskowicz". Toimitsija pyysi toistamaan ja huusin sitten täysillä "Ben Zyskowicz!!!". Tässä vaiheessa koko takana oleva jono räjähti nauramaan. Tajusin vasta silloin, että joo sen oman nimen olis voinut sanoa. Kuulin tästä pitkäääään...

Vierailija kirjoitti:

Olin menossa Kättärille muutama viikko ennen lapsen syntymää, sinnepäivystykseen. Kerroin, että vatsaan sattuu. Kätilö tokaisi oven suussa, että TÄMÄ paikka on raskaanaoleville. Silloin en osannut sanoa mitää. Autokolarin jälkeen syntymäaika meni sekaisin, en muistanut syntymäkuukautta. Lääkärin vastaanotolla oli alle kolmekymppisenä pakko tehdä vähennyslasku, koska piti tietää oma ikä. Väsyneenä ja stressaantuneena muistia ei riitä. Pitää hankkia lisää muistia. Sitä sattuu.

En ymmärtänyt yhtään mitään tästä stoorista.

Tosi erikoisia nää tarinat. Alkakaa nyt herranjestas tehdä sudokuja ja ristikoita, jos noin aivot haparoi. 

Olin aikoinani puhelinmyyjänä ja teimme töitä kahdessa vuorossa. Jökötimme luurit päässä tietokoneella eikä taukoja juuri ollut. Kävelin autolleni iltavuorosta täysin poikki ja silmät ristissä pohtien kuinka kyseinen työ ei sovi minulle. Auton ovea avatessa vatsanpohjastani suorastaan kouraisi: joku on tehnyt ilkivaltaa autolleni, avaimenreikä on varastettu!

En sentään ehtinyt soittaa paniikkipuhelua miehelleni asiasta mutta ei siitä ajamisestakaan meinannut mitään tulla kun nauroin säikähdykseni päättömyyttä. Lopetin kyseisen työn melko pian tuon jälkeen.

Minä esittelin kerran itseni ihan väärällä nimellä vahingossa tyyliin olen oikeasti Minna mutta sanoin Sari kun kättelin uusia ihmisiä.

Vieressäni ollut minut aiemminkin tuntenut ystäväni tuijotti ihmeissään mutta kysyi onneksi vasta myöhemmin illalla että sanoitko sä nimeksesi Sari, miksi ihmeessä? En osannut vastata miksi ja pidin sitä nimeä sitten sen illan.

Kun lapset olivat pieniä ryntäsivät he hotellien yms. ravintoloiden leikkipaikoille ja heitä ei saanut sitten sieltä helposti syömään. Eli marssimme aina ne kiertäen pöytään ja vasta ruoan jälkeen pääsivät niihin.

Kerran olimme kuitenkin miehen kanssa kahdestaan hotellissa mutta aamupalalle mennessä työnsin miestäni nopsaa leikkikulmauksen ohi yrittäen samalla miettiä meille pöytää mistä ei ole näkyvyyttä sinne.

Oikeasti terveyskeskuslääkärit yrittää pitää ammattinsa visusti salassa. Varsinkin toisten äitien kanssa puistossa jutellessaan. Eipä juuri kiinnosta jono räkäisiä lapsia kotirapussa....

Tietää entinen terveyskeskuslääkäri (nykyään jo kapean alan erikoislääkäri).

Soitin siskoni työpaikalle lankapuhelimeen. Tiesin että siskollani työkaveri, mies joka oli puoliksi ruotsalainen ja puoliksi kanadalainen. Hämmennyin täysin kun tämä mies vastasi siskoni puhelimeen. Esittelin itseni hienosti "hello, this is Minna, Anne's SYSTER".. ei se että esittelin itseni noin yksityiskohtaisesti mutta että puhuin vielä sekaisin englantia ja ruotsia. Vitsi että hävetti 😣

90-luvun lamavuosina, parikymppisenä tyttönä sain töitä täysin oman alani ulkopuolelta, menin elektroniikkatehtaaseen töihin. Siellä oli kova rekrybuumi menossa ja porukkaa tuli ovista ja ikkunoista... no, oli ensimmäinen työpäiväni kun kaikille parin kuukauden sisällä taloon tulleille pidettiin joku infotilaisuus. Tosiaan moni oli ollut talossa jo viikkoja ellei kuukausia, itse pari tuntia ja pihalla kuin lumiukko. Siinä työnjohtajat pitivät jotain esitelmöintiä ja sanoivat sitten että nyt kaikki voivatkin kertoa nimensä ja mitä tekevät. Arvatkaas kuka aloitti... tilanne tuli niin äkkiä että esitelyni meni seuraavasti: nimeni on Kati Mäkinen ja mä en yhtään tiedä mitä teen. Työnjohtajan ilme oli murhaava ja koko auditorio nauroi. Nolotti, mutta en tosiaan tiennyt työnkuvastani mitään ja se vain lipsahti 😆

Olin varma tätä keskustelua klikatessani, että ensimmäinen lipsauttaja haukutaan maanrakoon ja alimpaan helvettiin, muttä täähän oli sympaattinen ja hauska ketju! :D

Mä olen itse möläytellyt vahingossa vaikka sun mitä varsinkin lapsena, ja ajatellut että se on jonkin sortin mielisairautta. Nykyään lunttaan puhelinnumeroni, lasten sotujen loppuosat ja joskus jopa osoitteeni puhelimesta. Noloa mutta mielummin niin että menee oikein, kun aivot lyö tyhjää. :D

Vierailija kirjoitti:

Olin aikoinani puhelinmyyjänä ja teimme töitä kahdessa vuorossa. Jökötimme luurit päässä tietokoneella eikä taukoja juuri ollut. Kävelin autolleni iltavuorosta täysin poikki ja silmät ristissä pohtien kuinka kyseinen työ ei sovi minulle. Auton ovea avatessa vatsanpohjastani suorastaan kouraisi: joku on tehnyt ilkivaltaa autolleni, avaimenreikä on varastettu!

En sentään ehtinyt soittaa paniikkipuhelua miehelleni asiasta mutta ei siitä ajamisestakaan meinannut mitään tulla kun nauroin säikähdykseni päättömyyttä. Lopetin kyseisen työn melko pian tuon jälkeen.

Tää on paras! 😂 Löytyikö sitä ikinä myöhemmin? Mietin, että miten on mahdollista. Joku peittolevy ovenkahvassa?

En tajua, miten joku voi vahingossa sanoa olevansa lääkäri! Olen itsekin möläytellyt vaikka mitä, mutta en nyt ole sentään väittänyt olevani joku, mitä en ole. Aikoinaan harrastin tanssia 4 kertaa viikossa. Sukulainen kysyi juhlissa, olenkos käynyt paljon tanssimassa. Vastasin, että en ole, kun en osaa. Luulin, että hän tarkoittaa lavatansseja, valssia, tangoa ja sellaista. Myöhemmin äitini kysyi, miksi olen sanonut lopettaneeni tanssiharrastuksen, kun käyn 4 krt. viikossa.

Mä myös saatan vastata ihan puutaheinää jos jännittää tai tulee yhtäkkinen kysymys.

Olin muuttanut Helsinkiin kaverin luokse ja hain työpaikkaa. Kävin haastatteluissa. Siihen aikaan oli vain lanakapuhelimet. Kaverini nimi oli Armi. Kerran haastattelija kysyi puhelinnumeron lisäksi, mikä kaverini nimi on. Vastasin silmät suurena Armi Aavikko....

Olen joskus etsinyt polkupyörästäni turvavyötä. Yleensä siis kuljen autolla.

Vierailija kirjoitti:

Kerran esittelin itseni omaksi isäkseni, eli ojensin käteni ja sanoin isän nimen. Naispuolinen olen.

Mulla sama, mut puhelimessa ja monta kertaa.. aloitetaan isäukon kanssa puhelut samalla tavalla "virtasen matti tässä terve" ja kun en ole matti vaan maija niin monen monta kertaa takeltelen siinä jos ajatus vähänkin karkaa :,D

Mulla tapahtuu näitä lapsuksia kotioloissa koko ajan. Sanon miehelle että laita tiskit ja kiukuttelen kun pyykit on vielä korissa "enkö sanonut! Ai en?"

Monesti myös jos pitää sanoa joku litania esim sätkätupakkaa ostaessa "siniset palmallin purut, pitkät filtterit ja paperit" niin suusta tuleekin "sininen pitkä paperi filtteri PALL MALL eikun" (jostain syystä myös volyymi vaan nousee kun tajuan virheeni ihan kuin se huutamalla menisi oikein...) ja lopulta lallattelen tai sönkötän jo jotain ihan omaa "ö blö blö blö siis.."

Kotiavaimilla ei pääse tosiaan töihin eikä toisin päin.

Joskus kerrostalossa soittelin poikaystävälle parikin kertaa että en pääse alaovesta sisään kun on lukossa. Puhelimesta sain sitten yksinkertaisen ohjeen että samalla avaimella kuin kotioveen pääsee sisälle...edelleen. Tiesin siis tämän kyllä mutta en vaan tajunnut.

Joskus suusta on tullut "haloo" kun avaa oven.

Koputtelen myös oviin joihin ei tarttis.

Hauska ketju.

Olen itse mokaillut lukemattomia kertoja. Eilen viimeksi menin väärään rappuun (jostain syystä sama ala-avain käy kolmeen vierekkäiseen rappuun). Kävelin omaan kerrokseen ja kun olin avaamassa ovea mietin että jaa, mies on ilmeisesti vaihtanut ovikoristeen (hahaah, vuoden vitsi :D) ei siinä mitään. Kun ovi ei auennut ja hetken rynkyttäessäni aloin pankoitumaan. Säntäilin siinä paikallani kuin eksynyt lapsi enkä tiennyt mikä oli vialla. Menin vielä kerrosta ylemmäs katsoman itku kurkussa jos oma ovi olisikin siellä, no ei ollut.

Kävelin sitten hermostuneena ulos rapusta ja juuri samaan aikaan mies (mikä sattuma) oli menossa sisään MEIDÄN VIEREISEEN rappuun. Hämmennys oli molemmin puolinen ja sanoin "siis ai asutaanko me siellä!?". Ei tässä ole mennyt kuin kuusi vuotta samassa asunossa.