Hävettää! Sanoin puistossa eräälle äidille VAHINGOSSA olevani tk-lääkäri. :(

Kotiäitinä sitä ehkä elää niin lasten kautta että oma nimikin unohtuu ;)

Mä en oo ainut kuka sekoilee puheissaan =)

Muisti on niin olematon =)

ap

Sitä se liika palstailu teettää, rupeaa livenäkin puhumaan puuta heinää.

Nauran ääneen täällä teidän hölmöilyille. Ootte ihania! :)



Mulle kävi kerran näin kun asuin yhdessä siskoni kanssa opiskeluaikoina joskus. Meidän kämpälle tuli jotain mun kaverin kavereita jotka tunsin kyllä mutta jotka eivät tunteneet siskoani. Esittelin siskoni: "tässä on sisareni Kaisa" vaikka oma nimeni on Kaisa.



Joskus sille ei vain voi mitään että suusta tulee jotain ihan muuta kuin mitä piti. :D

Päivän paras juttu! :)

ihan tosissani muistellut äitini nimeä. "äh, mikä se nyt onkaan... tota..."

Samoin olen kassalla maksanut ostokseni ja ihan muina miehinä kiittänyt ja lähtenyt kotiin, tietenkin ilman ostoksiani.

sitten esittelit itsesi lääkäriksi, jos et ole mitään sinnepäinkään :D

Terveyskeskuslääkäri on niin pitkä ja vaikea sana, että hankala sanoakin.

Vai käviköhän niin että sanoit miehesi ammatin? Sehän on suht yleinen lapsus jos miehen ammatti on selvästi "parempi"...

Jos asia tulee myöhemmin puheeksi, väitä pokkana että kyseessä oli väärinkäsitys.



Minullekin on sattunut noita ajatuskatkoksia, ihana kuulla että muillakin on samanlaista.



Vakiona: numerot on tosi hankalia muistaa ja kun lapsia on monta, pitää miettiä pitkään, että millon on jonkun syntymäpäivä (hetun loppuosat on pakko katsoa kela-kortista, omani sentään muistan).

Lapsen partiossa kaikki vanhemmat esittelivät itsenstä tyylin "hei, minä olen Minnan äiti" ja mieheni sanoi ensin että hei, minä olen Minnan isä ja niin minäkin sitten sanoin.

Ei ne kaikki ole jotain kokemattomia ja puolikielisiä joita ei muualle huolita.



Omassa tk:ssa on virkalääkäreitä, monet heistä yleislääketieteen erikoislääkäreitä.

Eräs heistä löysi mulle oikean diagnoosin sen jälkeen kun olin 4 v käynyt lukuisissa tutkimuksissa ja tietyn alan erikoislääkärien (sekä yksityisiä että yliopistosairaalan lääkäreitä) vastaanotoilla yhteensä yli 10 kertaa.



Tämä tk-lääkäri näki metsän puilta, ei vain tuijottanut yhtä suppeaa "kohdetta" niin kuin ne speasialistit vaan osasi etsiä syytä myös muualta.

Nyt odotan leikkausta ja toivottavasti pääsen vaivasta vuosien piinan ja hyödyttömien tutkimusten jälkeen.

Lapsen partiossa kaikki vanhemmat esittelivät itsenstä tyylin "hei, minä olen Minnan äiti" ja mieheni sanoi ensin että hei, minä olen Minnan isä ja niin minäkin sitten sanoin.

eräs isä esitteli itsensä "hei, olen Pekan äiti" :))

Olen monesti korjannut asian keskustelukumppanilleni jos olen päästänyt vastaavanlaisen lapsuksen. Reaktio on ollut wtf. Eli parempi olla selittämättä, jos lapsukseen ei ole mitään järkevää syytä.



En tiedä onko aivoissani jokin kytkös väärin. Suusta tulee muuta kuin mitä piti sanoa. Vähän niin kuin tic-oire, täysin kontrolloimatonta. Onneksi tämä on todella harvinaista, mutta yllätyn itsekin kun näin käy.

naimisiinmenoni "kunniaksi"... no, pomoni pomo ( joka ei tiennyt että olin mennyt naimisiin ) kysyi että mitäs kakkua täällä tarjotaan ja minä näppäränä naisena vastasin että sukupuolenvaihdoskakkua! Naimisiinmenokakku kuulosti niin tylsältä että ajattelin sukunimenvaihdoskakkua tarjoavani... no sukunimi vaihtuikin sukupuoleksi :) No, porukkahan repesi ihan huolella ja meikäläinen meni niin lukkoon etten edes osannut korjata virhettäni :) jälkeenpäin on tälle naurettu töissä muutama kerta ja pomon pomo on rento kaveri, kyseli vain että mitäs sukupuolta minä nyt sitten olenkaan...

Mulla ei mene tavalliset sanat niin sekaisin, mutta jotenkin mun silmäni ja suuni eivät pysty koordinoimaan tekemisiään silloin kun mun pitää sanoa ääneen numeroita. Sanon ihan puuta heinää vaikka ajattelen kyllä ihan oikeaa numeroa. Esim. jos pitäisi kutsua joku kello viideksi Torikatu neljääntoista, se voi tulla mun suustani muodossa "tervetuloa sitten kello yhdeksäntoista Torikatu kolmeen".

kun oltiin opiskelukavereiden kanssa ravintolassa. Tuli puheeksi pienet päähänpinttymät joita ihmisillä on. Minulla on tapana hanasta juodessani laskea kulaukset ja juoda parillinen määrä niitä. Ravintelissa sanoin juovani aina parillisen määrän kulauksia, unohdin vain tarkentaa sen koskevan lähinnä hanasta juomista. Kaverit ihmettelivät "ai ainako?!", johon minä myöntelin.



En kehdannut sitten tajuttuani enää korjatakaan, ja sitten yliopistolla laskeskelin kulauksia aina jos joku kavereista tarkkailisi..



Ala-asteella tulin sanoneeksi osaavani saksaa, koska tätini asuu saksassa ja on puhunut sitä minulle. Sitäkin oli nolo todistella sanomalla "ich liebe dich" tyhmille pojille (ainut mitä oikeasti osasin saksaksi).

ystävälläni on 5 lasta, ja kerran hän oli unohtanut yhden lapsen laskuista kokonaan pois, kun kertoi uudelle tuttavuudelle lapsistaan. Mietti pitkään, kuka ihme se viides lapsi oikein olikaan:-D

itseni yleensä ihan vahingossa oikeustieteen tohtoriksi.

Ei aavistustakaan, mistä se aina lipsahtaa!

Mä nauran täällä vedet silmissä :D