Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmiset ovat oikein saaneet työpaikkansa?
06.11.2024 |
Valtaosa kuitenkin on töissä ja itse ihmettelen miksen kelpaa mihinkään. En jotenkin usko, että kaikki työssäkäyvät ihmiset on mitenkään erityisiä.
Kommentit (103)
Tuuri, sattuma, kuulemma joku joskus koulutuksestakin ehkä hyötynyt jotenkin. Omalla kohdalla meni aika lailla niin pitkän kaavan mukaan kunnon mahdollista. Sitten sattuman kautta osui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuuri, sattuma, kuulemma joku joskus koulutuksestakin ehkä hyötynyt jotenkin. Omalla kohdalla meni aika lailla niin pitkän kaavan mukaan kunnon mahdollista. Sitten sattuman kautta osui.
"Kun on mahdollista" ei kunnon...
Ihan julkisen haun kautta olen saanut kaikki työpaikkani. Olen nyt kuuden vuoden aikana vaihtanut työpaikkaa kahdesti (vakituisesta toiseen ihan omasta halustani) ja molemmat paikat ovat olleet julkisessa haussa. Ensimmäisessä kävin psykologiset testitkin. Ikää on nyt 56, eli olen molempia hakiessani ollut vielä yli 50-vuotias. Kyse normaaleista toimistotehtävistä.
Tytär on valmistunut maisteriksi noin viisi vuotta sitten. Hän on tehnyt kaikenlaisia töitä koko opiskeluajan (alkaen sieltä Mäkkärin kassalta) ja sai heti työpaikan valmistuttuaan (julkisen haun kautta). Aloitti ihan perustason tehtävissä, mutta on nyt edennyt vaativiin asiantuntijatehtäviin.
Poika työllistyi ensi vuokratyöfiman kautta, mutta palkattiin sitten vakituiseksi ko. yritykseen muistaakseni noin puolen vuoden kuluttua.
Itse olen valmistunut 80- ja 90-lukujen taitteessa ja silloin ei todellakaan kävelty mihinkään suoraan töihin. Minä olen ollut onnekas ja määräaikaisena aloittamani työsuhde vakinaistettiin juuri siinä pahimman laman aikaan. Sen jälkeen en ole ollut ikinä työttömänä, vaikka työpaikkaa olen vaihtanut useampaankin kertaan, mutta aina tosiaan omasta tahdostani ja ihan normaalien hakukuvioiden kautta.
Vierailija kirjoitti:
Mä olin työvoimakoulutuksessa myynnin ammattitutkkntoon, tein siihen kuuluvan työharjoittelun Prismassa ja pääsin sitten samaan Prismaan kesätöihin ja myöhemmin sain vakipaikan. Mieheni oli henkilöstönvuokrauksen kautta töissä teollisuuden firmassa ja pääsi sitten talon kirjoille vakitöihin. Me molemmat mieheni kanssa ollaan jännittäjiä, joten jos oltaisiin haettu töitä ja päästy työhaastatteluun, niin se haastattelu olisi erittäin todennäköisesti mennyt pieleen jännittämisen takia, joten meillä on ollut todella hyvä onni kun ollaan saatu jalka oven väliin näin ja saatu vakityöt.
Itse sain myös vakityön opintoihin kuuluvan harjoittelun kautta, olin alanvaihtaja. Siksi surullista, että käytännössä aikuinen tai ainakaan perheellinen ei voi enää opiskella ellei ole tarpeeksi pätäkkää taskussa.
Edellisessä paikassa olin työkkärin rekrykurssin kautta ja minulle sanottiin suoraan että eivät olleet kovin halukkaita palkkaamaan minua mutta työkkäri oli jotenkin kammennut kuitenkin minut mukaan. Kyllähän siellä kumminkin toistakymmentä vuotta vierähti kunnes lopulta itse otin loparit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne alku-uran työt sain jonkun tutun kautta. Ensimmäiseen kesätyöpaikkaan pääsin 18-vuotiaana, kun äitini ja isoisäpuoleni olivat kyseisessä paikassa töissä. Siellä vietin muutaman vuoden. Toiseen paikkaan pääsin tätini ja serkkuni kautta. Siellä vietin vuoden. Kolmanteen paikkaan pääsin kesätöihin isäni kautta. Neljänteen pääsin ihan omin avuin, mutta en varmasti olisi, jos ei noita aiempia olisi ollut taustalla. Siellä vietin sitten 7 vuotta, kunnes tulin tähän nykyiseen työpaikkaani, jonne yksi tuttu suositteli hakemaan.
Lähinnä suhteilla siis...
Olin aiemmin alalla jossa en viihtynyt.
Opiskelin uuden ammatin aikuisena ja keräsin harjoittelukokemusta nimekkäistä paikoista, joista kysyin jatkoa varten hyvät ja alalla tunnetut suosittelijat.
Harjoittelu avaa ovia, vaikka onkin varsinkin aikuiselle usein nöyryyttävää mennä niihin joko ilmaiseksi tai n.1600€/kk korkeakouluharj.palkalla... silti kannattaa jos pelaa korttinsa oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä pääsin jouluapulaiseksi postiin kun olin yliopisto-opiskelija. Sitten kesätöihin ja sinne jäin
En tiedä nykypäivän vaatimuksia, kun ei pääse millään, joka vuosi haen kun teen vain osa-aikaista työtä.
Haastatteluihin olen päässyt ihan rehellisesti suhteilla: aina on joku entinen työkaveri ollut firmassa johon on haettu kaltaistani tekijää. Muutaman kerran he ovat ottaneet yhteyttä ja pari kertaa olen itse kysellyt avoimesta paikasta tutulta ja sitä kautta sitten päässyt HR:n haastatteluun ja siitä sitten eteenpäin teknisiin haastatteluihin. Pakko myöntää että noiden olemassaolevien verkostojen hyödyntäminen on madaltanut sitä ensimmäistä porrasta.
Sanottakoon vielä että haastattelut ja palkkaamispäätökset ovat tehneet aina muut kuin tuttuni :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se selvä, että suhteet vaikuttaa mutta niitähän on meillä jokaisella; naapurit, sukulaiset, tuttavat. Aina mielellään palkataan meillekin julkiselle joku, jonka joku jo tuntee. Se on vaan ihan fakta. Jos tulee äkillinen tarve työntekijälle niin kysytään tunteeko joku sopivaa henkilöä ja sitten siitä sijaisuuden tai määräaikaisuuden kautta pääsee taloon.
Nykyään vaan tuntuu, että hakijoilla on ruusunpunaiset kuvitelmat isosta palkasta ilman juurikaan velvollisuuksia. Niin se vaan on, että pohjalta pitää aloittaa useinkin ja määräaikaisesta palvelussuhteesta. Jos on hyvä työntekijä niin kyllä se jatkoa poikii isossa talossa, ei hyvää haluta päästää pois.
Itse olen saanut kaikki työpaikkani nuoresta lähtien itse,paitsi muutama kesä sukulaisen firmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuohan se nykyään on. Jos olet jännittäjä tai outo niin aika vaikea työllistyä. Nykyään noissa haastatteluissa saattaa olla useampi kierros ja videohaastatteluja eli siitä on tehty ihan peliä.
No, en kyllä ainakaan itse ala tekemään mitään videohaastatteluja. Jos ei ilman kelpaa, niin olkoon ilman ammattitaitoista työntekijääkin
Soitin ja kysyin töitä pyydettiin tekemään lauantai-illan sijaisuutta, menin ja sillä tiellä edelleen 15 vuoden jälkeen. Tosin eri tehtävässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan julkisen haun kautta olen saanut kaikki työpaikkani. Olen nyt kuuden vuoden aikana vaihtanut työpaikkaa kahdesti (vakituisesta toiseen ihan omasta halustani) ja molemmat paikat ovat olleet julkisessa haussa. Ensimmäisessä kävin psykologiset testitkin. Ikää on nyt 56, eli olen molempia hakiessani ollut vielä yli 50-vuotias. Kyse normaaleista toimistotehtävistä.
Tytär on valmistunut maisteriksi noin viisi vuotta sitten. Hän on tehnyt kaikenlaisia töitä koko opiskeluajan (alkaen sieltä Mäkkärin kassalta) ja sai heti työpaikan valmistuttuaan (julkisen haun kautta). Aloitti ihan perustason tehtävissä, mutta on nyt edennyt vaativiin asiantuntijatehtäviin.
Poika työllistyi ensi vuokratyöfiman kautta, mutta palkattiin sitten vakituiseksi ko. yritykseen muistaakseni noin puolen vuoden kuluttua.
Itse olen valmistunut 80- ja 90-lukujen taitteessa ja silloin ei todellakaan kävelty mihinkään suoraan töihin. Minä olen ollut onnekas ja
Näin se menee. Tuota tarkoittaa se, että laittaa jalan oven väliin
Työnäytteillä. Olen data-analyytikko ja olen tehnyt työhakemuksen liitteeksi näyteanalyysin jostain firman alaan liittyvästä asiasta.
Mitä se käytännössä tarkoittaa, että olette päässeet suhteilla töihin? Onko setänne joulupöydässä pyytänyt teidät firmaansa vai? Minulla on aika iso perhe ja ystäviäkin, enkä silti ihan hahmota miten pääsisin suhteilla töihin.
Vierailija kirjoitti:
Nepotismilla, muilla suhteilla, tai tyytymällä tes minimipalkkaan.
Muuta en keksi.
Mulla se vaati satojen kilometrien muuton alueelle, jossa alani työvoimasta oli ja on yhä pulaa.
Työnantajani oli laittanut kyselyä opettajille, olisiko valmistuvissa kiinnostuneita tulemaan heille töihin ja minä olin valmis lähtemään. Sain työpaikan jo hieman ennen papereitani.
Palkkani oli toki aluksi suhteellisen vaatimaton, mutta onhan tuo tässä vuosien mittaan noussut ihan kivasti, n.70%
Minulle soitettiin ja pyydettiin töihin, olin siellä 24 vuotta kun jäin eläkkeelle.
Hain, mutta en päässyt. Se, joka valittiin, irtisanoutui parin kuukauden päästä. He soittivat sen jälkeen minulle.
Kokkareita palkattu joka paikkaan