Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmiset ovat oikein saaneet työpaikkansa?
06.11.2024 |
Valtaosa kuitenkin on töissä ja itse ihmettelen miksen kelpaa mihinkään. En jotenkin usko, että kaikki työssäkäyvät ihmiset on mitenkään erityisiä.
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Pitää tuntea oikeat ihmiset ja olla hiukan pelisilmää.
Poliittinen aktiivisuus sopivalla tavalla auttaa monesti myös asiaa.
Julkiselle puolelle tosiaan iso etu,jos on Demari tai Kepulainen,myös Vihreä tai Vasemmistoliittolainen on plussaa kultturialalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen nyt saa työn ainakin täysin sukupuolen ansiosta. Pääsevät aina vaivatta aspatehtäviin. Naiset saa muutkin asiat helpolla elämässä parisuhteen ja seksiä.
Ihan tuurilla. Satuin lukemaan eräästä yrityskaupasta jutun ja tajusin omaavani juuri tuohon tilanteeseen uniikkia osaamista. Laitoin jutussa mainitulle henkilölle viestin että onko teillä tarvetta tämmöiselle osaamiselle ja puolen tunnin kuluttua tuli kutsu haastatteluun.
Vierailija kirjoitti:
Lähes joka kerta tutun kautta.
Mä olin työttömänä 410 päivää ja lähetin joka kuukaus kymmeniä hakemuksia. Pääsin koko aikana kahteen haastikseen, en saanut paikkaa. Lopulta työllistyin TUTUN kautta. Joten ap älä huoli, vika ei ole sinussa, nämä työpaikat vaan pääosin menee näin. En saanut nykytyötä koska olin parempi kuin sata muuta hakijaa, vaan koska suosittelijani oli arvostettu tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Nepotismilla, muilla suhteilla, tai tyytymällä tes minimipalkkaan.
Muuta en keksi.
Eli te olette oikeasti työttömiä siksi, kun tessin minimipalkka ei kelpaa? No se selittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helposti, minä olen vain mennyt töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää tuntea oikeat ihmiset ja olla hiukan pelisilmää.
Poliittinen aktiivisuus sopivalla tavalla auttaa monesti myös asiaa.
Julkiselle puolelle tosiaan iso etu,jos on Demari tai Kepulainen,myös Vihreä tai Vasemmistoliittolainen on plussaa kultturialalle.
Ei työnhaussa tartte poliittista kantaa kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku väitti tässä ketjussa, että yli nelikymppiset vain käveli työpaikkaansa. Kommentoija taisi olla aika nuori :) Minä olen 44-vuotias ja työnhaku on ollut aina vaikeaa. Isäni vaan käveli töihin. On jo kuollut eli tuollaista tapahtui siis joskus 60-luvulla.
Hoitoalan töitä sain helposti jo ennenkuin oli papereitakaan. Kun niihin kyllästyin ja kouluttauduin toiselle alalle 35-vuotiaana, niin siinä vaadittiin jo tutkintoa ja mikä kamalinta; suosittelijoita. Ongelma ei ollut siinä, ettenkö olisi hoitanut opintojani ja entisiä töitäni hyvin. Lähinnä mietitytti se kun pysyvää henkilöstöä ei monessa paikassa ollut.
En saanut uutta koulutusta vastaavaa työtä vasta kuin palkkatuettuna. Eli pitkä työttömyysjakso siinä oli. Palkkatukityö loppui ja nyt ei töitä ole. Tuntuu että alan olla liian vanha, vaikka juuri nyt minulla olisi paras hetki keskittyä töihin, kun perhe on jo perustettu, lapsi on iso eikä velat kaadu niskaan.
Itse pääsin hyvällä tuurilla ensin työpaikkaan huonolla palkalla ja sitten kovalla työllä turhasta valittamatta ja mistään kieltäytymättä ylennyt hyväpalkkaisiin hommiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin muutamia vuosia sitten työttömänä parisen vuotta, paljon kävin haastatteluissa mutta en mihinkään päässyt. Sitten pääsin aivan kamalaan paikkaan määräaikaiseksi. Tarjottiin jatkoa, en suostunut. Jäin taas työttömäksi ja koronakin alkoi. Olin rennosti ansiosidonnaisella, kun koronan takia sitä vielä jatkettiin 6kk. Sitten keväällä 2021 hain ja sain paikan, määräaikaisen. Oli kiva mutta halusin vakituisen. Sain senkin. Ikää 50v ja kyseessä yleisesti tehtävä johon tulee satoja hakemuksia. Paikka on erikoinen ja vie mielenterveyden mutta palkka tulee. Eli en varmaan mihinkään kivaan paikkaan enää valituksi tule.
Itse vaihdoin alaa ja lähdin nollista liikkeelle uudessa.
- hain töitä
- haastattelukierros 1
- haastattelukierros 2
- tekniset testit
- psykologiset testi
- testien tulosten purku
- haastattelukierros 3
-> työtarjous ja työpaikka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutun ja suosittelijoiden kautta. Yleensä kun lähtee duunista niin ne tulee kysymään, että tiedätkö ketään joka voisi tähän toimeen tulla. Harva yritys lähtee hakurumbaan ellei kyse ole jostain markkinointikikasta tai erityisosaajasta. Linkedin kautta nykyään kai työllistyy.
Sitä minäkin olen ihmetellyt. Työpaikoilla on monennäköistä suhaajaa ja koheltajaa. Myös mustamaalaajia ja ilkimyksiä löytyy. Jos minusta joskus tulee työnantaja, aion olla tosi tarkka minkälaisen työyhteisön rakennan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin siivous- ja tiskaushommia kesä- ja iltatöinä, vuokrafirmaan tekemään toimistotöitä merkonomin papereilla, siitä jäin asiakkaalle palkolliseksi muutaman vuoden jälkeen. Itseopiskelua it-alalla kotona ja vastaavia tehtäviä oman toimen ohella työantajalla, siitä eri it-yrityksiin. Nyt vanhempana pitkään asiantuntijatehtävissä ilman muodollista amk/korkeakoulututkintoa alalle, palkka 5500€/kk.
Tuuria on ollut paljon, mutta sitä auttaa myös motivaatio, kiinnostus alaan ja kova tekeminen, ilman että jonkun tarvitsee kytätä vieressä edistymistä.
No tässä lyhyesti edelliset kerrat kun sain töitä:
- kysyin töitä tutulta yrittäjältä kaupan pihalla
- aloin yrittäjäksi
- minua kysyttiin töihin
- kuulin kaverilta, että x hakee työntekijää, soitin ja kävin juttelemassa
- hakemua työkkärin ilmoitukseen, haastattelu
- vuokratypaikka, täytin aiis heidän kaavakkeet
- kyayin tutulta yrittäjältä yhteiseen harrastukseen liittyneen tapahtuman jälkeen, olisiko töitä.
- työkkärin ilmoitus, hakemus haastattelu
- opintojen harjoittelun jälkeen sain määräaikaisen samasta paikasta
Menin ammattikouluun ihan vain kun sanottiin, että tutkinnolla saa korkeampaa työttömyystukea. Minun ei ollut koskaan tarkoitus työllistyä, ajattelin olevani sopimaton työelämään.
Ennen viimeistä opiskeluvuotta laitoin hakemuksen kuntarekryyn, jos vaikka saisin kesäksi töitä, kun alkoi näyttää että kohta on pakko nostaa opintolainaa. Ei tärpännyt. Mutta valmistuttuani sain sitten tuon jo unohtamani ilmoituksen perusteella puhelun, että pääsisinkö viikonloppuna työvuoroon. Oli parempaa menoa eikä kauheasti kiinnostanut, joten sanoin että en pääse. Soittaja kysyi, saako minulle soittaa myöhemmin samalla asialla. Miksipä ei. Mietin, laittaisinko numeron estoon, mutta en laittanut.
Muutaman päivän päästä sama esimies soitti sitten uudelleen ja päätin huvikseni käydä kokeilemassa. Tuossa työpaikassa olinkin sitten kymmenen vuotta. Ja rakastin työtäni! Rakastan edelleen, joskin työpaikka on kertaalleen vaihtunut.
Eli itse koen saaneeni työpaikan ihan tuurilla. Ja omasta panoksestani huolimatta, enemmän kuin ansiosta.
Ensimmäisen vakituisen työpaikan sain kun soitin kyseisen firman pomolle ja kyselin työpaikan perään, seuraavana päivänä pääsin haastatteluun ja sain työpaikan. Hetken töissä oltuani ymmärsin syyn miksi palkkasivat niin nopeasti, työntekijät vaihtuivat viikottain ja olin vielä niin naiivi että hyväksyin alhaisimman mahdollisen palkkauksen. Kaikenlaisiin matalapalkkaisiin hanttihommiin olen päässyt kohtuu helposti, mutta ns. mukaviin hommiin en ole koskaan päässyt lukuisista hakemuksista huolimatta.
Menin vaan tehtaalle puristamaan mestarin kättä jämäkästi ja sanoin suoraan silmiin tuijottaen että minä tulin tänne nyt töihin.
T: Boo Meri
Sattumalta ja hyvällä onnella. Tiedän aika monta, joiden vakituinen työpaikka on täysin sen ansiota, että sattuivat olemaan oikealla hetkellä oikeassa paikassa. Alku on usein ollut sijaisuudessa, joka on jatkunut niin, että on viimein päässyt vakituiseksi.