Miten ihmiset ovat oikein saaneet työpaikkansa?

Nykyisen työn sain hakemalla avointa paikkaa. Olin ainoa hakija.

Aiempia paikkoja joko suhteilla tai yleisestä hausta.

Mä pääsin jouluapulaiseksi postiin kun olin yliopisto-opiskelija. Sitten kesätöihin ja sinne jäin

Vierailija kirjoitti:

Olen kaksi työpaikkaa, myös tämän nykyisen, saanut lähettämällä avoimia hakemuksia itseäni kiinnostaviin yrityksiin. Muut työpaikkani olen saanut ihan vastaamalla avoinna olevan paikan hakuun.

Olisi kiva kuulla suuntaviivoja avoimista hakemuksista, moneenko paikkaan hait, moneenko pääsit haastatteluun, kauanko meni että työpaikan sait...? 

Itse juuri hion cv:tä ja hakemusta tehdäkseni näin. 

Minut tultiin aikoinaan hakemaan kotoa töihin.

Olin peräkammarissa makoilemassa sängyssä ja kuuntelemassa radiota.

Lähdin siltä istumalta sitten töihin vuosikymmeniä kestäneelle uralle.

Tuttujen tai tuttujen tuttujen kautta jollain tapaa, aina. Hakemuksilla en ole saanut mitään.

Joku on aina suositellut, joku tuttu on ollut työllistettynä tai tuttu on tiennyt kuka oikeasti vastaa palkkaamisesta. (Esim. Yhtiön virallisilla kanavilla voidaan sanoa, ettei ole avoimia paikkoja, mutta projektin tuottaja sanoo toista) 

Työnteko on paljon rennompaa kuin työn saanti. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat tyypit (+40-vuotiaat) ovat saaneet työpaikkansa kävelemällä kysymään jostain firmasta. Ovat sitten vuosien saatossa huomanneet, ettei kannata irtisanoutua, koska se tarkoittaa ikuista työttömyyttä. Nuoremmat saavat työn suhteilla. Loput eivät saa millään.

Olen yrittänyt tehdä syväanalyysia siitä miksi en pääse ikinä mihinkään, oli työ kuinka simppeliä tahansa. Olen alkanut epäilemään, että esimerkiksi logistiikka-alalla ei erityisesti arvosteta sujuvaa kirjoitustaitoani. Antaa vaikutelman fiksuudesta (mitä olenkin), jolloin työntekijä tietänee oikeutensa jnejnejne. Olen alkanut epäilemään, että valtaosan amistason töistä saa heikolla kirjoitustaidolla. Ylipäätään harva työpaikka haluaa kovin fiksuja tekijöitä. Se tarkoittaa sitä, ettei heitä voi vedättää miten mielii.

Minä olen 43 ja en ole kävellyt mihinkään työpaikkaan kysymään töitä. Tuo oli vitsi jo minun nuoruudessani. Ensimmäiset 10v valmistumisen jälkeen tein pätkä töitä, kunnes sain vakinaisen viran. Kaikki paikat, mihin työllistyin, olivat julkisessa haussa ja sain ne hakemuksen ja haastattelun kautta. Lisäksi toki oli varmaan 100 paikkaa, joihin minua ei valittu.

Sama. 57 v, valmistuin 90-luvun lamaan, eka vakituinen työ 42 v. 

Vierailija kirjoitti:

Sama. 57 v, valmistuin 90-luvun lamaan, eka vakituinen työ 42 v. 

Tämä kommenttina 26:lle.

Vierailija kirjoitti:

Mä olin työvoimakoulutuksessa myynnin ammattitutkkntoon, tein siihen kuuluvan työharjoittelun Prismassa ja pääsin sitten samaan Prismaan kesätöihin ja myöhemmin sain vakipaikan. Mieheni oli henkilöstönvuokrauksen kautta töissä teollisuuden firmassa ja pääsi sitten talon kirjoille vakitöihin. Me molemmat mieheni kanssa ollaan jännittäjiä, joten jos oltaisiin haettu töitä ja päästy työhaastatteluun, niin se haastattelu olisi erittäin todennäköisesti mennyt pieleen jännittämisen takia, joten meillä on ollut todella hyvä onni kun ollaan saatu jalka oven väliin näin ja saatu vakityöt.

Meille palkattiin ehdokas, jolla ääni värisi haastattelussa ja näki että jännittää. Se on hyvä merkki siksi, ettei työpaikka ole hakijalle yhdentekevä eikä hän ollut hakenut vitsin vuoksi töihin. Saimme kunnon työihmisen, joka ei nyt enää jännitä meitä muita.

Samasta paikasta kilpaili henkilöitä, joista osalla oli suorastaan ylimielinen asenne tarjolla ollutta työpaikkaa kohtaan. Eihän sellaista kannata valita, joka lähtee lätkimään heti mielestään paremman paikan saatuaan pois. Työntekijän sisäänajoon menee aikansa, eikä varmaan missään jakseta tehdä sitä koko aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Suhteilla hankitaan ensimmäinen kesätyöpaikka. Siitä saa kokemusta ja pääsee etenemään kavereiden yrityksiin.

Meillä teini pääsi ihan itse perheeltä salaa hakemalla kahteen kesätyöpaikkaan. Hän otti heti yhteyttä toiseen, ettei pääse sinne, koska solmi työsuhteen muutamaa tuntia aikaisemmin. 

Hänelle sattui työkaveriksi 19-vuotias, joka viihtyi yöelämässä ja töissäkäyminen oli tahmeaa. Sanoin, että älä valita vaan ota kaikki häneltä liikenevät tunnit ja tee ne, koska olet tuntipalkalla töissä. Teini noudatti neuvoa. Kerran pomo tuli paikalle ja halusi nähdä molemmat vuoronvaihdossa. Yöelämässä viihtyjää ei näkynyt eikä kuulunut ja lopulta pomo soitti ja kysyi, että kuinka kauan menee vielä suoriutua töihin? Teiniä huvitti ja hän meni äkkiä koneelle. Hän oli myös helpottunut, koska hän ei halunnut olla pomolle työkaverinsa motivaatio-ongelmista valittava kielikello. Kun kerran tuurauksesta menivät milloin mihinkin vedoten ja palkka tuli tililleen niin hyvä niin. Ihmeellisintä oli se, että sen paikan pomo sanoi työtodistusta antaessaan haluavansa olla teinin suosittelija vaikka presidentin toimeen jos niikseen tulee, koska teini osoitti töissä tunnollisuutta, sinnikkyyttä sekä luotettavuutta poikkeuksellisen paljon.

Vierailija kirjoitti:

Pitää tuntea oikeat ihmiset ja olla hiukan pelisilmää.

Poliittinen aktiivisuus sopivalla tavalla auttaa monesti myös asiaa.

Sukulaiseni teki jo opiskelijana vapaaehtoistyötä hyväntekeväisyysjärjestössä. Sieltä sai myös suosittelijan työnhakuun.

Ensimmäiset työpaikat sain suhteilla. Sitten vihdoin opiskelin alalle, joka sopii minulle erityisen hyvin. Siitä tuli mulle intohimo ja kutsumus. Varmasti se näkyi ja kuului edellisessä työhaastattelussani neljä vuotta sitten, koska kyselin haastattelijoilta vähintään yhtä paljon kuin he minulta ja paikkaa tarjottiin jo ennen työhaastattelun loppumista.

Vierailija kirjoitti:

Hoida koulu kunnialla ja lue itsesi maisteriksi hyvämaineisella ja -palkkaisella alalla. Mene kesätöihin lähtien terassien maalauksesta edeten tutkimusapulaiseksi yliopistolla. Mene oman alan töihin opiskelun aikana, mielellään isoon sellaiseen, ja tee gradu yritykseen. Onnistuaksesi tässä tarvitset hyvät arvosanat ja kesätyökokemusta. Jatka yrityksessä vakkarina ja ala kilpailuttaa työnantajia.

Näin se ura alkaa.

Kyllä näin kävi ja työpaikka on ulkomailla 🤗 joten kiitos Suomi koulutuksestani. Mutta sain paremman tarjouksen ulkomailta 

Suhteilla saa, muttei se ilmankaan ole mahdotonta. Mieti miten sovit työhön, jota haet, miksi haet, mitä työnantaja sinusta saisi. Kirjoita hyvin. Ole itsevarma haastattelussa, mutta haastattelijoita arvostaen (he tietävät firmasta paljon enemmän kuin sinä). Ole kohtelias ja mukava. 

Hyödynnä helpompia jalka-oven-väliin systeemejä. Esim. itse tein ilmaisia harjotteluita jne. Tee ne niin hyvin, että vaikka eivät palkkaisi, suostuisivat suosittelemaan. 



Ja vielä, monissa tapauksissa, jos ei työpaikkaa löydy, perusta firma ja tee itse. Nämä tyypit on 10v päästä monesti paremmissa asemissa kuin työsuhteessa olevat. Toki voi ottaa muutaman yrityksen, ennen kuin onnistuu, että toki monet firmat kaatuukin. 

 

Tsemppiä!

Itse sain opiskelijana keikkatöitä alalta, jolle opiskelin. Siinä sai jalkaa oven väliin sen verran, että siitä poiki useita työtarjouksia, joista päädyin kahteen paikkaan. Toisessa olin vakituisesti ja toiseen tein keikkaa tarvittaessa. Nykyään teen vakituisena työtä siinä paikassa, jolle tein aluksi vain lyhyttä keikkaa.

Onni potkaisi. Vaihtoehto oli ilmeisesti johdolle epämieluinen, joten minä sain paikan. 

Voit olla vähän keskimääräistä huonompi monessa asiassa. Et ahkeroinut aivan tarpeeksi opinnoissa, et ole aivan tarpeeksi nöyrä, et ole aivan tarpeeksi lahjakas jne.

Halusin tietylle alalle. Hakeuduin alan opintoihin ammattikouluun, aikuisopetukseen. Sain harjoittelupaikan nykyisestä työpaikastani. Hoidin työt sillä tavalla, että minua kyseltiin sinne töihin heti harjoittelun jatkoksi. En jäänyt, halusin käydä opinnot loppuun. Sain rutistettua jäljellä olevat vuoden opinnot puoleen vuoteen ja heti valmistumispäivän varmistuttua soitin työpaikan esimiehelle. Aloitin työt 2vkoa myöhemmin vakituisena työntekijänä. Siitä on nyt 7v aikaa.

Minä sain työpaikkani vasta yli 10 vuoden pätkä- ja silpputyövuosien päätteeksi. Tein kaikki oman alan silput, mitä sain. Hain kaikkia paikkoja, laittelin avoimia hakemuksia, tein sijaisuuksia hankalienkin matkojen päässä (vaikka minulla oli pieniä lapsia, onneksi en ollut yksinhuoltaja).  Opiskelin lisää. Sitten pätkät pitenivät ja kokemus karttui. Välillä oli työttömyysjaksoja. Lopulta tuli vastaan työ, jossa tarvittiin kaikkea sitä osaamista, mitä olin vuosien mittaan kerännyt ja taisin olla hakijoista ainut, jolla oli kaikki työpaikkailmoituksessa toivotut osaamiset ja sain paikan. Olin jo reilusti yli 40 v. mutta parempi myöhään, kun ei ikinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin työvoimakoulutuksessa myynnin ammattitutkkntoon, tein siihen kuuluvan työharjoittelun Prismassa ja pääsin sitten samaan Prismaan kesätöihin ja myöhemmin sain vakipaikan. Mieheni oli henkilöstönvuokrauksen kautta töissä teollisuuden firmassa ja pääsi sitten talon kirjoille vakitöihin. Me molemmat mieheni kanssa ollaan jännittäjiä, joten jos oltaisiin haettu töitä ja päästy työhaastatteluun, niin se haastattelu olisi erittäin todennäköisesti mennyt pieleen jännittämisen takia, joten meillä on ollut todella hyvä onni kun ollaan saatu jalka oven väliin näin ja saatu vakityöt.

Meille palkattiin ehdokas, jolla ääni värisi haastattelussa ja näki että jännittää. Se on hyvä merkki siksi, ettei työpaikka ole hakijalle yhdentekevä eikä hän ollut hakenut vitsin vuoksi töihin. Saimme kunnon työihmisen, joka ei nyt enää jännitä meitä muita.

Sa

Tämä riippuu ihan siitä roolista, mihin palkataan. Jos palkataan ns. tunnelman nostattajaksi (HR, projektipäälliköt, myynti, markkinointi jne.), niin kyllä haetaan itsevarmaa ihmistyyppiä alusta asti. Mieti, mihin rooliin haet, ja mitä ominaisuuksia siinä tarvitaan.