Muita naisia jotka eivät kauheasti ole koskaan uskaltaneet tehdä aloitteita miesten suhteen?

Vierailija kirjoitti:

Nykyään en uskalla enkä edes halua tehdä aloitteita. Nuorena pidin sitä jotenkin ihailtavana boss lady-asenteena että naisetkin voi iskeä miehiä ja tehdä aloitteita mutta sitten kun mitkään aloitteeni eivät ikinä johtaneet tyydyttäviin lopputuloksiin niin kantani on muuttunut. Nyt ajattelen että se on jopa noloa ja säälittävää jos nainen tekee aloitteen. En tule enää tekemään. 

Sama vaikka en kyllä koskaan minään bossladyna ole itseäni pitänytkään. Enemmänkin ohjenuorana ajattelin vaan aina sitä, että kohtele toisia kuten itseäsi toivoisit kohdeltavan ja kuinka ihanaa se olisi, jos se oma ihastuksenkohde ottaisi minun suuntaan sen ekan askeleen. En siis tietenkään tehnyt aloitteita kenellekään tuntemattomille vaan sellaisille jotka ainakin jollain tasolla jo tunsin tai ainakin olin nähnyt toistuvasti samoissa merkeissä / samoissa paikoissa ja sen perusteella mies vaikutti miellyttävältä ja kiinnostavalta.

Ja ihan sama juttu. Noista omista aloitteistani ei kertaakaan alkanut sellaista oikeaa, normaalia parisuhdetta vaan ihan jo se kaikki se ihana alkuvaiheen huuma ja romantiikka puuttui kokonaan eikä jatkokaan ollut sen parempaa vaan enemmänkin kuin olisi kivirekeä kiskonut. Se naisen aloite taitaa aiheuttaa sen, ettei mies osaa / halua olla parisuhteessa tasavertainen eikä myöskään koe tarvetta naisen kivalla kohtelulle eikä varsinkaan millekään hurmaamisille. Osa myös antoi pakit heti suoraan mikä tietysti on täysin ok, mutta en omien kokemuksieni perusteella voi väittää että aloitteellisuus olisi naiselle mitenkään takuuvarma keino saada itselleen sellainen mies jonka haluaa.

Minusta alkaa tuntua siltä, että ihan kokonaisuutena tuollainen jatkuva / toistuva aloitteidenteko on epäluonnollista (myös nuorena ja/tai miehenä).

Saati sitten nämä tinderit sun muut.

Ennemminkin pitäisi tehdä nuorenakin aloite vain sellaiselle joka oikeasti kiinnostaa eikä viritellä verkkoja sinne tänne. Ja sitten jos se aloite tuottaa toivotun tuloksen niin keskittyä siihen yhteen ihmiseen ja alkaa yhdessä rakentaa sellaista parisuhdetta joka on molemmille mieluisa vaikkei just täydellinen olisi kummallekaan. Arvostettaisiin sitä, että saadaan kasvaa yhteen ja yhdessä aikuisiksi eikä olisi tätä nykymallista hepsankeikkuutta ja helppoheikkiyttä jossa kaikki on väliaikaista ja kaupan kun vaan näköpiiriin ilmestyy jotain uutta.

Nykyään tuntuu puuttuvan se sellainen vakaus parisuhteista jonka varaan voi rakentaa oman sekä perheensä elämän ja tulevaisuuden. Sitten kun se vakaus puuttuu myös nykyisestä työelämästä niin saa sitä sitten ihmetellä kun porukka on ahdistuneita, lietsovat eripuraa ja vihaavat kanssaihmisiä.

Olen tehnyt elämäni aika noin 4-5 aloitetta ikävuosieni 17-40 välillä. Kaikista näistä miehistä olin tosissani kiinnostunut ja tunsin heidän jo jotenkin ennestään. Yhtäkään aloitetta en ole tehnyt tuntemattomalle miehelle pelkän ulkonäön perusteella. Yksikään aloitteistani ei johtanut yhtään mihinkään. Lähinnä aiheuttanut kiusallisia tilanteita sen jälkeen ja miehet ovat alkaneet kartella mua tai osa jopa kohdellut vähän töykeästi, vaikka ymmärsin kyllä kerrasta, että kiinnostus ei ollut molemmin puoleista. 

Minulle aloitteen on tehnyt pari kertaa varattu mies. Näihin en tietenkään lämmennyt, koska olen aina halunnut kunnon parisuhteen. Sitten on jotain hämäriä tilanteita, joista en ole ollut varma onko mies ollut kiinnostunut vai ei tai sitten olen pelännyt, että ovat kiinnostuneita vain yhden yön jutusta kanssani.

Eli jäin tahtomattani ilman miestä, lapsia ja perhettä. Enää en aio koskaan aloitetta tehdä kenellekään miehelle, koska nykyään pelkästään se, että juttelen jollekin miehelle tuntuu aiheuttavan ahdistusta. Ilmeisesti kauhea loukkaus ja halveeraus, kun vanha, lihava ja ruma nainen kehtaa edes puhua heille.

T: ikisinkku 46v.

Aloitteita tekevät naiset pääsevät naimisiin ja perustavat perheen, aloitekyvyttömät saavat olla yksin. Miehet eivät tee aloitteita, vaikka se homma heille kuuluisi. 

Aika sama tilanne täällä. Olen sinkkuna ollessani välillä vähän yrittänyt jollain tavalla näyttää miehelle, että olen kiinnostunut. Tyyliin ystävällisiä meilejä, hymyä jne. Minusta kauhein tunne on se, kun tajuan että mies ei ole missään nimessä kiinnostunut. Tyyliin yhdestä tyypistä oudosti kuvittelin, että ehkä voisi olla kiinnostunut mutta sitten kerran vastasi meiliin aika tylistikin. Hävetti, nolotti ja ärsytti jälleen kerran, että olen taas vaan kuvitellut että joku voisi olla kiinnostunut. 

Tällä hetkellä en tee miesten suhteen mitään. En mitään, joten ollaan sitten vaan yksin. Onneks nautin suuresti vapaudesta ja yksinolosta. 

Vierailija kirjoitti:

Aloitteita tekevät naiset pääsevät naimisiin ja perustavat perheen, aloitekyvyttömät saavat olla yksin. Miehet eivät tee aloitteita, vaikka se homma heille kuuluisi. 

Lukeeko se raamatussa vai missä, että kuuluisi miehelle?

Vierailija kirjoitti:

99.9% naisista ei uskalla tehdä aloitteita miesten suuntaan.

Ja jos tekee, niin yleensä miehet pelästyvät  Olen nimittäin naisena tehnyt useammankin aloitteen. 

Tossa oli yksi nainen, joka pyysi harrastuksiin, ja lähdinkin. Kerran se toi mulle itse tekemäänsä ruokaa. Jälkeenpäin olen miettinyt, että saattoi olla kiinnostunut. 

Vierailija kirjoitti:

Aloitteita tekevät naiset pääsevät naimisiin ja perustavat perheen, aloitekyvyttömät saavat olla yksin. Miehet eivät tee aloitteita, vaikka se homma heille kuuluisi. 

Mihin tasa-arvo unohtui? 

Ei ehkä kannattaisi ottaa noita aloitteita ihan haudanvakavasti; joskus osuu, joskus ei. Jos ei osu niin onpahan ainakin varmistanut asian ei jää mietityttämään. 

Hyvinkin voi se AP:ta nuorempi mies kiinnostua. Olen 42-vuotias mies ja muutama viikko sitten tapasin risteilyllä 49-vuotiaan naisen ja sain viettää kaksi yötä hänen hytissään, upea ja mukava nainen kerrassaan. Pidin hänestä heti ja ihastuin samantien. Olemme pitäneet yhteyttä tuon risteilyn jälkeen lähes päivittäin, myös pitkiä puheluita välillä ja tuolloin olen kuunnellut hänen ääntään mielissäni. Harmi vaan kun asumme niin kaukana toisistamme, 500 km välimatkaa. Mutta ehkäpä onnistumme tapaamaan vielä.

Minä olin nuorempana todella ujo enkä uskaltanut ikinä lähestyä ketään, vaan ihastelin vain salaa ihastuksen kohteita.

Sitten kun tapasin mieheni, niin ihan yllätin itsenikin, miten rohkeaksi flirttailijaksi muutuin. En tiedä mikä ihmeen varmuus silloin iski, mutta jotenkin tunsin vain, että tuossa se on. Hän tuntui heti alusta alkaen niin samalla aaltopituudella olevalta, että tunsin että tuo on minun ihmiseni, haluan hänet ja olin jopa jotenkin varma siitä että saankin hänet.

Toki tiesin, että oltiin molemmat sinkkuja ja sillä silmällä katselemassa, kun tavattiin. Mutta aiemmin en ole uskaltanut flirttailla sellaisillekaan, joiden tiesin olevan sinkkuja. Hänen kohdallaan vain jotenkin naksahti aivot eri asentoon, ja rohkaistuin ihan kuin eri ihmiseksi.

Olen tehnyt aloitteita, ja ne ovat kaikki päättyneet huonosti, eli minut on tyrmätty. Ko miehet olleet ns tavallisia miehiä. Mutta olenkin ruma nainen. Minua ei ole miehet koskaan lähestyneet, tulleet ns iskemään tai pyytämään treffeille. Minua ei ole koskaan pyydetty edes tanssimaan baareissa tai diskoissa. Nyt olen jo sitäpaitsi vanha. 

Olisi kiva kokea, miltä tuntuu olla kainos tai nätti nainen, jota miehet ihailevat, ja tulevat iskemään tyyliin ruokakaupassa. 

Vierailija kirjoitti:

Aloitteita tekevät naiset pääsevät naimisiin ja perustavat perheen, aloitekyvyttömät saavat olla yksin. Miehet eivät tee aloitteita, vaikka se homma heille kuuluisi. 

Kyllä mä olen ollut parisuhteissa, naimisissa ja saanut lapsen. Siitäkin huolimatta etten ole tehnyt aloitteita kuin varmaan pari kertaa eikä ne johtaneet muuhun kuin pahaan mieleen. Kyllä miehet aloitteita tekee.

Ap

Mies tekee aloitteen johon nainen reagoi tavalla tai toisella.  Mies sitten arvioi tuleeko vastakaikua. Ei ole sen vaikeampaa. Ikivanha perinteinen menettely.

Vierailija kirjoitti:

Minusta alkaa tuntua siltä, että ihan kokonaisuutena tuollainen jatkuva / toistuva aloitteidenteko on epäluonnollista (myös nuorena ja/tai miehenä).

Saati sitten nämä tinderit sun muut.

Ennemminkin pitäisi tehdä nuorenakin aloite vain sellaiselle joka oikeasti kiinnostaa eikä viritellä verkkoja sinne tänne. Ja sitten jos se aloite tuottaa toivotun tuloksen niin keskittyä siihen yhteen ihmiseen ja alkaa yhdessä rakentaa sellaista parisuhdetta joka on molemmille mieluisa vaikkei just täydellinen olisi kummallekaan. Arvostettaisiin sitä, että saadaan kasvaa yhteen ja yhdessä aikuisiksi eikä olisi tätä nykymallista hepsankeikkuutta ja helppoheikkiyttä jossa kaikki on väliaikaista ja kaupan kun vaan näköpiiriin ilmestyy jotain uutta.

Nykyään tuntuu puuttuvan se sellainen vakaus parisuhteista jonka varaan voi rakentaa oman sekä perheensä elämän ja tulevaisuuden. Sitten kun se vakaus puuttuu myös nykyisestä työelämästä niin

Vau. Tosi hyvin oivallettu, uskon että juuri tuo epävakaus elämän eri osa-alueilla lisää pahaa oloa, joka näkyy arjessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

99.9% naisista ei uskalla tehdä aloitteita miesten suuntaan.

Ja miksi tarvitsisikaan kun miehet hoitaa sen homman, eikä samanlaista vaaraa jäädä yksin ole kuin aloitekyvyttömällä miehellä.

Toki silloin naisen joutuu vaan tyytyä siihen mitä tulee tarjolle ja se voi sitten johtaa erilaisiin turhautumisiin parisuhteessa kun ei saanut ihan sitä mitä olisi halunnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

99.9% naisista ei uskalla tehdä aloitteita miesten suuntaan.

Ja miksi tarvitsisikaan kun miehet hoitaa sen homman, eikä samanlaista vaaraa jäädä yksin ole kuin aloitekyvyttömällä miehellä.

Toki silloin naisen joutuu vaan tyytyä siihen mitä tulee tarjolle ja se voi sitten johtaa erilaisiin turhautumisiin parisuhteessa kun ei saanut ihan sitä mitä olisi halunnut.

Mä ainakaan ole koskaan tyytynyt vain johonkin. En mä pystyisi olemaan miehen kanssa jos hän ei olisi mun mielestä tarpeeksi kiinnostava ja mulle sopiva. Mielummin yksin kuin tyydyn johonkin vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

99.9% naisista ei uskalla tehdä aloitteita miesten suuntaan.

Ja miksi tarvitsisikaan kun miehet hoitaa sen homman, eikä samanlaista vaaraa jäädä yksin ole kuin aloitekyvyttömällä miehellä.

Toki silloin naisen joutuu vaan tyytyä siihen mitä tulee tarjolle ja se voi sitten johtaa erilaisiin turhautumisiin parisuhteessa kun ei saanut ihan sitä mitä olisi halunnut.

Mä ainakaan ole koskaan tyytynyt vain johonkin. En mä pystyisi olemaan miehen kanssa jos hän ei olisi mun mielestä tarpeeksi kiinnostava ja mulle sopiva. Mielummin yksin kuin tyydyn johonkin vain.

Tuo oli siis ap:n kommentti.

Ap