Olen 52v mies, ja avovaimoni on 43v...Onko liian vastuutonta, jos me hankimme vielä lapsen? Olemme heränneet myöhään tähän

Ehditte toteuttamaan narsismianne oikeamielisemminkin. Ei kannata maksattaa hintaa viattomilla. Kyse on kuitenkin valinnasta. Ei ole pakko.

Vierailija kirjoitti:

Ottakaa sitten tavoitteeksi kaksi. On aika karua olla parikymppinen, jonka vanhemmat on jo eläkeläisiä eikä perheeseen kuulu muita. Joutuu hyvin mahdollisesti jo huomattavan nuorella iällä olemaan arjessa jo teidän tukena eikä toisinpäin. 

Kokemusta on, vanhempani olivat teidän ikiänne kun synnyin ja ainokaiseksi jäin. 

Samoin mun tuntemalla pariskunnalla jäi ainoaksi, serkut oli jo 30+ kun syntyi ja isän puoleiset isovanhemmat kuolleet. Aika yksinäistä.

On vastuutonta. Avoparien ei pitäisi hankkia lapsia. Jos ei kykene sitoutumaan puolisoonsa, tuskin lapseenkaan.

Lapsi tuottaa paljon iloa. Vanhempana saatu lapsi on yleensä tosi toivottu ja siksi saa erityistä huomiota enemmän kuin alta parikymppisenä saatu lapsi.

Tulette iloitsemaan suuresti lapsestanne ja lapsikin on onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ajatella myös lapsen kannalta. Olet jo 67-vuotias kun lapsi on vasta 15v. Riskit sairastua ja jopa kuolla on aikamoiset tuossa iässä.

 

Ihan mitä tahansa voi tapahtua. Ei kannata elää pelkojen ohjaamana.

 

Kannattaa myös olla realistinen. Kuinka moni lapsi haluaa iäkkäät vanhemmat ja elää nuoruuden esimerkiksi alzheimerin varjostama. (Oma äitini sairastui 65-vuotiaana mutta olin itse jo 40-vuotias tuolloin). 

Ei elää peläten ja kyllä; mitä tahansa voi sattua. Mutta järki käteen sen kanssa että ikääntyessä sairaudet lisääntyvät.

Pidtitkö paskat geenisi etiäpäim?

Vierailija kirjoitti:

Minä olin täyttänyt 44v kun meidän kuopus syntyi. Perheissä joissa on monta lasta, ei ole mikään harvinaisuus teidän ikäiset vanhemmat. Tietyt riskit kasvaa, joo. Siitä aina jaksetaan muistutella. Kuitenkin fakta on, että on todella paljon suurempi todennäköisyys että lapsi on ihan terve. 

Ennen muinoin ei ollut mitenkään kummallista, että yli 40 -vuotias vielä synnytti. Ei muuta kun hommiin vaan, mutta koittakaa olla stressaamatta asiasta. Ihanaa, että olette nyt kuitenkin yhteistuumin päätyneet lastentekoon. Oma isäni on 85 -vuotias ja harrastaa vielä aktiivisesti liikuntaa - ihmiset elää nykyään pidempään ja ovat paremmassa kunnossa kuin 50 vuotta sitten samanikäiset (ei toki kaikki - osa lihottaa jälkikasvunsa jo 10 -vuotiaana lähes liikuntakyvyttömäksi), joten on hyvin mahdollista, että ehdit nähdä jopa lapsenlapsiakin vielä syntyväksi :-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä tarvitset paljon nuoremman naisen jos haluat vielä lapsia.

Ja nuoremnat siittiöt, ettei tule kehitysvammaista.

Nykyään tutkitaan kyllä kaikki mahdollinen, mikä vain vähänkin liittyy raskauteen. 

Vierailija kirjoitti:

Se on totta, että sekä nuoret että vanhat vanhemmat voivat saada ei-terveen lapsen. Mutta mitä vanhempia vanhemmat on, riski kasvaa.

Pahimmassa tapauksessa se ei-terve lapsi on 24/7 hoidettava sen 20 vuotta minkä kotona asuu. On vähän eroa valvoa öitä 20-40 vuotiaana kuin 40-60 vuotiaana.

Sitä varten tehdään sikiöseulontoja, mistä saa aika varman tiedon siitä, onko lapsella jokin rakenteellinen häiriö vai ei. Kyllä tosiaan niitä mongoloideja syntyy nuorillekin vanhemmille.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse Iltatähti. Vaikka rakastin vanhempiani, olisi kiva, jos he olisivat vielä elossa. He eivät minut saadessaan jaksaneet enää touhuta kanssani niin kuin yleensä pienten lasten kanssa touhutaan. Kasvatukseni oli vanhanaikaista. Kun läksin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, heille ilmaantui sairauksia, joiden vuoksi he eivät jaksaneet matkustella luokseni. Aloin itse käydä heillä siivoilemassa. Kun sain omia lapsia, en saanut vanhemmistani tukea. No, eipähän ole enää nyt itse iäkkäämpänä tarvinnut käydä vanhoja vanhempia auttelemassa, kun heitä ei enää ole. Sitä paitsi jos tarkemmin ajattelee, niin saatan olla jonkin verran kirjolla. Eli miettikää, millaista elämää toivotte. 

"jonkin verran kirjolla"? Miten tämä liittyy mihinkään?

Kaikkien, myös nuorempien pitäisi miettiä, onko valmis hoitamaan sairasta lasta. Synnytyksessä voi jotain käydä ja lapsi saa cp-vamman. Lapsi voi syntyä terveenä ja myöhemmin selviääkin, ettei kaikki ole kunnossa.

45- vuotiaana sain yllättäen vauvan syliin ja sydämeen. Ei valvottanut öisin ja muutenkin rauhallinen. Onnea yritykseen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävää lapselle, jos sillä on isovanhempien ikäiset vanhemmat. Sukupolvien välinen kuilu on jo melkoinen, eikä vanhat vanhemmat ymmärrä nuorisoa. Kaveritkin voi kiusata ja lapsi hävetä vanhempiaan.

Tämä kokemus mulla on, kun ystävällä on huomattavasti vanhemmat isä ja äiti kuin normaalisti muilla. Kukaan ei kyllä kiusannut häntä sen takia, mutta vanhempien oli tosi vaikea ymmärtää meidän nuorten elämää. Ja nyt kun ystävällä on yksi lapsi, ei isovanhemmat jaksa olla läsnä lapsen elämässä, kun heidän kuntonsa on jo melko huono. Eli ystävä hoitaa tällä hetkellä omia vanhempiaan ja lastaan, joka on ymmärrettävästi melko raskasta.

Tämä on ihan höpöä. Itse sain kuopuksen 43 -vuotiaana ja olen nuorekkaampi kuin moni 10 vuotta nuorempi äiti. Olen hyvin perillä teini-ikäisteni trendeistä ja miten nuoriso puhuu ja kirjoittaa, mikä on "tätä päivää". Ei se ikä ole mittari mummoutumiselle vaan oma asenne. Lasteni kavereiden mielestä olen "cool" mutsi, koska ymmärrän heidän kieltään, toisin kun monen muun nuoremmat vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien, myös nuorempien pitäisi miettiä, onko valmis hoitamaan sairasta lasta. Synnytyksessä voi jotain käydä ja lapsi saa cp-vamman. Lapsi voi syntyä terveenä ja myöhemmin selviääkin, ettei kaikki ole kunnossa.

Serkkuni oli 26 -vuotias kun sai cp -vammaisen lapsen synnytyksessä, koska lapsi ei saanut riittävästi happea kun synnytyksessä meni jokin pieleen. Antoi lapsen adoptioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankkikaa ihmeessä. Teillä on jo sen verran elämänkokemusta, että hyödytte siitä lapsen kasvatuksessa. Myös taloutenne on varmaan jo vakaalla pohjalla. 

Muistakaa myös riskit ja äidin kannattaa käydä kaikissa tarjotuissa tutkimuksissa. 

Onnea etukäteen jos onnistutte.

Teidän ei tarvitse enää jaksaa leikkiä lapsen kanssa kunhan huolehditte, että hän löytää sopivia leikkikavereita ja viette lasta myöhemmin harrastuksiin. 

Joo, tosi kiva sellaiset vanhemmat, jotka ei jaksa lähteä pyöräilemään, luistelemaan tai pulkkamäkeen. 

Eivät ne kaikki 25v. vanhemmatkaan ole niin innostuneita lasten kanssa luistelemisesta tai pulkkamäkegen menosta... Vaikkapa kuntosalille sensijaan.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ajatella myös lapsen kannalta. Olet jo 67-vuotias kun lapsi on vasta 15v. Riskit sairastua ja jopa kuolla on aikamoiset tuossa iässä.

Onko terveytesi hyvä? Ovatko vanhempasi ja heidän sisaruksensa olleet hyvissä voimissa korkeaan ikään? Perinnöllisyys vaikuttaa, toki myös elintavat. Nykyään näkee alle kuusikymppisiä vanhuksia ja "keski-ikäisiä" kahdeksankymppisiä.

Ihmeellinen asenne tämä, että "miettikää miltä lapsesta tuntuu kun on vanhat vanhemmat". On se silti varmaan kivempaa olla olemassa kuin se ettei olisi syntynyt ollenkaan. Elämässä nyt muutenkin tulee vastoinkäymisiä, joista pitää selvitä, ja saattaa ne nuoremmatkin vanhemmat olla sairaita tai muuten vaan kamalia tai voi sitä muutenkin joutua kiusatuksi. Hohhoijaa.

Vierailija kirjoitti:

On vastuutonta. Avoparien ei pitäisi hankkia lapsia. Jos ei kykene sitoutumaan puolisoonsa, tuskin lapseenkaan.

Eksäni osoittautui ajan kanssa ihan erilaiseksi ihmiseksi kuin olin kuvitellut ja olinpa onnellinen siinä vaiheessa, kun erottiin, ettei oltu naimisissa, vaikka oli yhteinen lapsi. Ero oli paljon helpompi niin sekä juridesesti että taloudellisesti. Aina se ero ei ole omasta "sitoutumisesta" tai valinnasta kiinni kun siinä on se toinenkin osapuoli ja elämässä tulee kaikenlaista. On monella tapaa paljon järkevämpää olla menemättä naimisiin. Se on vanhanaikainen instituutio, joka ei enää sovi tähän päivään.

Ei tietenkään ole vastuutonta. Suomi tarvitsee vauvoja. Antakaa palaa ja onnea matkaan! Toivottavasti vielä tärppää.

Ap ratkaise itse tämän tyyppiset asiat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse Iltatähti. Vaikka rakastin vanhempiani, olisi kiva, jos he olisivat vielä elossa. He eivät minut saadessaan jaksaneet enää touhuta kanssani niin kuin yleensä pienten lasten kanssa touhutaan. Kasvatukseni oli vanhanaikaista. Kun läksin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, heille ilmaantui sairauksia, joiden vuoksi he eivät jaksaneet matkustella luokseni. Aloin itse käydä heillä siivoilemassa. Kun sain omia lapsia, en saanut vanhemmistani tukea. No, eipähän ole enää nyt itse iäkkäämpänä tarvinnut käydä vanhoja vanhempia auttelemassa, kun heitä ei enää ole. Sitä paitsi jos tarkemmin ajattelee, niin saatan olla jonkin verran kirjolla. Eli miettikää, millaista elämää toivotte. 

Samat ajatukset. Jotenkin ap:n halu hankkia lapsia tuntuu itsekkäältä.

Omat vanhemmat oli nelikymppisiä, ja nyt kun itse olen

Tämä myös. Ystävät alkavat olla isovanhempia ja itse saattelee omaansa päiväkotiin. Ihan eri elämänveiheet menossa.