Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten osa naisista onkin niin julmia :/
23.06.2025 |
Pakko tulla avautumaan aiheesta naisten sosiaaliset pelit ja niihin liittyvä julmuus... Olen siis itse ihan aikuiseen ikään ehtinyt nainen. Nyt tulee pitkä aloitus aiheesta naisten harjoittama (työpaikka)kiusaaminen
Pitkin elämää kyllä tytöt ja naiset ovat olleet niitä julmimpia. Jo lapsena ja nuorena hirveät sosiaaliset pelit, että saatetaan yht' äkkiä vaikka jättää pois ystäväporukoista ilman mitään oikeaa syytä. Siksi, että on joutunut jostain täysin typerästä ja olemattomasta syystä sen ryhmän johtajan epäsuosioon.
Sama on toistunut työelämässä. Olen ehkä enemmän se hiljainen ja tunnollinen ja melko introvertti. Kaikille olen ystävällinen, ja kohtelen kaikkia mukavasti ja reilusti. Monella työpaikalla olen huomannut, että ne naisten sisäpiirit muodostuu siitä, että puhutaan pahaa ja juoruillaan sitten muista. Joskus nuorena ja hölmönä läksin tähän itsekin mukaan, ja sain sillä sitten suosiota... Puhuin ikävästi ihmisestä, joka kyllä olikin niin vaikea, että tietyllä tapaa sen "ansaitsi". Se kuitenkin tuntui pahalta ja siitä asti olen päättänyt, että otan vaikeat asiat puheeksi ihan suoraan, ystävällisesti ja asiallisesti, enkä lähde sellaisia asioita sanomaan selän takana, mitä en voisi sanoa päin naamaa. No, aika monesti sitten tuntuu naisvaltaisilla työpaikoilla (ja osin myös kaveriporukoissa), että sitten itse päädyn siksi, joka suljetaan porukasta, enkä ihmettelisi, vaikka puhuttaisiin ikäviä selän takana. Päin naamaa ollaan näennäisen kohteliata, mutta monella tavalla osoitetaan, että ei kuulu joukkoon eikä ole tervetullut. Tai vaikka niin, että esihenkilöasemassa oleva nainen "osoittaa paikkaa" juuri niin, että sitä ei aivan voi sanoa kiusaamiseksi tai häirinnäksi, mutta kuitenkin menee viesti perille, että ei tykätä jne. Esimerkiksi kohdellaan täysin eri tavalla. Eräässä työpaikassa oli tällainen hyvin ekstrovertti ja suulas tyyppi, joka tunsi kaikki ja oli hirveän taitava verkostoitumaan ja pitämään sellaisia sosiaalisia pelejä yllä, vaikkakin tiesin, että moni ei hänestä aidosti pitänyt ja myös hänen työn jälkeään arvosteltiin. Minä taas olin enemmän se hiljainen puurtaja. Tiedän tehneeni työni erinomaisesti ja vielä enemmänkin, luoneeni työpaikalle paljon uutta, ja ne ihmiset joihin olin oikeasti tutustunut, kehuivat miten sydämellinen, rehti ja mukava työkaveri olen. No, minä ja tämä ekstrovertti jäätiin töistä pois samaan aikaan. Esihenkilö antoi läksiäislahjan tälle ekstrovertille ja oikein toivoteltiin että kumpa palaisit vielä. Mulle ei sanottu edes kiitosta. Ja tosiaan, tiedän tuossakin työpaikassa olleeni kiva ja reilu työkaveri ja tehneeni työni vähintään yhtä hyvin, ellen paremminkin kuin tämä ekstrovertti. Ainoa ero, en ole se, joka ottaa kahvipöydässä tilaa ja naurattaa ihmisiä jutuillaan, ja joka "tyrkyttää" itsensä verkostoihin verkostoiden takia... tietysti tutustun ihmisiin yhteistyön tiimoilta, ja olen sosiaalinen, mutta eri tavalla. Kyllä se tuntui pahalta.
Kommentit (17)
Suomen kokonaistuottavuus eli TFP on ollut negatiivinen noin 20 v ajan. Tähän on suuri, mutta ei suurin, syy noissa ekstrovertti-sählääjissä joiden aiheuttamia palopesäkkeitä introvertit joutuvat sammuttelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sori. Eka kerta niin pitkä teksti ja niin putkeen kirjoitettu, etten jaksanut lukea.
Vierailija kirjoitti:
Sori. Eka kerta niin pitkä teksti ja niin putkeen kirjoitettu, etten jaksanut lukea.
Tiesin, että tämä on liian pitkä teksti monille tällä palstalla, siksi kirjoitinkin alkuun että nyt tulee pitkä avautuminen. Ehkä löytyisi joku, joka jaksaa vielä lukea ja ehkä jopa keskustella aiheesta. -ap
Taas tämä introvertti-ekstroverttihullu. Pitäisikö sun hakea jotain ammattiapua. Olen introvertti nainen itsekin, enkä voi samaistua mihinkään sun juttuihin. Sulla on nyt joku todella kova tarve projisoida ongelmasi ekstroverttien syyksi ja katsoa heitä alaspäin. Ehkä sun ylimielisyys näkyy kilometrien päähän ja ystävällinen käytös niin teennäistä, eikä sinusta pidetä sen takia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joidenkin sukulaiset myös jättävät oman onnensa nojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on totta. Monissa yhteisöissä omaa statusta nostetaan painamalla muita alas. Sukupuolesta riippumatta. Sellaisia, jotka eivät siihen peliin lähde, kutsutaan autisteiksi.
Kertoo paljon ihmiskunnasta.
Hae apua ihan oikeasti. Olet ihan pihalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mikään sukupuoliasia tämä vaan molemmista sukupuolista löytyy julmia henkilöitä.
Myös pojat ja miehet ovat julmia, mutta sinä et ole ollut poikana poikaporukassa tai syrjitty mies miesvaltaisella työpaikalla. Esimerkiksi koulussa pärjäävät pojat joutuvat usein pahasti kiusatuiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni joka on vähän narsistisen oloinen toisinaan etenkin omaa perheettään kohtaan kun olemme keskenämme niin vieraat aina tykkäävät viettää hänen kanssaan aikaa jostain syystä eniten sitten. Minä taas joka vietän aikaa paljon omissa oloissani vaikka olisi vieraita kylässä niin saan välillä kuulla jopa vierailta tms piikittelyä tai sarkastisia vastauksia jos esim kyselen jotain, yleensä ihan rationaalisia kysymyksiäkin. Juuri sellaisen kohtelun takia olenkin omissa oloissani enimmäkseen kun olen saanut monilta huono kohtelua menneisyydessä kuin nykyajassakin. Siskonikaan ei ikinä kylässä ollessaan huomioi minun aistiyliherkkyyttä vaikka muka esittää olevansa empaattinen ja kovin uskonnollinenkin
En osaa sanoa neuvoja, mutta itselläni oli nuorena sellainen asenne, että pidin naisia jotenkin ilkeinä, kateellisina, turhamaisina, juoruavina jne. Olin siis sisäistänyt negatiivisen kuvan naisista. Ja kohtasinkin paljon tuon kaltaisia naisia. Lähes kaikki ystäväni olivat miehiä, siskojani lukuunottamatta.
Sitten tapasin yhden kivan naisen ja pääsin hänen kautta hänen kaveriporukkaan. Tajusin että on olemassa paljon reiluja, älykkäitä ja hyväntahtoisia naisia. Mielikuvani naisista sukupuolena muuttui positiivisempaan suuntaan. En tiedä mistä johtuu, mutta en ole sen jälkeen kohdannut mitään kiusaamista ym naisilta. Olenkin miettinyt, että ehkä aikoinaan se näkyi jotenkin päällepäin etten arvosta muita naisia, ajattelen heistä negatiivisesti ja pidän sillä tavalla itseäni heidän yläpuolellaan. Ehkä tässä oli sellainen itseään toteuttava ennuste. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan -ilmiö.
Tällä en tarkoita että kiusaaminen olisi omaa syytäsi, mutta kannattaa kuitenkin tarkistaa omaa asennetta muita kohtaan. Siitä voi tulla negatiivinen kierre jos kohtaa ikävää käytöstä yhdeltä naiselta, ja yleistää sen koskemaan kaikkia. Ihmiset aistivat sen jos lähtökohtaisesti liität heihin negatiivisia stereotypioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori. Eka kerta niin pitkä teksti ja niin putkeen kirjoitettu, etten jaksanut lukea.
Tiesin, että tämä on liian pitkä teksti monille tällä palstalla, siksi kirjoitinkin alkuun että nyt tulee pitkä avautuminen. Ehkä löytyisi joku, joka jaksaa vielä lukea ja ehkä jopa keskustella aiheesta. -ap
Käytä saatana vaikka tekoälyä tekstin tiivistämiseen jos et muuten osaa!
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mikään sukupuoliasia tämä vaan molemmista sukupuolista löytyy julmia henkilöitä.
Ikinä kuullut mitään sanottavan naisvaltaisten työpaikkojen yhteishengestä? Sehän on jo käsite!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mikään sukupuoliasia tämä vaan molemmista sukupuolista löytyy julmia henkilöitä.
Ikinä kuullut mitään sanottavan naisvaltaisten työpaikkojen yhteishengestä? Sehän on jo käsite!
Olen ollut ainoana naisena miesvaltaisella alalla. Se oli yhtä selkäänpuukotusta, hierarkioiden etsintää, valtataistelua, kukkoilua, savustamista, pomon mielistelyä ym. Uskon että ongelmia on aina kun on pelkästään liian samankaltaisia ihmisiä työryhmässä.
Alue: Aihe vapaa
Ap jatkaa:
Samoin eräällä työpaikalla, joka olisi ollut uran kannalta tärkeä, esihenkilöasemassa oleva nainen suorastaan kiusasi minua, kun taas toista vastaavassa asemassa olevaa kohteli kuin ylimpänä ystävänään. Ja yllättäen tämä toinen oli juuri sellainen työtään osaamaton, mutta sosiaaliset pelit osaava ekstrovertti. Esimerkiksi esihenkilö kutsui tätä ekstroverttia joihinkin puolivirallisiin verkostoitumistapaamisiin sillä tavalla, että oli varma, että minä tietäisin asiasta ja tajuaisin, että minua ei ole kutsuttu. Tuntui, että hän jäi oikein odottamaan reaktiota, aivan kuin olisi ollut jokin voitto, että minua harmittaa. Monesti hän tuli sanomaan jotain ilkeää ja jäi jotenkin vahingoniloisen näköisenä odottamaan, että reagoisin, mutta yritin kovettaa itseni. Kun ilkeät viiltävät kommentit eivät tepsineet, hän saattoi huutaa. Joskus paikalle sattui joku muu, joka sitten minulle saattoi kahden kesken todeta, että tuollainen ei ole ok. Ihmeteltiin kivojen työkavereiden kanssa, miten sama ihminen voikin olla toisia kohtaan niin mukava ja herttainen, ja sitten minua kohtaan painajaismainen kiduttaja. Pitkään luulin, että vika oli jotenkin minussa, mutta ehkä olin vain sopiva kohde. Ehkä en osaa puolustaa itseäni riittävästi.
Sen sijaan miesten kanssa vastaavia ongelmia ei ole koskaan ollut. Monet rakkaista ystävistäni ovat miehiä, ja olen monesti saanut kehuja, miten rehti ja hyvä ystävä olen. Samoin työpaikoilla on miespuolisilta kollegoilta tullut paljon kiitosta (jostain syystä lähimmät esihenkilöt ovat aina olleet naisia). Vaikka työpaikan vaihdoksessa on harmiteltu, että lähden, ja ihan aidosti kiitelty, halailtu, toivottu että tulisin vielä jossain vaiheessa takaisin. Tullut positiivista palautetta, että mun kanssa on tosi kivaa tehdä töitä, saan asiat hoidettua, osaan työni jne. Ei ole kukaan ilkeillyt tai haukkunut sen paremmin minua kuin työtänikään. Päin vastoin olen saanut paljon positiivista palautetta siitä, miten hyvin teen työni.
En tietenkään sano, että kaikki naiset olisivat tuollaisia "kiusaajia" ja ulossulkijoita ja kaikki miehet jotain superhyviä tyyppejä... mutta kuitenkin kaikki nuo julmat naiset, ulossulkijat ja ne jotka antaa ymmärtää että olen jotenkin huono, ulkopuolinen ja epätervetullut, ovat kyllä kaikki olleet naisia.
Tuntuu välillä ihan tosi pahalta :( Tiedän osaavani työni ja kohtelevani kaikkia ihmisiä ystävällisesti ja kunnioittavasti, ja moni minusta tykkääkin. Mutta sitten välillä osuu tielle tällaisia ihmisiä, jotka hienovaraisesti kiusaa ja osoittaa, että en kuulu porukkaan, minusta ei pidetä ja että olisin jotenkin huono. En sitten tiedä, olenko jotenkin sosiaalisesti yksinkertainen ja siksi hyvä kohde tällaiselle, vai missä on vika... Onko teillä vastaavia kokemuksia? Miten tämän saisi loppumaan, tai edes oppimaan, ettei välitä? Välillä menee todella ihon alle ja osittain johtanut jopa alisuoriutumiseen urallani. Kohtalotovereita tai muuta keskustelua? Miten musta voisi tulla niin "kovis", etten joutuisi enää tällaisen kohteeksi? Siihen on pakko olla jokin syy, miksi se olen niin usein minä, jolle käy näin.