Olen 52v mies, ja avovaimoni on 43v...Onko liian vastuutonta, jos me hankimme vielä lapsen? Olemme heränneet myöhään tähän
Molemmilla on tullut lapsihaave vasta viimeisen kahden vuoden aikana, voimistuen pikkuhiljaa.
Vieläkö ehdimme? Kokemuksia?
Kommentit (131)
Mielestäni olette liian vanhoja vanhemmiksi. Ja 43-vuotiaana on esivaihdevuodet jo lähellä, se aiheuttaa monille kaikenlaista vaivaa. Jaksaisitteko vielä pienen lapsen hoitamisen, yövalvomiset ja sairastelun? Nauttikaa toisistanne ja oletteko ajatelleet ryhtyä tukivanhemmiksi lapsille/nuorille?
Sulla mitään naista ole vaan kotisairaanhoitaja.
Ei ku vaan yrittämään jos siltä tuntuu! Voi toki kestää pitkään ja olla onnistumatta, mutta olettepahan yrittäneet. Jaksamisen kanssa tuskin tulee ongelmia, me ainakin jaksettiin oikein hyvin vauvavuodet ja nyt sitten pienten lapsien kanssa on helppoa.
Omat vanhempani oli 49 ja 42 kun nuorin siskoni syntyi iltatähtenä. Ei mitään ongelmia ja on nykyään kaunis nuori nainen, vanhemmat hyvinvoivia.
Ei ole vastuutonta, jos mietitte tietyt asiat etukäteen sitä silmällä pitäen, jos toiselle/molemmille sattuu jotain tai syntyy erityislapsi: Millaiset lähiverkostot teillä on (onko auttavia ihmisiä)? Millainen taloudellinen puskuri teillä on? Kuinka yhdistätte työt ja lapsenhoidon, varsinkin lapsen sairastaessa? Onko teillä terveet elämäntavat ja oletteko terveitä?
Kaikkea ei voi tietää etukäteen, mutta on monia asioita joihin voi varautua. Suomessa sote-ja monia muita menoja on kiristetty hallituksen toimesta ja kiristetään varmasti jatkossakin ja tämä heijastuu suoraan ihmisten arkeen, varsinkin kriisitilanteissa. Ei ole enää olemassa kuntien kodinhoitajia, jotka tulisivat auttamaan lapsiperheitä. Mannerheimin lastensuojeluliittokin ajaa alas lähes kokonaan edullisen ja tärkeän lastenhoitopalvelun. Kriisitilanteissa rahalla (voi ostaa palveluita) ja omilla verkostoilla on ratkaiseva merkitys.
Kaiken edellä mainitun jälkeen: vilpittömästi onnea yritykseen.
Kokeilkaa vain, mutta valitettavasti harvemmin enää esikoinen syntyy tuon ikäiselle naiselle. Mutta ehkäpä teillä on onnea!
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä huonokuntoisia ihmisiä jos kuolema korjaa jo 6-kymppisenä suurimman osan....
Päiviensä määrää ei kukaan tiedä.
Oma äitini sairastaa myös alzheimeria ja oma lapseni on nyt 19-vuotias. Tämä on hänelle todella raskasta lapsenlapsena. Välillä tulee mieleen kuinka raskasta se olisikaan jos oma äitinsä (eli minä) olisin se sairastunut.
Mietittäväksi tämäkin näkökulma.
Olen iltatähti, äiti oli 44v ja 53v. Nyt 32v myöhemmin vanhemmat porskuttaa terveinä ja elinvoimasina eteenpäin. Ei mua ikinä hävettänyt vanhempieni ikä eikä ole kiusattu.
Kyllä te hyvin vilä vanhemmiksi kelpaatte:). Kuitenkin tuo jota joku sanoi, onko tukiverkkoja lähellä ja talous? Mahdolliset terveysvaivat lapsella, itsellä? Onko varaa ottaa vakuutukset kaikille? Valmiita vähentämään ulkomaan matkoja, kykenettekö hoitaaan jos lapsi sairastaa vai?
Käytännön kysymykset siis. Jos nämä ovat suht kunnossa, Onnea matkaan.
Vielä sijaisvanhemmuus? Tai mukaan toimintaan jossa saatte iloita lasten kanssa olosta tai??
Itse olen kuopus, ja äitini oli liki 40 saadessaan minut, hyvin ehti nähdä minun elämäni järjestymisen ja aikuusuuden.
Olihan ne kavereiden iäkkäät vanhemmat sellaisia vanhuksia.
Mikä näiden "iäkäs äiti"-ketjujen tarkoitus on? Jatkuvasti ollut viime aikoina näitä, eikö jo naisten syyllistäminen riitä?
Siitä vaan jos siltä tuntuu, mutta AINA lapsen etu edellä!!!
Onneksi ette tuu lasta saamaan. Ostakaa nukke
Aloittakaa vauvan yrittäminen heti ja jos ei tärppää niin sitten hoitoihin. Nyt on jo kiire jos haluatte yhteisen biologisen lapsen. Ei ole enää aikaa miettiä ja jossitella. Ja siinä samassa omat elämäntavat kuntoon jos ei jo ole. Lopettakaa tupakointi, laihduttakaa, kolesterolit ja verenpaineet tasapainoon. Jos teille tulee lapsi tuossa iässä niin teidän täytyy pysyä elossa vielä vähintään 25 vuotta ja pitempäänkin jos haluatte nähdä lapsenlapset. Ja mikä tärkeintä, ottakaa kunnolliset henkivakuutukset. Onnea yritykseen!
Yrittäkää jos siltä tuntuu, mutta vaikka moni on onnistunut tuossa iässä ette te välttämättä onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani oli 49 ja 42 kun nuorin siskoni syntyi iltatähtenä. Ei mitään ongelmia ja on nykyään kaunis nuori nainen, vanhemmat hyvinvoivia.
No onneksi on kaunis eikä ruma 🥴
Ja nuoremnat siittiöt, ettei tule kehitysvammaista.