Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit, jos iäkäs läheisesi ei vastaa puhelimeen ja asuu ysin omakotitalossa?
05.11.2024 |
Meniskö poliisit kattomaan jos pyytäisi? Kun ei muutakaan mahdollisuutta ole.
Kommentit (60)
Kinkkinen kysymys. Olen eläkkeellä ja asun yksin omakotitalossa. En todellakaan vastaa aina puhelimeen, ja tutut sen tietävätkin. Tietenkin voin liukastua ja kaatua tai saada sairauskohtauksen. Siitä huolimatta en suostuisi olemaan aina tavoitettavissa, vapaus elää omien aikataulujeni mukaan on minulle tärkeämpää. Ehkä sitten voisi huolestua, jos ei päivään tai pariin tavoittaisi yrityksistä huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Soitat hätäkeskukseen ja kerrot tilanteen. Häke antaa tehtävän poliisille joka käy tarkistamassa tilanteen.
Joo ei kuule käy.
Soittaisin huomenna uudestaan. Ollut ehkä ulkona tai muuten estynyt vastaamaan puhelimeen.
Vierailija kirjoitti:
Soitat hätäkeskukseen ja kerrot tilanteen. Häke antaa tehtävän poliisille joka käy tarkistamassa tilanteen.
Ei kuulu poliisille. Ei heillä ole resursseja moiseen. Ainoastaan, jos on jotain rikokseen viittaavaa niin menevät. Soitto naapurille. Yksityiselle hoiva firmalle ym., jos on huolta.
Vierailija kirjoitti:
Kinkkinen kysymys. Olen eläkkeellä ja asun yksin omakotitalossa. En todellakaan vastaa aina puhelimeen, ja tutut sen tietävätkin. Tietenkin voin liukastua ja kaatua tai saada sairauskohtauksen. Siitä huolimatta en suostuisi olemaan aina tavoitettavissa, vapaus elää omien aikataulujeni mukaan on minulle tärkeämpää. Ehkä sitten voisi huolestua, jos ei päivään tai pariin tavoittaisi yrityksistä huolimatta.
Ehkä mieli muuttuu jos tosiaan kaadut pahasti, saat aivoinfarktin tai vaikkapa sydänkohtauksen. Ehkä siinä tapauksessa soitat itsellesi apua jos siihen kykenet, mutta jos et, eipä sinusta kukaan huolestu vaikket viikkoonkaan vastaisi puhelimeen tai kenellekään soittaisi. Siinäpä sitten saat virua tuskissasi jos ylipäätään jäät eloon. Pääasia että sulla on vapautesi, vaikka joku sinusta ehkä huolta kantaisikin. Olet tehnyt valintasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perun sovitun kokouksen ja ajan 25km katsomaan, mihin anoppi on tällä kertaa unohtanut puhelimensa. Turvaranneketta säilyttää keittiössä, koska eihän nyt sellaista mukana voi kantaa 🙄
Hanki läheiselle rannenappi. Hän voi painaa sitä, jos kaatuu. Se hälyytyää myös talon vieressä vielä.
Jos se läheinen ei vastas, niin sinne rannenappifirmaan voi soittaa ja joku ukko menee katsomaan, onko kaikki kunnossa.
Rannenappifirmaan annetaan avain.
Kaatunut pelästyy usein niin paljon, että ei älyä painaa nappia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hanki läheiselle rannenappi. Hän voi painaa sitä, jos kaatuu. Se hälyytyää myös talon vieressä vielä.
Jos se läheinen ei vastas, niin sinne rannenappifirmaan voi soittaa ja joku ukko menee katsomaan, onko kaikki kunnossa.
Rannenappifirmaan annetaan avain.
Kaatunut pelästyy usein niin paljon, että ei älyä painaa nappia.
Paljonko tuommoinen nappi maksaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kinkkinen kysymys. Olen eläkkeellä ja asun yksin omakotitalossa. En todellakaan vastaa aina puhelimeen, ja tutut sen tietävätkin. Tietenkin voin liukastua ja kaatua tai saada sairauskohtauksen. Siitä huolimatta en suostuisi olemaan aina tavoitettavissa, vapaus elää omien aikataulujeni mukaan on minulle tärkeämpää. Ehkä sitten voisi huolestua, jos ei päivään tai pariin tavoittaisi yrityksistä huolimatta.
Ehkä mieli muuttuu jos tosiaan kaadut pahasti, saat aivoinfarktin tai vaikkapa sydänkohtauksen. Ehkä siinä tapauksessa soitat itsellesi apua jos siihen kykenet, mutta jos et, eipä sinusta kukaan huolestu vaikket viikkoonkaan vastaisi puhelimeen tai kenellekään soittaisi. Siinäpä sitten saat virua tuskissasi jos ylipäätään jäät eloon. Pääasia että sulla on vapautesi, vaikka joku sinusta ehkä huolta kantaisikin. Olet tehnyt valintasi.
Eli kun olen tullut tiettyyn ikään, en saisi enää nukkua päiväunia, käydä suihkussa, pestä tukkaani tai tehdä monia muitakaan asioita haluamanani ajankohtana? Pitäisi olla sen puhelimen tavoitettavissa ihan koko ajan? Entäs jos olen vaikka hammaslääkärissä tai kaupan kassalla? Joku tolkku nyt tuohon kontrollointiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mitään...mahdollista perintöä pukkaa..
Ei tietenkään tarvitse olla koko ajan tavoitettavissa, mutta kyllä minäkin huolestuisin, jos en tavoittaisi iäkästä vanhempaani saman päivän aikana. Joka yleensä on vaan kotona ja kun on aina tähän mennessä soittanut jonkin ajan päästä takaisin jos olen yrittänyt soittaa tai laittaa viestiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhuksille pitäisi pystyä soittamaan telkkariin puhelimen lisäksi, kun niillä on aina telkkari auki.
Riippuu miten nopeasti yleensä vastaa. Minulla on eräs nuorempi läheinen, josta huolestuisin jo parin tunnin kuluessa, koska hän vastaa yleensä todella nopeasti, eikä juuri koskaan pidä äänettömällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Soitan joka pv 90+ tädilleni aamupäivällä ja hän soittaa minulle illalla. Ellei hän vastaa tai soita, soitan naapurilleen, talohuollolle, isännöitsijälle, ihan kenelle vaan. Asun kymmenien km päässä ja olen työelämässä, mutta aina valmiina luokseen jos tarve. Setäni vaimo oli pakkasessa tuntikausia sisävaatteissa kun oli liukastunut roskia viedessään ja murtanut lonkkansa, eikä tietysti puhelin ollut mukana. Hänet pelasti lenkkeilijän koira joka oli kiskonut omistajansa kylmettyneen ja tuskaisen vanhuksen luo. Noin voi käydä nuoremmillekin.
Mahtava koira! Pelasti vanhuksen.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vanhuksille pitäisi pystyä soittamaan telkkariin puhelimen lisäksi, kun niillä on aina telkkari auki.
Tämä. Ja sitten se pauhaa niin kovalla, ettei puhelinta kuulla. Tuttua.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Yksinasuvien vanhuksien kannattaisi hankkia turvaranneke, niin voisi hälyttää apua josvaikka kaatuu eikä pääse ylös.
On myös hyvä antaa naapurin puhelinnumero ( tietysti luvalla) läheiselle, siltä varalta jos sattuu jotain ja läheinen ei tavoita puhelimitse. Kyse on silloin yleensä sairauskohtauksesta. Esim ok- talossa asuvaa voi mennä tavoittamaan ensin se naapuri, eikä ole tarpeen suoraan soittaa poliisille. Hiljan tapahtui juuri tapaus, jossa lähin naapuri soitti ambulanssin kun huomasi että naapurinsa oli tuupertunut ulos.
Miksi se on oleellista että asuu omakotitalossa? Kerrostaloasuntoonko ei voi muumioitua?
Vierailija kirjoitti:
Soittaisin häkeen, ellei ole naapuria, joka voi mennä katsomaan. Olen varautunut tilanteeseen naapureiden puhelinnumeroilla sekä mökin lähellä että kaupungissa. Heille kerron vara-avaimen sijainnin, jos tarvitaan, välimatkaa itselläni tulla on yli 400 km.
Tällä hetkellä juuri odottelen mitä ambulanssi sanoo tilanteesta pitääkö lähteä. Ei oikein voi kaukaa käsin tietää, joten käskin soittamaan lanssin. Se onnistui, vaikka numero ei alkuun muistunut mieleen.
Aina olen lähtövalmiina, se on nykyään tilanne. Toista vanhempaa ei voi jättää yksin lainkaan, toinen on omaishoitaja ja melkein yhtä heikossa kunnossa.
Meni kauan, että lanssi tuli. Seurataan yön yli kotona, paitsi jos tilanne pahenee eli olen täällä nyt lähtövalmiudessa.
Kyllä se hätäkeskus sinne lähettää ambulanssin tai jotain apua, jos sinne soittaa. Soitettiin ensin häke, häke soitti lääkärille, joka soitti vanhemmille ja määräsi lanssin ottamaan tietyt kokeet. Sitten lanssi soitti lääkärille ja tehtiin päätös seurailla aamuun.
Älkää antako ihmisille ohjeita, ettei apua saa soittaa!
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soitan joka pv 90+ tädilleni aamupäivällä ja hän soittaa minulle illalla. Ellei hän vastaa tai soita, soitan naapurilleen, talohuollolle, isännöitsijälle, ihan kenelle vaan. Asun kymmenien km päässä ja olen työelämässä, mutta aina valmiina luokseen jos tarve. Setäni vaimo oli pakkasessa tuntikausia sisävaatteissa kun oli liukastunut roskia viedessään ja murtanut lonkkansa, eikä tietysti puhelin ollut mukana. Hänet pelasti lenkkeilijän koira joka oli kiskonut omistajansa kylmettyneen ja tuskaisen vanhuksen luo. Noin voi käydä nuoremmillekin.
Mahtava koira! Pelasti vanhuksen.
Sai jokunen vuosi sitten SKL:n Sankarikoira tittelin.
Mun vanhempani oli sellainen, ettei vaan viitsinyt pitää puhelinta mukanaan, tai ei ehtinyt vastata, vaikka puhelin soi loppuun asti. Hätääntyneet sukulaiset soitti aluksi mulle, ja katsomaan matkaa oli joku 29 km oikeasti ei ollut mitään hätää, itsekkääni ihmisenä vaan totesi" kaipa soittaa uudelleen jos on jotain asiaa. Ei välittänyt ollenkaan, vaikka selitettiin aiheuttavan muille huolta. En lopulta jaksanut väluttää vaikkei vastannutkaan .