Lue keskustelun säännöt.
Oletko alkanut vihaamaan ihmisiä?
05.11.2024 |
Kyllä olen. Olin ennen kiva ja seurallinen. Sain osakseni piikittelyä ja vinoilua paljon. Olen varovainen ihmisten kanssa. Valmiiksi jo pelottaa, kun joutuu olemaan ihmisten kanssa tekemisissä. Ihan tutut ja tuntemattomat harrastavat tällaista. Ihan esim. työhaastattelua, jonkun kurssin vetäjä, anoppi, siskoni jne. Onko muilla kokemuksia ihmisten ilkeilyistä? Olen kiltti ja kiva ihminen, en halua kehua itseäni, mutta en ymmärrä tällaista. Ilmoittauduin yhdellekin mielenkiintoiselle kurssille vapaa-aikana. Kurssinvetäjä alkoi heti ensi näkemältä kommentoimaan ilkeästi. Meni maku koko kurssista.
Kommentit (22)
Ihan täysiverinen ihmisvihaaja olen. Tuosta hyvästä luettelosta minkä eka vastaaja laittoi olen itse se vajaaälyinen kusipää. Vihaan siis myös itseäni ihmisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on varmaan tietoista ja suunnitelmallista ilkeilyä. Tavoitteena saada lopettamaan kurssi mahdollisimman pian. Samoin moni kouluttaja on tahalleen ilkeä ja sovinistinen. Tavoitteena saada naiset lopettamaan opiskeluun pyrkimisen ja lisätä miehiä opiskelijoiksi.Kurssit onkin täynnä ilkeitä, äärioikeistolaisia miehiä ja ilmapiiri myös oåiskelijoiden kesken melko karsea, ylimielinen ja äärioikeistolainen. Kaikkia liikuntarajoitteisia ja vähänkin massasta poikkeavia halveksutaan suuresti. Raha kulkee valkoisessa kirjekuoressa kurssin vetäjälle.
Täällä myös ihmisvihaaja ilmoittautuu. Ennen pidin ihmisistä, nykyäänkin aidoista ja ystävällisistä. Suuri osa kohtaamisista on nykyään niin julkeiden tyyppien kanssa, että täytyy usein oikein pidätellä itseäni etten kävisi näiden paskaläjien kimppuun.
En varsinaisesti vihaa, mutta välttelen ylimääräisiä ihmiskontakteja. Töissä suoritan tehtäväni ja pysyttelen erossa kaikista kuppikunnista, TYHY-päivistä, pikkujouluista, saunailloista yms.
Kotiini harvoin ketään päästän ja sydämeeni tai "pääni sisälle" en enää ketään enkä koskaan enää.
Jopa läheisimmät ystäväni ovat tosiasiassa niin hirveitä ääliöitä, joiden on selvästi mahdotonta asettua toisen asemaan. Vihaan heitä, ja pyrinkin välttelemään heitä omaa mielenterveyttäni suojellakseni. Nyt aikuisena on vaikeampi enää solmia uusia ystävyyksiä, harmi että teini-iässä löydetyt kaverit ovatkin osoittautuneet myöhemmin vähä-älyisiksi iilimadoiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En varsinaisesti vihaa, mutta välttelen ylimääräisiä ihmiskontakteja. Töissä suoritan tehtäväni ja pysyttelen erossa kaikista kuppikunnista, TYHY-päivistä, pikkujouluista, saunailloista yms.
Kotiini harvoin ketään päästän ja sydämeeni tai "pääni sisälle" en enää ketään enkä koskaan enää.
Tässä erittäin hyvä neuvo jokaiselle!!
En. Mutta ruuhkailu on tuskastuttavaa, koka kaupungit liian tiiviitä. Missä on tilaa, kun ei ole autoa mennä maalle jne. Moni ihminen on valtavirtaihmisiä ja mitä yhteistä siinä löytyy. Osa juokin. Kivat voisi kyllä äkkiä huomata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työssäni kohtaan usein todella TYHMIÄ ihmissaastoja. Joskus googlaan näitä ja ihmettelen, miten ovatkaan päässeet erilaisiin asiantuntija- tai johtotehtäviin yms. Maailma on vielä tuhon oma.
En ole. Olen aina välillä saanut apuakin toisilta. Ihmisillä on ärsyttäviä tapoja, mutta mikään ei pakota viettämään aikaa niiden kanssa joissa se häiritsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet eivät ole ihmisiä vaan jotain muuta. Saara Särmän sanoin:
Mies on epätäydellinen nainen, kävelevä surkastuma, geenitasolla tehty abortti. Olla mies tarkoittaa olla vajavainen, tunteellisesti rajoittunut; miehuus on rajoittava sairaus ja miehet ovat emotionaalisesti rampoja. Mies on täysin itsekeskeinen, loukussa itsensä sisällä, kykenemätön empatiaan tai samastumaan toisiin, kykenemätön rakkauteen, ystävyyteen, hellyydenosoituksiin. Hän on vankina hämärällä alueella, ihmisen ja apinan puolivälissä. Hänen asemansa on vielä paljon huonompi kuin apinoiden, sillä, toisin kuin apinat, hän on kykenevä laajaan valikoimaan negatiivisia tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihaaminen on yhtä hyödyllistä kuin syödä myrkkyä ja ajatella että se vahingoittaa jotain toista.
Vierailija kirjoitti:
Vihaaminen on yhtä hyödyllistä kuin syödä myrkkyä ja ajatella että se vahingoittaa jotain toista.
Ei toki. En minä ajattele, että vihani satuttaisi jotain toista. Viha on minun tunteeni ja nautin, että voin tuntea sitä. Kukaan ei voi sitä estää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vihaaminen on yhtä hyödyllistä kuin syödä myrkkyä ja ajatella että se vahingoittaa jotain toista.
Tällä hetkellä vihantunne minussa tuo todellisen hyvänolontunteen. Ymmärrättekös?
Vierailija kirjoitti:
En ole. Olen aina välillä saanut apuakin toisilta. Ihmisillä on ärsyttäviä tapoja, mutta mikään ei pakota viettämään aikaa niiden kanssa joissa se häiritsee.
Voitko sinä esim. työssäsi valita, kenen kanssa olet tekemisissä?
Viimeisinä päivinä monien rakkaus kylmenee.
Tarkkaa omaa sydäntäsi, ettet koveta sitä niinkuin monet muut.
Naisia kyllä. Olen saanut tarpeekseni jatkuvasta miesvihasta ja naisten loputtomasta uhriutumisesta ja miesten syyllistämisestä pienimmistäkin asioista.
Enää ei kiinnosta naisten asiat lainkaan. Aion kannattaa naisille epäsuotuisaa politiikkaa kuten aborttioikeuden rajoittamista.
Vierailija kirjoitti:
Naisia kyllä. Olen saanut tarpeekseni jatkuvasta miesvihasta ja naisten loputtomasta uhriutumisesta ja miesten syyllistämisestä pienimmistäkin asioista.
Enää ei kiinnosta naisten asiat lainkaan. Aion kannattaa naisille epäsuotuisaa politiikkaa kuten aborttioikeuden rajoittamista.
Ymmärrän. Itsekin olen nainen ja vihaan naisia aivan erityisesti. Miehet ovat pääasiassa paljon vähemmän vihattavia kuin naiset. Ajattelemattomuus on ominaisuus, joka raivostuttaa molemmissa sukupuolissa.
En. Enemmänkin olen iän myötä alkanut paremmin sietää muita ihmisiä, kaikkine vikoineen. Ja vikoja on siis minussakin, en tässä koita nostaa itseäni muita ylemmäs.
Kyllä! Vihaan ihmisiä aivan silmittömän paljon. Omahyväisiä, muista piittaamattomia, hyväksikäyttäviä, juonittelevia, juoruilevia, röyhkeitä, ihan suoraan sanottuna kusipäisiä ja joskus näennäisen fiksuja mutta silti käsittämättömän vajaaälyisiä kusipäitä pallo pullollaan. Miten ihmisestä tulee sellainen?