Antaisitko pettämisen anteeksi?

Anteeksi voi saada, mutta minua ei enää tule saamaan vaan pakkaan kimpsuni ja kampsuni.

Vierailija kirjoitti:

Voisin antaa anteeksi mutta suhdetta en jatkaisi.

Tämä varsinkin jos on lapsia

Kyllä.

Pelkkä sängyssä pyörähtäminen seksihalujen, himojen takia, ei ole mikään syy kaataa muutoin hyvää liittoa toisen kanssa.

Se että, vahvan molemminpuolisen seksuaalisen vetovoiman takia, päätyy sänkyyn jonkun kanssa, ei poista ko. puolison tunteita ja rakkautta puolisoaan kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki täällä sanoo "en", mutta todellisuudessa pettämisen osuttua kohdalle aletaan etsiä syytä muualta, ja pidetään kynsin hampain kiinni pettäjästä. Palsta on täynnä ketjuja, joissa uskotaan pettäjän muuttuvan ja alkavan arvostaa yhtäkkiä petettyä. "Elämässä on ylämäkiä ja alamäkiä", "kuka tahansa voi hairahtua, mutta oma kumppani on se ketä rakastaa", "tämä kriisi vain vahvisti suhdettamme", jne. kunnes se taas pettää. 

Tämä osoittaa sen, että elämä on ihan hirveän paljon monimutkaisempaa kuin sitä idealistisesti ajattelisi. Jos antamalla anteeksi pystyy turvaamaan lapsille ehjän kodin, ja molemmat puolisot pystyvät jatkamaan yhdessä katkeroitumatta, on se mielestäni arjen sankaruutta. 

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi voi saada, mutta minua ei enää tule saamaan vaan pakkaan kimpsuni ja kampsuni.

Niin, mutta jos tämä pettåjämies on jo rakastunut siihen toiseen, ei hän enää haluakaan sinua.

Useimmat noista toivovatkin jäävänsä kiinni, on helpompi erota:

 Kun ei tarvitse suoraan puolisolle sanoa: Etten rakasta sinua enää, haluan eron.

Antaisin anteeksi. En pidä uskollisuutta tärkeämpänä asiana suhteessani. Uskon siihen, että jokainen mies pettää joskus. Pidän sitä jopa aivan itsestäänselvyytenä. Suuri osa naisistakin pettää tilaisuuden tullen: tämän tiedän kokemuksesta.

Elämä on helpompaa kun tunnustaa tosiasiat, eikä vaadi ihmisiltä liikaa, edes omalta puolisolta.

Tiedä  että miehelläni on ollut muita naisia, työmatkoillaan.  Ei ketään erityistä, yhtä ja samaa naista.

Ja mieheni tietää, että minä tiedän.  Mutta emme puhu asiasta. Ei ole mitään syytä puhua.

Ei nuo tilapäiset, yhden yön naisjutut ole mitään muuta kuin puhdasta seksiä.   Ei niissä ole mukana mitään tunteita.

Itsellänikin ollut pari juttua, työ-ja koulutus matkoilla.

En usko että pystyisin antamaan anteeksi vaikka yrittäisin. En voisi kuvitellakaan että antaisin pettäjän tulla munallaan sohimaan enää itseäni, kun se on käynyt jonkun muun ihmisen sisällä. Enkä pystyisi enää luottamaan ja tuskin mikään suhde voi hyvin ilman luottamusta.

Vierailija kirjoitti:

Antaisin anteeksi. En pidä uskollisuutta tärkeämpänä asiana suhteessani. Uskon siihen, että jokainen mies pettää joskus. Pidän sitä jopa aivan itsestäänselvyytenä. Suuri osa naisistakin pettää tilaisuuden tullen: tämän tiedän kokemuksesta.

Elämä on helpompaa kun tunnustaa tosiasiat, eikä vaadi ihmisiltä liikaa, edes omalta puolisolta.

Elämä on helpompaa, kun asettaa korkeammat standardit kumppanin suhteen eikä deittaile kusipäitä.

En antaisi anteeksi. Mutta en välttämättä eroaisi kuitenkaan jos se olisi yksin minun päätettävissä. Enkä vaivautuisi enää itsekään olemaan uskollinen.

Annoin exälleni pettämisen anteeksi, koska selvästi katui tekoaan. Hän ymmärsi täysin luottamuksemme rikkoutuneen ja halusi korjata kaiken. Hän oli hyvin ymmärtävä sekä oli valmis puhumaan aiheesta milloin vain se mieltä painoi. Kaiken tavoin hän oli myös hyvin rakastava mies ja näin hänessä paljon potentiaalia. Puolen vuoden kuluttua hän kuitenkin petti minua uudestaan jonka jälkeen erosimme. Olimme erossa jonkin aikaa jonka jälkeen jotenkin löysimme toisemme uudestaan, koska joku meidän välillä tuntui spesiaalilta.. Oma moka. Vuoden päästä hän petti minua taas jonka jälkeen erosimme lopullisesti. Olimme minun näkökulmastani hyvin molemmin puolisesti rakastuneita joten kaikki tämä traumatisoi minua erittäin paljon. Pettämisien lisäksi suhteeseen kuului myös paljon valehtelua. Suhde jätti minusta hyvin vainoharhaisen ja ihmisiin on todella vaikea luottaa jonka takia en ole kyennyt enää seurustelemaan. Pettäjä ei koskaan muutu ja he valehtelevat muiden lisäksi myös itselleen. Suosittelen pettämisen jälkeen käsitellä asiaa kunnolla ja löytää myöhemmin elämäänsä uskollisuutta arvostavampi ihminen. Jokainen meistä ansaitsee parasta <3

Vierailija kirjoitti:

Tiedä  että miehelläni on ollut muita naisia, työmatkoillaan.  Ei ketään erityistä, yhtä ja samaa naista.

Ja mieheni tietää, että minä tiedän.  Mutta emme puhu asiasta. Ei ole mitään syytä puhua.

Ei nuo tilapäiset, yhden yön naisjutut ole mitään muuta kuin puhdasta seksiä.   Ei niissä ole mukana mitään tunteita.

Itsellänikin ollut pari juttua, työ-ja koulutus matkoilla.

Veikkaan ettei miehellesi olisi ollenkaan ok jos saisi tietää sinun koulutusmatkoista. Yleensä pettävät miehet ovat niitä kaikista mustasukkaisimpia. Niin kauan kun sinä olet uskollinen hän voi uskotella itselleen olevan alfa kun kysyntää on. Kun käy ilmi että joku muu uros on käynyt kyntämässä hänen naistaan, tämä harha rikkoutuu.

En antanut anteeksi enkä tule koskaan antamaan anteeksi, ja mies tietää sen. Ollaan silti yhdessä edelleen.

Jos puolisoni rakastuisi toiseen ja viettäisi hänen kanssaan enemmän aikaa kuin minun tai kiintyisi häneen enemmän, se olisi ongelma ja suhde siitä tuskin toipuisi. 

Jos kyse olisi vain seksistä niin aika sama. Ei ole intimiteetiltään mulle kättelyä kummempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaisin anteeksi. En pidä uskollisuutta tärkeämpänä asiana suhteessani. Uskon siihen, että jokainen mies pettää joskus. Pidän sitä jopa aivan itsestäänselvyytenä. Suuri osa naisistakin pettää tilaisuuden tullen: tämän tiedän kokemuksesta.

Elämä on helpompaa kun tunnustaa tosiasiat, eikä vaadi ihmisiltä liikaa, edes omalta puolisolta.

 

Elämä on helpompaa, kun asettaa korkeammat standardit kumppanin suhteen eikä deittaile kusipäitä.

 

Mutta kun niin moni ihminen pettää. Siinä menettää mielenterveytensä, jos päättää että kerrankin kun pettää, se on siinä. Siitä alkaa se sekopäinen kyttääminen, mutta kun pettää voi ihan missä tahansa. Ja jos oma puoliso on mustasukkainen kyttääjä, se oikein ajaa toisen syliin.

Ja puhun omasta kokemuksestani, kun lapset olivat pieniä, olin sairaalloisen mustasukkainen. Mies kun tuli työreissuilta, kävin kaikki hänen tavaransa läpi. Ja kun hän lopulta jäi pettämisestä kiinni, ajattelin että tämä suhde oli tässä. Mutta ei se ollut. Mies rakastaa edelleen ja minä rakastan edelleen. Uskollisena pysyminen ei vaan ole tässä suhteessa enää mikään ykkösprioriteetti. Maailma ei kaadu pettämiseen. Ja uskokaa tai älkää, on niin paljon helpompi olla ja hengittää, meidän molempien.

En antaisi ja tiedän ettei miehenikään antaisi minulle anteeksi jos pettäisin. Ero tulisi, se on varma. Eihän silloin enää kunnioittaisi, tai edes rakastaisi, puolisoaan joten miksi jatkaa?

Anteeksi antaisin, sillä anteeksianto ei tarkoita teon hyväksymistä, se tarkoittaa vain omasta katkeruudesta irti päästämistä. 

Mutta minä menetän itse mielenkiintoni pettäjään, joten suhde loppuu sen vuoksi. Jos en ole niin tärkeä toiselle, että tämä kykenisi hillitsemään mielihalunsa, minua lakkaa kokonaan kiinnostamasta.

Ja kun minua ei enää kiinnosta, niin ero on minulle henkisesti helppo, ei jää suhteen loppuminen surettamaan.

Vierailija kirjoitti:

Annoin exälleni pettämisen anteeksi, koska selvästi katui tekoaan. Hän ymmärsi täysin luottamuksemme rikkoutuneen ja halusi korjata kaiken. Hän oli hyvin ymmärtävä sekä oli valmis puhumaan aiheesta milloin vain se mieltä painoi. Kaiken tavoin hän oli myös hyvin rakastava mies ja näin hänessä paljon potentiaalia. Puolen vuoden kuluttua hän kuitenkin petti minua uudestaan jonka jälkeen erosimme. Olimme erossa jonkin aikaa jonka jälkeen jotenkin löysimme toisemme uudestaan, koska joku meidän välillä tuntui spesiaalilta.. Oma moka. Vuoden päästä hän petti minua taas jonka jälkeen erosimme lopullisesti. Olimme minun näkökulmastani hyvin molemmin puolisesti rakastuneita joten kaikki tämä traumatisoi minua erittäin paljon. Pettämisien lisäksi suhteeseen kuului myös paljon valehtelua. Suhde jätti minusta hyvin vainoharhaisen ja ihmisiin on todella vaikea luottaa jonka takia en ole kyennyt enää seurustelemaan. Pettäjä ei koskaan muutu ja he valehtele

Minun isälleni kehittyi vuosikymmenten aikana alkoholismi ja sen vaikutuksesta petti ensin äitiäni ja myöhemmin kaikkia naisiaan. Hän katui käytöstään syvästi mutta alkoholismin ottaessa vallan hän oli kuin toinen henkilö. Millään ei ollut mitään väliä. 

Hyvä kun onnistuit pelastautumaan. Todennäköisesti miehesi ei tarkoittanut satuttaa sinua mutta omien ongelmiensa vuoksi hän aiheutti sinulle valtavasti tuskaa.

Pettää voi muutenkin kuin seksuaalisesti.

Minua hyväksikäytti taloudellisesti mies. Kun hän ei puolessa vuodessa korjannut tapojaan vaan jatkoi siivelläni elämistä, heitin hänet ulos. Minunkin kärsivällisyydelläni on rajat. Onneksi puhelin, kortit ym olivat mulla suojassa aina, ettei pääse petoksia tekemään ja nimissäni pikavippejä ottamaan. 

Turha vänistä ettei tavallisille  kilteille miehille anneta mahkuja. Kyllä annetaan, ihan liikaakin. 

Vierailija kirjoitti:

Antaisin anteeksi. En pidä uskollisuutta tärkeämpänä asiana suhteessani. Uskon siihen, että jokainen mies pettää joskus. Pidän sitä jopa aivan itsestäänselvyytenä. Suuri osa naisistakin pettää tilaisuuden tullen: tämän tiedän kokemuksesta.

Elämä on helpompaa kun tunnustaa tosiasiat, eikä vaadi ihmisiltä liikaa, edes omalta puolisolta.

Tiesit sen jo kirkon alttarilla tai jos et sinä tiennyt, niin ajattelet kuitenkin näin.