Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millä perusteella valitsit, että mitä haet opiskelemaan?
05.11.2024 |
Oma päätökseni perustui tasan siihen, että mikä oli lempiaineeni koulussa. Ja puoliksi siihen, että kaverini halusi hakea samaan paikkaan ja että silloinen ihastukseni halusi samaan tiedekuntaan, mutta eri pääaineeseen.
Ei mitään pohdintoja siitä, että mikä ala voisi työllistää, mitä ylipäätään haluaisin työelämältä, missä voisin olla luontaisesti hyvä ja missä en. Tavallaan pohdin, että mikä minua voisi kiinnostaa, mutta ne asiat, jotka kiinnostivat minua 18-vuotiaana, eivät enää kyllä juurikaan kiinnosta. Minkäänlaista järkevää tulevaisuusajattelua ei ollut ja itse vähän kyseenalaistan, että voiko 18-vuotiaalta sellaista edes odottaa. Minä en ainakaan miettinyt yhtään elämää valmistumisen jälkeen.
Lopputulos: työhistoriani on ollut hyvin pirstaleinen. Työttömänä en ole onneksi ollut, mutta se johtuu tasan siitä, että olen ollut valmis vastaanottamaan hyvin monenlaisia töitä, joista kaikki eivät ole liittyneet koulutukseeni ollenkaan.
Aion hakea ensi keväänä uudestaan opiskelemaan paremmilla tiedoilla ja elämänkokemuksella. Ainoa, mikä ärsyttää, on se, että ensikertalaisuuskiintiöt ovat nykyisin melkein kaikkialla 70-90 %. Minusta on ihan ok, että ensikertalaisia suositaan, mutta varsinkin tuo 90 % on yksiselitteisesti liian suuri kiintiö. Siitä tulee sellainen olo, että ihan turha hakea, kun en edes pääse ja että minua ei sinne haluta.
Itselleni olisi parempi maksaa vaikka lukukausimaksua kuin tuntea itsensä ihan toisen luokan kansalaiseksi jo hakuvaiheessa. Aion kuitenkin yrittää.
Kommentit (35)
Pidin peruskoulun jälkeen pari välivuotta,kun ei mitään hajua mistään kiinnostuksesta mitään alaa kohtaan. No sitten aloitin siivoustyön, yli 30 vuotiaana opiskelin laitoshuoltajaksi oppisopimuksella ja opiskelusta maksoin 50e ja palkkaa tuli opiskelun ajalta normaalisti kun kokopäivätyö. Ei tässä nyt mitenkään huonostikkaan mene,tukia en ole ikinä tarvinnut eikä maksuhäiriöitä. Aina on ollu töitä,niin lainaakin sai ja taloa maksellaan. Nyt sotella, palkka yli 15 e tunti ja 38 lomapäivää. Sotella olen ollut 10 vuotta, enkä ole aikeissa enää vaihtaa työnantajaa. Olen yli 40v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena kiinnostuksen mukaan. Nyt vähän vanhempana pitäisi opiskella uusi tutkinto. Mietin, että mitäs sitä hakis?
Tasan siihen, että varmasti työllistyn. En halunnut ikuiseksi opiskelijaksi ja lopulta työttömäksi.
Peruskoulun kasilla aloittamani harrastus muovautui ammatti- ja opistotason koulutuksen kautta "naapurialan" työksi.
Sen perusteella mihin olisi mahdollista päästä. Olen melko tyhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin välillä röntgenhoitaja vai opettaja. Röntgenhoitajan työ voisi olla helppoa ja siistiä.
No siis, minua ei kiinnostanut työnteko ikinä. Sillee, aloin 20-vuotiaana miettiä että mitähän tekisin...valitsin pari kertaa väärin. Valkkasin semmoisen, mikä työllistää hyvin, sisään pääsee helposti, pärjää normaalilla järjellä, ei liian työläät tai pitkät opinnot, aika laaja työnkuva riippuen mihin työllistyy..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä helpoiten saa hyvin rahaa. Työ ei saa olla kuormittavaa. Päivätyö.
Kun kaverit leikkivät pikkuautoilla, minä leikin legoilla. Sitten rakensin talvisin lumilinnoja ja kesäisin majoja, isän kanssa kesämökkiä ja nikkaroin ukkini verstaassa. Illat piirtelin taloja. Halusin arkkitehdiksi, mutta laiskuuttani olin huono lukiossa, joten minusta tuli rakennusmestari.
Eikä ole uravalinta 30 vuoden jälkeenkään alkanut kyllästyttämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peruskoulun jälkeen en muualle päässyt kuin laitoshuoltajan opintoihin. Sitä työtä tein noin parikymmentä vuotta, kunnes paloin loppuun. Seuraavat opintoni valitsin mielenkiinnon vuoksi, koulunkäynninohjaaja. Olen iloinen siitä että tein sen. Viihdyn erinomaisesti pikku oppilaiden kanssa. Koen tekeväni tärkeää työtä.
Halusin auttaa ihmisiä ja tehdä maailmasta paremman, siispä sairaanhoitajaksi 😅. No joo, nykyään yritän jaksaa vielä asiallisesti muutaman vuoden tätä hommaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hain amikseen sellaiselle linjalle, mitä ajattelin jaksavani tehdä työksi. Lukio meni penkin alle motivaation ja lähipiirin vuoksi, vaikka olin tosi hyvä koulussa
En saanut myöskään mitään tukea jatko-opintojen valitsemiseen, vanhemman strategia oli vaan odottaa että itse keksin. Ja olet oikeassa siinä, että alaikäinen ei kykene ajattelemaan tulevaisuutta: otsalohko, joka tuon tyyppistä ajattelua tuottaa, aktivoituu vasta n. 25-30v iässä (ja kaikilla ei koskaan)
Kai tuo on sitten joku oma testinsä, että jos suvun aikuiset eivät auta miettimään asiaa sen kummemmin, niin lapset valitsevat jotain helppoa. Yleensä akateemiset kai saavat siihen insentiivin kotoaan, harvempi itse sitä polkua lähtee raivaamaan jos joku ei patista. Ja akateemisten duunarien on myös vaikea työllistyä ja pärjätä
En osaa sanoa, oliko valinta omalla kohdallani oikea vai ei. Jatkokouluttauduin myöhemmin samalle alalle, mutta työelämä on ollut hyvin pirstaleista itselläkin. Tosin, nyt kun vanhempana katselee Suomen yrityskenttää ja mitä muuta täällä tapahtuu, niin enpä juuri muuta odotakaan. Vakaissa firmoissa oleva kantahenkilöstö on myös kokemukseni perusteella 100% sellaista, joiden seuraa en jaksaisi 40h viikossa. Eli sinänsä tuo alkuperäinen arvio siitä, että jaksan tätä uraa, osui kuitenkin oikeaan
Hain aluksi sinne minne olisin oikeasti halusin, mutta en noihin päässyt. Sitten hain edes etäisesti tuota muistuttavaan ja sellaiseen, johon saatoin päästäkin. Kaksi koulua olen lukion jälkeen käynyt, mutta työtä en ole kuitenkaan löytänyt, enkä ole päivääkään palkkatyötä tehnyt. Olisi vaan pitänyt opiskella lähihoitajaksi niin olisin varmasti jotain työtäkin löytänyt. Kadun siis koulutusvalintojani, vaikka kyse olikin siitä, että jouduin tyytymään siihen, mihin pääsin. En siis edes olisi halunnut opiskella lähihoitajaksi, enkä sovellu alalle, mutta puhtaasti työllistymisen takia tuo olisi pitänyt vaan tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukiossa haaveilin alasta, jossa oli hyvä työllisyys ja hyvä palkka sekä statusta. En päässyt muutamankaan yrityksen jälkeen opiskelemaan kyseistä alaa. Sitten päätin hakea opiskelemaan alaa, joka vaikutti kiinnostavalta. Tämä vaati sitä, että ensin tutkin, mitä kaikkea voi ylipäätänsä opiskella korkeakouluissa (halusin tosin yliopistoon). Pääsin opiskelemaan. Ala on tosin sellainen, että siitä ei valmistu mihinkään töihin, joten on ihan omasta kiinnostuksesta ja osaamisesta, että minne sitten hakee töihin. Opiskeluala oli todella kiinnostava, mutta en ole kiinnostunut töistä, joita tutkinnolla voi saada.
18-vuotiaana en ymmärtänyt työelämästä juuri mitään, eikä siihen aikaan (1970-luvulla) ainakaan meidän lukiossa ollut minkäänlaista opinto-ohjaustakaan.
Siispä pyrin (ja pääsin) yliopistoon opiskelemaan lempikouluainettani. En osannut ajatellakaan sellaisia aineita, joita ei koulussa luettu.
Yliopistossa vasta alkoi valjeta, kuinka paljon muutakin kuin kouluaineita maailmassa on. Suoritin sitten innoissani opintoja muistaakseni 12 aineesta, joista kertyi melkoinen yhdistelmä.
Mikä hulluinta, olen sittemmin työelämässä tarvinnut kaikkien noiden alojen osaamista ja tehnyt "sattumakorppina" oikein mukiinmenevän työuran (nyt 69-vuotiaana olen jo eläkkeellä). Silti toivon, että nykynuoret saavat kunnollista opinto-ohjausta jo peruskoulussa.
Alan piti olla sellainen, että työllistää, suht hyvä palkka, päivätyö ja tietysti sellainen mitä kiinnostaa tehdä. Mua kiinnpsti tosi moni asia, mutta päädyin IT-alalle
Olin jo opienenä kertonut legonrakennuksen lomassa haluavani olla sellainen, joka rakentaa koneita. Nyt on 2 insinöörintutkintoa, mutta ei töitä.
Erehdyin näetsen kovan luokan ammattilaisena insinöörin uralta esimiesuralle teknologiasektorilla ja ylenin nopeasti. Kun YT:t nakkasivat pihalle, sen jälkeen ei olekaan töitä sitten löytynyt.
Tämä on varmaan typerin syy. En oikein tiennyt mitä halusin, ja koko nuoruus toitottiin, että ei ole muuta kuin lukio ja yliopisto. Ja sitten ala joka on päällepäin hieno yms. Sellaista kiiltokuvajuttua, jota on kiva kehua sitten sukujuhlissa, että kyllä se meidän lapsi.
Olisi pitänyt rohkeasti kuunnella itseään. Olen töissä surkealla palkalla. No vakituinen, pitää olla kiitollinen, mutta jos olisin oikeasti seurannut oikeita unelmia vastoin muiden odotuksia, olisin alalla josta tykkään ja palkka olisi tuplaten isompi.
Alue: Aihe vapaa
Oman kiinnostuksen mukaan. Pidän kielenkäytöstä, joten olisi ollut hölmöä mennä vaikka kauppikseen, joka ei kiinnosta minua ollenkaan, vaikka se saattaisikin työllistää paljon varmemmin.