Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millä perusteella valitsit, että mitä haet opiskelemaan?
05.11.2024 |
Oma päätökseni perustui tasan siihen, että mikä oli lempiaineeni koulussa. Ja puoliksi siihen, että kaverini halusi hakea samaan paikkaan ja että silloinen ihastukseni halusi samaan tiedekuntaan, mutta eri pääaineeseen.
Ei mitään pohdintoja siitä, että mikä ala voisi työllistää, mitä ylipäätään haluaisin työelämältä, missä voisin olla luontaisesti hyvä ja missä en. Tavallaan pohdin, että mikä minua voisi kiinnostaa, mutta ne asiat, jotka kiinnostivat minua 18-vuotiaana, eivät enää kyllä juurikaan kiinnosta. Minkäänlaista järkevää tulevaisuusajattelua ei ollut ja itse vähän kyseenalaistan, että voiko 18-vuotiaalta sellaista edes odottaa. Minä en ainakaan miettinyt yhtään elämää valmistumisen jälkeen.
Lopputulos: työhistoriani on ollut hyvin pirstaleinen. Työttömänä en ole onneksi ollut, mutta se johtuu tasan siitä, että olen ollut valmis vastaanottamaan hyvin monenlaisia töitä, joista kaikki eivät ole liittyneet koulutukseeni ollenkaan.
Aion hakea ensi keväänä uudestaan opiskelemaan paremmilla tiedoilla ja elämänkokemuksella. Ainoa, mikä ärsyttää, on se, että ensikertalaisuuskiintiöt ovat nykyisin melkein kaikkialla 70-90 %. Minusta on ihan ok, että ensikertalaisia suositaan, mutta varsinkin tuo 90 % on yksiselitteisesti liian suuri kiintiö. Siitä tulee sellainen olo, että ihan turha hakea, kun en edes pääse ja että minua ei sinne haluta.
Itselleni olisi parempi maksaa vaikka lukukausimaksua kuin tuntea itsensä ihan toisen luokan kansalaiseksi jo hakuvaiheessa. Aion kuitenkin yrittää.
Kommentit (35)
Aikalailla summamutikassa tuli valittua, kun itsekseen viihtyvän mörököllinkään virkaa ei ollut tarjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin hyvä koulussa ja halusin käyttää potentiaaliani kunnolla. Lisäksi mietin, missä työllistyy ja että ei ihan heikoille tuloille jää. Noiden lisäksi ollut vielä aika itsenäinen puurtaja eli en kaivannut sosiaalista työtä.
Lääkistä ja oikista mietin. Oikis vei voiton. Joinakin päivinä mietin, että kyllä elantonsa saisi helpomminkin, mutta kokonaisuutena katsoen, olen tyytyväinen valintaani.
Minulla oli lukupäätä muttei laskupäätä. Menin lukioon, koska se oli kotikaupunkini ainut toisen asteen oppilaitos. Tykkäsin äikästä, joten hain opiskelemaan suomen kieltä, sivuaineina kaikenlaisia kiinnostavia juttuja hissasta psykologiaan. Sitten alkoivat opintotukikuukaudet loppua ja tein äkkiä gradun. Tajusin, ettei minulla ole 7 vuoden yliopisto-opintojenkaan jälkeen käsitystä siitä, mitä haluan työkseni tehdä. Tein vuodessa opettajan pedagogiset opinnot ja sen jälkeen menin äikän opettajaksi. Sillä tiellä olen ollut 20 vuotta. Ei tämän pitänyt olla loppuiän ammatti vaan hätäinen väliaikaisratkaisu, mutten oikein tunne pääseväni tästä eroonkaan.
Aloitin ensimmäisen tutkintoni, joka vastasi hyvin taipumuksiani ja lahjakkuuksiani, juuri ennen 90-luvun lamaa. Alan piti työllistää ihan normaalisti kokopäivätyöhön, palkalla jolla elää tarpeeksi hyvin. Lama sitten muuttikin kuviot, ja valmistumisen jälkeen edessä oli työttömyyttä tai huonosti palkattuja pätkätöitä.
Aikani uskoin juttuja, että ei hätää, kohta työpaikoista on runsaudenpula, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. Näin ei koskaan käynyt. Eläköityvien tilalle ei palkattu uusia, vaan työt hoidettiin aiempaa pienemmällä henkilöstöllä, jota täydennettiin ilmaisharjoittelijoilla ja vuokratyöllä. Alan merkitys alkoi muutenkin kuihtua.
Halusin vakituisen kokopäivätyön, joten opiskelin toisen tutkinnon. Ala vastasi vielä ensimmäistä tutkintoanikin enemmän taipumuksiani ja lahjakkuuksiani. Sitä mainostettiin varmasti työllistävänä, koska alalla oli niin paljon suurten ikäluokkien edustajia. Jotka siis jäisivät pian eläkkeelle. Töistä olisi kohta runsaudenpula.
Aikani uskoin tähän, kunnes totuus taas valkeni. Eläköityvien tilalle ei juurikaan palkattu uusia vakituisia työntekijöitä, vaan työt hoidettiin pienemmällä henkilöstöllä täydennettynä ilmaisharjoittelijoilla ja vuokratyöläisillä. Ne harvat vakituiset kokopäivätyötkin menivät minua nuoremmille.
Kolmatta tutkintoa en lue. En saisi siihen enää opintotukea, ja tuskin kukaan ikäistäni vastavalmistunutta palkkaisi ainakaan vakituiseen kokopäivätyöhön.
Taipumukseni, kiinnostuksen kohteeni jotka olivat selvät ja vahvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin hyvä koulussa ja halusin käyttää potentiaaliani kunnolla. Lisäksi mietin, missä työllistyy ja että ei ihan heikoille tuloille jää. Noiden lisäksi ollut vielä aika itsenäinen puurtaja eli en kaivannut sosiaalista työtä.
Lääkistä ja oikista mietin. Oikis vei voiton. Joinakin päivinä mietin, että kyllä elantonsa saisi helpomminkin, mutta kokonaisuutena katsoen, olen tyytyväinen valintaani.
Pitikö hakea monta kertaa? Mitä teit välivuosina?
Ihan randomilla vedin rasteja ruutuihin yhteishakukaavakkeeseen. Olisin kai halunnut opettajaksi, mutta insinööri minusta tuli. Hyvä näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muiden mallin perässä valikoituivat sekä yliopisto että ala. Mikäs siinä, kun Kokoomuksen äänestäjäksi kuitenkin päädyin.
En usko, että kiinnostus mihinkään hommiin olisi tapauksessani 50 vuoden ajan kestänyt kovin vahvana.
Olen fiksu ajopuu.
Mihinkään alaan en tuntenut intohimoa. Matemaattisesti lahjakkaana päätin lopulta mennä TKK:lle. Opintosuunnan valitsin sen mukaan mihin oli ollut vaikeinta päästä sisään edellisenä vuotena. Pääsin sisään.
Työelämä on tuonut rahaa, valtaa, vitutusta, stressiä ja harvoin todellista tyydytystä. Ihan tyytyväinen kuitenkin olen. Kunnon liksa on mahdollistanut hyvän elämän työn ulkopuolella itselleni ja perheelleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin hyvä koulussa ja halusin käyttää potentiaaliani kunnolla. Lisäksi mietin, missä työllistyy ja että ei ihan heikoille tuloille jää. Noiden lisäksi ollut vielä aika itsenäinen puurtaja eli en kaivannut sosiaalista työtä.
Lääkistä ja oikista mietin. Oikis vei voiton. Joinakin päivinä mietin, että kyllä elantonsa saisi helpomminkin, mutta kokonaisuutena katsoen, olen tyytyväinen valintaani.
Pitikö hakea monta kertaa? Mitä teit välivuosina?
No, halusin pitää ns. välivuoden (vajaan vuoden) lukion jälkeen ja oli satamassa töissä ns. kirjanpitäjänä (ei liity talouteen) eli ohjaamassa trukkeja oikeille sellu- ja puupinkoille. Ja sitten keväällä aloin lukemaan pääsykokeisiin ja menin ekalla sisään. Itse asiassa ei mielessäni edes käynyt "hakea", vaan kyse oli koko ajan "menemisestä".
asianajaja
Tykkäsin koulussa tietystä aineesta monen muun ohella. Opo suositteli, että lähtisin opiskelemaan tuota tiettyä ainetta. Kaveri ihmetteli, miksi en lähtisi opiskelemaan tuota tiettyä ainetta. No välissä menin amikseen ja kun siellä amiksessa oli tylsää ja aloin miettimään jatko-opintoja muualla, aloin lukemaan tuon tietyn aineen pääsykokeisiin ja sain opiskelupaikan yliopistosta ekalla yrittämällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma kiinnostus. Ei mitään realistisia urasuunnitelmia.
No, valittu suunta on kantanut, 20v sitten vaihdoin alaa, mutta alkuperäinen ammatti on vaihtunut alaa sivuavaksi harrastukseksi.
Nuorena huonolla itsetunnolla valitsin aineen, jota tiesin pääseväni opiskelemaan. Aikuisena valitsin työllistävän alan. Olisi pitänyt mennä kiinnostus tai jopa intohimo edellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvataiteella ei tienaa, niin valitsin sitten hoitoalan jossa riittää töitä, toki sovellunkin alalle ja se kyllä kiinnostaakin, vaikka ei mitään suuria intohimoja tunne alaan olekaan. Kuvataidetta sitten harrastan.
Alue: Aihe vapaa
Vaikka työllistymisen helppous, työolot ja palkkaus ovat varmasti tärkeitä kriteereitä, kannattaa kiinnostusta miettiä nytkin. Jos olet jo vanhempaa ikäluokkaa, miksi suotta tuhlata opiskeluaikaa alaan, joka ei oikeastaan innosta?