Mitä teistä tuli jotka olitte peruskoulussa luokkanne parhaita?

Juristi, 48 v.

Ylitarkastaja. 45

Rinnakkaisluokan hikke teki itsemurhan alle kolmekymppisenä. En osaa sanoa, että kuka olisi lopulta ollut meidän luokaltamme paras, mutta mahdolliset ovat valmistuneet yliopistosta: yksi on tehnyt ihan tavallisia töitä ja ollut paljon vanhempainvapailla, toinen ei päässyt opiskelemaan Suomeen, joten opiskeli ulkomailla. Nyt hän on tavallisena virkamiehenä. Kolmekymppisiä. 

FM, tällä hetkellä katkeroitunut pitkäaikaistyötön.

Olen kyllä aina välillä saanut töitäkin tehdä, mutta viimeisen työsuhteeni päätyttyä 55-vuotiaana ei enää ole onnistunut, vaikka olen hakenut mitä vain mitä osaisin/voisin oppia, ja muualtakin kuin kotipaikkakunnaltani.

Pännii etenkin puheet kuinka matematiikan osaajia muka tarvittaisiin. No tässä olisi yksi. Mulla ei ole mikään kiire eläkkeelle, olen terve ja työkykyinen ja -haluinen. 

Keskiarvo ala-asteella 9,5 ja yläasteella 8,6, laski kun tuli liikaa traumoja ja henkistä painolastia. Nykyään olen mielenterveyssyistä eläkkeellä, psykoosisairaus iski alle kolmekymppisenä kun opiskelin yliopistossa luonnontieteitä.

Työtön. 57.

Ei oikeen mitään, velkaantunut ja elämään kyllästynyt, periaatteessa ihan ok palkka ja koulutus mutta en pidä elämästä. M36

Tekniikan tohtori, yliopistonlehtori.

M23 kirjoitti:

Masentunut itsemurhan partaalla oleva työtön opiskelija.

Jaksuhali, olet poikani ikäinen. t. Äiti. 

Ps. Vedä hetki henkeä ja lepää, niin kyllä se siitä. 

Vierailija kirjoitti:

Tekniikan tohtori, yliopistonlehtori.

Ikä 59.

Psykologi, 36v

Roska autonkuljettaja. 46v

"Sama itselläni. Ammattikorkeaan päädyin. Nyt ikää jo pian 50v ja välillä edelleen käy mielessä, että pitäisiköhän tänä vuonna yrittää hakea yliopistoon, mutta ehkäpä se juna meni jo osaltani."

Jos vain taloudellisesti ja muussa mielessä pystyt, niin kannustaisin hakemaan yliopistoon. Etenkin jos jokin ala oikeasti kiinnostaa. 

Niin minä aion tehdä kunhan lapset ovat omillaan eivätkä taloudellisesti riippuvaisia minusta. 

Sairaanhoitaja. Tosin yläasteen jälkeen en kyennyt lähes 10v opiskelemaan mitään. Olin henkisesti täysin loppu, kiitos koulukiusaamisen ja kotiolojen. Toisaalta ehkä oma traumatausta tekee minusta hoitajana empaattisen ja helposti lähestyttävän. En takuulla katso ketään nenänvarttani pitkin.

51v 

Ohjelmistoalalla esimihenä, DI.

Olin luokkani paras matikassa, fysiikassa, kemiassa sekä puutöissä. Kielissä, liikunnassa ja kuviksessa surkea.

En ole käynyt sekuntiakaan mitään peruskoulua. Kansakoulua kävin 4 v ja sen jälkeen 5 v oppikoulua ja sitten 3 v lukiota.

Kaikissa noissa olin luokkani priimus.

Sitten menin yliopistoon ja luin itseni herraksi.

Tein akateemista, hyväpalkkaista työtä 45 v.

Nyt vietän eläkevuosia golffaillen ja purjehtien kesällä Suomessa ja muut ajat ulkomailla lämmöstä nauttien.

Olin luokan paras ja minusta odotettiin paljon. No, traumoja liikaa eikä minusta oikein mitään tullut. 

Toivon ettei omista lapsista tule luokan parhaita. Ne lapset, jotka saavat keskivertoarvosanoja, saavat kasvaa ilman paineita. Eivätkä tipu liian korkeista pilvilinnoista jos elämä heitteleekin. 

Erikoislääkäri ja lääketieteen tohtori. 57 v. 

Luokkakaverista lakimies tai siis - nainen. Kolmas, mies, taitaa olla yrittäjä tai konsultti. 

Filosofian tohtori ja nykyään olen energia-alan ympäristökonsultti, 36 v. 

Työkyvyttömyyseläkkeellä oleva autisti. Ei ollut siihen aikaan neurokirjon häiriöihin osaamista ja kuntoutusta, joten tavallaan jäi lahjakkuudet hyödyntämättä, kun yliopisto jäi kesken.

N43