Mitä teistä tuli jotka olitte peruskoulussa luokkanne parhaita?

Minusta ei tullut mitään, ainakaan vielä. Koulu ei valmistanut hyvin oikeaa elämää varten.

Sosionomi ja myöhemmin alanvaihto farmaseutiksi.

N50

Reaaliaineissa olin aina jokseenkin tunnollinen ja vakuuttunut, että näitä kannattaa osata ja ymmärtää. Kuitenkin jo tuolloin osasin tyytyä omaan luonnolliseen tasoon, joka tuli vaivatta, eli 8.0-8.5 keskiarvolla menin koko peruskoulun. Ylemmillä koulutusasteilla 2.5/3 ja 4.5/5.

Tätä nykyä insinööri ja omalta osaltani edesautan Suomen puolustusvoimien kykyä lisätä nenäliinojen kysyntää Venäjän hyökkäysvoimissa.

Tällä palstalla kyselyn otanta saattaa olla vääristynyt, koska täällä tuskin kirjoittavat ne kaikkein menestyneimmät tyypit, jotka ovat suoriutuneet hyvin elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaanhoitaja/yrittäjä. Lukion kielten opettaja meinasi tukehtua kun kerroin kirjoitusten jälkeen hakevani sairaanhoitajaksi. En jostain syystä uskaltanut koskaan hakea yliopistoon, eikä kumpikaan vanhemmista myöskään osannut siihen kannustaa, varmaan kun eivät itse olleet akateemisesti koulutettuja. Kannustettiin vaan hakemaan jollekin varmasti työllistävälle alalle, jonne helppo päästä. Unelmani tosin oli aikoinaan mennä yliopistoon opiskelemaan esim kieliä tai vaihtoehtoisesti alkaa taiteilijaksi. Nyt ikää jo yli 40v ja sillai ihan hyvin olen kuitenkin pärjännyt elämässä ja tulotkin tällä hetkellä mukavat.

Jotenkin helpottavaa kuulla etten ole ainoa jolla tällainen kohtalo, vaikka olen tietenkin tosi pahoillani puolestasi. Mulla siis aika sama kuvio, unelmat oli suuria ja lahjoja ois ollut, mutta kukaan ei kannustanut. 

Ei minuakaan kukaan kannustanut yliopisto-opintoihin. Itse tein omat valinnat ja pääsin opiskelemaan minne halusin.

Asiantuntija-ammatissa, takana tähän mennessä maisterin tutkinto ja pitkä n. 25 vuoden tasainen työura nousevalla palkkakehityksellä. N50

"Ei minuakaan kukaan kannustanut yliopisto-opintoihin. Itse tein omat valinnat ja pääsin opiskelemaan minne halusin."

No sinähän sankari olet, tässä mitali sinulle kun olet parempi ihminen kuin me muut. 

Kätilö, 48v

Vierailija kirjoitti:

Työkyvyttömyyseläkkeellä oleva autisti. Ei ollut siihen aikaan neurokirjon häiriöihin osaamista ja kuntoutusta, joten tavallaan jäi lahjakkuudet hyödyntämättä, kun yliopisto jäi kesken.

N43

Jep. Riitti, että pärjää koulussa, sitten oli muka kaikki hyvin.

Minullakin tainnut työnsaanti ja työpaikoissa pysyminen tyssätä paljon siihen, etten osaa oikein käyttäytyä sosiaalisesti normaalilla tavalla. En esim. kuunnellessani mielelläni katso silmiin. Enkä osaa keskittyä omiin töihini, jos viereisellä työpisteellä puhutaan puhelimeen. En saa selvää suullisista ohjeista. Ei paljon kiinnosta kahvipöytäkeskustelun ym. Viimeisen työsuhteeni jälkeen oivalsin, että ehkä olisi pitänyt lähteä aina duunikaverien kanssa lounaalle, vaikka ei vielä ollut nälkä ja vaikka en hälyisässä ruokalassa saa mitään selvää siitä mitä ne puhuu. Mutta olisin kumminkin esittänyt olevani osa porukkaa.

Minusta tuli vähän sellainen työvoimapulan paikkailija, eli aina silloin saan olla töissä kun on oikeasti työvoimapula, mutta lama-aikaan olen se ensimmäisenä pois potkittava. Asiakkaat eivät ole valittaneet, mutta työkaverien kanssa en ole porukoitunut, enkä varsinkaan ole kiinnostunut nuoleskelemaan pomoja.

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstalla kyselyn otanta saattaa olla vääristynyt, koska täällä tuskin kirjoittavat ne kaikkein menestyneimmät tyypit, jotka ovat suoriutuneet hyvin elämässä.

Eipä tässä ehkä mitään tilastollisen tutkimuksen kriteerit täyttävää kartoitusta olla tekemässäkään?

Vierailija kirjoitti:

"Ei minuakaan kukaan kannustanut yliopisto-opintoihin. Itse tein omat valinnat ja pääsin opiskelemaan minne halusin."

 

No sinähän sankari olet, tässä mitali sinulle kun olet parempi ihminen kuin me muut. 

Kiitos. Lukion opinto-ohjaus oli myös surkeaa, joten oli pakko ottaa selvää asioista itse. Mihin kannustusta olisi tarvinnut? Ei kai mihinkään kun tiesi mitä halusi.

Koulunkäynninohjaaja!

Huvittava juttu, mutta pidin niin paljon koulunkäynnistä että olen halunnut olla kouluympäristössä töissä.

Olisin opiskellut opettajaksi, mutta sain neljä lasta ikävuosina 20-28 ja ohjaajaksi opiskelin parissa vuodessa.

Omat lapset etusijalla. 

FM, kirjastonhoitaja

Juristi täälläkin, 38 v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei minuakaan kukaan kannustanut yliopisto-opintoihin. Itse tein omat valinnat ja pääsin opiskelemaan minne halusin."

 

No sinähän sankari olet, tässä mitali sinulle kun olet parempi ihminen kuin me muut. 

Kiitos. Lukion opinto-ohjaus oli myös surkeaa, joten oli pakko ottaa selvää asioista itse. Mihin kannustusta olisi tarvinnut? Ei kai mihinkään kun tiesi mitä halusi.

Olepa hyvä!

No itse esimerkiksi olisin tarvinut kannustusta uskoakseni että voin pärjätä yliopisto-opinnoissa. Tiesin mihin haluan ja tiesin miten hakea jne, mutta itseluottamus puuttui kun aina oli pelkästään lytätty ja vakuutettu että ei meidän suvussa olla akateemisia, tällaisia herranpelkoisia duunarityöläisiä me ollaan ja niin olet oleva sinäkin. 

Erityisopettaja. Huono valinta taloudellisesti, mutta pidän työstäni. Onneksi mies tienaa paremmin.

Sijaisäiti. Ikä 46. Eri aloja kokeilin mutta aina puuttui se "tarkoitus" että mitä hittoa tässä tekee, minkä takia, mihin tämä vaikuttaa. 

Tässä tuntuu olevan joku merkitys, vaikka välillä mennään niin syvissä vesissä että tarkoitus tuntuu hukkuvan näköpiiristä. Mutta yleensä koen merkityksellisenä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varatuomari. Yrittäjä, n 220 työntekijää. Eläkkeelle vuoden vaihteessa, seuraava sukupolvi ottaa vastuun. Toki jään auttelemaan ja käyn ruokalassa edelleen päivittäin lounaalla....

Käykö oikeasti tällaiset ihmiset vauva av palstalla? 

 

En ymmärrä, mikseivät voisi käydä siinä missä muutkin. Varatuomari ei kuitenkaan ole ammattinimike, ja noin ison yrityksen yksinyrittäjiä ei taida lakialalla olla. Osakkaana toki voi olla tai ihan muun alan yrittäjänä. Vähän siis oudolt kuulostaa tåmä.

Meidän luokan paras on tohtoriksi lukenut ja nyt kansanedustajakin. Oli kaikessa hyvä, ja on edelleen. Myös hänen perheensä on luonnollisesti täydellinen.

N50

Asianajaja, 40v