Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Professori tyrmää ison osan adhd-diagnooseista
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HS:
Olen psykologina huolestunut siitä, että adhd on nykyään ylidiagnosoitu ja kaikki haluavat diagnoosin. Ihmiset haluavat selityksen keskittymisongelmilleen. Ennen kuin epäilet keskittymishäiriötä, tarkista seuraavat asiat. Käytätkö sovelluksia, joissa on koukuttavia algoritmeja? Pitääkö sinun koko ajan tarkistaa puhelintasi? Nukutko kunnon yöunet? Onko vuorokausirytmisi kunnossa? Juotko liikaa energiajuomia tai syötkö roskaruokaa? Harrastatko liikuntaa? Onko vireystila hyvä?
Longan mukaan on mahdotonta, että esimerkiksi Pohjois-Karjalan pojista 16 prosentilla on adhd.
On epätodennäköistä, että tietty joukko kärsii näin harvinaisesta häiriöstä, jonka esiintyvyys on tilastollisesti koko väestössä vain muutaman prosentin luokkaa.No, minä taas toivon, että olisin saanut diagnoosin. Olen +50-
Ymmärrys siitä, mistä omat haasteet ja ongelmat johtuu, on olennaista, jos niille haasteille ja ongelmille haluaa tehdä jotain.
Esim. mun aspergeria on vuosikymmeniä yritetty hoitaa masennuksena, ahdistuksena jne. mielenterveyden ongelmana, täysin ilman mitään tulosta. Sitten kun sain oikean diagnoosin, niin kaikki on mullistunut, kun vihdoin saan apua oikeaan asiaan ja ymmärrän itse mistä asiat johtuu ja mikä voi auttaa ja mikä olla haitallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veljeni on tuollainen. Hakemalla haki ADHD-diagnoosia. Ekalla yrityksellä ei saanut, joten ei hyväksynyt, vaan haki uudelleen, kunnes melkein väkisin runnoi diagnoosin läpi. Ilmeisesti oletti, että tämä olisi ihmerohto kaikkiin hänen dysfunktioihinsa. No ei ollut. Tarvitsee vain katsoa hänen elämäänsä nähdäkseen, miksi hänellä on vaikeuksia keskittyä. Ei ole ollut minkäänlaista edes verrattain säännöllistä päivätyötä 15 vuoteen. Ei urheile, ei minkäänlaista muutakaan kurinalaisuutta ja säännöllisyyttä. Lapsena ja nuorena oli tosi säntillinen ja hyvä opiskelija, ei viitettäkään keskittymisongelmista, mutta aikuisiän boheemi eläminen teki hänestä tällä tavalla löysän. Ja sanottakoon hänen veljenä jaan aika samanlaisen neurologian ja minullakin on usein taipumusta keskittymiskyvyn puutteeseen, mutta myös tunnistan, että se johtuu pitkälti omista huonoista tavoista, joihin pystyn itse vaikuttamaan.
Nuss itko veljesi kanssa, kun tämän elämän pilasit?
Varmasti jokainen 16 prosenttia ei ole oikeita diagnooseja pohjoisessa Karjalassa, mutta miksei niitä voisi siellä olla paljon enemmän kuin muualla. Voisin kuvitella, että nimenomaan he viihtyvät siellä ja kokevat alisuoriutumisensa takia, ettei kannata lähteä kotijärveä edemmäs kalaan. Muut ovat muuttaneet pois.
Vierailija kirjoitti:
Varmasti jokainen 16 prosenttia ei ole oikeita diagnooseja pohjoisessa Karjalassa, mutta miksei niitä voisi siellä olla paljon enemmän kuin muualla. Voisin kuvitella, että nimenomaan he viihtyvät siellä ja kokevat alisuoriutumisensa takia, ettei kannata lähteä kotijärveä edemmäs kalaan. Muut ovat muuttaneet pois.
Kyllähän rikastumista tapahtuu. Ikäluokan kyvykkäimmät muuttavat aina vuosikymmeniä pois ja jäljelle jää ne mitä jää.
Muuten tuo luku kuulostaa olevan ehtaa sotea ja pikkupaikkojen erikoisuuksia. Saakohan muuten joku rahallisen bonarin aina jokaisesta uudesta diagnoosista?
On ne professorit tyrmänneet muitakin sairauksia, jotka ei professoria itseään miellytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen AH/HD ja allekirjoitan täysin proffan väitteet turhista diagnooseista. Siinäkin oireyhtymässä voi kehittyä ja astua epämukavuusalueille voittaakseen itsensä. Olen myös onnekas vanhempieni valveutuneisuuden suhteen, joten sain tukea ja ohjausta keskittymisongelmieni ja impulsiivisuuteni vuoksi. Lääkitykseen en ole suostunut, vaan oppinut hallitsemaan milloin reagoin mitenkin ja mihinkin. Haluan olla oma itseni, vaikka elämä on ollut ja on yhä vaikeaa. Tottakai hullun leima otsassa, mutta sen antavat yleensä sellaiset jotka itse pelkäävät ylipäätään elää omaakaan elämäänsä.
Koen joskus turhautumista, miten vilkkaat lapset tasapäistetään ja asenne on puisevan yksitotista mitä on olla oikein. Ei sellaista ole olemassakaan kuin oikea käytös. Olen sen saman oivaltanut lasten kanssa kuin proffakin,että kun heidät laittaa opettamaan minua he oppivat siinä itsekin. Harmi, ettei luovaa ajattelua ja asennetta käytetä tarpeeksi.
Tuttavapiirissä on niitä "adhd-lasten" vanhempia ja usein kyse löytyy siitä, että lapsen pitäisi olla ihan muuta kuin on. Ja aikuisille adhd-tyypeille toivoisin sen uhriutumisen sijaan yrittämistä kehittää itseään. Jos jonkun adhd-kohtauksen saan, niin toisesta adhd:sta joka vinkuu miten ei voi mitään ongelmilleen. Myötähäpeän!
Suomalaiset ovat fiksuja apiniota, tietävät millä diagnoosilla saa parhaat lääkkeet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmasti jokainen 16 prosenttia ei ole oikeita diagnooseja pohjoisessa Karjalassa, mutta miksei niitä voisi siellä olla paljon enemmän kuin muualla. Voisin kuvitella, että nimenomaan he viihtyvät siellä ja kokevat alisuoriutumisensa takia, ettei kannata lähteä kotijärveä edemmäs kalaan. Muut ovat muuttaneet pois.
Toki voi korostua alueellisesti ihan paikallisen kulttuurinkin vuoksi. Jos elää stressissä ja kurjuudessa, tai esim. väkivaltaisissa oloissa, eivät aivotkaan pääse kehittymään normaalisti, ja on väistämättä jollakin tavalla neurologisesti poikkeava verrattuna normiin. Lääke/huume ei ole tuohon kuitenkaan mikään ratkaisu, vaan pitäisi tarkastella sitä kulttuuria ja miettiä miten sitä keskittymiskykyä voitaisiin harjoitella jo ihan pienestä pitäen
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ihminen ei jaksa keskittyä esimerkiksi monotoniseen asiantuntijapuheeseen. Jo ennen sosiaalista mediaa ajatukset harhailivat usein luentosaleissa. Kun kaikki olivat hiljaa, eikä kännyköitä vielä ollut, opettaja saattoi kuvitella opiskelijoiden kuuntelevan. Tätä kutsutaan luentoilluusioksi.
Yleensä ihminen muistaa luennosta vain noin 10 prosenttia.Tämä on myös oma kokemukseni. Usean luennon alussa pysyi skarppina noin 15 min ajan ja sitten olivat ajatukset muualla. Pedagogiset taidot eivät yliopistossa luennoinneilla henkilöillä kukoistaneet ylipäätään. He olisivat voineet taltioida litaniansa ja jakaa ne opiskelijoille joko tekstinä tai äänitallenteina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tässä ole samanlainen lääkefirmojen salaliitto kuin kolesterolilääkkeissä. Rajoja on pudotettu jatkuvasti niin, että käytännössä jokainen tarvitsee kolesterolilääkkeet.
Erona on se, että ADHD diagnoosina pohjautuu puhtaasti käyttäytymisen kuvauksille ja suoriutumisen arvionneille. Mitään biomarkkeria ei ole kehitetty ADHDlle, ei edes niin heikkoa kuin korkea kolesteroli, joka ei tosiasiassa kovin luotettavasti ennusta sydän ja verisuonitautien riskiä. Jo ADHDn Käypä hoito - suosituksessa todetaan, että mitään yksilötasolla tunnistettavaa neurologisia poikkeavuutta diagnoosin saaneilla ei ole. Kaikki ns. erot aivotasolla ovat ryhmätason eroja.
Koska aivokuvantamistutkimuksissa käytetään verrattain pieniä otoskokoja, tarvitaan suuri ero jotta tulos olisi tilastollisesti merkitsevä. Julkausuharhan johdosta negatiiviset tulokset usein jätetään julkaisematta, ja näin julkaistut tulokset ovat usein epäjohdonmukaisia eli saatetaan löytää suuriakin eroja, mutta ne ovat sattumanvaraisesti eri suuntiin, eikä tuloksia kyetä toistamaan. Lisäksi tutkimuksissa ei huomioida muita eroihin vaikuttavia tekijöitä, jotka liittyvät tilanteeseen ja elämäntapoihin. Esimerkiksi pienikin koehenkilön pää liike voi vaikuttaa merkittävästi tuloksiin aivojen eri alueiden volyymissa, ja yleensä vähemmän rutinoituneet koehenkilöt liikuttavat päätään tutkimuksen aikana systemaattisesti useammin kuin verrokit, jotka ovat olleet useammissa kokeissa. Kolmas virhelähde on tilastollisten menetelmien soveltamisessa. Esimerkiksi erään tutkimuksen mukaan funktionaalisissa aivokuvantamistutkimuksissa 40%'ssa ei kontrolloida monivertailuun liittyvää virhettä, joka infatoi tilastollisesti merkitsevien tulosten määrää. Tämä tuottaa aidosti aivan valtavia virheitä tutkimustuloksiin, se ei ole mikään pikku juttu vaan tekee tuloksista täysin tulkintakelvottomia.
AHDH ei oikeasti ole siis mikään neurologinen erityispiirre, vaan tautologinen kuvaus lapsuudessa alkaneista haasteista, joiden ei tulkita haastattelyb ja älykkyystestien perusteella johtuneen lukuisista muista sekoittavia tekijöistä. Ihmiset luulevat löytävänsä selityksen oireilleen, kun lääkäri antaa käyttäytymisen kuvauksen diagnoosimuodossa. Yleensä potilas ei tällöin ymmärrä tilastotieteen ja tutkimuksen teon alkeita, ei esimerkiksi tajuta mikä ero on ryhmätason tilastollisilla riskeillä ja etiologialla eikä ymmärrä, että elämänkertahaastattelulla ei voi luotettavasti tunnistaa synnynnäisiä neurologisia erityispiirteitä.
Adhd- stä kärsiville on tehty sokkotestejä, ja lumelääke paransi oloa yhtä hyvin kuin se oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän mitä noilla artikkeleilla ajetaan takaa, mutta mua myös ärsyttää, kun tuntuu, että se saa ihmiset pitämään ADHD:ta ihan höpöhöpödiagnoosina. Noi artikkelit pitäisi kohdistaa niille lääkäreille, jotka diagnooseja tekee, eikä kaikelle kansalle, joka sitten vetää niistä omat johtopäätöksensä.
Tai mä ihan oikeasti toivon, että mun suurin ongelma ADHD:n kanssa olisi ollut se, etten muista mitään kuulemistani luennoista eikä se, että mä olen maailman huonoin rahan käyttäjä, koska mun impulssinkontrollini on olematonta. Tai että mun on tosi vaikea sitoutua mihinkään ja sen takia mä olen aloittanut joku seitsemän korkeakoulututkintoa ja vaihdan harrastuksiani kuin sukkia.
Ymmärrän, mutta tiedän ADHD-diagnoosin saaneita, jotka ovat täysin sinun vastakohtiasi.
Sitten taas päästään siihen väittämään, ettei kaikki ADHD.t ole samanlaisia ja sitten taas päästään ja päästään jne.
Oli niin tai näin, diagnoosi on varma.
Ap lienee helpottunut, kun ongelmansa on jokin toinen kirjainyhdistelmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Adhd- stä kärsiville on tehty sokkotestejä, ja lumelääke paransi oloa yhtä hyvin kuin se oikea.
Eikö niiden lääkkeiden pitänyt olla huumeita? Samalla urpologiikalla niitä nauttinut on sekaisin, huumeissa. Miten tuo korvataan huomaamatta kalkkitabletilla?
Vierailija kirjoitti:
Olen AH/HD ja allekirjoitan täysin proffan väitteet turhista diagnooseista. Siinäkin oireyhtymässä voi kehittyä ja astua epämukavuusalueille voittaakseen itsensä. Olen myös onnekas vanhempieni valveutuneisuuden suhteen, joten sain tukea ja ohjausta keskittymisongelmieni ja impulsiivisuuteni vuoksi. Lääkitykseen en ole suostunut, vaan oppinut hallitsemaan milloin reagoin mitenkin ja mihinkin. Haluan olla oma itseni, vaikka elämä on ollut ja on yhä vaikeaa. Tottakai hullun leima otsassa, mutta sen antavat yleensä sellaiset jotka itse pelkäävät ylipäätään elää omaakaan elämäänsä.
Koen joskus turhautumista, miten vilkkaat lapset tasapäistetään ja asenne on puisevan yksitotista mitä on olla oikein. Ei sellaista ole olemassakaan kuin oikea käytös. Olen sen saman oivaltanut lasten kanssa kuin proffakin,että kun heidät laittaa opettamaan minua he oppivat siinä itsekin. Harmi, ettei luovaa ajattelua ja asennetta käytetä tarpeeksi.
Okei. Kiva juttu, mutta tämän keskustelun aiheena oli ADHD.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tässä ole samanlainen lääkefirmojen salaliitto kuin kolesterolilääkkeissä. Rajoja on pudotettu jatkuvasti niin, että käytännössä jokainen tarvitsee kolesterolilääkkeet.
Erona on se, että ADHD diagnoosina pohjautuu puhtaasti käyttäytymisen kuvauksille ja suoriutumisen arvionneille. Mitään biomarkkeria ei ole kehitetty ADHDlle, ei edes niin heikkoa kuin korkea kolesteroli, joka ei tosiasiassa kovin luotettavasti ennusta sydän ja verisuonitautien riskiä. Jo ADHDn Käypä hoito - suosituksessa todetaan, että mitään yksilötasolla tunnistettavaa neurologisia poikkeavuutta diagnoosin saaneilla ei ole. Kaikki ns. erot aivotasolla ovat ryhmätason eroja.
Koska aivokuvantamistutkimuksissa käytetään verrattain pieniä otoskokoja, tarvitaan suuri ero jotta tulos olisi tilastollisesti merkitsevä. Julkausuharhan johdosta negatiiviset tulok
Olet varmaan se sama, joka tulee pätemään jokaiseen ADHD-keskusteluun. Enää puuttuu ne pätkät ulkomaalaisista tutkimustuloksista. Sinänsä ihmettelen sitä, että miksi juuri ADHD on monille punainen vaate. Itse asiassa kovinkaan montaa psykiatrian puolelta tulevaa diagnoosia ei voida "todistaa". Niin masennus kuin ahdistuskin diagnosoidaan potilaan kertoman mukaan. Julkisella puolella tehdyt Adhd-tutkimukset ovat kuitenkin parhaimmillaan todella kattavat. Sen masennuslääkkeen kun saat kerrasta tk-lääkäriltä. Jos se apua tuo niin eikö se ole riittävä syy?
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyötyä nuori saa adhd diagnoosista? Mitä hyötyä diagnoosia hakeva äiti saa diagnoosista?
Valitettavasti esimerkiksi kouluun saa usein tukitoimia vasta diagnoosilla. Itselleni diagnoosi muutti kyllä elämän. Ramppasin vuosikausia terapiassa, josta oli kyllä paljon apua muuhun, mutta ei tähän. Kun sain diagnoosin, kasvoi ymmärrys itseä kohtaan enkä enää soimannut itseäni ns. epäonnistumisista, jonka myötä esimerkiksi masennus hälveni merkittävästi. Ja ei, tämä ei tarkoita sitä, että oikeuttaisin huonoa käytöstä tällä. Lisäksi sain lääkityksen, joka onneksi on minulla auttanut. Jos taas asia käännetään vielä toisin päin. Diagnoosin ja sitä seuranneiden asioiden myötä olen kyennyt opiskelemaan ja käyn nyt kokopäivätyössä ja maksan reilusti veroja tähän yhteiskuntaan. Aiemmin olin saamapuolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adhd- stä kärsiville on tehty sokkotestejä, ja lumelääke paransi oloa yhtä hyvin kuin se oikea.
Eikö niiden lääkkeiden pitänyt olla huumeita? Samalla urpologiikalla niitä nauttinut on sekaisin, huumeissa. Miten tuo korvataan huomaamatta kalkkitabletilla?
ADHD-lääkkeet ovat stimulantteja, jotka vaikuttavat monesti samantyyppisesti kuin amfetamiini tai kokaiini. Niistä moni on luokiteltu huumaisaineiksi. Tämä ei ole mikään mielipidekysymys eikä urpologiikkaa, vaan empiirisesti tarkastettava fakta. Niillä on monilla suuri väärinkäyttöpotentiaali, eikä niitä saa siksi myöntää päihdeongelmaisille ADHD-potilaille. Ne eivät vaikuta kuitenkaan annoskoon ja vaikutusmekanisminsa takia yhtä nopeasti eikä voimakkaasti, kuin huumausaineena käytettävä amfetamiini. Puhdasta amfetamiiniakin on käytetty vuosikymmeniä lääkkeenä ennen sen kieltämistä, ja jo vuosisadan alussa sen stimuloiva eli keskittymiskykyä ja vireyttä vahvistava vaikutus tunnettiin laajasti. Britanniassa amfetamiinipillereitä jaettiin miljoonia toisen maailmansodan aikaan brittiläisille sotilaille juuri niiden keskittymiskykyä ja vireyttä vahvistavan vaikutuksen johdosta.
Plasebokontrolloiduissa kokeissa oletetaan, että sokkoutus ei purkaudu. Tosiasiassa on todennäköistä, että sokkoutus purkautuu aina osalta potilaista johtuen lääkkeiden aiheuttamista voimakkaista vaikutuksista. Tämän vuoksi oletus siitä, että plasebokontrolloiduissa kokeissa voitaisiin tehdä suoria kausaalipäätelmiä siitä, mikä johtuu stimulantista ja mikä uskomusvaikutuksesta, on väärä. Tämänkin oletuksen pohjalta monet ADHD-lääkkeet ovat esimerkiksi laajan meta-analyysin The efficacy of psychotherapies and pharmacotherapies for mental disorders in adults: an umbrella review and metaanalytic evaluation of recent metaanalyses mukaan ADHD-lääkkeiden keskimääräinen vaste on heikko tai keskimääräinen, näytön aste heikko tai erittäin heikko ja vinouman riski epäselvä tai korkea:
"For pharmacotherapy, the largest metaanalysis reported a small to medium SMD in comparison with placebo (0.45, see Figure 2) 99 . Considering all metaanalyses, the effects of pharmacotherapy were heterogeneous (from 0.16 to 0.97)98, 99, 100, 101, 102. Large SMDs were found for amphetamines98, 100, 102, small to medium SMDs for methylphenidate100, 101. Risk of bias was often high or unclear, and level of evidence was low to very low98, 100."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HS:
Olen psykologina huolestunut siitä, että adhd on nykyään ylidiagnosoitu ja kaikki haluavat diagnoosin. Ihmiset haluavat selityksen keskittymisongelmilleen. Ennen kuin epäilet keskittymishäiriötä, tarkista seuraavat asiat. Käytätkö sovelluksia, joissa on koukuttavia algoritmeja? Pitääkö sinun koko ajan tarkistaa puhelintasi? Nukutko kunnon yöunet? Onko vuorokausirytmisi kunnossa? Juotko liikaa energiajuomia tai syötkö roskaruokaa? Harrastatko liikuntaa? Onko vireystila hyvä?
Longan mukaan on mahdotonta, että esimerkiksi Pohjois-Karjalan pojista 16 prosentilla on adhd.
On epätodennäköistä, että tietty joukko kärsii näin harvinaisesta häiriöstä, jonka esiintyvyys on tilastollisesti koko väestössä vain muutaman prosentin luokkaa.No, minä ta
"Suurimmalla osalla noita ei ole" Mihin tutkimukseen tämä perustuu? Kuvitteletko siis oikeasti, että se muutaman tunnin vaikuttava Adhd-lääke poistaa kaikki ongelmat kuin taikaiskusta?
Alue: Aihe vapaa
Arvaa miten paljon te kutojamummot ärsytetty siellä salissa!