Äitini sai kuulla että lapsensa on vakavan rikoksen uhrina. On neutraali eikä välitä?

Päätimme vihreän äitini kanssa ettemme tee ilmoitusta muslimin ra1skattua minut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no se r aiskaajakin varmaan puhui lapsen itkun päälle, jne. Samalla tavalla äiti kieltää sen, mitä lapsi sanoo, ja yliajaa asian ja tämän kokemuksen omilla jutuillaan, kuoliaaksi vaikenemalla. Huomaatko yhtäläisyyden?

----

Luepa aloitus uudelleen. Lapsi ja ap ovat tässä tarinassa kaksi eri henkilöä. Äiti ei siis yliaja lapsensa sanomisia, vaan juttelee ap:n kanssa niitä näitä, koska ei halua tai ole valmis käymään läpi lapseensa kohdistunutta rikosta ap:n kanssa. Tuon lapsen äiti ei ole vastuussa ap:n tunteista, ne ovat ihan ap:n omalla vastuulla. 

Otsikossa sanotaan "äitini".

Niin sanotaan. Mutta siinä ei sanota, että ap on tämä rikoksen uhriksi joutunut lapsi. Aloitusteksitikin kannattaa lukea eikä pelkkää otsikkoa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen esim. sanonut äidille, että älä palaa yhteen tuon miehen kanssa ja lopulta sanoin, että jos palaat niin olet täysin omillasi. Että minä en tule sinua enää hänen väkivaltaisuudeltaan pelastamaan. No hän palasi, ja joutui edelleen saman väkivallan uhriksi. Voimatonhan se lapsi siinä on, mutta on vanhemman omaa typeryyttä olla kuuntelematta. Lapset ovat paljon viisaampia, kuin mitä luulette

--

Ja se sanominen esti pahoinpitelyn? Ja äitisi haukkuminen typeräksi vapauttaa tekijän syyllisuyydestä? Ei kuulosta kovin viisaalta ajattelulta tuollainen uhrin syyllistäminen. 

Niin syytätkö sinä nyt lasta - joka siis yritti estää pahoinpitelyn - äidin valinnasta altistaa itsensä ja läheisensä väkivallalle sekä rikoksesta itsestään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no se r aiskaajakin varmaan puhui lapsen itkun päälle, jne. Samalla tavalla äiti kieltää sen, mitä lapsi sanoo, ja yliajaa asian ja tämän kokemuksen omilla jutuillaan, kuoliaaksi vaikenemalla. Huomaatko yhtäläisyyden?

----

Luepa aloitus uudelleen. Lapsi ja ap ovat tässä tarinassa kaksi eri henkilöä. Äiti ei siis yliaja lapsensa sanomisia, vaan juttelee ap:n kanssa niitä näitä, koska ei halua tai ole valmis käymään läpi lapseensa kohdistunutta rikosta ap:n kanssa. Tuon lapsen äiti ei ole vastuussa ap:n tunteista, ne ovat ihan ap:n omalla vastuulla. 

Otsikossa sanotaan "äitini".

Niin sanotaan. Mutta siinä ei sanota, että ap on tämä rikoksen uhriksi joutunut lapsi. Aloitusteksitikin kannattaa lukea eikä pelkkää otsikkoa. 

Jos on traumatisoitunut, niin asioista voi olla helpompi puhua kolmannessa persoonassa. Itse en puhu r aiskaajastani nimellä ollenkaan, sillä nimi herättää edelleen vahvoja ptsd-reaktioita. R aiskauksesta tapahtumana pystyn kyllä puhumaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen esim. sanonut äidille, että älä palaa yhteen tuon miehen kanssa ja lopulta sanoin, että jos palaat niin olet täysin omillasi. Että minä en tule sinua enää hänen väkivaltaisuudeltaan pelastamaan. No hän palasi, ja joutui edelleen saman väkivallan uhriksi. Voimatonhan se lapsi siinä on, mutta on vanhemman omaa typeryyttä olla kuuntelematta. Lapset ovat paljon viisaampia, kuin mitä luulette

--

Ja se sanominen esti pahoinpitelyn? Ja äitisi haukkuminen typeräksi vapauttaa tekijän syyllisuyydestä? Ei kuulosta kovin viisaalta ajattelulta tuollainen uhrin syyllistäminen. 

Niin syytätkö sinä nyt lasta - joka siis yritti estää pahoinpitelyn - äidin valinnasta altistaa itsensä ja läheisensä väkivallalle sekä rikoksesta itsestään?

En syytä ketään muuta kuin rikoksen tekijää. Yritän vain saada sinua tajuamaan, että uhrin syyllistäminen ei ole keino estää rikoksia. Eikä rikoksen uhriksi joutuminen ole kenenkään valinta. Lapsi on varsin k'sipäinen ihminen, jos ajattelee, että äidin miesystävän tekemä rikos on äidin syytä. Vielä k'sipäisemmän lapsesta tekee se, jos lapsi jälkikäteen puhuu äidille "minähän sanoin sinulle, oma valintasi että sait turpaan" sävyllä. Juuri tuollaisen uhrin syyllistämisen takia väkivaltarikoksen uhrit eivät uskalla kertoa kohtaamastaan väkivallasta, vaan ovat hiljaa ja hyväksyvät. Osa jopa uskoo syyllistäjiä ja ajattelee aidosti olevansa itse syyllinen tilanteeseensa eikä siksi hae apua ennen kuin on liian myöhäistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi puhut itsestäsi kolmannessa persoonassa? Aika erikoista myös, että vakavan rikoksen uhriksi joutunut pysyy jauhamaan äitinsä tekemisiä ihan neutraalisti vauvapalstalla. 

Se on kyllä melkein yhtä suuri shokki tulla vaikkapa r aiskatuksi tai pahoinpidellyksi ja huomata, että oma vanhempi ei voisi vähempää piitata. Kuka lapsi antaisi vanhempansa tulla r aiskatuksi tai pahoinpidellyksi?

No miten sä estätä äitisi pahoinpitelyn, jos pahoinpitely tapahtuu ilman, että olet paikalla? 

Olen esim. sanonut äidille, että älä palaa yhteen tuon miehen kanssa ja lopulta sanoin, että jos palaat niin olet täysin omillasi. Että minä en tule sinua enää hänen väkivaltaisuudeltaan p

Sinä kuulostat siltä, ettet ansaitse varoitustakaan.

Vierailija kirjoitti:

Osa äideistä välttelee "kaikkea negatiivista" kuin ruttoa. Hyvin hyvin yleinen ilmiö.

Heille lasten ongelmat on hirveä rasite eikä niistä haluta kuulla mitään, vaan pysytellä pikku kuplassa jossa asiat on mukana ok.

Hyvin yleistä.

No kun lasta ei saa neuvoa, se on väärin. Lapselle ei saa sanoa, että aika auttaa (koska lapsi itse tietää paremmin). Ei saa kertoa kenestäkään toisesta, joka selvisi vastaavasta (koska se on lapsen tilanteen vähättelyä). Mitä tahansa äiti sanoo tai tekee, se on väärin, joten kannattaa keskustella USAn vaaleista tai kahvin hinnasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen esim. sanonut äidille, että älä palaa yhteen tuon miehen kanssa ja lopulta sanoin, että jos palaat niin olet täysin omillasi. Että minä en tule sinua enää hänen väkivaltaisuudeltaan pelastamaan. No hän palasi, ja joutui edelleen saman väkivallan uhriksi. Voimatonhan se lapsi siinä on, mutta on vanhemman omaa typeryyttä olla kuuntelematta. Lapset ovat paljon viisaampia, kuin mitä luulette

--

Ja se sanominen esti pahoinpitelyn? Ja äitisi haukkuminen typeräksi vapauttaa tekijän syyllisuyydestä? Ei kuulosta kovin viisaalta ajattelulta tuollainen uhrin syyllistäminen. 

Niin syytätkö sinä nyt lasta - joka siis yritti estää pahoinpitelyn - äidin valinnasta altistaa itsensä ja läheisensä väkivallalle sekä rikoksesta itsestään?

En syytä ketään muuta kuin rikoksen tekijää.

Minä sanoin ja kehotin olemaan muuttamatta UUDELLEEN yhteen miehen kanssa, joka oli jo aiemmin pahoinpidellyt häntä. Hän ei kuunnellut ja sai seuraukset. Olisi saanut myös rikosoikeudellisen korvauksen, jos olisi sitä hakenut. Turhaan sinä varoittajalle raivoajat - en minä ole ketään pahoinpidellyt.

Varmaan sun mutsis tajua mitään sun jutuistas, kun on kirjallisenakin mahdotonta selvittää, mitä on tapahtunut kelle ja keitä osalliset ovat. Sinun äitisi lapsi, kuka helvetti lieneekään, taisi olla yksi osapuoli.

Tulkaa takaisin mielisairaalat. Sellaiseen sinut olisi ennen säilötty 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa äideistä välttelee "kaikkea negatiivista" kuin ruttoa. Hyvin hyvin yleinen ilmiö.

Heille lasten ongelmat on hirveä rasite eikä niistä haluta kuulla mitään, vaan pysytellä pikku kuplassa jossa asiat on mukana ok.

Hyvin yleistä.

No kun lasta ei saa neuvoa, se on väärin. Lapselle ei saa sanoa, että aika auttaa (koska lapsi itse tietää paremmin). Ei saa kertoa kenestäkään toisesta, joka selvisi vastaavasta (koska se on lapsen tilanteen vähättelyä). Mitä tahansa äiti sanoo tai tekee, se on väärin, joten kannattaa keskustella USAn vaaleista tai kahvin hinnasta.

Itseasiassa akuutissa shokkitilassa tuollaiset "aika auttaa" ja "kyllä naapurin Miinakin selvisi" tyyppiset kommentit ovat hyvinkin väärin. Uhri ei vielä siinä vaiheessa ole kykenevä näkemään asiaa laajemmin, vaan hän on syvällä omassa kokemuksessaan. Siihen auttaa kuunteleminen ja uhrin tunteiden ottaminen tosissaan. Lohdutuksesi tarkoitettujen "aika parantaa haavat" lätinöiden kokeminen vähättelyksi on täysin normaalia. Ne nimenomaan kertovat siitä, että uhrin tunteita ei oteta tosissaan ja hänen pitäisi äkkiä "päästä yli" kokemastaan ja palata normaaliin, jotta äiti tai muut läheiset eivät joutuisi kannattelemaan häntä trauman käsittelyn läpi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa äideistä välttelee "kaikkea negatiivista" kuin ruttoa. Hyvin hyvin yleinen ilmiö.

Heille lasten ongelmat on hirveä rasite eikä niistä haluta kuulla mitään, vaan pysytellä pikku kuplassa jossa asiat on mukana ok.

Hyvin yleistä.

No kun lasta ei saa neuvoa, se on väärin. Lapselle ei saa sanoa, että aika auttaa (koska lapsi itse tietää paremmin). Ei saa kertoa kenestäkään toisesta, joka selvisi vastaavasta (koska se on lapsen tilanteen vähättelyä). Mitä tahansa äiti sanoo tai tekee, se on väärin, joten kannattaa keskustella USAn vaaleista tai kahvin hinnasta.

Niin no yleensä lapsi kaipaa empatiaa ja tunteidensa validointia. Tuollainen tekopyhä viisastelu on sama kuin potkaisisit kylkeen. Toki jos ei koe empatiaa omaa lastaan kohtaan, niin ei sille sitten mitään voi. Lapsi varmaan sitten suhtautuu sinuun samalla lailla, latelee jotain ympäripyöreitä latteuksia kun sinua silvotaan ja pahoinpidellään, niinkuin vanhuksia yleensä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa äideistä välttelee "kaikkea negatiivista" kuin ruttoa. Hyvin hyvin yleinen ilmiö.

Heille lasten ongelmat on hirveä rasite eikä niistä haluta kuulla mitään, vaan pysytellä pikku kuplassa jossa asiat on mukana ok.

Hyvin yleistä.

No kun lasta ei saa neuvoa, se on väärin. Lapselle ei saa sanoa, että aika auttaa (koska lapsi itse tietää paremmin). Ei saa kertoa kenestäkään toisesta, joka selvisi vastaavasta (koska se on lapsen tilanteen vähättelyä). Mitä tahansa äiti sanoo tai tekee, se on väärin, joten kannattaa keskustella USAn vaaleista tai kahvin hinnasta.

Itseasiassa akuutissa shokkitilassa tuollaiset "aika auttaa" ja "kyllä naapurin Miinakin selvisi" tyyppiset kommentit ovat hyvinkin väärin. Uhri ei vielä siinä vaiheessa ole kykenevä näkemään asiaa laajemmin, vaan hän on

Juuri niin. Ja rehellisesti sanottuna jos joutuu äärimmäisen väkivallan kohteeksi, ei se äiti todennäköisesti VOI sanoa mitään, mikä auttaisi, koska hänellä ei ole pienintäkään käsitystä siitä, mitä toinen käy läpi. Tällöin on parempi kuunnella ja antaa toisen purkaa omia tuntojaan, myötäelää niitä, eikä yritä jotenkin dominoida tunnetilaa selitelemällä jotakin "voi voi, kyllä se sinun pikku pimppasi siitä ajan oloon paranee"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa äideistä välttelee "kaikkea negatiivista" kuin ruttoa. Hyvin hyvin yleinen ilmiö.

Heille lasten ongelmat on hirveä rasite eikä niistä haluta kuulla mitään, vaan pysytellä pikku kuplassa jossa asiat on mukana ok.

Hyvin yleistä.

No kun lasta ei saa neuvoa, se on väärin. Lapselle ei saa sanoa, että aika auttaa (koska lapsi itse tietää paremmin). Ei saa kertoa kenestäkään toisesta, joka selvisi vastaavasta (koska se on lapsen tilanteen vähättelyä). Mitä tahansa äiti sanoo tai tekee, se on väärin, joten kannattaa keskustella USAn vaaleista tai kahvin hinnasta.

Traumaattisen tapahtuman kokenut ihminen ei kaipaa neuvoja. Hän kaipaa läsnäoloa, turvaa ja ymmärrystä. Trauman käsittely ei ole kilpailu, jossa pitää pärjätä samoin kuin henkilö x. Se ei myöskään ole asia, joka pitää lakaista maton alle mahdollisimman pian. Käsittely vaatii aikaa ja läheisten rooli on olla saatavilla ja luoda turvaa. Näyttää, että he välittävät eikä todeistella, että heillä on ratkaisu kaikkeen. 

Minä sanoin ja kehotin olemaan muuttamatta UUDELLEEN yhteen miehen kanssa, joka oli jo aiemmin pahoinpidellyt häntä. Hän ei kuunnellut ja sai seuraukset. Olisi saanut myös rikosoikeudellisen korvauksen, jos olisi sitä hakenut. Turhaan sinä varoittajalle raivoajat - en minä ole ketään pahoinpidellyt.

--

Pahoinpitelet äitiäsi koko ajan henkisesti syyllistämällä häntä ja osoittamalla täydellistä empatiakyvyn puutetta. Minäminäminä ja vtut äidistä, kun ei MINUA kuunnellut. Tuollainen henkinen pahoinpitely on jopa pahempaa kuin nyrkin isku. 

Vierailija kirjoitti:

Minä sanoin ja kehotin olemaan muuttamatta UUDELLEEN yhteen miehen kanssa, joka oli jo aiemmin pahoinpidellyt häntä. Hän ei kuunnellut ja sai seuraukset. Olisi saanut myös rikosoikeudellisen korvauksen, jos olisi sitä hakenut. Turhaan sinä varoittajalle raivoajat - en minä ole ketään pahoinpidellyt.

--

Pahoinpitelet äitiäsi koko ajan henkisesti syyllistämällä häntä ja osoittamalla täydellistä empatiakyvyn puutetta. Minäminäminä ja vtut äidistä, kun ei MINUA kuunnellut. Tuollainen henkinen pahoinpitely on jopa pahempaa kuin nyrkin isku. 

En, vaan sinä pahoinpitelet minua sairailla syytöksilläsi. Hae apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sanoin ja kehotin olemaan muuttamatta UUDELLEEN yhteen miehen kanssa, joka oli jo aiemmin pahoinpidellyt häntä. Hän ei kuunnellut ja sai seuraukset. Olisi saanut myös rikosoikeudellisen korvauksen, jos olisi sitä hakenut. Turhaan sinä varoittajalle raivoajat - en minä ole ketään pahoinpidellyt.

--

Pahoinpitelet äitiäsi koko ajan henkisesti syyllistämällä häntä ja osoittamalla täydellistä empatiakyvyn puutetta. Minäminäminä ja vtut äidistä, kun ei MINUA kuunnellut. Tuollainen henkinen pahoinpitely on jopa pahempaa kuin nyrkin isku. 

En, vaan sinä pahoinpitelet minua sairailla syytöksilläsi. Hae apua.

Totuus sattuu. Turhaan siitä pillastut, että sinulle sanotaan asiat niin kuin ne ovat. Ei se ole minun tai äitisi syytä, että sinulta puuttuu empatiakyky ja kyky ymmärtää, että jeesustelu ei ketään pelasta. 

Tämä ketju on myös mainio esimerkki siitä, miten miesten suorittama väkivalta oireilee naisten välillä

Kun naiset oppisivat tämän tajuamaan, niin vältyttäisiin paljolta pahalta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sanoin ja kehotin olemaan muuttamatta UUDELLEEN yhteen miehen kanssa, joka oli jo aiemmin pahoinpidellyt häntä. Hän ei kuunnellut ja sai seuraukset. Olisi saanut myös rikosoikeudellisen korvauksen, jos olisi sitä hakenut. Turhaan sinä varoittajalle raivoajat - en minä ole ketään pahoinpidellyt.

--

Pahoinpitelet äitiäsi koko ajan henkisesti syyllistämällä häntä ja osoittamalla täydellistä empatiakyvyn puutetta. Minäminäminä ja vtut äidistä, kun ei MINUA kuunnellut. Tuollainen henkinen pahoinpitely on jopa pahempaa kuin nyrkin isku. 

En, vaan sinä pahoinpitelet minua sairailla syytöksilläsi. Hae apua.

Totuus sattuu. Turhaan siitä pillastut, että sinulle sanotaan asiat niin kuin ne ovat. Ei se ole minun tai äitisi syytä, että sinulta puuttuu empatiakyky ja kyky ymmärtää,

En ole lähelläkään pillastunut vaan surullinen siitä, että yrität syyttää lasta äitinsä ja itsensä suojelemisesta.

En ole lähelläkään pillastunut vaan surullinen siitä, että yrität syyttää lasta äitinsä ja itsensä suojelemisesta.

--

Uhrin syyllistäminen ja haukkuminen nettipalstallla on hyvin kauakana suojelemisesta. Ymmärrät sen, kun kasvat joku päivä aikuiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

En ole lähelläkään pillastunut vaan surullinen siitä, että yrität syyttää lasta äitinsä ja itsensä suojelemisesta.

--

Uhrin syyllistäminen ja haukkuminen nettipalstallla on hyvin kauakana suojelemisesta. Ymmärrät sen, kun kasvat joku päivä aikuiseksi. 

Suojelemisen aika meni jo aikoja sitten, nyt jäljellä enää vain arvet

Olisi kivaa elää maailmassa, missä rikoksia ei tapahtuisi. Mutta niitä tapahtuu. Sen vuoksi on hyvä myös ennaltaehkäistä uhriksi joutumista. Rikoksia sattuu niillekin, joita ei varoiteta, ja jos joku on niin ystävällinen että varoittaa, on syytä olla erityisen kiitollinen