Ostatteko lapsillenne leikkiaseita?

...mutta asiaa on kyllä tullut mietittyä jo valmiiksi. Meillä lapsille ei tule leikkipyssyjä (ei edes vesipyssyjä) ja aion olla asiasta melko tiukka. Tiedän, etten pysty lapsia pyssyiltä ' suojelemaan' ikuisesti ja joka paikassa, mutta parhaani ajattelin tehdä.



Enkä kyllä jaksa uskoa, että kehitykselle olisi pahaksi se, ettei saa leikkiä toisten tappamista.



Dummy + riiviöt (1vee 9kk)

Sovittiin miehen kanssa kun esikoinen oli vauva että ei aseita. Anoppi oli ostanut esikoiselle leikkipyssyn mutta ei sitten antanut sitä kun teimme selväksi ettemme halua aseita lapsille. Pyssy on edelleen anoppilassa, en ole varma onko antanut pojan leikkiä sillä. Ainakaan poika ei edelleenkään tiedä sanaa " pyssy" (2v7kk).

Vesipyssy hänellä on, sitä sanotaan vesiruiskuksi, leikkii sillä kylvyssä. Sai viime kesänä lahjaksi..

Vaahteramäen Eemeli DVD:llä Eemelillä on se puupyssy, siinäkin sanotaan " pössykkä" eikä tehdä kovin selväksi mitä pössykällä tehdään.



Näissä asioissa poikani saa olla tietämätön mahdollisimman pitkään.

kun on niin ajankohtainen asia meidän perheessä.ensinnäkin, kun poikamme, nyt 4,5vuotias, oli vauva, en hyväksynyt leluaseita.syystä jota en osannut kuitenkaan tarkemmin määritellä.nyt, kun poika on iässä jolloin kaikki jännä kiehtoo, meillä on jo 3leikkipyssyä+2vesipyssyä. ja minä tyynenä annan leikkiä :o) ja nimenomaan LEIKKII ampumista, ei suinkaan harjoittele tappamista, siinä se suurin ero oikeisiin aseisiin.mitenkään emme ole aseita pojalle tyrkyttäneet, eikä ole koskaan ollut kiinnostunut pelottavista lastenohjelmista tmv.ja mainitsenpa vielä että ihan täysipainoisesti leikkii kaikkea muutakin mahdollista.

nykyjänsä näen siis asian niin että pyssyillä leikkiminen on samanlaista leikkimistä kuin mikä tahansa lasten roolileikki normaaleissa rajoissa.

Tosiaan poika ei ole vielä vuottakaan, mutta olemme keskustelleet miehen kanssa jo noista leikkiaseista ja niitä emme halua kotiimme.



Vesipyssy on ainut minkä voisin hankkia, mutta en mitään sellaista oikean näköistä asetta.



Olin jokunen aika sitten aika järkyttynyt kun olin koirani kanssa lenkillä, ja ohitimme pienen pojan, jolla oli leikkiase. Tuo poika osoitti aseella koiraamme ja sanoi:" Nyt sä kuolet!" .

Pojan äiti ei puuttunut asiaan mitenkään, mikä oli mun mielestä käsittämätöntä.

Omalle pojalleni aion opettaa aseiden oikean luonteen ja sen mitä tapahtuu, jos oikeasti jotain ammutaan ja miksi ampumisleikit eivät ole mieluisia.

että rajana meillä kulkee nimenomaan se ettei ketään osoitella-" ammuta" , ketä ei LEIKISSÄ ole mukana.senpä takia pyssyjä ei todella kanniskella kävelyretkillä mukana!

Mutta.... sitten tässä on huomannut, että lapsille on paljon vahingollisempiakin vaikutteita kuin vesipyssyt... Esim. kolmos- ja nelos kanavien väkivaltaiset piirretyt ja niihin liittyvä lelukrääsä....



Suosittelen kaikille lämpimästi Jari Sinkkosen kirjaa:

ELÄMÄNI POIKANA.

...mutta esimerkikkinä lastenpsykiatri Jari Sinkkonen (jonka pojista kertovan kirjan kannattaisi jokaisen pienen pojan äidin lukea) on sitä mieltä ettei leikkipyssyt ole pahasta.



Itse ajattelen oman poikani kohdalla - että se mikä on kielletyä meillä - muttei naapurissa saattaa aiheuttaa suhteettoman kiinnostuksen noita pyssyjä kohtaan, meille siis pyssyt tulevaisuudessa (poikani nyt 1,5kk) tervetulleita.



Mieheni oli aluksi kovastikin pyssyleikkejä vastaan - hän kun on tekemisissä aseiden kanssa työnsä puolesta - mutta tuon Sinkkosen kirjan luettuaan muutti täysin jyrkän kantansa päinvastaiseksi.



: ) SL

4-vuotiaalla vanhimmallamme juuri nyt pyssyleikit on melkeimpä mieluisimpia. Itse niitä rakentaa millon mistäkin ja pikkuveljet matkivat parhaansa mukaan isointa. :-) Tiedän pyssyleikkien kuuluvan poikien normaaliin kehitykseen,eikä aikomuksena ole estää pyssyleikkejä, mutta siitähuolimatta meille ei tulla kotiin ostamaan pyssyjä. Tehkööt niitä itse, siinä mielikuvituskin kasvaa mielestäni paremmin. Naapurissa on paljon muitakin sellaisia leluja, mitä meillä ei ole ja mitkä kiinnostava varmasti...

mutta ainakin omasta veljestäni tuli melkein pasifisti, vaikka leikkikin lapsena länkkäriä ym. pyssyineen ja talvella ampumahiihtäjää. Sittemmin ei mennyt edes armeijaan (tosin lähinnä muusta syystä) ja on mitä rauhallisin ja tasapainoisin veli. Pyssyinnostus oli siis ainakin hänellä aivan ohimenevä vaihe.

Tällä en halua mainostaa enkä sinänsä kannustaa ketään pyssyleikkeihin.



Hyvä, kun mainitsitte tuon kirjan, vaikkei itselläni poikaa vielä ainakaan ole.



Hannele9 ja rv 15+5

Aikaisemmin olin tosi tarkka, ettei leikkiaseita tähän taloon tuoda. Nyt ostan joka kesä vesipyssyt, jos lapset niin haluaa ja keskimmäiselle ostin myös leikkipistoolinkin kun sellaista toivoi. Siihen saakka olivat saanneet rakennella aseensa legoista ja kaikenmaailman kepit toimi pyssyinä.Meillä on pojilla myös miekkoja jne.



Tällä hetkellä ei pyssyleikit voisi vähempää lapsiani kiinnostaa, se leikkipistoolikin lojuu jossain lelulaatikoiden kätköissä ja miekat on muussa käytössä. Minusta pyssyleikit kuuluu osana pienten poikien kasvamiseen, jota en kauheasti aio rajoittaa.



ps. Rentiksen kanssa samaa mieltä Nelosen ja MTV3:sen aamulastenohjelmista, joiden katsomista sitten rajoitan senkin edestä.

Tajusin, että kielsin liikaakin poikaani kaikista rajummista leikeistä, riehumisesta tms, jotenkin minulle oli kova paikka se, että " pojat on poikia" , etenkin kun tuo meidän esikoinen on aina ollut tosi rauhallinen viilipytty, herkkä ja ujo tapaus, joka mieluummin on leikkinyt aina yksistään tai tyttöjen kanssa :-)



Nyt kun täyttää pian 4v, suurimmat suosikit ovat ritarit, miekat, isän kanssa TAISTELULEIKIT(kyllä, rajutkin sellaiset) ja pyssyt ovat uusin juttu. Poika EI saa katsella mitään Myyrä- ja Muumi-filmejä hurjimpia juttuja telkkarista, eikä meillä ole muita lapsia, joten jostain nuo poikien jutut vaan kumpuaa ihan itsestään. Kaupassa jos puhutaan että ostetaan hänelle paita, menee ja valitsee Spiderman-paidan tai Supermanin, ja tietää nämä vieläpä nimeltä.... Joo, minä olen myös se äiti joka kauhisteli aina että kuka äiti menee ja ostaa lapselleen jonkun ällöttävän mustan Spiderman-paidan....Minä näköjään :-)



ELi: meillä poika saa olla poika, ja leikit ovat aina leikkejä, myös ne taistelu- ja pyssyleikit. Ketään ei saa osoitella mutta emme muutenkaan tee pyssystä tai miekoista mitään suurta numeroa. Kaikkea aikansa, uskon näin. Meillä pyssy ostettiin sen jälkeen, kun poika alkoi rakentaa pyssyjä kaikesta mitä käsiinsä sai, maalarinteippiä liimattiin ruokailuvälineisiin jne jne ja joka paikka oli täynnä näitä " leikkipyssyjä" . Mielestäni se on ihan sama jos poika osoittaa jonnekin ja huutaa PAM, että onko se joku keittiökauha vai oikea leikkipyssy, ajatus hänellä itsellään varmasti on sama. Minun mielenrauhaani ei järkytä se, että se sitten onkin " oikea leikkipyssy" :-)

Nyt 4-vuotiaalla pojallamme on muutama leikkipyssy eikä olla kyllä koskaan oltukkaan sitä mieltä etteikö niitä aikanaan hankittaisi.

Sääntönä on ettei niillä osoitella ihmisiä eikä eläimiä.Eli niillä sitten tähtäillään hienosti vaikka lamppuja tai puita(ikkunasta).

En näe mitään syytä minkä takia lapsi ei niillä voisi leikkiä.

Ja myös minä pidän tosiaan haitallisempana noita edellä mainittuja kamalia " lastenohjelmia" .Kenelle sitten todellisuudessa suunnattukkaan.

Ilmatar: Joo aika tiukkis olet, vielä ...... Mutta sitähän se on tämä lasten kanssa äidiksi kasvamisessa, että ne ennen lasten hankintaa luodut periaatteet (¿minä ja minun lapsi ei kyllä ikinä....¿) vähitellen muuttuvat :-)

Minusta se koiraasi ¿ampunut¿ poika kuulostaa aika luovalta ¿ leikki varmasti, että koirasi on karhu tai susi. Onneksi ei ampunut sinua :-)

Juuri viikonloppuna oma lapseton ystäväni kauhisteli oman poikani pyssyleikkiä ja puutui leikkiin (ajatteli varmaan myös, että onpas huono äiti kun antaa lapsen moista leikkiä ¿ meillä hittileluna synttärilahjaksi saadut poliisin tarvikkeet, joissa pyssy mukana). Poika vaan totesi ystävälleni, että tämähän on leikkipyssy ¿ ajatteli varmaan, että onpa tyhmä täti kun ei sitä tajua. :-)

Eli tämä mielestäni kuvastaa hyvin juuri sitä, että lapselle pyssyleikkikin on leikkiä ja lapsi ymmärtää, että se on leikkiä.

Kuten tosiaan Sinkkonen kirjassa toteaa, eivät pyssyleikit tee lapsesta väkivaltaista vaan kuuluvat monipuoliseen leikkiin, jossa lapsi testaa erilaisia rooleja. Kirjassa todetaan vielä hyvin jotenkin, että ¿ei kai sellainen cowboy ole uskottava, joka ei saa kohti ampua...¿ Vaarallisempaa on varmaan, jos lapselta kielletään luova leikki ¿ ties mitä paukuttelua se aikuisena aiheuttaa, kun pyssyleikit on lapsena kielletty. Kyllä se on se testosteroni, joka lähes jokaisen pojan saa jonkin sortin keppimiekkaa heiluttelemaan 2-3-vuotiaana. Ja juuri tuollaiset perinteiset poliisi-rosvo-cowboy-leikit ovat tosiaan iisejä verrattuna niihin mittelöihin, joita noissa parjatuissa mainoskanavien ¿lasten¿ ohjelmissa käydään. Puhumattakaan kaiken maailman playstation peleistä.

Tuollainen ¿hyvän ja pahan¿ välisen eron ja mm. kuoleman pohtiminen kuuluu n. 4v-ikään ja tulee esiin myös leikeissä ¿ ja vanhempien tulee keskustella asioista lasten kanssa.

Enemmän minuakin huolestuttavat nuo elokuvat ja playstation etc. pelit. Siskoni on huolestunut kun ekaluokkalaisen pojan kaverit saavat katsoa tähtien sotaa ja pelata K-18 pelejä ¿ ekaluokkalainen ei onneksi vielä äidin lupaa käy kavereilla, mutta parin vuoden päästä 3. luokkalainen ei enää vietä iltapäiviä kerhossa vaan kavereilla ja silloin on äidin tosiaan vaikea kontrolloida lapsen tekemisiä ja tosiaan siinä vaiheessa toivoisi, että muillakin kulmakunnan vanhemmilla olisi järkeä päässä.... mutta valitettavasti ihan järkevän oloisilla vanhemmilla sitä ei kuulemma tunnu olevan..... Joten toivon tosiaan, etteivät vanhemmat siinä vaiheessa luista periaatteista lasten painostaessa. Meillä ei ole playstationia, eikä osteta 3-vuotiaalle paitoja, joissa on kuvia heidän ikäisiltään kielletyistä elokuvista, kun ensin on paita, pitää saada se lelu ja sittenhän se on jo niin tuttu juttu, että miksei sitä voisi katsoa telkkarista tai pelata - vaikka ikäraja olis ties mitä... niin se kai menee valitettavasti.

Se sellaisiksi se murheet Ilmatar vuosien saatossa muuttuvat...

esikoisella on silti pari vesipyssyä ja yksi " merirosvon tussari" , jotka on saanut muilta. SEN LISÄKSI esikoinen on aina rakentelemassa legoista pyssyjä ja pitää mitä tahansa sopivaa kepinkarahkaa pyssynä tai " taistelukeppinä" ! Eli ei sitä voi välttää ja pyssyleikit kuuluu pienten miesten kasvamiseen. ja kaiketi tuo kakkonen kohta jo ampuu perässä, ainakin heiluttelee kaiken maailman keppejä jo isoveikan mallin mukaan... =)



Emme siis väen väkisin osta lapsille aseita, emmekä ainakaan sellaisia paukkuvia ja metelöiviä koneita, mutta emme myöskään kiellä lasta ampumaleikkejä leikkimästä. Ja vesipyssyllä maaliin ampuminen on kesällä pihalla aika kivaa äidinkin mielestä... =)

pyssyt. Toisaalta olen itsekkin lapsena leikkinyt pyssyillä mm. rosvoa ja poliisia, länkkäriä ja hirven metsästystä yms. leikkejä ja en silti ole mikään asehullu enkä väkivaltainen enkä muuten muista että leikeissä olisi ajteltu että niillä aseilla tapetaan vaan ne kuuluivat rooliin.



Omat poikani leikkivät lähinnä juuri poliisia, Zorroa tms. joiden rooliin kuuluu että on pyssy ja näiden roolien puitteissa leikkivät pyssyillä. Ja meillä ei lapset todellakaan osoittele niillä pyssyillä leikin ulkopuolella olevai ja huutele että kuolit. Itse asiassa en ole kuullut heinän " tappaneen" koskaan ketään edes leikissä.

Ja toivottavasti ei tulekaan :-) Ikinähän ei tiedä tulevasta, mm. mitä lapsi sattuu saamaan synttärilahjaksi tms, mutta mieheni kanssa yritämme välttää näitä kaikenlaisia aggressiivisuuteen " kannustavia" leluja pojillamme. Tiedän, että pojat kyllä taistelevat vaikka sitten puukepeillä ja meilläkin autot törmäilevät tahallaan jne, mutta ainakin on hyvä pyrkimys ostaa vain neutraalimpia leluja eikä aseita, miekkoja, ilkeän näköisiä monstereita ym. Pojat kyllä osaavat riehua ihan tarpeeksi ilman mitään lisäapuvälineitä :-) Ja kyllä musta ikävältä kuulostaa pihalla, kun yksikin naapurin koulupoika osoitteli toista ihan aidonnäköisellä aseella ja huusi vielä " mä tapan sut!" . Vaikka olisikin sitten kuinka " normaalia" käytöstä pojalta, niin ikävältä se kuulostaa ainakin naisen korvissa...

ahdistuksissaan sitten murrosiän jälkeen päättävät ostaa pyssyn ja ampuam aikuisen oikeesti kun lapsena eivät ole saanneet.

Meillä on kaksi poikaa (1.5v ja 3.5v) eivät vielä ole pyytäneet pyssyjä, mutta vrmasti ostan jos toivoavat. Kivempi nyt tappaa kaikki möröt eikö tosiaan sitten oikeesti aikuisena.

Vesipyssyjäkään ei olla ostettu, suihkepulloilla toisiamme tulitamme kesähelteellä. IIIIIIIIIIHHHAAAAA

kuten myös miekkoja yms poikien juttuja. Toki lapsille opetan mitä niillä leluilla saa tai ei saa tehdä, mutta esim. ritarileikit luovat hyvän mahdollisuuden arallekin lapselle kokea olevansa jotain oikeasti rohkeaa. Uskon, että mikäli lapsi saa leikin varjolla purkaa vaikkapa nyt agressioitaan, aikuisen valvonnassa tietenkin, mitään oikeasti vaarallista ei tapahdu. Aikuinen on siinä vierellä valvomassa, ettei kukaan tunne oloaan oikeasti uhatuksi, tai ettei mitään vahikoja satu.

Mikäpäs pienten poikien mielestä sen mahtavampaa kuin olla suuri metsästäjä tai linnan ritari=)

Pian viisivuotias poikani ei ole edes halunnut pyssyjä, miekkoja yms. ja Spidermania hän pelkää edelleen. Muuten kyllä kelpaa leikkiin ns. poikien kuin tyttöjenkin lelut.



En ole tuota Sinkkosen kirjaa lukenut (vielä), mutta lehtijutuista olen saanut jotenkin sellaisen kuvan, että hänen mielestään kaikki pojat ovat POIKIA ja heidät pitäisi aivan tietoisesti sellaisiksi kasvattaa. Voin olla väärässäkin, kun en ole sitä kirjaa lukenut.



Itse olen kyllä sillä kannalla, että tuen lapsiani heidän persoonansa kehittymisessä, vaikka he eivät niin mahdottoman tyttömäisiksi tai poikamaisiksi kasvaisikaan vaikka ovatkin tyttöjä ja poikia.

Minä en näe tässä asiassa mitään pahaa. Poika on 5,5-vuotias ja leikkiaseita on muutama. Kesällä pihan muiden poikien kanssa oli kivaa leikkiä sotaa silloin tällöin yms. Aseleikit eivät siis ole kokoajan mielessä ollut vaan kaikenlainen leikki on kiinnostavaa. Itseasiassa kun nyt on ikää jo tuon verran ovat nuo aseet olleet käyttämättömiä jo lähes puolen vuoden ajan. Eli voisi ajatella " asekauden" olevan ohi. Mielestäni lapselle kurjempaa on se, että ei ole sitä leikkipyssyä silloin kun on asebuumi muillakin kavereilla. Ei voi tällöin leikkiä samaa leikkiä muiden pihan kavereiden kanssa ja kokee itsensä varmasti yksinäisemmäksi ja ulkopuoliseksi ja varmasti saa osakseen kiusaamista sen vuoksi.

Paljon on myös vanhempia, jotka kieltävät pojiltaan nukkeleikit. Se on mielestäni aivan sama asia kuin kieltää pyssyt. Miksi pitää tukahduttaa lapsen leikit ja luovuus vain sen takia, että aikuisten maailmassa pyssyt ovat aivan eri asia kuin lasten leikeissä tai nuket sen vuoksi, että ne ovat " tyttöjen leikkejä" ?



Terv. Äiti, jonka pojalla on pyssyjä, miekkoja, nukkeja, nukenrattaat.........



ps. Onnellinen on se lapsi, joka leikkii....