Ostatteko lapsillenne leikkiaseita?

Lue vaikka tämä:

http://www.pellervo.fi/pellervo/kp10_05/pojanelamaa.htm

Vesipyssyn saatan hänelle ostaa, mutta sama asia on kai suihkia toista kukkasuihkepullolla kuten me nyt teemme.



Merirosvot ovat viime aikoina kiehtoneet häntä kovastikin (samoin viikingit, erityisesti ukkojumala Tor, joka heittää vasamalla), mutta ne ovat kuulemma kilttejä merirosvoja. Mitä nyt hiukan tykillä ampuvat - mutta siitäkin kuuluu vain pum, tuhoa ei synny.



Pyssyillä ampuvat pojan mielestä vain tuhmat metsästäjät eläimiä - ihmisten ampuminen ei ole tullut vielä hänen mieleensäkään. Kun pojasta isona kuulemma tulee luonnontutkija, hän tutkii tiikerihaita ja ampuu niihin vain nukutusnuolia, etteivät hait pure häntä.



Pari kertaa poika on saanut lahjaksi monstereita ja actionukkoja, ne on yhteisestä päätöksestä pantu pois. Itse inhoan niitä - ja poika itki molemmilla kerroilla pettymystään ja pelkoaan. Yksi muovinen karjuva hirmulisko tuli jopa uniin pelottelemaan.



Keppejä en ole ottanut koskaan pois. Mutta ne ovat pojalle keihäitä ja vaellussauvoja, eivät miekkoja.



Sinkkonen ei ole mikään ukko Ylijumala, hänen mielipiteensä eivät päde koko poikien sukupuoleen, yksilölliset erot ovat valtavat. Sen hän kai itsekin myöntää.



En minä pojastani autojen, junien, robottien ym. koneiden viehtymystä yrittää kitkeä naisen halvennuksella.

Kuten joku edellä kirjoitti, lastenpsykologi Jari Sinkkonen on sitä mieltä, ettei leikkiaseet ole lapsille haitallisia. Hehän vain leikkivät omat mielikuvituksensa varassa kaikenlaista ja monen pojan luonnolliseen kehitykseen kuuluu myös sotaleikit. Minkä vuoksi, sitä on vaikea sanoa. Eiköhän vakavia asioita ole se, jos lapsi näkee telkkarissa tai tietokoneella sotimista turhan varhain, eikä hänelle selitetä näkemäänsä millään tavalla.

Ostin pojilta mielipidettä kysymättä Disney on Ice-showsta miekat (hätäpäissäni, ne olivat ainoa mihin käteiset riittivät...).

Kuopus 3-v kiinnostui mutta esikoinen 5-v lähes itki, että hän olisi halunnut nuken! Pahoittelin tapahtunutta...



Miekat kiinnostavat vain jos joku isompi poika kyläillessään on niistä kiinnostunut. Aseita on keksitty ties mistä ja AM-AM ammutaan.



Ainoa minkä aion visusti kieltää nyt ja vastedes ovat väkivaltaan vivahtavat lasten(?)ohjelmat.

Mutta en osta omalle pojalle enkä suosittele muillekaan leikkipyssyjä jotka ovat nykysellään niin kovin aidon näköisiä. Siinä todellisuuden ja leikin raja hämärtyy. Väkivaltaiset lastenohjelmat julistaisin myös pannaan, sitä mallioppimista sieltä ei voi suositella. Pyssyleikit sinänsä sopivissa rajoissa on ok. Pyssyn voi rakentaa legoista, zoobeista, askarrella ite jne.. Siinä lapsi toteuttaa itseään ja mielikuvitustaan. Silloin se on ihan hyväksyttävää!



Kasvatuksen ammattilainen, paljon aiheesta lukenut ja luentoja kuullut.

... niin vallan huvituin kuinka mustavalkoisesti kirjoitin.

Ehkä se leikkipyssyllä leikisti omaan koiraani tähtääminen vähän nostatti tuntemuksia :)



Mutta vaikka ajatus leikkipyssyistä ei tässä sotaisessa maailmassa kovin houkutteleva ole, mutta pojat on poikia ja kuten joku kirjoitti, niin ehkä parempi on antaa heidän leikkiä noita sotaleikkejä muutaman vuoden ikäisenä kuin sitten murrosikäisenä tehdä sama kovilla panoksilla...



Pitääpä mielenkiinnolla lukea se Jari Sinkosen kirja, josta täällä mainittiin.... :)

En itse tykkää Jari Sinkkosesta, mielestäni hän on mielipiteiltään vanhanaikainen ja populisti.



Mielestäni tappamis- ja väkivaltaleikit tai halu leikkiä niitä johtuu aika paljon siitä, että lapset ovat nähneet tai kuulleet liian pelottavia tai levottomia asioita, joita pitää sitten käsitellä tai purkaa leikkimällä.



Sehän on myös ihan selviö, että jostainhan sen lapsen on pitänyt oppia ne tappamiset ja kiduttamiset, ei kai nyt edes poika;) semmoista ihan vaan omasta päästään keksi.



Riehuminen ja sankaruus on sitten ihan asia erikseen, se on luonnollista niin pojille kuin tytöillekin.

No ensimmäisen vesipyssy ilmestyi 2-vuotiaalle vapputorin onginnasta ja vaikea sitä oli siinä alkaa " pimittää" varsinkin kun en oikeastaan edes tiennyt miksi olisin niin tehnyt. Varsinaisesti meillä ei pahemmin pyssyleikkejä leikitä paitsi vesipyssyllä. Myös miekat ovat tulleet kuvaan kaverin innostuessa niistä (puoli vuotta vanhempi kaveri).



Pojat on poikia kuitenkin ja leikkipyssy on eri asia kuin oikea pyssy. Ja leikkikaluina ne käsitellään. Oikeasta pyssystä puhutaan sitten kun sen aika on. Meillä ei vielä ole kuulunut näitä " mä tapan sut" -juttuja, pojalla ikää reilu 3v, mutta siinä vaiheessa asiasta täytyy sitten keskustella " vakavasti" .

omaa ei vielä ole, mutta 5 veljeä, kummipoika ja useampi hoitolapsi...

enkä ole VIELÄ lukenut Sinkkosen kirjakaan. äitini luki ja siitä juteltiin. lukulistalla siis on :)



pikkuveljille olen ostanu vesipyssyt synttärilahjaksi monena vuonna! ja viimekesän juoksivat metsässä kuulapyssyineen kaikki veljeni (11v-29v) ja hauskat ilmapyssytkin hankittiin. siis sellaset, jotka ampuu " pallon" pelkkää ilmaa :) siinähän sitä oppi sillon 3v kummipoikakin pyssyleikkejä... vaan eipä ole tullu asehulluja yhdestäkään. eivät ole armeijaankaan lähteneet. ja vaikka kiinnostusta aseisiin olis niin se ei ole sama kuin halu ampua oikeilla kovilla muita!



minusta tässä asiassa on hyvin tärkeää puhua asioista lapsille. ja opettaa lelun ja oikean pyssyn ero! itse en ole menny pienten poikien leikkeihin mukaan ampumaan vaan keksinyt muuta (esim. vesipyssyllä voi " maalata" kivijalkaa) ja sanonut suoraan, etten tykkää ampua. siitä pääseekin usein sopivasti selittämään...



kyllä ne pyssyleikit tulee ja niihin vaan suhtautuu sitten kukin tyylillään. jos asiaa kovasti hyssyttelee niin ei sitä tietoakaan taida mistään tulla? puhuminen/selittäminen/opettaminen on tässä asiassa 2/3 ja se leikkipaukuttelu vaan 1/3 koko asian hahmottamisesta. en siis kannusta enkä kiellä vaan korostan keskustelun tärkeyttä.



ja vielä kerron, että vaikka olisi millaisia oikean näköisiä ja ääniefektein varustettuja pyssyjä meillä ollu niin paras on ollu puinen L:n mallinen puupala, joka on kulkenu suvussa ehkä jo 60-luvulta saakka!



oma pojan jos saan niin pyssyleikit sallitaan tietyin rajoituksin ja opastuksen saattelemana. kaikki aikanaan, saas nähdä... :)

Lapsi, jonka maailmaan tuo ei kuulu, ei yhdistä pyssyleikkejä tämän päivän hirvittäviin väkivaltatekoihin. Ampumalla vesipyssyllä tai juoksemalla pihalla miekkakädessä lapsen päässä ei vilise aikuisväkivaltaviihde.

Siksi on tärkeätä mielestäni, etteivät aikuiset projisoi omia pelkoja lapsiin. Annetaan poikien ja miksei tyttöjenkin leikkiä leluillaan. Ne on _vaan_ leluja.

Heidi.ku:

Mielestäni tappamis- ja väkivaltaleikit tai halu leikkiä niitä johtuu aika paljon siitä, että lapset ovat nähneet tai kuulleet liian pelottavia tai levottomia asioita, joita pitää sitten käsitellä tai purkaa leikkimällä.

Sehän on myös ihan selviö, että jostainhan sen lapsen on pitänyt oppia ne tappamiset ja kiduttamiset, ei kai nyt edes poika;) semmoista ihan vaan omasta päästään keksi.

Minusta lasta on aivan turhaa kannustaa agressiivisiin leikkeihin ostamalla aseita. Monesti rajut pojat, ja miksi ei tytötkin, tekevät pyssyjä ja muita aseita itse rakentamalla tai ammuskelevät kepillä leikkiessään rosvoa ja poliisia. Se mielikuvitus leikki sallittakoon. Silti tässäkin tapauksessa kiellän lapsen puheet toisen tappamisesta ja selitän syvällisesti juurta jaksaen oikean tappamisen seurakset ja kuoleman, että hän ymmärtää mitä hän leikkii. Aion selittää myös vieraiden lapsille, jos he kannustavat lastani tällaisiin leikkeihin läsnäollessani.

Minä en aio rahojani haastaka siihen että lapsi oppii kuinka asetta pidetään kädessä ja sillä ammutaan ja peräti osutaan kohteeseen. Itse en ole koskaan pitänyt minkäänlaista leluasetta kädessäni, eikä minusta tullut nyhveröä joka aikuisena pimahtaessaan ostaa aseen ja tappaa kaikki niinkuin nimimerkkii Mujerita sanoi!! Päin vastoin. Minusta tuli elämää ja toisia ihmisiä kunnioittava ihminen. Ja tällä tavoin opetan omille lapsillenikin. Aion lukea Jari Sinkkosen kirjan. Katsotaan saako hän minun päätäni käännettyä. Aika hyvät perustelut pitää kyllä olla.

No, tässä voisi viisastella, että en tosiaankaan ole itse ostanut, mutta poika sai juuri 4-vuotislahjaksi (vanhempien pyynnöstä) leikkiaseet. En ole lukenut muita viestejä, mutta itse en jaksa nähdä niissä mitään pahaa.

Tiukka sääntö meillä on siinä, että lapsi ei missään nimessä saa osoitella toisia ihmisiä tai vaikka naapurin koiria leikkiaseellaan.

Meillä poika on kohta 3,5-vuotias ja kotoa löytyy kesältä pari vesipyssyä, yksi perinteisen näköinen revolveri ja pari vaahtomuovista miekkaa. Vesipyssyt oli viime kesän helteillä must, kun pihapiirissä muutkin pikkupojat leikkivät sellaisilla. Revolverin poika sai 3-vuotissynttärilahjaksi osana roolivaatetta kaveriltaan (äitinsä on lastenlääkäri ;-), enkä pitänyt sitä mitenkään pahana. Poika ei sillä mitenkään erityisesti ole ammuskellut, mitä nyt alkuinnostusta oli. Vaahtomuovimiekat ostin pojalle ihan itse, kun aina kavereiden kanssa " miekkailivat" vaikka millä tavaroilla. Noi vaahtomuoviset ovat turvalliset, sillä ne eivät satu, vaikka vähän osuisivat muuhunkin kuin toisen miekkaan.



Itse en tehnyt pojan synnyttyä mitään periaatepäätöksiä pyssyjen kanssa vaan ollaan edetty kehitysvaihe kerrallaan. Sanonta " pojat ovat poikia" pätee kyllä, eikä nuo pyssyleikit ole ainoita fyysisiä yhteenottoja poikien leikeissä. Meillä ainakin välillä painitaan ihan tosissaan ja uhitellaan. Sinkkosen kirjassa annetaan pojille tilaa olla poikia ja ainakin minun mielestä siihen kuuluu myös noi rajummat leikit. On ollutkin mielenkiintoista seurata meidän pikkuneidin kasvamista (nyt 1v4kk). Mielenkiinnon kohteet ovat tytöillä aivan erilaiset ja mm. hoivaamisvietti on jo nyt vahvana olemassa, kun taas pojalla ei sellaista ole pahemmin ollut koskaan.