Onko täällä joku joka ajattelee että hänellä nk elämätön elämä? Minkälainen semmonen elämä sitten on voinut olla ja minkälainen olisi eletty

Miten olis vaikka ruma vanhapiika jonka elämä muodostuu palstalla päivystämisestä ja ilmiantamisesta?

Eihän elämä koskaan mene oppikirjan mukaan. Huonoimpia valintoja on päihteet. Koko elämä menee sumussa. Se on tuhlausta. 

Vierailija kirjoitti:

Eihän elämä koskaan mene oppikirjan mukaan. Huonoimpia valintoja on päihteet. Koko elämä menee sumussa. Se on tuhlausta. 

Myös mt-lääkkeet on huono vaihtoehto. 

Elämätön elämä on päihde-elämä. Jos et muista mitään elämästäsi, se on hukkaan heitettyä. Vankilassakin on parempi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän elämä koskaan mene oppikirjan mukaan. Huonoimpia valintoja on päihteet. Koko elämä menee sumussa. Se on tuhlausta. 

Myös mt-lääkkeet on huono vaihtoehto. 

Ei aina. Riippuu elämäntilanteesta. Joskus pitävät ihmisen pinnalla sen huonon hetken. 

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen että erilaisten kokemusten, tunteiden ja muistojen puute on elämätöntä elämää.

Eli jokainen itse määrittää sen, miten asiaa ajattelee, kyllähän erilaisia kokemuksia saa vaikka kirjoja lukemalla tai telkkaria katsomalla, joistain syntyy muistojakin esim. lapsena pelatuista videopeleistä jää vahvojakin tunnekokemuksia.

Lähtökohtaisesti se, jos haluaa elää rauhallista ja tasaista elämää ei tarkoita että elämä jää elämättä, eikä elettyyn elämään tarvita roppakaupalla katumusta ja huonoja kokemuksia, kuten jotkut tuntuvat ajattelevan.

Kyvyttömyys aloitteellisuuteen, vaikeus kokea tunteita ja amnesia ovat vaan lahja jonka toiset saa reppuunsa jo lapsuudenkodista. 

Surku niille, jotka eheytyvät vasta vanhoina huomaamaan taakan jonka lapsuudenkoti heille antoi. Ei keneltäkään, jolla on itsetuntoa, jää elämä elämättä.

Vierailija kirjoitti:

Miten olis vaikka ruma vanhapiika jonka elämä muodostuu palstalla päivystämisestä ja ilmiantamisesta?

Pitäiskö sun keksiä itsellesi parempaa tekemistä? Käy lenkillä. Lue kirjaa tai tee käsitöitä?

Vierailija kirjoitti:

Minulla elämätön elämä tarkoittaa elämää ilman rakkautta.

Töitä, ruokaa ja asunto on ollut, mutta ei ne tuo sellaista iloa, kuin rakastuminen ja rakastaminen.

Samaistun tähän. Ystäviäkin mulla on mutta ei samanlaista läheistä suhdetta kuin rakastetun kanssa voisi olla. Lapsuudenperhe on melko etäinen ja olen jo siinä iässä jossa useimmilla on jo oma perhe, kuten useimmilla ystävistäni. Tuntuu että jää paitsi merkittävistä kokemuksista elämässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vastakohtana , että joku elää täysillä eli juhlii, matkustelee sinne tänne, ei pahemmin käy töissä.

Jos täysillä eläjä saa jostain paljon rahaa, niin kaikki rahat kuluttaa nopeasti. Joidenkin mielestä tällainen täysillä eläminen on hienoa.

Varmasti näkökulmaero, mutta "juhliminen" on mielestäni elämätöntä elämää.

Hassuja kyselet. Arkuutta, ujoutta, itsensävähättelyä, vääriä liittoja ja valintoja niistä se elämätön elämä syntyy.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sillä tavalla, että en nuorena kokokenut sellaisia tyypillisiä nuorten juttuja. Opiskeluaikana oli jo jotain elämää, mutta sen jälkeen taas vuosikausia aivan kuollutta ja aika yksinäistä. Jollain ihmeen kaupalla kuitenkin löysin puolison kolmenkympin korvilla, sain perheen. Tuo olikin elämäni eletyintä aikaa. Nyt keski-ikäisenä melkein aikuisten lasten vanhempana elämä on taas aivan kuollutta. Tylsä työ, joka ei tuo mitään mukanaan. "Vääränlaisia" kiinnostuksen kohteita, joita en saa jaettua kenenkään kanssa, muut ikäiseni on kiinnostunut ihan muusta. Ei nuoruuden kaveriporukoita sattuneesta syystä, ei sen enempää aikuisuuden. Olen monet kerrat yrittänyt työkavereista löytää kavereita, mutta kai olen jotenkin outo.

Itse koen, että mulla on kyllä ollut ns. rikas sisäinen elämä. Välillä sekin on kyllä ollut ihan seis uupumuksen tai ehkä masentuneisuudenkin vuoksi. Mutta se elämättömän elämän tunne tulee siitä, että

Löytyiskö puolison tai lasten kanssa uusi yhteinen harrastus elämää rikastuttamaan? Ehkä sinusta tulee aktiivinen isovanhempi vielä joskus?

Jos olet elossa nyt, elät elämääsi  : D

Muistekeminen on tässä hetkessä tapahtuvaa ajattelemista. 

Vierailija kirjoitti:

Siskoni on koko elämänsä tuijottanut televisiota eikä hänellä ole ystäviä. Sanoisin, että elämätön elämä, ei ole köyhyydestä kiinni.

Ei ole mitenkään huonoa elämää jos itse on tyytyväinen.