Heräsin kolme vuosikymmentä kestäneestä pilluusiosta
Nyt ymmärrän, että elämä on pääasiallisesti kärsimystä.
Kommentit (6)
Jos mulla ois pii-ii-ii-illu, ostaisin Vuittonin laukun. Ja Chanelin, Chanelin kengät ja kävelisin Espalla.
Pii-llu, pillu. Pii-llu, pillu.
Jos mulla ois pii-ii-ii-illu, mä nostaisin taakan, pois sun see-ee-lästä ja antaisin sun kulkea vapaana.
Pii-llu, pillu. Pii-llu, pillu.
Jos mulla ois pii-ii-ii-illu, mä nauraisin sun vitseille. Ja itkisin sun koo-ohtaloa ja joisin banaanipirtelöä.
Pii-llu, pillu. Pii-llu, pillu.
Mutta jos mulla ois pimppi, oisin villi rockmimmi. Kiljuisin seksii yli rampin, laulaisin feministin ali kölin.
Mutta jos mulla ois pimppi, oisin villi rockmimmi. Kiljuisin seksii yli rampin, laulaisin feministin ali kölin.
Jos mulla ois, pii-ii-ii-illu, mun pillu ois kauniimpi. Kuin kenenkään, kenenkään muun, paljon paljon kauniimpi.
Pii-llu, pillu. Pii-llu, pillu.
Pii-llu, pillu. Pii-llu, pillu.
Alakoululaiset hokevat pillander sanaa täällä. Kohta helpottaa.
Puujumalat oli joukko keski-ikäisiä miehiä...
Ei ole enää tarvetta/kykyä päästä pillunpäälle, ja nyt kärsit?