Mies, rehellisesti. Aloittaisitko vakavassa mielessä tapailla pienipalkkaista/työtöntä naista, jos itselläsi on hyvä ammatti/työ.

Vai olisko nimenomaan pointti siinä ettei naisen tuloilla ole  yksinkertaisesti mitään merkitystä miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Mulle hyväpalkkaisena naisena jää tästä nyt lähinnä hämmennys. Kaikki miehet siis yhteistuumin sanoo, että on lähestulkoon parempi, että naisen tulot on pienet (ettei ole työstressiä). Kuitenkaan kovin moni ei sano, että mielellään elättäisi naistaan, ja suomalaisissa parisuhteissa sellainen elättäminen onkin aika harvinaista. Parisuhteissa, joissa itse olen ollut suomalaisten miesten kanssa, yhteiset kulut (vastike, sähkö, ruoka jne.) on aina maksettu puoliksi ja kumpikin itse omat kulunsa.

Eli onko näiden miesten ajatus se, että eletään ns. kahden elintason parisuhteessa (jollaisia Suomessa ilmeisesti on aika paljon), jossa siis miehellä on varaa kalliisiin harrastuksiin, reissuihin, jalkapallolippuihin jne., mutta naisella ei ole ehkä mitään harrastuksia, tai rahaa sellaisiin?

Vai oletteko aidosti muuttuneet esim. keskieurooppalaisiksi, jolloin rahat perheessä on yhteisiä, molemmilla on siis yleisesti varaa samantasoisiin asioih

Sinä ajattelet asian talouden kautta ja miehet persoonan jolloin tuloilla ei ole merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle hyväpalkkaisena naisena jää tästä nyt lähinnä hämmennys. Kaikki miehet siis yhteistuumin sanoo, että on lähestulkoon parempi, että naisen tulot on pienet (ettei ole työstressiä). Kuitenkaan kovin moni ei sano, että mielellään elättäisi naistaan, ja suomalaisissa parisuhteissa sellainen elättäminen onkin aika harvinaista. Parisuhteissa, joissa itse olen ollut suomalaisten miesten kanssa, yhteiset kulut (vastike, sähkö, ruoka jne.) on aina maksettu puoliksi ja kumpikin itse omat kulunsa.

Eli onko näiden miesten ajatus se, että eletään ns. kahden elintason parisuhteessa (jollaisia Suomessa ilmeisesti on aika paljon), jossa siis miehellä on varaa kalliisiin harrastuksiin, reissuihin, jalkapallolippuihin jne., mutta naisella ei ole ehkä mitään harrastuksia, tai rahaa sellaisiin?

Vai oletteko aidosti muuttuneet esim. keskieurooppalaisiksi, jolloin rahat perheessä on yhteisiä, mole

 

Eikös se nyt ole aika naiivia ajatella, että sillä ei olisi mitään väliä, että mies elää ns. hyvätuloisen elämää ja samaan aikaan huushollissa joku pienituloinen nainen olisi ihan tyytyväinen, kun katsoo vierestä miehensä harrastuksissa juoksemista, kun naisella ei jää asumisen, ruuan ja muiden jälkeen mitään käteen? Ihanko tosissaan nämä ajattelee, että se kivan persoonan omaava nainen mielellään olisi tuollaisessa kuviossa varsinkin sitten, kun kuvioon tulee lapsiakin? Nainen jumissa kotona ilman käyttörahaa ja mies juoksee harrastuksissa ja vaikka jalkapallokisoissa tai missä ikinä käykään?

Tässähän kysyttiin nyt nimen omaan tuloista ja niiden vaikutuksesta parisuhde-elämään.

Olen hyvätuloinen mies ja absurdia edes ajatella että naisen taloudellinen tilanne/asema olisi joku kriteeri. 

 

Vierailija kirjoitti:

Mulle hyväpalkkaisena naisena jää tästä nyt lähinnä hämmennys. Kaikki miehet siis yhteistuumin sanoo, että on lähestulkoon parempi, että naisen tulot on pienet (ettei ole työstressiä). Kuitenkaan kovin moni ei sano, että mielellään elättäisi naistaan, ja suomalaisissa parisuhteissa sellainen elättäminen onkin aika harvinaista. Parisuhteissa, joissa itse olen ollut suomalaisten miesten kanssa, yhteiset kulut (vastike, sähkö, ruoka jne.) on aina maksettu puoliksi ja kumpikin itse omat kulunsa.

Eli onko näiden miesten ajatus se, että eletään ns. kahden elintason parisuhteessa (jollaisia Suomessa ilmeisesti on aika paljon), jossa siis miehellä on varaa kalliisiin harrastuksiin, reissuihin, jalkapallolippuihin jne., mutta naisella ei ole ehkä mitään harrastuksia, tai rahaa sellaisiin?

Vai oletteko aidosti muuttuneet esim. keskieurooppalaisiksi, jolloin rahat perheessä on yhteisiä, molemmilla on siis yleisesti varaa samantasoisiin asioihin, eletään ehkä miehen palkalla, mutta naisella on sitten ehkä kodin ulkopuolella helpompi elämä (esim. Saksassa osa-aikatyö naisilla yleistä) ja ehkä enemmän energiaa olla sitten se ihana ja iloinen iltaisin?

Meillä oli olosuhteiden pakosta sellainen reilu 10 vuoden ajanjakso, että minä tienasin perheen kaikki rahat, ja vaimo joutui luopumaan senhetkisestä urastaan. Sittemmin hän on opiskellut uuden ammatin ja palannut työelämään. Koko 30 yhteisen vuoden ajan ihan suhteen alusta asti meillä on ollut aidosti yhteinen talous, jossa ei ole laskettu sinun ja minun rahoja.

Tuo ei ole ollut ideaali tilanne sen vuoksi, että vaimo joutui "uhrautumaan" osin vastentahtoisesti, eikä hänellä koskaan ollut halua olla elätettävänä. Myöskään työelämään paluu ei ole ollut täysin ongelmatonta, joten jännitettä on ollut sen jälkeenkin. En avaa tässä nyt yksityiskohtia tarkemmin, mutta sanon vain, että tämä oli ainoa vaihtoehto jolla olemme pystyneet perheemme luovimaan taloudellisesti näiden vuosien läpi. Siitä on tullut kummallekin omanlaistaan painetta ja stressiä, mutta sen määrä olisi vielä ollut moninkertainen, luultavasti eron arvoinen, jos olisimme samaan aikaan vielä yrittäneet elää kumpikin omin rahoin.