Lue keskustelun säännöt.
Huomioithan isänpäivänä myös heidät joilla ei ole mahdollisuutta viettää isänpäivää
01.11.2024 |
Olisi hyvä että jokainen huomioi tämän omassa käytöksessään. Esimerkiksi muiden isänpäiväsuunnitelmien kysyminen saattaa tuntua arkiselta, mutta joillekin isänpäivä voi olla todella vaikea kokemus.
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Mä yleensä sanon vaan suoraan, että mun vanhemmat on kuolleet. Ei oo mun vastuulla jos kysyjällä tulee hankala olo, ois jättänyt kysymättä.
Eihän tuossa sitä kysytty vaan sitä miten juhlii isänpäivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on yksi kaveri jonka vanhemmat kuolleet tämän ollessa lapsi ja isän- ja äitienpäivän aikaan tämä on ihan rasittava. Ihan kuin häneltä olisi pois se että muut juhlii.
Vierailija kirjoitti:
Meille vieraannutetuille tuo on hirveä päivä.
Olis kannattanut kohdella nätisti omia lapsiaan ja heidän äitiään. Kaikki tietämäni "vieraannutetut" on itse itsensä vieraannuttaneet lapsistaan ku*ipäisellä käytöksellä.
Siis miten heitä pitäisi huomioida? Hoitakoot itse isänpäivänä, kuten kaikki muutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille vieraannutetuille tuo on hirveä päivä.
Olis kannattanut kohdella nätisti omia lapsiaan ja heidän äitiään. Kaikki tietämäni "vieraannutetut" on itse itsensä vieraannuttaneet lapsistaan ku*ipäisellä käytöksellä.
Joo, noihan te akat luulette, asia ei todellakaan ole aina noin, sadisti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ikinä oo kiinnostanut muiden isän ja äitienpäivät. Huvittaa töissä kun pukuhuoneessa joku random toivotti toiselle hyvää äitienpäivää. Vastaus oli, et hänen äiti on kuollut ja hänellä ei ole lapsia. Tunsin myötähäpeää.
Kummallista miten ihmiset ei enää kykene käsittelemään yhtään negatiivisia tunteita tai tilanteita elämässään. Joku kerran valitti LinkedInissä, ettei siellä saisi tehdä postauksia uuden työpaikan saamisesta, koska työpaikkaa hakeville voi tulla paha mieli. Äitienpäivääkään ei saisi juhlia, koska on ihmisiä jotka eivät voi tulla äideiksi ja he voivat pahoittaa mielensä. Oikeasti ihmiset, jos elämä järkkyy tällaisista asioista niin voisi katsoa peiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ikinä oo kiinnostanut muiden isän ja äitienpäivät. Huvittaa töissä kun pukuhuoneessa joku random toivotti toiselle hyvää äitienpäivää. Vastaus oli, et hänen äiti on kuollut ja hänellä ei ole lapsia. Tunsin myötähäpeää.
Aikamoista myötähäpeää. Miksei vaan voinut sanoa että kiitos samoin?
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä eläissäni keneltäkään kysynyt isänpäiväsuunnitelmia, joten turha huoli pois.
Et tietenkään. Tämä kertoo paljon isien arvostuksesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sehän on ihan omista valinnoista kiinni juhliiko vaiko ei. Toki ankeuttajat ei koskaan halua juhlia mitään.
Omista valinnoista? Minkä minä sille mahdan että isäni on kuollut ja lasteni isäkin on kuollut? Onko isänpäivän viettämättä jättäminen ankeuttamista vain siksi ettei ole isää jota juhlia?
isäni ja minä emme olleet missään tekemisissä toistemme kanssa. Siitä oli äitini pitänyt huolen. Olen avioton lapsi, täysi vahinko kahdelle nuorelle. Isäpuolta en koskaan pitänyt isänä enkä huomioinut häntä mitenkään isänpäivänä. Selvitin taustani vasta toista kymmentä vuotta sitten, voisi sanoa, että viime hetkellä, sillä elossa ei ollut enää montakaan ihmistä, jotka tiesivät taustani. Otin yhteyttä isän perheeseen ja kävi ilmi, että hän oli salannut olemassaoloni, vaikka tosiaan tiesi, että hänellä oli nuoruudessa syntynyt lapsi. Sekä isä että äiti ovat kuolleet jo aikaa sitten. Jos olisin paremmassa kunnossa ja jos isän hauta olisi lähempänä, voisin viedä sinne kynttilän. Nyt en voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ajatelkaa niitä kaikkia lepakoiden koeputkilapsia, kuinka hirveää heille onkaan isänpuute.
Mutta sitten on myös ne itsekkäät H. O. Moilasten lapset joilla onkin kaksi isää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille vieraannutetuille tuo on hirveä päivä.
Olis kannattanut kohdella nätisti omia lapsiaan ja heidän äitiään. Kaikki tietämäni "vieraannutetut" on itse itsensä vieraannuttaneet lapsistaan ku*ipäisellä käytöksellä.
Tajuatko sadisti että kuinka tuo oksennuksesi koskee sellaisia isiä joiden kohdalla asia ei ole noin? Et varmaan.
Voi herranjumala! Oikeasti nyt! Ihmiset tekee omia valintojaan ja joskus toki pakon edestäkin. Osalla on myös ikäviä muistoja ja asioita, jotka liittyy isäinpäivään tai muuhun juhlapäivään. Mistä tahansa voi loukkaantua, joten mihin vedetään raja, mistä kukin loukkaantuu?
Minua ei voisi vähemmän haitata muiden juhlimiset isäinpäivänä näin homomiehenä. Ei voisi vähempää edes kiinnostaa miten joku juhlii jotain asiaa. Joku on lapseton omasta tahdostaan huolimatta, mutta pitääkö muiden olla juhlimatta sen takia? Jollakin onnisä koullut, pitääkö koko talon olla muistamatta päivää?
Meillä on juhlia vaikka miten paljon, kohta on joulu esimerkiksi ja juhlin itse joulua omalla tavallani, en kristillisenä juhlana todellakaan..
Nyt oikeasti jotain järkeä tähän touhuun ja jatkuvaan loukkaantumiseen kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän on ihan omista valinnoista kiinni juhliiko vaiko ei. Toki ankeuttajat ei koskaan halua juhlia mitään.
Omista valinnoista? Minkä minä sille mahdan että isäni on kuollut ja lasteni isäkin on kuollut? Onko isänpäivän viettämättä jättäminen ankeuttamista vain siksi ettei ole isää jota juhlia?
Voihan sitä isänpäivää juhlistaa tai viettää monella muullakin tavalla.
eikö isänpäivä oo viikon päästä su? En tiedä muistaako rakas poikani millälailla isää. Eipä oo mun asia. Minut kyllä muistaa äitienpäivän , mennään johonkin syömään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ikinä oo kiinnostanut muiden isän ja äitienpäivät. Huvittaa töissä kun pukuhuoneessa joku random toivotti toiselle hyvää äitienpäivää. Vastaus oli, et hänen äiti on kuollut ja hänellä ei ole lapsia. Tunsin myötähäpeää.
Aikamoista myötähäpeää. Miksei vaan voinut sanoa että kiitos samoin?
Toivotti toiselle,ei minulle. Mitä minä toisten keskusteluihin puutun. Hänen äiti,ei minun. Lue tarkemmin.
Oma isäni on kuollut auto-onnettomuudessa, kun olin 8 kuukauden ikäinen. Surullinen juttu, joka on jättänyt omat jälkensä minuun, mutta en silti tarvitse mitään erityistä huomiota isänpäivänä. Suon juhlinnan niille ihmisille, joilla on isä.
Mies 36v