Muita jotka ei saa nautintoa liikkumisesta?

Vierailija kirjoitti:

Olen koitanut vaikka mitä ja sitä joidenkin hehkuttamaa euforista oloa liikunnan päätteksi ei vain tule. On kokeiltu HIIT, normitaso, rääkki jne sekä erilaiset liikuntamuodot mutta ei vaan moista löydy. Kyllä mennään ihan kalenterin ja kellon mukaan, että nyt on lähdettävä liikuntasuoritukseen.

Totta.

Euforia tulee aniharvoin.

Kuntosali on raskasta, tylsää ja ikävää. Siitä euforiaa en saa koskaan.

Sen sijaan lukiossa euforia tuli joskus raskaan juoksun jälkeen matka oli 5...8 km. Vanhempana ei tule siitäkään.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut on vaan niin laiskoja ja mukavuuden haluisia, että se on sitten se suurin nautinto se sohvaperunana makaaminen. Ehkä opittu tapa lapsuuden kodista? Vai onko täällä joku ahkera ja aikaansaava ihminen joka ei nauti liikunnasta?

Luitko aloitusta tai muita kommentteja. Olen 7 vuotta treenannut päivittäin 1 - 2 h ja inhoan liikkumista yli kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko ylipainoisia? Lapsena myös sohvaperunoita? Onhan se outoa liikkua ja hikoilla jos ei ole koskaan tehnyt sitä. Ja vielä jos painoa paljon niin elimistölle tosi raskasta ja uskon että voi tulla huono olo?

Osaatko lukea? Kävitkö lapsena koulussa? Onhan se outoa tekstiä ymmärtää ja ajatella jos ei ole koskaan tehnyt sitä. Ja vielä jos häiriöitä paljon niin aivoille tosi raskasta ja uskon että voi tulla hämmentynyt olo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää olla oikeasti hyvässä kunnossa et liikunta alkaa tuottaa nautintoa. Suurin osa ei ole.

Höpöhöpö. Sporttiverttien satuilua

No ei kai sitä löysänä makkarana jaksa mitään.

Itse aktiivi kilpajuoksijana sanon että tuo on täyttä satuilua että liikunta muka tuottaisi nautintoa vasta hyvässä kunnossa,pitää liikkua omalle kunnolleen oikeassa rasitustasossa niin kyllä se tuo nautintoa myös huonompikuntoiselle,usein huonokuntoiset yrittävät liian kovaa kun aloittavat liikunnan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parin viikon jälkeen alkaa liikunta sujua ja siten tuoda hyvän mielen. Alussa tökkii ja ilmeisesti moni ei siksi jatka. Ei mullakaan mitään ihmefiiliksiä tule, mutta on parempi mieli ja olo aina uimisen jälkeen. Juoksua en ole koskaan selän takia voinut harrastaa. Vesiliikunta sopii useimmille esim. vesijuoksu on monen kuntoutujan laji.

Tässä mulla nyt 7 vuotta päivittäistä liikuntaa ja olen timmissä kunnossa. Silti se 1 - 2 h treeni tuntuu kuolettavan tylsältä ja inhoan ajatustakin urheilusta.

Miksi ihmeessä treenaat noin paljon? Ei ole suositeltavaa tuommoinen; pitäisi palautuakin. Itse harrastan liikuntaa, josta tykkään ja sopivia määriä/aikoja.

Tämä rytmitys hioutunut arjen aikataulujen ja tavoitteen mukaan. Pyrin siis pitämään vartalon sellaisena että saan pildeä helpommin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen koitanut vaikka mitä ja sitä joidenkin hehkuttamaa euforista oloa liikunnan päätteksi ei vain tule. On kokeiltu HIIT, normitaso, rääkki jne sekä erilaiset liikuntamuodot mutta ei vaan moista löydy. Kyllä mennään ihan kalenterin ja kellon mukaan, että nyt on lähdettävä liikuntasuoritukseen.

Totta.

 

Euforia tulee aniharvoin.

Kuntosali on raskasta, tylsää ja ikävää. Siitä euforiaa en saa koskaan.

 

Sen sijaan lukiossa euforia tuli joskus raskaan juoksun jälkeen matka oli 5...8 km. Vanhempana ei tule siitäkään.

5...8 km raskasta? Mä käyn 10...20 km lenkkejä. Iha paskaahan se on joka kerta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen koitanut vaikka mitä ja sitä joidenkin hehkuttamaa euforista oloa liikunnan päätteksi ei vain tule. On kokeiltu HIIT, normitaso, rääkki jne sekä erilaiset liikuntamuodot mutta ei vaan moista löydy. Kyllä mennään ihan kalenterin ja kellon mukaan, että nyt on lähdettävä liikuntasuoritukseen.

Totta.

 

Euforia tulee aniharvoin.

Kuntosali on raskasta, tylsää ja ikävää. Siitä euforiaa en saa koskaan.

 

Sen sijaan lukiossa euforia tuli joskus raskaan juoksun jälkeen matka oli 5...8 km. Vanhempana ei tule siitäkään.

5...8 km raskasta? Mä käyn 10...20 km lenkkejä. Iha paskaahan se on joka kerta.

Ei se matka vaan vauhti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen koitanut vaikka mitä ja sitä joidenkin hehkuttamaa euforista oloa liikunnan päätteksi ei vain tule. On kokeiltu HIIT, normitaso, rääkki jne sekä erilaiset liikuntamuodot mutta ei vaan moista löydy. Kyllä mennään ihan kalenterin ja kellon mukaan, että nyt on lähdettävä liikuntasuoritukseen.

Totta.

 

Euforia tulee aniharvoin.

Kuntosali on raskasta, tylsää ja ikävää. Siitä euforiaa en saa koskaan.

 

Sen sijaan lukiossa euforia tuli joskus raskaan juoksun jälkeen matka oli 5...8 km. Vanhempana ei tule siitäkään.

5...8 km raskasta? Mä käyn 10...20 km lenkkejä. Iha paskaahan se on joka kerta.

Ei se matka vaan vauhti.

10km/h on mun vauhti suunnilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parin viikon jälkeen alkaa liikunta sujua ja siten tuoda hyvän mielen. Alussa tökkii ja ilmeisesti moni ei siksi jatka. Ei mullakaan mitään ihmefiiliksiä tule, mutta on parempi mieli ja olo aina uimisen jälkeen. Juoksua en ole koskaan selän takia voinut harrastaa. Vesiliikunta sopii useimmille esim. vesijuoksu on monen kuntoutujan laji.

Tässä mulla nyt 7 vuotta päivittäistä liikuntaa ja olen timmissä kunnossa. Silti se 1 - 2 h treeni tuntuu kuolettavan tylsältä ja inhoan ajatustakin urheilusta.

Miksi ihmeessä treenaat noin paljon? Ei ole suositeltavaa tuommoinen; pitäisi palautuakin. Itse harrastan liikuntaa, josta tykkään ja sopivia määriä/aikoja.

Tämä rytmitys hioutunut arjen aikataulujen ja tavoitteen mukaan. Pyrin siis pitämä

Oiskohan jo typerää ja pakko-oireista. Ei semmoisesta saakaan hyvää oloa. Ja jos pildekin vain motiivina, niin otan osaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen koitanut vaikka mitä ja sitä joidenkin hehkuttamaa euforista oloa liikunnan päätteksi ei vain tule. On kokeiltu HIIT, normitaso, rääkki jne sekä erilaiset liikuntamuodot mutta ei vaan moista löydy. Kyllä mennään ihan kalenterin ja kellon mukaan, että nyt on lähdettävä liikuntasuoritukseen.

Totta.

 

Euforia tulee aniharvoin.

Kuntosali on raskasta, tylsää ja ikävää. Siitä euforiaa en saa koskaan.

 

Sen sijaan lukiossa euforia tuli joskus raskaan juoksun jälkeen matka oli 5...8 km. Vanhempana ei tule siitäkään.

5...8 km raskasta? Mä käyn 10...20 km lenkkejä. Iha paskaahan se on joka kerta.

Ei lenkin pituudella ja treenin raskaudella niin mahdottomasti tekoa ole keskenään, ainakaan noilla matkoilla. PArikymppiä voi mennä kevyenä pitkänä pk-elnkkinä, viiteen kilometriin taas jos pistetään vaikka 500 nousumetriä ja vähän rivakammin tossua toisen eteen voi olla ihan eri juttu.

Mulla alkoi olla ikääntyessä joku paikka kokoajan kipeänä, niin oli pakko alkaa tehdä jotain liikuntaa ja kuntosaliharjoittelua. Mitään ihmeellistä hyvänolontunnetta siitä ei tule, mutta kroppa kestää paremmin.

Jos on kipuja, jumituksia ja kolotuksia ympäri kehoa ja haluaisi niistä eroon niin kannattaa alkaa liikkumaan itselleen miellyttävällä tavalla, myös lihaskuntoa vahvistaen koko kehon osalta. Ei liian kovaa että se tuntuu kamalalta. Samoin jos teet jonkin verran fyysistä työtä ja se tuntuu raskaalta niin auttaa kun saat paremman kunnon ja voimakkaammat lihakset, sekä loukkaantumisriski pienenee. Ei se välttämättä hyvältä tunnu mutta pitää ymmärtää ettå jotkut asiat vaan kannattaa tehdä. Tärkeintä on jatkuvuuden kannalta ettei treenaa liian kovaa. Ei pidä paikkaansa että pitäisi treenata tosi tehokkaasti että se olisi hyödyllistä. Kevytkin liikunta ja kehon liikuttelu on hyödyllistä ja varsinkin keski-iän alkaessa ja siitä eteenpäin se usein todella nostaa elämänlaatua ja hyvinvointia.