Muita jotka ei saa nautintoa liikkumisesta?

Pitää olla oikeasti hyvässä kunnossa et liikunta alkaa tuottaa nautintoa. Suurin osa ei ole.

Inhoan urheilua iha stanasti ja treenaankin ihan vain jotta saisin naisilta seksiä. Varmaan jos plösähtäisin ja saanti lakkaisi lähtisi samalla elämästä pohja alta.

Vierailija kirjoitti:

Pitää olla oikeasti hyvässä kunnossa et liikunta alkaa tuottaa nautintoa. Suurin osa ei ole.

Höpöhöpö. Sporttiverttien satuilua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää olla oikeasti hyvässä kunnossa et liikunta alkaa tuottaa nautintoa. Suurin osa ei ole.

Höpöhöpö. Sporttiverttien satuilua

No kyllä se vaan niin on. Liikunnasta tuli ihanaa kun oli treenannut kovaa pari vuotta. Sitä ennen se oli pakkopullaa. Lenkin jälkeen oli paha olo jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää olla oikeasti hyvässä kunnossa et liikunta alkaa tuottaa nautintoa. Suurin osa ei ole.

Höpöhöpö. Sporttiverttien satuilua

 

No kyllä se vaan niin on. Liikunnasta tuli ihanaa kun oli treenannut kovaa pari vuotta. Sitä ennen se oli pakkopullaa. Lenkin jälkeen oli paha olo jne.

No minä treenasin nuorena vuosia ihan tosissaan ja yhtä paskaa se aina oli. Nykyään liikun vähemmän ja silti inhoan urheilua. Ainoa mikä olisi tylsempää olisi penkkiurheilu.

Täällä yksi! Tunnin reipas lenkki joka päivä, ja hyvältä tuntuu ainoastaan hyvä omatunto lenkin jälkeen.

Kuntoilen, jotta olisin lapsia varten olemassa pidempään. Painonhallintaa tämä on myös. Hyvä podcast tai musiikki tekee lenkistä vähemmän vastenmielisen. En silti ymmärrä liikunnan hehkutusta. 

Täytyy olla ensin melko hyvä kunto ennenkuin elimistö alkaa tuottamaan niitä mielihyvähormoneja joista tulee se liikunnan nautinto. Himoliikkujat on koukussa, vähemmän puhutaan tästä puolesta. 

Vierailija kirjoitti:

Täytyy olla ensin melko hyvä kunto ennenkuin elimistö alkaa tuottamaan niitä mielihyvähormoneja joista tulee se liikunnan nautinto. Himoliikkujat on koukussa, vähemmän puhutaan tästä puolesta. 

Himoliikkujat ei saa mielihyvää koska ovat himoliikkujia vaan heistä on tullut himoliikkujia koska saavat mielihyvää.

Parin viikon jälkeen alkaa liikunta sujua ja siten tuoda hyvän mielen. Alussa tökkii ja ilmeisesti moni ei siksi jatka. Ei mullakaan mitään ihmefiiliksiä tule, mutta on parempi mieli ja olo aina uimisen jälkeen. Juoksua en ole koskaan selän takia voinut harrastaa. Vesiliikunta sopii useimmille esim. vesijuoksu on monen kuntoutujan laji.

Niinku sanoin aiemmin. Normaali toimisto työntekijän kunnosta lähdettiin liikkeelle. Joka hiton lenkin/ salitreenin jälkeen oli paha olo. Tuo olo saattoi kestää tunteja..

2vuotta kun silti puski läpi toi paha olo hävisi ja tilalle tuli endorfiini huuma. Mikä tosiaan koukuttaa 

Vierailija kirjoitti:

Parin viikon jälkeen alkaa liikunta sujua ja siten tuoda hyvän mielen. Alussa tökkii ja ilmeisesti moni ei siksi jatka. Ei mullakaan mitään ihmefiiliksiä tule, mutta on parempi mieli ja olo aina uimisen jälkeen. Juoksua en ole koskaan selän takia voinut harrastaa. Vesiliikunta sopii useimmille esim. vesijuoksu on monen kuntoutujan laji.

Tässä mulla nyt 7 vuotta päivittäistä liikuntaa ja olen timmissä kunnossa. Silti se 1 - 2 h treeni tuntuu kuolettavan tylsältä ja inhoan ajatustakin urheilusta.

Mun äiti on 70+ eikä ole harrastanut tietoisesti treeniä koskaan. Vain kävellyt (ei-tavoitteellisesti), tehnyt puutarhatöitä ja kantanut halkoja. Syö niukahkohsti. Nukkuu vähän mutta aikaisin. On erittäin timmissä ja nuorekkaassa kunnossa ikäisekseen. 

Miksi tekemisen pitäisi olla nautinnollista? Sehän on vain väline tavoitteen saavuttamiseksi.

Liikun, mutta juuri sen takia, että pysyisin kunnossa. Mitään euforista fiilistä en ole koskaan saanut. Ehkä on niin, että toiset addiktoituvat helpommin ja saavat hyvän olon tunteen helpommin. Jotkut jäävät kiinni alkoholiin, toiset liikuntaan. Tietysti urheilu on parempi vaihtoehto. En muutenkaan koe oikein mistään asiasta "suuria tunteita".

Vierailija kirjoitti:

Mulle seksi on ainoa "liikunta" mikä tuntuu hyvältä mutta sitä ei voi tarpeeksi harrastaa että pelkästään sen avulla pysyisi kunnossa.

Liikutko joka vuosi?

Jotkut on vaan niin laiskoja ja mukavuuden haluisia, että se on sitten se suurin nautinto se sohvaperunana makaaminen. Ehkä opittu tapa lapsuuden kodista? Vai onko täällä joku ahkera ja aikaansaava ihminen joka ei nauti liikunnasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää olla oikeasti hyvässä kunnossa et liikunta alkaa tuottaa nautintoa. Suurin osa ei ole.

Höpöhöpö. Sporttiverttien satuilua

No ei kai sitä löysänä makkarana jaksa mitään.

Oletteko ylipainoisia? Lapsena myös sohvaperunoita? Onhan se outoa liikkua ja hikoilla jos ei ole koskaan tehnyt sitä. Ja vielä jos painoa paljon niin elimistölle tosi raskasta ja uskon että voi tulla huono olo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parin viikon jälkeen alkaa liikunta sujua ja siten tuoda hyvän mielen. Alussa tökkii ja ilmeisesti moni ei siksi jatka. Ei mullakaan mitään ihmefiiliksiä tule, mutta on parempi mieli ja olo aina uimisen jälkeen. Juoksua en ole koskaan selän takia voinut harrastaa. Vesiliikunta sopii useimmille esim. vesijuoksu on monen kuntoutujan laji.

Tässä mulla nyt 7 vuotta päivittäistä liikuntaa ja olen timmissä kunnossa. Silti se 1 - 2 h treeni tuntuu kuolettavan tylsältä ja inhoan ajatustakin urheilusta.

Miksi ihmeessä treenaat noin paljon? Ei ole suositeltavaa tuommoinen; pitäisi palautuakin. Itse harrastan liikuntaa, josta tykkään ja sopivia määriä/aikoja.

Jep, ei todellakaan ole tullut endorfiinia liikunnasta koskaan. Pa--at geenit. Harrastan tanssia, koska ihmisten kanssa oleminen tuo endorfiineja. Ja lenkillä käyn, mutta ainoastaan äänikirjan kanssa, koska se tekee hommasta hauskaa.