Lue keskustelun säännöt.
Yllättävän moni terapeutti halveksii vähävaraisuutta ja julkista terveydenhuoltoa
30.10.2024 |
Tunnen yllättävän monta terapeuttia, jotka ovat aloittaneet uransa hoitajina julkisessa terveydenhuollossa, mutta sitten ovat onnistuneen saamaan rikkaan puolison, joiden avulla ovat päässeet opiskelemaan terapeutiksi ja työstä on tullut heille vain harrastus, jota tehdään kun huvittaa ja hyväpalkkaisessa terapiatyössä sitä ei tarvitse tehdä edes paljoa.
Kallis koulutus onnistui puolisoiden rahoilla.
Nyt he halveksivat julkista terveydenhuoltoa, tehyä, superia ja ay-liikettä ylipäätään ja hoitajat ovat ahneita paskiaisia. Potilaat luusereita, mutta kun se saavat siitä rahaa, niin sitä tekevät. Some on täynnä kuvia ulkomaanmatkoista ja hyvistä ravintolaruoista ja ihanasta kiiltokuvaelämästä, jossa koti on kaunis ja lapset maailman parhaita, jotka osaavat kaiken ja tietävät kaiken.
Vaarallista
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalta kyllä melkoinen yleistys. Ei kaikilla psykoterapeuteilla ole hyvin tienaavaa puolisoa. Psykoterapeutiksi valmistuminen maksaa useamman kymmenen tuhatta. Jotkut ottaa lainan sitä varten. Jos tekee vain muutamaa asiakasta, ei kyllä tienaa paljon, väitän että koulutusta vastaavaan palkkaan (yliopistotaso)pääsee vasta kun on 5 asiakasta päivässä. Ei ole kevyttä hommaa.
Vielä lisäys: yksi tuttavani valmistui psykoterapeutiksi, vuokrasi vastaanottotilan ja aloitti hommat. Kun realisoitui kuinka paljon pitää tehdä vastaanottoa, jotta saa kulut katettua, esim. tilavuokra, itse maksat eläkemaksut, palkattomat lomat, ja mikä vastuu on yksin hoitaa potilaat, ei ole tiimiä ympärillä, niin palasi sitten kuitenkin työntekijäksi firmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalta kyllä melkoinen yleistys. Ei kaikilla psykoterapeuteilla ole hyvin tienaavaa puolisoa. Psykoterapeutiksi valmistuminen maksaa useamman kymmenen tuhatta. Jotkut ottaa lainan sitä varten. Jos tekee vain muutamaa asiakasta, ei kyllä tienaa paljon, väitän että koulutusta vastaavaan palkkaan (yliopistotaso)pääsee vasta kun on 5 asiakasta päivässä. Ei ole kevyttä hommaa.
Yksi idea: Terapiarobotti. Ei ehkä korvaa ihan ihmistä, mutta voisi olla iso apu hoitojonojen purkamisessa.
Ennen vanhaan sanottiin, että helpottaa, kun menee metsään huutamaan. Tai kaivaa kuopan ja kertoo salaisuudet sille.
Ihan vain asioiden äänen lausuminen on hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalta kyllä melkoinen yleistys. Ei kaikilla psykoterapeuteilla ole hyvin tienaavaa puolisoa. Psykoterapeutiksi valmistuminen maksaa useamman kymmenen tuhatta. Jotkut ottaa lainan sitä varten. Jos tekee vain muutamaa asiakasta, ei kyllä tienaa paljon, väitän että koulutusta vastaavaan palkkaan (yliopistotaso)pääsee vasta kun on 5 asiakasta päivässä. Ei ole kevyttä hommaa.
Vielä lisäys: yksi tuttavani valmistui psykoterapeutiksi, vuokrasi vastaanottotilan ja aloitti hommat. Kun realisoitui kuinka paljon pitää tehdä vastaanottoa, jotta saa kulut katettua, esim. tilavuokra, itse maksat eläkemaksut, palkattomat lomat, ja mikä vastuu on yksin hoitaa potilaat, ei ole tiimiä ympärillä, niin palasi sitten kuitenkin työntekijäksi firmaan.
Olen käynyt yksityisellä terapeutilla, ei valviran. Minusta hän ei ollut kovin pätevä. Lasku maksettiin terapian jälkeen, mikä oli epämiellyttää. Hän muistutti useasti kuinka tekee 60 min. Joku voi tehdä 45 min. samalla hinnalla.
Ja kuinka korona on ollut katastroofi hänen yritystoiminnalleen. Sellainen keski-ikäinen nainen, joka oli aikuisena opiskellut.
Kyllä terapeutin pitää vähän kestää, että tulee luottamus. Jotenkin toisen kuoren läpi näkee. Onko paksu vai hauras.
Vierailija kirjoitti:
Yksi idea: Terapiarobotti. Ei ehkä korvaa ihan ihmistä, mutta voisi olla iso apu hoitojonojen purkamisessa.
Ennen vanhaan sanottiin, että helpottaa, kun menee metsään huutamaan. Tai kaivaa kuopan ja kertoo salaisuudet sille.
Ihan vain asioiden äänen lausuminen on hyväksi.
Ei tulisi kovin kalliiksi huone ja sinne terapiarobotti. Tämä tietysti yhdessä vaikkapa psykiatrisen sairaanhoitajan hoitosuhteen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi idea: Terapiarobotti. Ei ehkä korvaa ihan ihmistä, mutta voisi olla iso apu hoitojonojen purkamisessa.
Ennen vanhaan sanottiin, että helpottaa, kun menee metsään huutamaan. Tai kaivaa kuopan ja kertoo salaisuudet sille.
Ihan vain asioiden äänen lausuminen on hyväksi.Ei tulisi kovin kalliiksi huone ja sinne terapiarobotti. Tämä tietysti yhdessä vaikkapa psykiatrisen sairaanhoitajan hoitosuhteen kanssa.
Talkkari voisi aamuisin kiertää robotit läpi ja tarkistaa, että kaikilla on akut ladattu. Ja muutenkin olisivat kunnossa.
Näitä puolisoidensa siivellä rikkaiksi päässeitä matalapalkka-alan työntekijöitä on paljon. Jostainsyystä heitä kuunellaan enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukahan meillä sitten arvostaa julkista terveydenhoitoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalta kyllä melkoinen yleistys. Ei kaikilla psykoterapeuteilla ole hyvin tienaavaa puolisoa. Psykoterapeutiksi valmistuminen maksaa useamman kymmenen tuhatta. Jotkut ottaa lainan sitä varten. Jos tekee vain muutamaa asiakasta, ei kyllä tienaa paljon, väitän että koulutusta vastaavaan palkkaan (yliopistotaso)pääsee vasta kun on 5 asiakasta päivässä. Ei ole kevyttä hommaa.
Tähän on pakko korjata. Psykoterapeutti laskuttaa 120-130 € tunnissa. Jos saa 5 asiakasta päivässä, niin se tekee 3000 € viikossa, 12 000 € kuussa. Eli älähän höpötä!
Vastaanottohuone maksaa noin 700 € kuussa. Sitten verot ja muut lakisääteiset maksut pois. Kyllä terapeutilla on aika hyvät tulot. Jos vaan saa asiakkaita ja jaksaa tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Terapiatyön laatua ei valvota.
Miten sitä voi valvoa?
Vierailija kirjoitti:
Kukahan meillä sitten arvostaa julkista terveydenhoitoa?
En minä ainakaan psykiatrian osalta. Tilanne on ollut vaikea vuosikymmeniä sitten. Mitenkäs nyt.
Kammottavaa katsottavaa, kun nuoret ihmiset eivät saa hoitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vallalla on taipumus nousta päähän. En tiedä, että käsitelläänkö sitä psykoterapeutin omassa terapiassa? Olisi syytä.
Kyllä todellakin käsitellään. Jo pelkkään sosionomin tutkintoon kuului "ammatillisen auttamistyön perusteet" -kurssi. Toki mitään auttamistyötä ei tehdä hyvin pelkkien kurssien ja paperien pohjalta. Jos ihminen ei kertakaikkiaan kykene itsereflektioon ja hakeutuu tiedostamattomasti esim. kontrollintarpeesta alalle niin aika valtava riski on aiheuttaa pelkkää tuhoa. Se vaatii todella paljon omaa sisäistä työtä että pystyt työksesi aidosti olemaan läsnä toista varten etkä vaan "mekaanisesti" ratko ongelmia kuin jotain ristisanatehtävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalta kyllä melkoinen yleistys. Ei kaikilla psykoterapeuteilla ole hyvin tienaavaa puolisoa. Psykoterapeutiksi valmistuminen maksaa useamman kymmenen tuhatta. Jotkut ottaa lainan sitä varten. Jos tekee vain muutamaa asiakasta, ei kyllä tienaa paljon, väitän että koulutusta vastaavaan palkkaan (yliopistotaso)pääsee vasta kun on 5 asiakasta päivässä. Ei ole kevyttä hommaa.
Tähän on pakko korjata. Psykoterapeutti laskuttaa 120-130 € tunnissa. Jos saa 5 asiakasta päivässä, niin se tekee 3000 € viikossa, 12 000 € kuussa. Eli älähän höpötä!
Vastaanottohuone maksaa noin 700 € kuussa. Sitten verot ja muut lakisääteiset maksut pois. Kyllä terapeutilla on aika hyvät tulot. Jos vaan saa asiakkaita ja jaksaa tehdä.
Mä käyn terapeutilla joka laskuttaa 80e/kerta. 120e/h on kokeneiden traumaterapeuttien hinta, selvisi kun haeskelin terapeuttia. -eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukahan meillä sitten arvostaa julkista terveydenhoitoa?
En minä ainakaan psykiatrian osalta. Tilanne on ollut vaikea vuosikymmeniä sitten. Mitenkäs nyt.
Kammottavaa katsottavaa, kun nuoret ihmiset eivät saa hoitoa.
Miksi työntekijöiden sitten pitäisi jaksaa kattella touhua ja vielä arvostaa sitä?
Työnraskaus on kiinni monesta asiasta, oletko itsellesi täysin sopimattomassa työssä, onko työtä liikaa, onko työskentely olosuhteet huonot, miten saat työ raskauteen tukea.
Terapeuteista en tiedä, itse hoidan kuolevia ihmisiä ja työkavereiden mukaan olen empaattinen ihminen, usein omaisilta saan kiitosta miten olen hyvä ihminen. Osaan työssäni itkeä kuoleman hetkellä kyyneleet silmiin, en enempää ja lohduttaa ja kertoa asiallisesti jatkosta. Tuo kaikki on työtä ja jää töihin, kun suljen työpaikan oven olen valmis juhlimaan kaverin 60v synttäreitä.
Nuorempana kuvittelin, että jokainen ihminen toimii samoin, lokeroi päässään asiat. Avioeron aikaan, vuosikymmeniä sitten, tajusin että niin ei ole, siinä missä raivoisin, itkin, kärsin pahaa oloani kotona ja opiskelin päivän ihan hyvillä mielin, puoliso eli koko päiväistä eroraivoa.
Eli toivoisi ja uskoisi terapeutin toimivan lokeroaivoilla, omat mieltymykset ja raha-asiat vapaa aikaan.
Kokemus julkisella puolella psykiatrisella sairaanhoitajalla käynnistä:
En kerro miksi sinne jouduin turvautumaan, se on sivuseikka, mutta tilanne oli erittäin aikuutti ja avun tarve suuri.
Hoitaja oli mies, heti kättelyssä sain erittäin vastenmielisen vaikutelman. Puhui rumasti, sitäkään en tässä toista.
No, keskusteluterapia oli tarkotus alkaa, äijä istui jalat pöydällä, oli kai tarkoitus luoda rento tunnelma.
Itse minun asiaan ei päästy ollenkaan. Höpisi jotain niitä näitä ja sitten otti puhelimen ja alkoi keskustella moottoripyöristä kuulemma poikansa kanssa. En tiedä paljonko aikaa oli varattu, mutta noin 15-20 minuttia siinä istuin kuuntelemassa, sitten ukko antoi uuden ajan kuukauden päähän ja siinä se sitten olikin.
Menin toisen kerran, ajattelin että ehkä se tästä. Taas samaa höpinää, ei mitään minun asiaani koskevaa ja sitten tokaisi että joo, kyllä me sinut sairauseläkkeelle saadaan! Ja kun mistään sellaisesta ei koko aikana ollut yhtään mitään puhetta!
Kolmannella kerralla sain shokin kun ukko sanoi että joku siellä oli alkanut kyselemään minulle jotain tuettua asumista! En käsitä mikä hullujenhuone tuo paikka oli, mutta raivostuin ja sanoin suorat sanat. Sen jälkeen otin yhteyttä sen paikan johtavaan psykiatriin, kerroin kaiken ja hän järjesti minulle tapaamiset koulutetun psykologin kanssa kaksi kertaa kuukaudessa. Oli sentään ihminen joka jotain ymmärsi vaikka vaikeaa hänellekin oli kun olisin tarvinnut paljon intensiivisempää ja asiantuntevampaa hoitoa.
Se ukko tuli kerran käytävällä vastaan ja syytti minua valehtelusta. Veilä kehtasi sen tehdä.
Kävin jonkin aikaa kyseisessä paikassa, apua en saanut mutta oli täysjärkinen ihminen joka kuunteli.
Nyt muutama vuosi myöhemmin asiat on järjestyksessä, mutta kyllä niin vihaksi pistää tuo julkisen puolen "hoito" ja "osaaminen!" Kuinkahan moni päätyy ikäviin ratkaisuihin kun "apu" on tuota luokkaa tai sitä ei saa ollenkaan.
Oma kokemukseni ison kaupungin psykiatrisesta hoidosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi idea: Terapiarobotti. Ei ehkä korvaa ihan ihmistä, mutta voisi olla iso apu hoitojonojen purkamisessa.
Ennen vanhaan sanottiin, että helpottaa, kun menee metsään huutamaan. Tai kaivaa kuopan ja kertoo salaisuudet sille.
Ihan vain asioiden äänen lausuminen on hyväksi.Ei tulisi kovin kalliiksi huone ja sinne terapiarobotti. Tämä tietysti yhdessä vaikkapa psykiatrisen sairaanhoitajan hoitosuhteen kanssa.
Mitä ihmeen pointtia sillä robotilla olisi?
Saman asian ajaa kun puhuu itsekseen, kirjoittaa ylös ajautksiaan ja tuntemuksiaan, menee tosiaankin metsään, sillä tutkitusti mieltä hoitava ja rauhoittava vaikutus,
Itse tuntisin itseni täysin kajahtaneeksi jos jollekin hemmetin robotille höoisisin! :D :D
Kaikilla psykiatreilla ja psykologeilla, joita olen tavannut julkisella, on ollut myös psykoterapeutin koulutus. Eivät ole karanneet yksityiselle vaan haluavat oikeasti hyödyntää osaamistaan auttaakseen potilaita. Se on totta, että moni yksityinen haluaa päästä helpolla ja tienata hyvin. Asiakkaiksi kelpaavat vain hyväosaiset, joilla on pieni parisuhdekriisi meneillään tai itsetunto-ongelmia. Vakavasti sairaita vältellään.
Hoitotyö ja johtaminen taitavat vetää narsisteja ja valtaa hamuavia puoleensa! Motiivina ei ole auttaminen vaan vallankäyttö ja paremmuuden tunne noita "luusereita" eli asiakkaita kohtaan. Moni näistä "auttajista" äänestää kokoomusta tai persuja, joten nykypolitiikka sopii heille hyvin eli köyhien ja vajaakuntoisten pompotus ja tukien raju leikkaus.
Niin. Minua on pyytänyt treffeille psyk. polin miespsykiatri. Lopetin hoitosuhteen, vaikka olisin sitä tarvinnut. Myöhemmin psyk.sairaanhoitaja vaihtoi minut toiselle, kun ei pystynyt enää auttamaan. Itkimme yhdessä viimeisissä tapaamisissa.