Autottomat. Miten hoidatte isommat ostokset, lasten kuskauset kavereille, juhliin menot jne

Vierailija kirjoitti:

Eikö teillä ole omaa elämää tai töitä kun on aikaa odotella toista tuntia 15 min matkassa? Ensin tarpoa vartti pysäkille, sitten odottaa 10 min, sitten ajella puolituntia keskustaan, odottaa vartti vaihtoa, ajella puolituntia lähimmälle pysäkille ja taas talsia vartti itse kohteeseen.

Samalla toivoa että juopot ei oksenna päälle tai sekakäyttäjä puukota. 

Kun ei ole autoa, on luonnollisesti valinnut asuinpaikan niin, että sieltä on hyvät julkiset yhteydet ja julkisen pysäkki on lähellä.

Minulta menee kävellä 5 min bussipysäkille (josta menee bussi 10 minuutin välein). Enkä tietenkään mene pysäkille 10 minuuttia ennen bussin tuloa, vaan katson reaaliaikaisesta seurannasta, missä bussi on tulossa, ja lähden pysäkille niin, että odotusaika on korkeintaan 2 minuuttia. Työmatkallani on yksi vaihto, mutta metroa joutuu ruuhka-aikaan odottamaan korkeintaan 5-6 minuuttia.

Koko ajan ei olla ilman autoa mutta silloin kun ollaan niin pärjätään ihan hyvin. Pk-seudulla hain aikanaan äitiyspakkauksenkin bussilla ärrältä ja kannoin rappuset ylös, ei ongelmaa. Työpaikka oli viiden kilsan päässä kotoa, vaihdellen pyörä, taksi (kuului työsopimukseen) tai julkinen. Usein yhdistin ulkoilun tai lenkkeilyn johonkin ja kävin suihkussa ennen työvuoroa. 

Jossain määrin on tottumuskysymys ja työaikakysymys. Lapsen kanssa menty vaihdellen vaunuilla, rattailla ja pyörällä. Kolme viikkoa kerran tammikuussa, muksu päiväkodissa ja minä työssäoppimassa, siitäkin selvittiin. Matkat on olleet se 5 km kotoa suuntaansa. Kahdelle ei tarvitse niin isoja ostoksia tehdä etteikö niitä saisi kotiin. 

Miehellä on ollut auto nuoresta asti eikä varmaan osaisi olla ilman. Toki sitä käytetään perheen yhteisiin menoihin ja teinin kuskaamiseen mutta pääsääntöisesti sumplin menot niin että ei ole autoa käytössä. Tosin kun kaikki kolme ollaan kotona niin kauppaostoksetkin on isommat :)

Itse en käy missään jollen kerta vuoteen lääkärissä kela-invataksilla. Kaikki tulee ovelle, tilaan kaikki netistä. Ei ole ristinsielua jolta pyytää apua sellaisiin kuin ketjun aihe indikoi. 

Kotihoito käy. Nyt on iso ongelma millä päästä terveydenhuoltoon: tarvittaisiin jo rollaattorin sijaan pyörätuoli eikä sen saaminen julkisessa systeemissä ole helppoa eikä nopeaa Lääkärinaikaa pitää nyt siirtää. Muutoin olisi pitänyt yrittää kävellä käytönnössä paljain jaloin tammikuussa pihalla lumessa. Turvonneeseen jalkaan ei mene kenkä eikä saatu käypää edes teetettyä.

Tämän kirjoitan siksi, useampi muu voisi miettiä uudelleen niiden oman elämänsä hankaluuksien joinain isoinakin ongelmina kokemisia. Jos on itse edes kykenevä ja tai on kuitenkin auttavaisia läheisiä ympärillä, kannattaa olla hyvin kiitollinen.

Ps 

Suosittelisin myös teitä tutustumaan isojen ruokakauppojen kotiinkuljetukseen jota itse olen käyttänyt nyt kauan tai minimi noutona tilaamiseen niin, ettei itse tarvitse ehtiä / jaksaa palloilla kaupassa. Ainoa huono puoli on itselle hyvin pienituloisena liian kallista saada edes viikoittain tuoretta tavaraa. Se kun on ässäkortillakin kympin kerta Oulussa Prismasta. Sitten ihmiset kummastelevat miksi tulee leipää ja maitoa kauheasti kerralla. Kaikki pitää kierrättää jään kautta 😩

Vierailija kirjoitti:

Koko ajan ei olla ilman autoa mutta silloin kun ollaan niin pärjätään ihan hyvin. Pk-seudulla hain aikanaan äitiyspakkauksenkin bussilla ärrältä ja kannoin rappuset ylös, ei ongelmaa. Työpaikka oli viiden kilsan päässä kotoa, vaihdellen pyörä, taksi (kuului työsopimukseen) tai julkinen. Usein yhdistin ulkoilun tai lenkkeilyn johonkin ja kävin suihkussa ennen työvuoroa. 

Jossain määrin on tottumuskysymys ja työaikakysymys. Lapsen kanssa menty vaihdellen vaunuilla, rattailla ja pyörällä. Kolme viikkoa kerran tammikuussa, muksu päiväkodissa ja minä työssäoppimassa, siitäkin selvittiin. Matkat on olleet se 5 km kotoa suuntaansa. Kahdelle ei tarvitse niin isoja ostoksia tehdä etteikö niitä saisi kotiin. 

Miehellä on ollut auto nuoresta asti eikä varmaan osaisi olla ilman. Toki sitä käytetään perheen yhteisiin menoihin ja teinin kuskaamiseen mutta pääsääntöisesti sumplin menot niin että ei ole autoa käytössä. Tosin kun

Itsekin hain äitiyspakkauksen pulkalla ärrältä ja kävelin sen 3 km kotiin, kun en viitsinyt sen laatikon ja pulkan kanssa bussiin mennä. Jos olisi ollut lumeton talvi/kesä, niin olisin hakenut taksilla. 

Autoa ei ole. Käyn ruokakaupassa yleensä pyörällä, reppuun menee hyvin tavaraa, selä koreihin ja kasseja tangolle. Sitä paitsi kaupassa käynti on kivaa, jos omistaisin auton niin kävisin siellä varmaan vielä useammin kuin nyt. Nyt käyn siis 1-3 päivän välein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuljettaako käytännössä kukaan omasta mielestään suuria ruokaostoksia julkisen liikenteen varassa?

Jos ei olisi lapsia tai huollettavia muita läheisiä niin autoa ei tietenkään tarvitsisi mihinkään, mutta ainakin itselleni ehdoton vaatimus olisi silloin että ruoan kotiinkuljetus toimii ja ruokakauppa on muutoinkin kävely- tai lyhyen pyörämatkan päässä. 

Toimiiko julkinen liikenne siis mielestänne käytännössä päivittäisasiointiin mikäli muuta vaihtoehtoa ei olisi? Ainakaan uutiskuvissa ei koskaan näe matkustajia kauppakassien kanssa.

 

Hyvä reppu on luotettava ostosten kuljetusväline. Ennen ostoa kannattaa kokeilla jonkun painon kanssa ja kävellä se selässä. Jouduin itse ostamaan toisen sepun, kun on niin kapeat hartiat, että ei tuntunut mukavalta painava reppu.

 

Niin ajattelinkin, että ainakin toinen käsi on käytännöllistä pitää vapaana. Vaikka kulut julkisiin olisivatkin esteettömiä.

Mietin siis yleisesti sitä, että arki on helppoa jos ei ole huollettavia. Julkinen liikenne on helppoa kun ei tarvitse huolehtia omista ajoneuvoista. Niin kuinka paljon nuo ovat sama asia. Ja kuinka paljon julkinen liikenne on helppo muihin olosuhteisiin ja elämäntilanteisiin katsomatta.

Meillä on konkreettisesti julkisen liikenteen pysäkit tuossa ikkunan alla mutta en ole tottunut käyttämään. Huollettavat toki käyttävät. Pidän julkisia kyllä ekologisesti parempina ratkaisuina mutta tyydyn siihen, että yksityisautoilen niin vähän eikä täällä ole esimerkiksi parkkipaikoista koskaan pulaa. Tila ei ole ns. kortilla ja kallista.

Käyn usein kaupassa tai tilaan isot ostokset kerralla kotiin. Ei ole lapsia tai eläimiä. Joskus harvoin ajan taksilla, jos julkisilla ei pääse

Vierailija kirjoitti:

Eikö teillä ole omaa elämää tai töitä kun on aikaa odotella toista tuntia 15 min matkassa? Ensin tarpoa vartti pysäkille, sitten odottaa 10 min, sitten ajella puolituntia keskustaan, odottaa vartti vaihtoa, ajella puolituntia lähimmälle pysäkille ja taas talsia vartti itse kohteeseen.

Samalla toivoa että juopot ei oksenna päälle tai sekakäyttäjä puukota. 

Miksi autoilijoilla on ihan ihme käsityksiä julkisesta liikenteestä? Tätä samaa ei vaikuta olevan julkisen liikenteen käyttäjillä yksityisautoilusta.

Vierailija kirjoitti:

Eikö teillä ole omaa elämää tai töitä kun on aikaa odotella toista tuntia 15 min matkassa? Ensin tarpoa vartti pysäkille, sitten odottaa 10 min, sitten ajella puolituntia keskustaan, odottaa vartti vaihtoa, ajella puolituntia lähimmälle pysäkille ja taas talsia vartti itse kohteeseen.

Samalla toivoa että juopot ei oksenna päälle tai sekakäyttäjä puukota. 

Meen töihinkin julkisella. Samalla matkalla voi tehä muitakin asioita eli organisoin matkat sen mukaan. Toki helsinki onkin vähän eri kun metroa ja muuta

Lähikauppaan kävelee 5 minuutissa, joten ei tarvitse ostaa mitään koko viikon ostoksia kerralla. Lapsen kaverit asuvat lähellä, eikä ole tarvetta mennä muutenkaan mihinkään mihin ei julkisilla pääse.

Ei lapsia. 

Aiemmin kun asuin yksin, pyysin kyytiä vain kun oli Ihan Pakko ja maksoin silloin bensat ja vähän extraa. Isommasta palveluksesta kuten koiran kuskaus leikkauksen jälkeen kotiin (menomatka julkisilla ja kävellen) tai koiran ja mun heittämisestä yöllä päivystykseen, laitoin tankin täyteen kaverille tai veljelle vaikka matka nyt ei ollut pitkä, kuka nyt sitten heittikin.

Kauppaan en tarvinnut kyytejä, kannoin isossa vaellusrepussa (ei kuitenkaan rinkka) ja tarvittaessa kestokasseissa lisäksi ihan hervottomat ostokset :D 

Kauppaan oli asuinpaikasta riippuen n.1,5km - 4km. 

Nyt asun yhdessä mieheni kanssa ja hän kuskaa. Asumme vielä aika syrjässä, että lähimpään pikkukauppaan on reilu 6km. Kyllä vaan on välillä tullut käytyä kaupassa kun olen vaikka halunnut jotain kun mies on poissa kotoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuljettaako käytännössä kukaan omasta mielestään suuria ruokaostoksia julkisen liikenteen varassa?

Jos ei olisi lapsia tai huollettavia muita läheisiä niin autoa ei tietenkään tarvitsisi mihinkään, mutta ainakin itselleni ehdoton vaatimus olisi silloin että ruoan kotiinkuljetus toimii ja ruokakauppa on muutoinkin kävely- tai lyhyen pyörämatkan päässä. 

Toimiiko julkinen liikenne siis mielestänne käytännössä päivittäisasiointiin mikäli muuta vaihtoehtoa ei olisi? Ainakaan uutiskuvissa ei koskaan näe matkustajia kauppakassien kanssa.

Ei tietenkään. Normaaleilla on auto taloudessa, vaikka juuri itsellä ei olisikaan, niin ainakin puolisolla on. Eihän siitä tulisi mitään kuskata viittä kauppakassia jossain ruuhkabussissa + vähintään tunnin kävelyt päälle kun ei se pysäkki kuitenkaan ole oven edessä muualla kuin Helsingin keskustassa. 

Då man kommer från affären med en shoppingvagn full av inköp, vill man inte bära de tunga kassarna överhuvudtaget. Inte till bussen "helt nära" och inte från bussen "bara en liten sträcka". Man tar vagnen till bilen, lyfter in rubbet i bagageluckan, kör hem, svär över alla politiker som försvårar livet för normala, parkerar framför trappan till huset och bär in grejorna.

Att ta sig till och från sommarställen med taxi är i teorin helt bra och i praktiken omöjligt, om inte allt koms överens om i förväg och inget oväntat sker. Sannolikheten för sådant är rätt liten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä ei koskaan ole ollut autoa. Lapsuuden kodissa isällä oli kortti ja auto, äidillä ei kumpaakaan. Silti olen elänyt koko elämäni ilman autoa, myös lapsuuden ennen vanhempien eroa. Kummasti sitä on selviytynyt, ei lapsuudessakaan kuskattu mihinkään, vaan bussilla, kävellen tai pyöräillen kuljin pitkiäkin matkoja kaverien luokse. Enemmän nauroin kun autossaan kiinni oleva isäni joutui elämään ilman autoa ja kyllä oli vaikeaa elämä vaikka kaupungissa asui. Ihmettelen miten olenkin oppinut liikkumaan ilman autoa. Ja olen myös asunut paikkakunnalla, missä ei ole oikeastaan mitään julkista liikennettä.

 

 

 

Lasten kanssa on hankalampaa ilman autoa paitsi ehkä jossain Helsingissä. 

Hyvin pärjättiin ilman autoa. Itsenäiseksi kasvattaminen on aika tä

"Nyt näkee mitä näistä pullamössömaalaisläskeistä on tullut"

Antagligen dina chefer då du är så härligt bitter.

Asun yksin ydinkeskustassa nimenomaan siksi että kaikki kävelymatkan päässä

Mikään ei ole kamalampaa kuin autoton työkaveri. Asun samalla suunnalla kuin yksi työkaveri ja mua ihan oikeasti jurppii työkaverin kyytipyynnöt. Joskus tulee aamulla viestiä että monelta meinasit mennä töihin, pääseekö kyydissä. Tykkään rauhallisista aamuista ja ärsyttää, jos pitää katsoa kellosta että milloin pitää lähteä. Meillä on siis liukuva työaika, eikä ole muuten niin tarkkaa, koska menee töihin. 

Joskus työkaveri sanoi, että hän voisi kulkea vaikka aina samalla kyydillä, kun samalla suunnalla kerran asutaan. Hän ei ole itse halunnut ostaa autoa, kun on niin kallis. En oikein lämmennyt ajatukselle, tykkään kulkea yksin työmatkat omien aikataulujen ja menojen mukaan, ne on myös kiva hengästystauko itselle ennen työpäivää/sen jälkeen.

Joten pliis autottomat, ettehän pummi kyytejä muilta edes satunnaisesti. Ei se auton ylläpito kellekään mitään ilmaista ole. Ja pahoittelut, kun meni ohi aiheen, mutta jo tuo autoton-sana nostaa verenpainettani.

Vierailija kirjoitti:

Asun yksin ydinkeskustassa nimenomaan siksi että kaikki kävelymatkan päässä

Känns inte urvalet rätt snävt efter det första kvartalet? 

Jalkaisin ja reppu selässä, kauppoihin matkaa 3,5 km per sivu ja siis Helsingissä. 

Seksijätökset toimii riksakuskeina kaljakauppaan.

Asun yksin Helsingissä kerrostalossa. En omista enkä edes halua omistaa autoa. 

Meidän talossa on toki talon alle rakennetut autopaikat, hyvät mutta kalliit, maksaisi paljon autokin, sekä bensa/sähkö, ja korjaukset, katsastukset, renkaidenvaihto, ynnä muu. Onhan tuo rahanmenoa ja vaivaa. Mutta olen eläkkeellä, joten en ole vuorotyössä tai duunissa tai asu jossain kaukana skutsissa, jonne ei julkiset kulje.

Täällä bussipysäkki on aivan alaoven edessä. Bussilla pääsen hoitelemaan asioita läheiseen kauppakeskukseen. Bussi menee suoraan metroasemalle, josta pääsen nopeasti jatkamaan kauemmaksi kun tarvis. 

Ruoat tilaan kerran viikossa suoraan kotiin. Samoin kaikki netistä tilaamani painavammat tavarat.

Ei ole lapsia eikä lemmikkieläimiä, joita tarvitsisi kuljetella.

Jos tarvitsen sairaalasta kotiin palatessa taksin, hoitaja tilaa Kela-taksin à 25 euroa. Jos käyn lähi-terveysasemalla ottamassa kortisonipistoksen jalkaan, tilaan tavallisen taksin, maksaa kotiin 14-15 euroa. Näitä ei tapahdu usein, joten ei ole suuri rahanmeno.

En tiedä mitä autolla tekisin. 

Det ju dumt att beklaga hur man behöver gå till fots till en nära busshållplats från butiken med dina kassar, men om du tar bilen får du också gå i parkhallen sen från bilen hem med kassarna. Skillnaden är ganska liten.

Om du har svårt att gå (på grund av ålderdom eller övervikt), varför beställer du inte din shopping med hemleverans?

Järjenkäyttö on sallittua säger man på finska.