Olen alkanut 40 vuoden iässä toteuttamaan kaikkia unelmiani vaikka se tuhoaakin säästöni

Vierailija kirjoitti:

Itse olen köyhästä perheestä ja sain sinnikkyydellä ja kouluttautumisella hyvän työn kun olin 24. Meni silti yli vuosikymmen että uskalsin elää ja käyttää rahaa tai säästöjä.

Säästin koko ajan sitä varten että esim. yhteiskunta romahtaa tai tulee joku saatanallinen hallitus joka haluaa polkea palkat ja tuet nollaan, jolloin ei selviä elossa kuin säästöillä. Tai tulee sota ja joudun ostamaan kalliin pakolipun pois esim. salakuljettajilta tai rikollisilta kun viralliset väylät ovat kiinni.

Terapian ja muun avun kautta olen ymmärtänyt että pelkoni ovat epärationaalisia ja epätodennäköisempiä kuin ison meteoriitin iskeytyminen keskelle kotiani. Jos indeksisalkkua ei lasketa, en enää pidä kuin puolen vuoden "bufferia". En säästä enää pakonomaisesti jonkun katastrofin vuoksi.

Sentään olit oikeassa uhkakuvien suhteen. Ehkä terapeuttisi olisi pitänyt maksaa sinulle pienestä realiteettiarviosta.

Suosittelen kaikille, jotka voivat ylimääräisen rahaa jakamista kahteen erilaiseen säästöön. Toinen lyhyen aikavälin käytettäväksi kotiin, matkoihin tai muuhun itseä kiinnostavaan, joka tekee elämästä hyvää nyt ja toinen pitkän aikavälin, jota on tarkoitus käyttää pahan päivän osuessa kohdalle tai vanhuksena.

Itsekin olen ajatellut, että minulla on todennäköisesti noin 20 vuotta aikaa tehdä vaativampia matkoja eli ne haaveet kannattaa toteuttaa sinä aikana tai muuten jäävät toteutumatta. Ja itselleen tärkeimpiä asioita kannattaa toteuttaa heti kun se on järkevästi mahdollista. Puskuria ja säästöjä kannattaa olla mutta on myös tuhlausta olla tekemättä haluamiaan asioita silloin kun se on (vihdoin ja toisaalta vielä) mahdollista.

Niin moni kupsahtaa muutamassa vuodessa eläkkeelle jäännin jälkeen.

Eli käytä rahas nyt siihen mistä nautit. 

Ite alan olla kohta viisissäkymmenissä ja osakesalkku alkaa olla siinä 500k hujakoilla. Osinkoja tulee se pari tonnia kuukautta kohti miinus verot eli n 1500e/kk jos jakaa koko vuoden tulot. Eli ei sillä vielä eläkkeelle pääse mutta työt vaihdoin osa-aikaiseksi. Tulot tippu 6k->4.5k/kk mutta käteen jää vain n 700e vähemmän. Tuun loistavasti toimeen pelkästään tuolla palkalla kun asuntolainat jo maksettu. Kyllä olis suunnitelmissa n 5 vuoden päästä jäädä ihan lopullisesti pois työelämästä. Ongelma vain siinä että mitä sitä sitten tekisi? jonkun viikon kaksi ehkä kuukaudenkin on mukava olla reissussa ja ottaa rennosti mutta en oikein kyllä ole sitä lajia joka haluaisi pysyvästä muuttaa ulkomaille.

Olen tehnyt samaa ja teen jatkossakin, ei tarvitse säästää varsinkaan kituuttamalla.

Minulle vielä sattui ikävä tilanne elämässä joka työnsi minua tähän, minun kohdallani tämä on paras ratkaisu vain elää päivästä toiseen kuin odottaa jotakin hetkeä jolloin kannattaa elää. Tässä on taustalla myös lähimmäisten poismenoja suhteellisen nuorella iällä joka opetti minulle lisää siitä että tämä elämäntyyli sopii minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen köyhästä perheestä ja sain sinnikkyydellä ja kouluttautumisella hyvän työn kun olin 24. Meni silti yli vuosikymmen että uskalsin elää ja käyttää rahaa tai säästöjä.

Säästin koko ajan sitä varten että esim. yhteiskunta romahtaa tai tulee joku saatanallinen hallitus joka haluaa polkea palkat ja tuet nollaan, jolloin ei selviä elossa kuin säästöillä. Tai tulee sota ja joudun ostamaan kalliin pakolipun pois esim. salakuljettajilta tai rikollisilta kun viralliset väylät ovat kiinni.

Terapian ja muun avun kautta olen ymmärtänyt että pelkoni ovat epärationaalisia ja epätodennäköisempiä kuin ison meteoriitin iskeytyminen keskelle kotiani. Jos indeksisalkkua ei lasketa, en enää pidä kuin puolen vuoden "bufferia". En säästä enää pakonomaisesti jonkun katastrofin vuoksi.

Sentään olit oikeassa uhkakuvien suhteen. Ehkä terapeuttisi olisi pitän

Eiväthän hänen uhkakuvansa ole vielä toteutuneet. Suomi ei ole romahtanut (vaikka huonommin meneekin) eikä myöskään ole sodassa. Hän on ollut oikeassa vasta jos nämä toteutuvat ja vaikka todennäköisyys onkin hiukan suurempi kuin ehkä joskus oli, mitenkään varmoja tai edes todennäköisiä nämä eivät siltikään ole.

On kauheaa jos elää elämänsä, vaikka 80 vuotta, peläten romahdusta ja sotaa joka ei tulekaan. Lähes yhtä kauheaa kuin jos nämä tapahtuisivat. Kyllä siinä on mennyt elämä silloin hukkaan. Pieni varautuminen ja säästäminen on järkevää mutta jos koko elämänsä valjastaa tähän niin eihän siinä mitään järkeä ole.

Itsekin olen kärsinyt samankaltaisesta ylivarautumisesta ja vaikka taloudellinen tilanteeni nyt todella turvattu, minun on silti vaikeaa ostaa esimerkiksi vähän parempi huonekalu, ihan kuin selviytymiseni muka olisi siitä suhteellisesti ottaen pienestä rahasta kiinni. Ei tämä äärimmäinen epäluottamus elämään ole mikään tavoiteltava tila.

Samoin minä tehnyt jo  10 v ja edelleen teen

Jos lähdet reppureissaamaan nelikymppisenä kunnioitukseni siitä. Mulle tuo oli kakskymppisyyden heiniä. Tässä iässä en mitenkään pystyisi, kaikki terveysongelmat tms. Tarvitsen erikoistyynyn jne. 

Olen jo 60 ja en ole vielä uskaltanut toteuttaa yhtään mitään. Kun olen seurannut miten äitini toteutti 40-vuotiaana unelmiaan, hänelle jäi todella ankea vanhuus. Rahat eivät riittäneet yhtään mihinkään, ei ruokaan, ei lääkkeisiin eikä hoivaan. Yritin sitten loppuajan auttaa ostamalla ruokaa, vaatteita ja maksamalla hänen laskuja. Tästä viisastuneena, en aio toteuttaa itseäni, vaan säästän vanhuuden varalle, niin että ei tarvitse muiden huolehtia minun kuulostanut kun olen vanha.

"Säästin koko ajan sitä varten että esim. yhteiskunta romahtaa tai tulee joku saatanallinen hallitus joka haluaa polkea palkat ja tuet nollaan, jolloin ei selviä elossa kuin säästöillä. Tai tulee sota ja joudun ostamaan kalliin pakolipun pois esim. salakuljettajilta tai rikollisilta kun viralliset väylät ovat kiinni.

Terapian ja muun avun kautta olen ymmärtänyt että pelkoni ovat epärationaalisia ja epätodennäköisempiä kuin ison meteoriitin iskeytyminen keskelle kotiani."

Terapeuttisi oli väärässä. Tuo on arkipäivää esim. Ukrainassa. Miksei kohta Suomessakin. Tukia painettu mutaan, palkkoja painetaan alas ja jos sota tulee, maan rajat suljetaan kaikilta: myös naisilta ja lapsilta. Ketään ei päästetä ulos Suomesta niinkuin vielä pääsi pois toisen maailmansodan aikana. Pitäisi ennakoida lähtö ja lähteä ennen sotaa ja se taas vaatii niitä säästöjä tilillä.

Ja vaikkei sotaa tulisi, joutuisit vanhempana kituuttamaan todella pienellä eläkkeellä etkä mistään saisi sitä rahaa lisää, ellei sulla ois säästöjä. Oisit eläkeläisenä täysin muiden varassa ja sitä maailmaa me ei sit tiedetäkään, että millainen se on. On sulaa hulluuttaa ajautua eläkkeelle ilman mitään säästöjä.

Kaikkein traagisinta on nämä pihit kituuttajat, jotka jättää miljoonaperinnön valtiolle. 

Vierailija kirjoitti:

Olen jo 60 ja en ole vielä uskaltanut toteuttaa yhtään mitään. Kun olen seurannut miten äitini toteutti 40-vuotiaana unelmiaan, hänelle jäi todella ankea vanhuus. Rahat eivät riittäneet yhtään mihinkään, ei ruokaan, ei lääkkeisiin eikä hoivaan. Yritin sitten loppuajan auttaa ostamalla ruokaa, vaatteita ja maksamalla hänen laskuja. Tästä viisastuneena, en aio toteuttaa itseäni, vaan säästän vanhuuden varalle, niin että ei tarvitse muiden huolehtia minun kuulostanut kun olen vanha.

Et siis aio toteuttaa mitään rahaa vaativia unelmiasi elämäsi aikana? Teet koko ikäsi työtä sen eteen, että voit ostaa vanhana lääkkeitä ym? Eikö tämä ole elämän hukkaan heittämistä? Entä jos kuolet ennen eläkeikää, etkä edes niistä vanhuuden lääkkeistä pääse "nauttimaan"? Eikö olisi mitään keskitien ratkaisua vaan vaihtoehdot ovat vain tuhlata kaikki nuorena tai säästää kaikki vanhaksi asti?

Vierailija kirjoitti:

"Säästin koko ajan sitä varten että esim. yhteiskunta romahtaa tai tulee joku saatanallinen hallitus joka haluaa polkea palkat ja tuet nollaan, jolloin ei selviä elossa kuin säästöillä. Tai tulee sota ja joudun ostamaan kalliin pakolipun pois esim. salakuljettajilta tai rikollisilta kun viralliset väylät ovat kiinni.

Terapian ja muun avun kautta olen ymmärtänyt että pelkoni ovat epärationaalisia ja epätodennäköisempiä kuin ison meteoriitin iskeytyminen keskelle kotiani."

Terapeuttisi oli väärässä. Tuo on arkipäivää esim. Ukrainassa. Miksei kohta Suomessakin. Tukia painettu mutaan, palkkoja painetaan alas ja jos sota tulee, maan rajat suljetaan kaikilta: myös naisilta ja lapsilta. Ketään ei päästetä ulos Suomesta niinkuin vielä pääsi pois toisen maailmansodan aikana. Pitäisi ennakoida lähtö ja lähteä ennen sotaa ja se taas vaatii niitä säästöjä tilillä.

Ja vaikkei sotaa tulisi, joutuisit van

On sitä ollut sellaisiakin kriisejä, että ihmisten omaisuus on nollautunut. Asunto-omaisuus nyt varsinkin Ukrainassa. Kriisin sattuessa kaikki on epävarmaa, vaikka olis kuinka varautunut. 

Mä olen elänyt näin koko elämäni, nyt ikää 50. Eli ajatuksella "käärinliinoissa ei ole taskuja". Lapsiakaan en ole hankkinut, joten ei tarvi kellekään perinnön jättämistäkään miettiä.

Ja se olen nähnyt tuttavapiirissä, että "eläkkeellä sitten" ajattelu ei todellakaan kannata, aika monelle jo tulee jaksamattomuutta ja sairauksia, osalle jopa kuolema, ennen kuin tuo sitten kun oikeasti on edessä. Itsellänikin tavoite-eläkeikä lähes 68 vuotta, on kyllä aika iso todennäköisyys etten siinä iässä toteuta enää matkahaaveitani tai mökkihaaveitani tai venehaaveitani yms. Niinpä toteutan niitä nyt, kun olen vielä voimissani. 

Mä olen valmistumisestani asti ollut hyvätuloinen. Olen aina laittanut kaiken haisemaan hyvään elämään. Ja olen nauttinut paljon. Hyvistä autoista, tilavista asunnoista kivoilla paikoilla, matkoista, mökkeilystä... Ja eläkekin tulee olemaan laskurin mukaan jotain 3500 euroa joten eipä sitä nälkävuosia ole tulossa vaikkei säästöjä olisikaan. Ja jossain vaiheessa perin vielä vanhempani, jotka ei nyt suorastaan rikkaita ole, mutta jotain tulee kun talokin heillä on jne. Ei huolta huomisesta mulla.

Vierailija kirjoitti:

Niinkö luulet? Jossakin maailmankolkassa on nytkin nälkää, koska kuivuus, tulva tai tai sodankäynti haittaavat viljelyä. Otetaan vielä mukaan joku hyvin vakava sääilmiö, nopesti leviävä kohtalokas tartuntatauti tai rahtiliikenteen totaalinen pysähtyminen. Suezin kanavan liikenne oli kerran pysähdyksissä useita viikkoja, koska yksi laiva juuttui kiinni kapeaan kanavaan. Panaman kanavalla oli viime vuonna takkuilua kuljetuksissa, koska vedenpinta oli liian matala -

2020 kevättalvella menin lähi-Prismaan ostoksille, hyllyissä oli elintarvikkeista jäljella mitätön ripe, wc-paperista ei jälkeäkään. Tuo pula ei kauaa kestänyt, mutta ehkä siitä voi tehdä arvioita mitä tapahtuisi jos kertaluokka pahempi tarttuva epidemia tai sotatila olisi päällä?

Kannattaa käyttää varoen ilmaisuja 'aina' ja 'ei koskaan'

Lapsi joskus kysyi, mitä iloa rahasta on jos sitä ei käytä. Totesin, että onhan siitä. Moni elää nytkin koko ajan pelko perseessä, kun tukia leikataan ja työpaikkoja menee alta tiuhaan tahtiin. Muutama kymppitonni tilillä helpottaa kummasti unen saamista iltaisin! Eikä tarvitse pelätä jäävänsä umpikujaan jos palaisi vaikka täysin käämi työnantajaan, voi hetkeksi jäädä vapaarouvattareksi. Kun ei liian tiukka ole niin säästäväisyydestä on paljonkin iloa.

Raha tuo vapautta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen köyhästä perheestä ja sain sinnikkyydellä ja kouluttautumisella hyvän työn kun olin 24. Meni silti yli vuosikymmen että uskalsin elää ja käyttää rahaa tai säästöjä.

Säästin koko ajan sitä varten että esim. yhteiskunta romahtaa tai tulee joku saatanallinen hallitus joka haluaa polkea palkat ja tuet nollaan, jolloin ei selviä elossa kuin säästöillä. Tai tulee sota ja joudun ostamaan kalliin pakolipun pois esim. salakuljettajilta tai rikollisilta kun viralliset väylät ovat kiinni.

Terapian ja muun avun kautta olen ymmärtänyt että pelkoni ovat epärationaalisia ja epätodennäköisempiä kuin ison meteoriitin iskeytyminen keskelle kotiani. Jos indeksisalkkua ei lasketa, en enää pidä kuin puolen vuoden "bufferia". En säästä enää pakonomaisesti jonkun katastrofin vuoksi.

 

Kyllä nuo edelleen ovat mahdollisia ja itse hilloan juuri

Ainoa asia millä pärjää tyrannien terroria vastaan on se että tilillä on riittävästi katetta.

No, tuo ei pidä kyllä paikkaansa. Tyrannien terrori voi viedä sulta säästöt hetkessä. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsi joskus kysyi, mitä iloa rahasta on jos sitä ei käytä. Totesin, että onhan siitä. Moni elää nytkin koko ajan pelko perseessä, kun tukia leikataan ja työpaikkoja menee alta tiuhaan tahtiin. Muutama kymppitonni tilillä helpottaa kummasti unen saamista iltaisin! Eikä tarvitse pelätä jäävänsä umpikujaan jos palaisi vaikka täysin käämi työnantajaan, voi hetkeksi jäädä vapaarouvattareksi. Kun ei liian tiukka ole niin säästäväisyydestä on paljonkin iloa.

Raha tuo vapautta. 

Totta turiset. Mutta keskitie on silti paras jos vaan mitenkään mahdollista. Säästöjä ja kulutusta sopivassa suhteessa. Elämää pitää myös uskaltaa elää.

Oletko AP perheetön? Minä ainakin haluan jättää lapsilleni hyvän potin. Vanhempani ovat iäkkäitä ja varakkaita ja olen ajatellut siirtää tulevan perinnön suoraan lapsilleni. Heillä on rahalle paljon enemmän tarvetta kuin minulla. 

Oikein. Ei niitä rahoja mukaan täältä saa kukaan. Itsekin panostan mieluummin elämänlaatuun ja hienoihin kokemuksiin. Tavaraa en silti haali. Ostan vain tarpeeseen tai jos koen, että joku kodinkone vaikka aidosti helpottaa arkeani. Tuosta esimerkkinä moppaava robotti-imuri. Aivan mainio pikkuapulainen.

Olen myös miettinyt siivoojan ottamista kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa. Ei kiinnostaisi kuluttaa vähää vapaa-aikaa kodin hinkkaamiseen. En tykkää siivota tai tehdä kotitöitä. Maksaisin mieluusti siitä ilosta, että saan käyttää vapaani johonkin muuhun kuin pakollisiin kodin töihin.