Lue keskustelun säännöt.
Olen alkanut 40 vuoden iässä toteuttamaan kaikkia unelmiani vaikka se tuhoaakin säästöni
29.10.2024 |
Nautin enemmän siitä että on rempattu olohuone, nähtynä joku lomakohde jonka olen aina halunnut patikoida läpi, kaunista taidetta, kunnon kodinkoneet ja vaatteet -
Kuin siitä että kituuttelen koko ajan ja säästössä on kymppitonneja.
Minuun on iskostettu kituuttelu jo vanhempien ja isovanhempien toimesta, ja se alkaa pikku hiljaa kyrsiä. Tuntuu etten ole elänyt oikeastaan ollenkaan, olen vain oleskellut tekemättä juuri mitään muuta kuin kulkemalla kodin ja työpaikan väliä sekä välillä menemällä lenkille.
Elämä on tosi lyhyt. Etenkin terve elämä, kun katsoo lähisukuani. Moni on kuusikymppisenä jo siinä kunnossa ettei sellainen enää lähde reppureissaamaan yhtään mihinkään.
Joku minimipuskuri on ihan hyvä säilyttää, mutta turha elämää on pyhittää säästämiselle. Ei kukaan varmastikaan kuolinvuoteellaan ajattele, että olisinpa jättänyt enemmän haaveita toteuttamatta ja säästänyt lisää. Kenelle? Miksi?
Kommentit (49)
Elämä on nyt. Huomisesta, ensi vuodesta tai eläkeiästä ei ole mitään takeita. Toisaalta ei voi elää kuin viimeistä päivää, eli jonkun verran täytyy suunnitella ja varautua. Siinä on hyvä löytää jonkinlainen balanssi rahankäytön ja säästämisen välillä niin kuin täällä onkin jo todettu.
Mulla meni todella kauan ennen kuin sallin itseni ostaa esim. uudet verhot vaikka vanhatkin oli vielä ihan ok ja käyttökelpoiset. Ja hierojalla käynti! Haaveilin siitä vuosikausia, mutta en vaan pystynyt antamaan itselleni siihen lupaa. Nyt käyn ja nautin ja huomaan myös sen terveysvaikutukset.
Lapsuudestahan nämä monella juontaa juurensa, siis kituuttelu ja pahan päivän varalle säästäminen. On jotenkin syntiä ostaa jotain, joka ei ole aivan välttämätöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen köyhästä perheestä ja sain sinnikkyydellä ja kouluttautumisella hyvän työn kun olin 24. Meni silti yli vuosikymmen että uskalsin elää ja käyttää rahaa tai säästöjä.
Säästin koko ajan sitä varten että esim. yhteiskunta romahtaa tai tulee joku saatanallinen hallitus joka haluaa polkea palkat ja tuet nollaan, jolloin ei selviä elossa kuin säästöillä. Tai tulee sota ja joudun ostamaan kalliin pakolipun pois esim. salakuljettajilta tai rikollisilta kun viralliset väylät ovat kiinni.
Terapian ja muun avun kautta olen ymmärtänyt että pelkoni ovat epärationaalisia ja epätodennäköisempiä kuin ison meteoriitin iskeytyminen keskelle kotiani. Jos indeksisalkkua ei lasketa, en enää pidä kuin puolen vuoden "bufferia". En säästä enää pakonomaisesti jonkun katastrofin vuoksi.
Sentään olit oikeassa
On se jo romahtanut. Usko pois. Raha on syy miksi teillä on varaa tuudittautua harhoihin, mutta on se jo romahtanut.
Miksi kuluttaminen on sinulle niin tärkeää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen köyhästä perheestä ja sain sinnikkyydellä ja kouluttautumisella hyvän työn kun olin 24. Meni silti yli vuosikymmen että uskalsin elää ja käyttää rahaa tai säästöjä.
Säästin koko ajan sitä varten että esim. yhteiskunta romahtaa tai tulee joku saatanallinen hallitus joka haluaa polkea palkat ja tuet nollaan, jolloin ei selviä elossa kuin säästöillä. Tai tulee sota ja joudun ostamaan kalliin pakolipun pois esim. salakuljettajilta tai rikollisilta kun viralliset väylät ovat kiinni.
Terapian ja muun avun kautta olen ymmärtänyt että pelkoni ovat epärationaalisia ja epätodennäköisempiä kuin ison meteoriitin iskeytyminen keskelle kotiani. Jos indeksisalkkua ei lasketa, en enää pidä kuin puolen vuoden "bufferia". En säästä enää pakonomaisesti jonkun katastrofin vuoksi.
No eivät nuo sinun pelkosi nyt niin epärationaalisia ole. Meillähän on
Ja jos tuollainen tilanne tulee, niin valitettavasti se raha saattaa menettää arvonsa. Turha jossitella, elämme nyt ihmishistorian rauhallisinta aikaa sotia ajatellen.
Itse olen elänyt puolisäästeliäästi ja nyt vähän alle nelikymppisenä se on alkanut tuottaa edes vähän hedelmää.
- Sain oman talon maksettua --> rahaa jää noin 900 euroa enemmän muuhun (ostettiin 15 vuoden laina-ajalla)
- Minulla on muutama sijoitusasunto, ostettu 3 -10 vuotta sitten, kiinteällä korolla --> vuokrat on nousseet niin saan kulujen jälkeen muutaman satasen ylimääräistä käyttörahaa
- Olen ostanut kuukausittain yhdysvaltalaisia REIT kiinteistörahastoja --> saan näistä joka kuukausi muutaman satasen osinkoa
- Metsäpalsta on, se sentään jää jos tulee isompi mylläkkä --> ei tuota nykyisellään mitään
Joinain kuukausina laitan kaiken nettotulon menemään, joskus ostan REITtejä lisää. Puskuria ei ole kuin pari tonnia, muun rahan sijoitan tai tuhlaan.
Sijoitusasunnot ovat ehdottomasti paras tapa kerätä rahaa, laittamalla käytännössä vain muutaman tonnin omaa rahaa ja käyttää omaa omistusasuntoa lisävakuutena, pääsee kiinni suht arvokkaaseen sijoitukseen. REITtejä pitää olla yli sadalla tonnilla, että saa tuntuvaa osinkotuloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen vasta 30, mutta harmittaa etten parikymppisenä käyttänyt rahoja enemmän matkusteluun, kokemuksiin, juhlimiseen, elämiseen. Silloin teki paskahommia, jolloin palkka oli pieni ja säästöt myös, piti elää todella tiukasti. Kun sairastuin, ilman säästöjä olisin saanut tt-tukea, nyt maksoin sairauskustannukset sillä että vietin monta vuotta pelkästään kurjissa töissä ja jätin elämättä. Nyt ei ole enää jaksamista tai kroppaa jolla mennä. Olisinpa kokenut enemmän, kun vielä jaksoi ja pystyi, olisi muitakin muistoja kuin yövuorot rasvankäryssä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein traagisinta on nämä pihit kituuttajat, jotka jättää miljoonaperinnön valtiolle.
Käsittämätöntä. Mikä järki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos lähdet reppureissaamaan nelikymppisenä kunnioitukseni siitä. Mulle tuo oli kakskymppisyyden heiniä. Tässä iässä en mitenkään pystyisi, kaikki terveysongelmat tms. Tarvitsen erikoistyynyn jne.
Ei 4kymppisellä vielä normaalisti mitään suurempia terveysongelmia ole. Keskimäärin silloin kyllä on vielä aika lailla samassa kunnossa kuin 20 tai 30v, eikä yksittäiset poikkeukset ole muita kuin poikkeuksia. Itse olen 44 enkä tunne ikäluokastani kuin yhden "raihnaisen", ja hänelläkin se raihnaisuus on itse aiheutettua (reilu ylipaino).
Vähän sama. Kävin karibialla kalliilla lomalla, maksoi 10000 euroa. Lähden nyt talvella Bora boralle.