Mitä v....? Tohtoriksi pääsee nykyään kun kirjoittaa yhden artikkelin?

Kuulostaa aika radikaalilta muutokselta. Toki on ollut tiedossa, että Suomessa väitöskirjaan on vaadittu perinteisesti enemmän kuin monessa muussa maassa. Edellinen muutos (tässä voi olla yliopisto- ja tiedekuntakohtaisia eroja) oli, että kolme julkaisua riittää väikkäriin, vaikka yhtä niistä ei olisi vielä hyväksytty julkaistavaksi (pitää kuitenkin olla submitted). Edellinen vaatimustaso oli, että jos aikoo väitellä vain kolmella julkaisulla, kaikki kolme pitää olla hyväksytty ennen kuin edetään kirjan julkaisuun ja väitökseen.

Siirtyminen vain yhden julkaisun väikkäreihin vaatisi sitä, että sen yhden julkaisun tulee olla todella kattava ja saatu hyvään lehteen. Kuitenkin se prosessi, jossa yritetään saada julkaisu lehteen, on aina omanlaisensa eri lehtien kohdalla, ja aina tulee lehtien reviewereiltä erilaisia näkemyksiä ja lähestymistapoja, joilla artikkelin kirjoittajia haastetaan. Kun yrittää vastata niihin ja muokata käsikirjoitusta niiden mukaan, omakin ajattelu ja kysymyksenasettelu tulee haastettua, ja tutkimukseen saa aina jotain ihan uutta. Siksi minun on hyvin vaikea nähdä, että tutkijakokemus tästä tieteellisten tulosten julkaisemiselle täysin keskeisestä tapahtumasarjasta karttuisi vain yhdellä tutkimuksella samalla tavalla kuin vaikka sillä neljän julkaisun standardimäärällä.

Tämä yhden julkaisun uudistus itse asiassa edellyttaisi myös esitarkastajilta hyvin kriittistä otetta väitöskirjan tarkasteluun, ja saattaa olla, että myös väitöstilaisuuksista tulee ärhäkämpiä vastaväittäjän suunnalta. Eli esitarkastajien ja vastaväittäjien vastuu ja työtaakka kasvaa.

Hyvää tässä uudistuksessa voisi olla se, että jatkossa väikkärinvääntäjä on nykyistä selvemmin itse vastuussa kirjastaan. Jos osatöitä on vain yksi, on luonnollista, että hän on tehnyt sen osa-alueet pääosin itse, ja ohjaajat vastaavat kysymyksiin ja ohjaavat takaisin tielle, jos väikkärintekijä on menossa metsään. Myöskään samaa julkaisua ei uudistuksen myötä voitaisi enää käyttää useammassa väikkärissä toisin kuin tähän asti.

Joksus 15 vuotta sitten, kun asia oli itselleni ajankohtainen ja moni kollegakin työsti väitöskirjojaan, julkaisuihin perustuvaa nippuväitöskirjaa pidettiin yleisesti helppona tapana koota väitöstyö. Kunhan sai jotain julkaisuja jonnekin ja väkisin väännetyn sidetarinan niille, niin väitöskirja syntyi normi päivätyön oheistuotteena minimivaivalla. Siinä mielessä aika yksi lysti, montako julkaisua kappalemääräisesti laitetaan alarajaksi, samaa matalimmasta kohdasta aidan ylittämistä se on edelleen. Oletettavasti yhden julkaisun laadun on oltava kovempi kuin isomman nipun yksittäisten julkaisujen, jotta työ täyttää samat kriteerit. 

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni täällä kirjoittajista on kirjoittanut väitöskirjan - nippuväittärin tai monografin?

Väitöskirjan arvioivat saman tutkinnon suorittaneet

/dosentti

Mä en ainakaan ole kirjoittanut kummankaanlaista. Tulin järkiini jo heti gradun jälkeen. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin luullut, että niitä pitää olla 4-5 kpl. Diplomityö on jo pidempi kuin tohtorinväitös... 😄

Niiden artikkelien lisäksi pitää kirjoittaa joku 50 sivua täysin omaa tekstiä, mutta onhan se toki vähemmän kuin graduissa ennen.

Kyllä taitaa useimmilla olla kokoomaosa enemmän kuin 50 sivua. En tiedä mitä tarkoitat ilmaisulla täysin omaa tekstiä, mutta eihän se mitään tajunnanvirtaa Törhösen tyyliin ole. Siinä niputetaan ne kirjoitetut ja julkaistut artikkelit yhteen tieteellisesti, selostetaan koko työn teoreettiset taustat, tieteenfilosofiset lähtökohdat, tehdään johtopäätökset tuloksista ym. Käydään sitä tieteellistä vuoropuhelua kirjallisuuden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

itsestä ei olisi edes maisteriksi vaikka kuinka helpotettaisiin :))))))) onneksi poika ei tullut äitiinsä mitä tulee yläpäähän

Mutta miksi heikko aines on niin kova sikiämään?

Mun tohtoriksi väitellyt ja yliopistolla tutkimusta tekevä mieheni tykkää tehdä työtä. Kyllä hänelle petipuuhatkin kelpaavat, kunhan ehtii tehdä myös töitä.

Eli joillakin on sisäinen palo tehdä jotakin vaativaa, niin ei jää niin paljon aikaa eikä energiaa noille primitiivisemmille jutuille.

Vierailija kirjoitti:

 No, lääketieteen puolella sai sen tohtorislakin kun sanoo hoitajille, et laitatko merkinnnän/syrjään ne potilaat joilla on sekä X että Y - teoria siitä; voi se toimiakin.

Itse taas luonnontieteen puolella, niin piti oikeasti keksiä jotain uutta.

Ja ne tieteelliset julkaisut, "artikkelit", en yhtäkään kirjoittanut itse, monessa olin mukana, sivussa.

Toivottavasti ne nyt johti johonkin parempaan eli siihen, ettei ihmisen tarvitsisi kärsiä tai pelätä niin paljon. Auttoiko? En osaa sanoa, kun hyppäsin siitä maailmasta pois.

t. FM, (IT-ala). (ja en lähtenyt siihen; ei kaduta).

Ei nykyään riitä se että on ties kuinka mones kirjoittaja ja ilman merkittävää kontribuutiota. Omissa artikkeleissa olin ykköskirjoittaja kaikissa ja suurimman työn teinkin, niinkuin pitääkin. Kanssakirjoittajien rooli oli enemmän kommentoiva ja no, ohjaava, ohjaajia kun olivatkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin luullut, että niitä pitää olla 4-5 kpl. Diplomityö on jo pidempi kuin tohtorinväitös... 😄

Niiden artikkelien lisäksi pitää kirjoittaa joku 50 sivua täysin omaa tekstiä, mutta onhan se toki vähemmän kuin graduissa ennen.

Kyllä taitaa useimmilla olla kokoomaosa enemmän kuin 50 sivua. En tiedä mitä tarkoitat ilmaisulla täysin omaa tekstiä, mutta eihän se mitään tajunnanvirtaa Törhösen tyyliin ole. Siinä niputetaan ne kirjoitetut ja julkaistut artikkelit yhteen tieteellisesti, selostetaan koko työn teoreettiset taustat, tieteenfilosofiset lähtökohdat, tehdään johtopäätökset tuloksista ym. Käydään sitä tieteellistä vuoropuhelua kirjallisuuden kanssa.

Sitä tarkoitin omalla tekstillä, että kun ne artikkelit voi olla tutkimusryhmän kanssa yhdessä tehtyjä, mutta sen kokoomaosan täytyy olla täysin omaa tekstiä.

Veikkaan että tulevaisuudessa riittää että on kirjoittanut 3 twiittiä ja niputtaa ne väitöskirjaksi.

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan että tulevaisuudessa riittää että on kirjoittanut 3 twiittiä ja niputtaa ne väitöskirjaksi.

Kolme pointtiakin riittää.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se vähän kismittää, kun itse kirjoitan parhaillani kunnianhimoista monen sadan pituista monografia. Olen siis myös julkaissut artikkeleita eli voisin väitellä käden käänteessä, jos haluaisin, mutta tuntuu väärältä jotenkin. Aika surullista, että tämä meininki saa jopa kaltaiseni ahkeran tutkijan harkitsemaan menemistä sieltä mistä aita on matalin, "sillä niinhän muutkin". Eli tämä uusi linjaus ei ainoastaan päästä seulasta läpi lusmuja, vaan vaikuttaa kielteisesti myös ahkerampien motivaatioon. Tosi ikävä juttu.  

Itsekin olen väitellyt ja pitää muistaa, ettei väitöskirjan tekeminen ole (tai ainakaan pitäisi olla) mikään elämäntyö. Vasta väitöskirjan jälkeen alkaa varsinainen tutkijan ura.

Riittääkö ihan epämääräinen artikkeli?

Vierailija kirjoitti:

Riittääkö ihan epämääräinen artikkeli?

No nyt selvisi, miksi suomenkielisille väitöskirjan teko on niin hankalaa.

Vierailija kirjoitti:

HY ei ilmeisesti halua pysyä siellä parhaiden yliopistojen listalla.

HY ei ole koskaan ollut parhaimpien yliopistojen listalla.

Juuri sen takia, että väikkärin tekemisen jälkeen alkaa se tutkijan ura, väitöskirjaprosessin tulisi valmentaa riittävästi sitä varten! Taitamattomia post doceja on jo nyt, ja yhden julkaisun tohtorien joukossa heitä tulee varmasti olemaan enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HY ei ilmeisesti halua pysyä siellä parhaiden yliopistojen listalla.

HY ei ole koskaan ollut parhaimpien yliopistojen listalla.

On se listalla, mutta aika kaukana kärjestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai kaikki kommentoijat ymmärtää, että se yksi julkaisu ei ole = väikkäri?

Toivottavasti. Pitää siis tehdä se itse väitöskirja, ja sen lisäksi tieteellinen vertaisarvioitu artikkeli.

On myös ymmärrettävä, että vertaisarviointeja/vertaisarvioijia on monen tasoisia. Ei vertaisarviointi ole mikään laadun tae.

Hyvä myös sillai, että ohjaaja ei voi jatkossa paisuttaa scopea määrättömästi, jos tavoite on tehdä vain yksi julkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Juuri sen takia, että väikkärin tekemisen jälkeen alkaa se tutkijan ura, väitöskirjaprosessin tulisi valmentaa riittävästi sitä varten! Taitamattomia post doceja on jo nyt, ja yhden julkaisun tohtorien joukossa heitä tulee varmasti olemaan enemmän.

Niinpä, pistää miettimään mihin tälläisiä kevyttohtoreita tarvitaan? Tuskin niistä tutkijoiksi on, jos olisi, olisivat tehneet enemmän niitä julkaisuja.

Vaikea kuvitella että yrityksillekään on näistä mitään suurempaa hyötyä.

Seuraava vaihe: Tohtori (AMK)

Eikö niissä väikkärin artikkeleissa vielä saa olla muitakin kirjoittajia. Ei tarvi edes yksin tehdä niitäkään.