Kirjolla-sarja, kausi 2

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tatuoijanainen kertoo avoimesti miten vaikea ihminen on ja kuinka parisuhteensa ei ole lainkaan tasapuolinen. Harmi ettei miestään haastatella. Onkohan paljon pareja joissa hankalaa autistimiestä jaksaa joku nainen katsella pitkään?

Jokaiselle naiselle löytyy ottajia jonoksi asti oli autisti, tai mitä ikinä. Ei toimi miehillä samoin.

Missä mun jono on? 

t. joustamaton akka (normaalipainoinen ja nätti vieläpä)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tatuoijanainen kertoo avoimesti miten vaikea ihminen on ja kuinka parisuhteensa ei ole lainkaan tasapuolinen. Harmi ettei miestään haastatella. Onkohan paljon pareja joissa hankalaa autistimiestä jaksaa joku nainen katsella pitkään?

Jokaiselle naiselle löytyy ottajia jonoksi asti oli autisti, tai mitä ikinä. Ei toimi miehillä samoin.

Enemmän ihmetyttää, kun miehet tunnetusti EI ole se joustavampi sukupuoli, et miten tollaset suhteet toimii ja kestää. Miten kumpikin kestää kumpaakin, kun miehet ei ylipäänsä osaa yhtä hyvin sopeutua ja nainen ei olekaan se sopeutuva osapuoli. Ei sit varmaan kestäkään, kuten tuossakin ohjelmassa ehkä rivien välistä tapahtui. 

Vierailija kirjoitti:

Onko Mico ja puolisonsa siis homopari?

Mukavia ovat, mutta tämä askarruttaa?

Kumpikin on trans, autisti ja adhd, sarjassa kerrotaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mietin sitä, että miltä niistä autisteista, jotka eivät pärjää opiskeluissa tai pysty perustamaan perhettä, tuntuu katsoa ohjelmaa ihmisistä, jotka kaikki pärjäävät hyvin. Vaikka heillä olisi ongelmia, ne ovat lähellä ihan kenen tahansa elämän haasteita.

Autismiin usein liittyy yksinäisyyttä ja masennusta. Tämä ei tule ilmi koko sarjasta mitenkään. Ja jos et pärjää työelämässä, olet köyhä ja siitä lisää haasteita.

Topi on mun mielestä ainoa, ketä jaksaa katsoa. Muista tulee vaan mieleen että ovat aika huomionhakuisia persoonia ja ongelmat ovat lieviä.

Aiemmin täältä poistettiin täysin asiallinen aloitus ja ketju aiheesta. Ihmetyttää sen poisto kun samalla sallitaan naisvihaa, propagandaa ja spämmäystä.

Topi puhuu yksinäisyydestä ja se miten hän yrittää löytää ystäviä on yksi kauden teemoista. 

Vierailija kirjoitti:

Mietin sitä, että miltä niistä autisteista, jotka eivät pärjää opiskeluissa tai pysty perustamaan perhettä, tuntuu katsoa ohjelmaa ihmisistä, jotka kaikki pärjäävät hyvin. Vaikka heillä olisi ongelmia, ne ovat lähellä ihan kenen tahansa elämän haasteita.

Autismiin usein liittyy yksinäisyyttä ja masennusta. Tämä ei tule ilmi koko sarjasta mitenkään. Ja jos et pärjää työelämässä, olet köyhä ja siitä lisää haasteita.

Topi on mun mielestä ainoa, ketä jaksaa katsoa. Muista tulee vaan mieleen että ovat aika huomionhakuisia persoonia ja ongelmat ovat lieviä.

Aiemmin täältä poistettiin täysin asiallinen aloitus ja ketju aiheesta. Ihmetyttää sen poisto kun samalla sallitaan naisvihaa, propagandaa ja spämmäystä.

Siltähän se just tuntuu! Pystyn samaistumaan tuohon jujutsua harrastavaan taiteilijaan, että miten "vaikealta tuntuu mennä jonnekin pariskuntapäivälliselle" ja että hän ei "halua sanoa siellä olevansa tatuoija, eikä halua sanoa olevansa taiteilija..." ja itkeskelee vaan ja "miten kaukana on tavallisesta 41-vuotiaasta naisesta". Olen samanikäinen autistinen nainen ja miten eroan hänestä? Jos olisin menestynyt elämässäni, olisin kuin hän: äiti, taiteilija ja harrastaisin jujutsua tai vaikka vapaaottelua. Mutta 1. Minua ei kutsuta pariskuntapäivälliselle, kun ei ole parisuhdetta 2. jos olisikin ja kutsuttaisiin, haluaisin mielihyvin kertoa siellä olevani taiteilija tai vaikka tatuointitaiteilija, muttakun se ei ole totta vaan olen työtön, en mitään ja täysin syrjäytynyt tästä yhteiskunnasta. Ei ole vara harrastaa paljon muuta kuin tölkkien keräilyä.

Kumminkin tuo ahdistus niistä päivällisistä... Niin tuttuaa! Ei helvetti. Olen joskus seurustellut vakavasti ja kyllä miehen kaverin ja tämän puplison bileisiin osallistuminen oli perseestä, kun olisi pitänyt notkua niitten vaimoihmisten kanssa keittiössä. Jutut käy yksiin niitten ukkojen kanssa paremmin. Sillätavallahan me miehen kanssa tutustuttiin, bileissä joista puuttui vaimot ja pariskunnat. Ehkä oli osasyy eroon tämä sosiaalinensopeutumttomuuteni...

Jos kerrottais millaista vähemmän hyvin menevien autistien elämä on, se olisi hirveän surkeaa sosiaalipornoa. 

Kaikki ketkä puhuvat juhliin menemisen haasteista:

On monta muuta asiaa jotka voivat aiheuttaa samaa. Erityisesti ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriöt. Se ei riitä minulle aiheeksi "onpa nelikymppisellä vaikeaa KOSKA on autisti". Suurimmalla osalla autisteista ei edes ole tuollaisia tilaisuuksia, vaan se on tosi yksinäistä.

Heteroja ovat silti. Sukupuolielimet määrittävät. Ja vaikka alapää olisi muotoiltu uudestaan kyseessä ei ole oikea penis/vagina, koska sillä ei ole samaa funktionaalisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä selvästi ns. "hyvän mielen sarja", mutta olisi hyvä että käsiteltäisiin jonkun verran esim. autistien päihteilyä/itselääkitystä. 

Toivottavasti tulee vielä uusi kausi ja sinne näitä vähän synkempiäkin juttuja. 

Miksi kenenkään pitäisi esitellä päihdeongelmaansa tms. televisiossa kaiken kansan pilkattavana? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiemmat kommentit on selvästi kirjoitettu vain ensimmäisen jakson perusteella. Kyllä näillä uusillakin autisteilla on ollut elämä hyvin haastavaa. Just hyvä että otettu uusia. Topi on kyllä ihana ja symppis, mut ihan en ymmärrä millä perusteella hänet otettu taas mukaan. Onko vaan haluttu varmistaa sarjan suosiota? 

Elämä on kuule haastavaa ihan meillä kaikilla. Ja meillä kaikilla on erikoismielenkiinnonkohteita joihin uppoudutaan kausittain. Mulla esimerkiksi tällä hetkellä laattatektoniikka ja tulivuoret. Kuukausi sitten Ranskan hovi 1400-1700- luvuilla. Me kaikki maskataan ja yritetään selvitä sosiaalisista tilanteista. Me kaikki väsytään. 

 

Topi näistä ainoa joka oikeasti kirjolla. Siksi on toisellakin kaudella.

Sä taidat itse olla, tietämättäsi, autismin kirjolla 😃. 

Mäkin aina ennen ajattelin noin kun jossain oli juttua autismin kirjosta, että miten niin noi jutut muka liittyy autismiin, kun eikös ne ole vaan ihmisyyttä, kun tuollainenhan minäkin olen. No, kävi ilmi, että mä olen itse autisti. 

Itseä ei sinänsä haittaa että tällä kaudella oli lievempiä tapauksia, mutta tuntui että suurin osa jutuista oli jotain ihan muuta kuin autismia. En ymmärrä, miten jotkut näistä jutuista liittyvät autismiin. Vilhelmiinalla oli mielenkiinnonkohteita ja keräilyharrastuksia, taikina tuntui käsissä pahalta, Micolla burnouttia. Näihin voin itsekin samaistua, samoin osittain tatuoijan ahdistukseen sosiaalisista tilanteista, koska en lapsuudessa tai nuoruudessa ole tottunut tuollaisiin illanviettoihin ja siksi niissä oleminen ei ole luontevaa. Mutta en silti ole kirjolla, vaan huonosti sosiaalistettu ja ylipäänsä mukavuudenhaluinen, yksin viihtyvä. Intensiivisetkin kiinnostuksenkohteet ja loppuunpalaminen ovat ihan normaaleja. Samoin se, että haluaa olla samankaltaisten ihmisten kanssa kuin itse on.

Ylipäänsä koko kaudesta tuli väkisinkin vähän fiilis, että sille on valikoitunut ihmisiä jotka haluavat selittää ihan tavallisiakin piirteitä ja haasteita jollain diagnoosilla. Kuten tatuoijanainenkin sanoi, kyse on itsetuntemuksesta. Mitään varsinaista hyötyä tai apua ei diagnoosista taida olla. Se on sääli, koska varmasti tällä kaudella oltaisiin voitu myös tarkemmin avata sitä, miksi ja miten nämä henkilöt ovat kirjolla. Kirjolla oleva veljeni (joka muistuttaa yllättävän paljon Topia asenteeltaan :D) puhui siitä, miten autismi pohjimmiltaan on vain joukko määriteltyjä ja sovittuja piirteitä, joita tosiasiassa löytyy kaikilta. Hänestä autismista pitäisikin puhua vasta sitten, kun ne piirteet hankaloittavat elämää, koska muuten autismi määritelmänä laajenee ihan loputtomiin. 

Juuri näin!

Suomalaiset on ylipäätään kansana hieman autistinen verrattuna vaikka espanjalaisiin ja italialaisiin. Siksi tutkimuksissakin käytetään eri diagnostisia arvoja.

Todella moni haaste on ihan yleinen, ei tartte olla kuin introvertti jotta juhlat ahdistavat. Itselle tuli muista kuin Topi mieleen sellainen halu olla erilainen ja sillä saada huomiota ja sympatiaa. Ja juuri selittää kaikki ongelmat sillä.

Se kirjohan tarkoittaa tietääkseni sitä, että toisessa päässä spektriä ovat neurotyypilliset joilla heilläkin on eri vahvuisesti noita piirteitä ilman että ovat diagnosoitavia.

Ainoastaan Topilla tuntuu olevan haasteita, jotka ovat vain ja ainoastaan autismin tuottamia. Hän on myös aikoa vilpitön näistä ilman halua olla erilainen ja saada huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin!

Suomalaiset on ylipäätään kansana hieman autistinen verrattuna vaikka espanjalaisiin ja italialaisiin. Siksi tutkimuksissakin käytetään eri diagnostisia arvoja.

Todella moni haaste on ihan yleinen, ei tartte olla kuin introvertti jotta juhlat ahdistavat. Itselle tuli muista kuin Topi mieleen sellainen halu olla erilainen ja sillä saada huomiota ja sympatiaa. Ja juuri selittää kaikki ongelmat sillä.

Se kirjohan tarkoittaa tietääkseni sitä, että toisessa päässä spektriä ovat neurotyypilliset joilla heilläkin on eri vahvuisesti noita piirteitä ilman että ovat diagnosoitavia.

Ainoastaan Topilla tuntuu olevan haasteita, jotka ovat vain ja ainoastaan autismin tuottamia. Hän on myös aikoa vilpitön näistä ilman halua olla erilainen ja saada huomiota.

 

Me suomalaiset ei olla se autistisempia kuin missään muuallakaan, eikä autismi ole opittu vuorovaikutustyyli jolla yrität nyt selittää, vaan jonkinlainen kehityshäiriö mikä ei katoa toisenlaisessa kultturisessa ympäristössä, samallatavoin on kaikkialla.

^ Päättäkää jo, onko se kehityshäiriö vai synnynnäistä. 

Vierailija kirjoitti:

^ Päättäkää jo, onko se kehityshäiriö vai synnynnäistä. 

Eihän nuo ole toisensa pois sulkevia vaihtoehtoja? Synnynnäinen kehityshäiriö? 

Vierailija kirjoitti:

^ Päättäkää jo, onko se kehityshäiriö vai synnynnäistä. 

Siis kehityshäiriöthän just yleensä on synnynnäisiä. 

Ja meidän ei tosiaan tarvitse päättää, onko autismin kirjo synnynnäistä, kun sen tiedetään olevan. 

Vierailija kirjoitti:

Mietin sitä, että miltä niistä autisteista, jotka eivät pärjää opiskeluissa tai pysty perustamaan perhettä, tuntuu katsoa ohjelmaa ihmisistä, jotka kaikki pärjäävät hyvin. Vaikka heillä olisi ongelmia, ne ovat lähellä ihan kenen tahansa elämän haasteita.

Mitä hiton väliä? Ainoastaan sitäkö saisi näyttää jolla menee kaikkein huonoiten?

Vierailija kirjoitti:

Eihän se voi olla lievää jos on diagnosoitu, mutta varsin yleisesti autismi mielletään vakavasti invalidoivaksi tilaksi, lähestulkoon mielisairaudeksi, jotta on hyvin avartavaa huomata omia ennakkoluulojaan.  

Kyllä voi. Kirjoa on lievästä täys kehariin.

Vierailija kirjoitti:

Hänestä autismista pitäisikin puhua vasta sitten, kun ne piirteet hankaloittavat elämää, koska muuten autismi määritelmänä laajenee ihan loputtomiin. 

Diagnoosikriteeri on että piirteet hankaloittavat riittävästi elämää. Autisminkirjon piirteitä löytyy monilta sen verran että ei riitä diagnoosiin saakka. Sellaisia vähän autisteja.

Up