Lue keskustelun säännöt.
Asuntolainan ottaminen ahdistaa - onko tämä normaalia?
28.10.2024 |
Olemme keskituloinen pariskunta, 1 lapsi, ei enempää tulossa. Etsinnässä on ollut pk-seudulta asunto. Asuntolainat ovat täällä kalliita ja säästämisestä huolimatta mekin joutuisimme ottamaan asuntolainaa n. 270 000 euroa. Ajatus isosta asuntolainasta ahdistaa kovasti ja mietin, olemmeko hulluja edes harkitessamme asiaa?
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
ketä ei ahdistaisi tällaisessa taloustilanteessa?
Virkarälssiä eli poliitikkoja eikä ahdista yritysjohtajia, kelaankin tulee turistit iloisina
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama pohdinta menossa itsellä.
Eniten ahdistus johtuu siitä, että läheiset vastustavat isoa asuntolainaa. Olen kotoisin kaukaa maakunnasta, jossa asunnot ovat todella halpoja pk-seudun hintatasoon verrattuna. Läheiset pitävät ihan hulluna, miksi ostaisimme yli 300 000 euron asunnon, kun tuolla pikkukaupungissa vastaavan saisi paljon pienemmällä summalla. Eivät käsitä, että täällä nyt ei ole tarjolla sitä, että tiilisen omakotitalon saisi hyvien kulkuyhteyksien päästä 100 000 eurolla.
Hesalaisena pidän hulluna 300t asunnon ostamista.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä:
Meidän yhteenlasketut nettotulot on kuussa 5000 euroa. Silti asuntolaina tuntuu tosi isolta.
Ap
Noilla tuloilla ei 300t asuntoja maksella hyvä jos korot ja muut laskut saatte maksettua. Laske vähän.
No ahdisti tosiaan keväällä 2022 sen verran, että jäi laina ottamatta tuli muutto pois asunnosta jossa asuttiin kun ei sitä omaksi ostettu. Eipä harmita enää. Asutaan nyt asumisoikeusasunnossa, jossa on aikaisempaa enemmän tilaakin, kauppa lähempänä ja huolettomampi piha. Nyt jää rahaa johonkin kivaakin eikä tarvi kärsiä siitä paineesta jonka alla pari vuotta sitten oltiin. Olisin ollut vähän yli 70-vuotias kun laina olisi maksettu (mikäli pysyn terveenä sinne asti).
Ulosotot ovat arkipäivää 2020-luvulla... köyhdyttämisen agenda, great reset, "et omista mitään ja olet onnellinen"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu myös siitä, kuinka paljon teillä on rahaa säästössä / muissa sijoituksissa. Jos kaikki säästöt menevät asunnon käsirahaan niin kuulostaa aika hurjalta. Jos taas säästössä lisäksi on 100-200.000 euroa niin laina ei ole lainkaan niin paha.
Ennen iso asuntolaina ahdisti niin paljon, ettei isoja asuntolainoja edes otettu, eikä pankit edes antaneet.
Ostin ensimmäisen asunnon 80-luvun lopussa n. 30m2 yksiö, samoin mies ja sitten 90-luvulla, kun olin jo raskaana , niin yhteinen 55m2 kaksio, jossa asuttiin muutama vuosi ja tpisen lapsen synnyttyä, rivitalo kolmioon ja nyt asutaan okt. Eli tyvestä on lähdetty puuhun.
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi ensissunnon pitää olla niin isoja ja kalliita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pk-seudulla saa asunnon myös myytyä jos tarvitsee. Ei se suuruus vaan onko se järkevä suhteessa tuloihin, millainen korko, onko asunto hyvä.
Tehkää testi. Pärjäättekö, jos toinen menettää duuniin ja samaan aikaan lainankorko on 6%:ia. Jos vielä silloin selviätte lainasta ja elämisestä, niin kyllä sen uskaltaa ottaa. Muussa tapauksessa katsokaa, jotain muuta kuin sitä unelma-asuntoa unelma-alueelta! Helsingistä löytää paljon halvempiakin kolmen hengen perheen asuntoja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ahdisti tosiaan keväällä 2022 sen verran, että jäi laina ottamatta tuli muutto pois asunnosta jossa asuttiin kun ei sitä omaksi ostettu. Eipä harmita enää. Asutaan nyt asumisoikeusasunnossa, jossa on aikaisempaa enemmän tilaakin, kauppa lähempänä ja huolettomampi piha. Nyt jää rahaa johonkin kivaakin eikä tarvi kärsiä siitä paineesta jonka alla pari vuotta sitten oltiin. Olisin ollut vähän yli 70-vuotias kun laina olisi maksettu (mikäli pysyn terveenä sinne asti).
Asumisoikeusasunnot on kyllä aika suuri kusetus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ahdisti tosiaan keväällä 2022 sen verran, että jäi laina ottamatta tuli muutto pois asunnosta jossa asuttiin kun ei sitä omaksi ostettu. Eipä harmita enää. Asutaan nyt asumisoikeusasunnossa, jossa on aikaisempaa enemmän tilaakin, kauppa lähempänä ja huolettomampi piha. Nyt jää rahaa johonkin kivaakin eikä tarvi kärsiä siitä paineesta jonka alla pari vuotta sitten oltiin. Olisin ollut vähän yli 70-vuotias kun laina olisi maksettu (mikäli pysyn terveenä sinne asti).
Asumisoikeusasunnot on kyllä aika suuri kusetus.
Mikä siinä on kusetusta? Läpinäkyväähän tuo on. Kuukausikustannukset tietää melko tarkkaan etukäteen ja myös sen ASO-maksun. Vai mitä oikein tarkoitat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä yhtään ahdistusta lainan määrästä. Voihan sitä ahdistua isosta lainan lyhennyksestä tai siitä että halutessaan ei saakaan asuntoaan kaupaksi, mutta itse lainamäärästä ahdistuminen ei mene mulla ymmärrykseen. Jos joku antaisi mulle 10 miljoonaa nyt lainaa ja äärettömän pitkän maksuajan, niin että lyhennyt olisi satasen kuussa, niin ei ahdistaisi lainasumma ollenkaan.
Jos pk-seudulta ostaa hyvässä kunnossa olevan asunnon, niin kyllä sen tarvittaessa sitten kaupaksi saa, jos sellainen pakkorako tulisi. Toisekseen jos lyhennys on nyt ok, niin ei ne korot ainakaan nousemaan päin nyt ole. Eli on se lyhennys jatkossakin ok. Ei muuta kuin nimet paperiin ja astut omistavaan luokkaan.
Vaikuttaa ihan normisummalta. Turhaan ahdistus, pk-seudulla on tosiaan monilla tutuillani puolen miljoonan lainat. Toki on isommat tulotkin niin teillä, mutta hirveän verotuksen takia ei netto ole merkittävästi suurempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos asunto sijaitsee hyvällä paikalla ja on asiallinen taloyhtiö muutenkin, niin on hyvin pieni riski, että ette saisi asuntoa tarvittaessa myytyä sellaisella hinnalla, että saatte lainan kuitattua pois.
En ostaisi asuntoa nyt. Joutuu ottamaan ison lainan ja työmarkkinat on murroksessa ja edessä on lama.