Onko täällä jo puitu se Inhimillinen tekijä, jossa Eemelin äiti kertoi vakavasti vammaisesta

Nythän hän oli asiantuntijan roolissa esiintymässä ohjelmassa jossa on pstyttävä perustelemaan sekä oma että lääketieteen kanta keskustelun alla olevaan asiaan.



Hän ei siis ollut hoitamassa siinä ketään vaan keskustelemassa...

u.



elvytyskielto tarkoittaa pahimmillaan sitä, että lapselle EI anneta esim. antibiootteja suonen sisäisesti tai EI anneta nesteitä suonensisäisesti jos kuivuu mahataudin seurauksena. pahimmillaan se tarkoittaa TOTAALISTA HOITAMATTA JÄTTÄMISTÄ vaikka lapsi voisi esim. juuri noiden antibioottien, iv-nesteiden tms. jälkeen TOIPUA entiselleen!!!



ja juuri esim. tuota on Mira ja Eemeli kokeneet ja se on nostanut Miran tappelemaan tuota asiaa vastaan ja tuomaan sen julkisuuteen muutaman muun vammaisen/pitkäaikaissairaan lapsen vanhemman kanssa.

että asia on ollut ihan noin yksiselitteinen. Ei elvytyskieltoja tuosta vaan ilman vanh. lupaa lätkäistä päälle.

valitettavasti se vaan usein on niin:(

Kyllä ne on aika hienovaraisia tilanteita, jos tuollaista ehdotetaan, eikä ikinä ole vanh yli kävelty asiassa.

jolle käynyt vastaavasti kuin Eemelille

Mistä päin olet? Onko siis täysin ilman vanh. suostumusta tehty päätös?

tai mennessä esim kammiovärinään, ei elvytystä anneta. Kaikki muu perushoito annetaan, eli nesteytetään jne ja yritetään helpottaa potilaan oloa. Elvytyskielto tehdään aina ajatellen potilaan parasta ja hänen elämnälaatuaan elvytyksen jälkeen, ts mikäli tilanteen katsotaan olevan merkittävästi huonompi kuin ennen elvytystä, niin laitetaan elvytyskielto.



Vanhemmat eivät voi kumota elvytyskieltoa, sillä heillä ei ole lääketieteellistä kokemusta että he voisivat siitä päättää.

en katsonut, mutta siinä ollut lääkäri on hoitanut meidänkin lastamme, eikä meillä ole ollut valittamista hänen suhtautumisessaan. Oman lapsemme ennuste on toivoton, mutta vielä ei olla siinä pisteessä että elvytysjuttuja tarvitsisi ajatellakaan, ja hän on saanut aivan yhtä hyvän hoidon sairaalassa kuin muutkin lapset. Elämän laatu pyritään pitämään mahdollisimman hyvänä. Olemme kuulleet että jotkut vanhemmat odottavat lääkäreiltä ja terapeuteilta sellaisia ihmeitä joihin he eivät mitenkään pysty, ja ovat sitten vihaisia kun lapsi ei esim. opi kävelemään vaikka kuinka käy fysioterapiassa - tajuamatta, ettei sitä terapiaa voi tarvita muutenkin. Niin kuin meidänkin lapsi. Jos ja kun ihmettä toivomme, emme sentään kuvittele niitä ihmisvoimin tehtävän... Ja jos aikanaa pitää elvytyspäätöksiä tehdä, siinä vaiheessa lapsemme kärsimykset ovat jo siinä pisteessä että tuskin haluamme niitä pitkittää.

mutta tosiaan ohjelma ei antanut täysipainoista kuvaa kuitenkaan.

en tiedä, onko tämä sama tapaus, mutta pari vuotta sitten tuli tv:sta jossain ohjelmassa lapsesta, jolla oli samanlainen vamma (pienet aivot, vaikeasti vammainen) ja ultrissa oli odotusaikana käyty eikä mitään huomattu... kun joku sitä arveli, että näkyishän tuo ultrassa. ei siis välttämättä.

kehitysvammaisuutta on eri asteista. lisäksi toiset ovat monivammaisia. monesti syvästäkin kehitysvammasta puhutaan vaikeana vammana. kaksi vaikeavammaista voi olla aivan erillaisia. jokainen on oma yksilönsä. minunkin lapseni on keskiv. kehitysvammanen ja ymmärrän että joku toinen voi olla todellakin pahasti sairas. en rupeaisi vertailemaan.

Vanhemmat yleensä tuntevat lapsensa parhaiten ja osaavat arvioida miten tämä nauttii elämästä jne. Ne on niitä pieniä merkkejä jotka ei harvemmin lasta näkevälle lääkärille edes avudu. Tuo yleensä siksi että on olemassa myös vanhempia jotka " ripustautuvat" lapseen ja menettävät todellisuudentajun. mutta valtaosa siis kuitenkin ymmärtää missä mennään.



Lääkärit kuitenkin tuntevat lapsen sairaudet parhaiten ja ymmärtävät mitä lääkityksillä ja elvytyksellä saadaan aikaan. Näin ollen he näkevät parhaiten sen ennusteen mikä lasta elvytystilanteen jälkeen voi odottaa, vanhemmat näkevät lähinnä lapsensa. Vaikeita asioita, lisäksi kun tietää ettei mikään ole täysin varmaa. Voihan sittenkin tapahtua se pieni ihme että lapsi päätyisikin parempaan kuntoon mitä on ennustettu, mutta uskaltaako tällaisen toion nimissä laittaa lasta hoitoihin jotka mitä ilmeisimmin antavat tälle korkeintaan muutaman kivuliaan ja tukalan lisähetken. Toivottavasti en itse joudu koskaan moisen tilanteen eteen!



Minusta nuo päätökset tulisi kuitenkin tehdä todella yksilöllisesti, juuri sitä kyseistä lasta ja hänen sen hetkistä tilaansa koskien. Siksi nuo linjaukset sen suhteen millaisen vamman omaaavat lapset jätetään tehohoitojen ulkopuolelle pelottaa. Siis se että jokin tietty vamma tai vamman aste määrittelee jo sen miten lasta hoidetaan.