Hillitön harmitus päällä... Talviloma loppuu. Maanantaina töihin.

Olen väsyneempi kuin loman alkaessa. Lapsi on sairastanut koko loma. Eihän hän tietenkään asialle mitään voi, sen ymmärrän, ja kurja lomanhan hänelläkin on tavallaan ollut.



Olen toiminut " ohjelmavastaavana" , yrittänyt jaksaa viihdyttää ja olla iloinen ja mukava. Takaraivossa hakkaa vitutus siitä, kun ei pääse itse tekemään " mitään kivaa" ja rentouttavaa.



Miehellä töissä kiirettä. Iltaisin yrittää touhuta lapsen kanssa sen mitä nyt lapsi jaksaa. mies auttaa kotitöissä joo, en voi valittaa. Olen itse ollut iltaisin niin puhki, että en ole enää silloin jaksanut/viitsinyt lähteä shoppailemaan, kaupungill kaverin kanssa kahville tms.



Jotenkin vaan harmittaa.