Miksi te nuoret luulette että me 50-60-vuotiaat on noin vain kävelty työpaikkoihin?
Oletteko kuulleet 90-luvun lamasta? Kyllä niihin paikkoihin oli satoja hakijoita silloinkin. En edes 80-luvulla ollut ensimmäisiin kesätyöpaikkoihin ainoa hakija. Yhteen tsupparin paikkaan oli ryhmähaastattelu niin että lehdessä ilmoitettin että pitää tulla aikaan X ja sitten jonotettiin. Hakijoita oli jotain 50 jonossa ja otettiin neljän hengen ryhmissä. Keätöitä sai kyllä helpommin, mutta ei kouluihin ja työpaikkoihin enää vain menty. Se oli ehkä 70-lukua ja sitä ennen, eikä aina silloinkaan. Yliopistoon jäin parhaillaan 7. varajasijalle. Pääsin samalle alalle sitten opistoon. Hakjoita oli noin 300/30 aloituspaikkaa ja opistoihinkin suosituimpiin ei kaikki halukkaat päässeet.
Yhteenkään työpaikkaan en vuosien varrella ole ollut ainoa hakija. Yhteen mitä kaverini haki oli 301 ja jo etukäteen oli tieto, että luultavasti valitaan se, joka sitä hommaa hoiti niinkuin tehtiin. Kaverini oli samassa firmassa eri osastolla mutta piti hakea kun oli työllistämistuella.
Kommentit (257)
80-luvun lopussa oli aika, jolloin sai työn kuin työn. Mutta se ajanjakso kesti vain pari (?) vuotta. Mutta tästä lyhyestä ajasta on kyse, kun me muistelemme.
n56
Koska on niin paljon helpompi katkeroitua ja syyttää kuinka muilla oli niin paljon helpompaa jos oma elämä ei mene kuten kuvittelee.
Kyllä mun vanhempani kävelivät suoraan työpaikkaan ja olivat siellä sairaseläkkeelle/eläkkelle asti. Olenkin monesti toivonut että olisin saanut kokea vanhat hyvät ajat, töitä sai ja eläkekin oli kunnollinen. N57
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun vanhempani kävelivät suoraan työpaikkaan ja olivat siellä sairaseläkkeelle/eläkkelle asti. Olenkin monesti toivonut että olisin saanut kokea vanhat hyvät ajat, töitä sai ja eläkekin oli kunnollinen. N57
No sun vanhemmat eivät taida olla 50-60 nyt, jos itse olet 57?
Isänikin on hakenut varastomiehen paikkaa 50-luvulla ja ollut hyvillään kun saanut. Siihenkin on ollut muita hakijoita.
Olen kohta 50 v ja opiskellessaan ekana kesänä lähetin n. 70 kesätyöhakemusta. (Noihin aikoihin piti lähettää paperilla, joten oli melkoinen kasa kirjeitä.) Eikä tuolloinkaan ihan copy-pastena voinut laittaa vaan piti ainakin jonkin verran räätälöidä. (Toki noin isossa määrässä tulee jo paljon samanlaisuutta väkisinkin, joten alusta asti jokaista kirjettä ei tarvinnut kirjoittaa.) Ja jokaiseen soitin perään.
Kaksi paikkaa tärppäsi, molemmat toiselta puolelta Suomea, vaikka asuin isossa kaupungissa, joten piti lähteä muualle töihin kesäksi.
Ne ajat kun on päässyt töihin kävelemällä tehtaan portille kysymään oli joskus 70-luvulla ja sitä ennen eli mun vanhempieni aikaan. Se helposti töihin päässyt ikäluokka on jo eläkkeellä tai haudassa.
Ei ne kuvittelekaan. Mutta nykyiset 85 viiva 65 vuotiaat sitävastoin ovat.
Olen 53 v ja kyllä nykyään on huomattavasti vaikeampaa saada töitä. Työelämää on tehostettu laman seurauksena jo vuosikymmeniä ja kaikki löysät otettu pois. Lähetimme lapseni kanssa monta sataa hakemusta kesätöihin, eikä saanut yhtään. Mieheni on hakenut töitä aktiivisesti usean vuoden, eikä ole saanut.
Ap huomaa tämän toukan työllisyystilanteen luultavasti vasta sitten, jos joutuu itse työttömäksi.
T. Hki
Olettehan te kävelleet. Teidän aikana ei ollut samanlaista globaalia kilpailua sekä työvoimaa.
Nykyisin joudut perustelemaan ja todistamaan suomalaiselle yritykselle, miksi sinut pitäisi palkata, eikä samalla hinnalla kolmea inkkaria. Työuran alkuvaiheessa olevia ei kouluteta yrityksissä, kellään ei ole aikaa eikä resursseja siihen.
Vierailija kirjoitti:
Koska niin te itse olette kertoneet.
Virhellinen tulkinta. 80-luvun loppupuolella oli lyhyt aika, jolloin töitä sai lähes jokainen normaaliälyinen, mutta sekään ei tarkoita että olisi päässyt ensimmäiseen hakemaansa paikkaan. Luin Facesta eilen väitteen että meidän ikäiset ovat vain kävelleet ensimmäiseen hakemaansa paikkaan. En oikein halunnut ruveta omalla nimelläni vänkäämään siellä.
Ensimmäisen vakinaisen paikkani sain niin, että olin alunperin hakenut toista paikkaa, mihin en päässyt edes haastatteluun. Yksi hakija oli niin ylivoimainen ja myöhemmin ymmärsin kyllä miksi. Mutta sitten kun samassa paikassa avautui toinen vähän erityyppinen paikka, kutsuttiin sitä aiemmn avoinna ollut paikkaa hakeneista n. 80 hakijasta neljä haastatteluun ja minut valittiin. Tämä oli kuitenkin nousukiitovuosina 80-luvun lopulla.
Nuoret ei tiedä mikä on tsuppari.
Nykynuoret ei halua nähdä vaivaa uran eteen ja haluaisi suoraan kävellä sinne hyväpalkkaisen asemaan. Ne ei oikein tajua sitä että se työnhaku täytyy alottaa sillä että kyselee hanttihommia josta edestään uralla siihen hyvä palkkaiseen asemaan varsikin kun ei ole työkokemusta. Niistä hanttihommista se alku työkokemus hommataan.
En itsekään nyt kuitenkaan niin vanha vielä ole kun synnyin -80 luvun puolessa välissä
Vierailija kirjoitti:
Nuoret ei tiedä mikä on tsuppari.
Se oli hyvä eka työpaikka!
eli kuljit firmassa kärryjen kanssa ja jaoit postia.
1990-luvulla oli enemmän tehtaita ja ansiosidonnaista sai 2 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Olen 53 v ja kyllä nykyään on huomattavasti vaikeampaa saada töitä. Työelämää on tehostettu laman seurauksena jo vuosikymmeniä ja kaikki löysät otettu pois. Lähetimme lapseni kanssa monta sataa hakemusta kesätöihin, eikä saanut yhtään. Mieheni on hakenut töitä aktiivisesti usean vuoden, eikä ole saanut.
Ap huomaa tämän toukan työllisyystilanteen luultavasti vasta sitten, jos joutuu itse työttömäksi.
T. Hki
No minähän olen ollut työttömänä, lukeehan se jo aloituksessa. Aloitus poiki siitä kun Facessa joku väitti, että yli 50-vuotiaat eivät ymmärrä työnhakemisesta mitään.
Kyllä se laman aikaan oli aika tuskallista, kun ei ollut auki edes paikkoja mitä hakea. Tässä tuntuu aika kullanneet muistot niiltä, jotka eivät silloin joutuneet työttömäksi. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Koska niin te itse olette kertoneet.
Näin juuri. Lama-aika oli eri asia mutta 80 luvulla töihin vain käveltiin. Parhaimmissa jutuissa työnantajaa vaihdettiin kesken päivän kun ei työ miellyttänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret ei tiedä mikä on tsuppari.
Se oli hyvä eka työpaikka!
eli kuljit firmassa kärryjen kanssa ja jaoit postia.
Jep!. Harmi ettei näitä paikkoja enää nuorille ole. Itsellä oli autotsupparin paikka, eli kiertelin viemässä käteisrahoja pankkeihin ja hain postilokerosta posteja, siinä kolmen kierroksen välissä sitten oli jotan helppoja toimistohommia.
Vierailija kirjoitti:
Nykynuoret ei halua nähdä vaivaa uran eteen ja haluaisi suoraan kävellä sinne hyväpalkkaisen asemaan. Ne ei oikein tajua sitä että se työnhaku täytyy alottaa sillä että kyselee hanttihommia josta edestään uralla siihen hyvä palkkaiseen asemaan varsikin kun ei ole työkokemusta. Niistä hanttihommista se alku työkokemus hommataan.
En itsekään nyt kuitenkaan niin vanha vielä ole kun synnyin -80 luvun puolessa välissä
Et taida itsekään uskoa tuohon. Nykyisin nuoret eivät pääse edes hanttihommiin, jossa laittaa se jalka oven väliin. Oliko kesätöihin Finnkinoon joku 500 hakijaa, siis surkealla palkalla kesän siivoat ja palvelet kassalla teinejä.
Itse menin smarkettiin töihin 1998 olisi ollut tarjolla vuoro jo samalle illalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 53 v ja kyllä nykyään on huomattavasti vaikeampaa saada töitä. Työelämää on tehostettu laman seurauksena jo vuosikymmeniä ja kaikki löysät otettu pois. Lähetimme lapseni kanssa monta sataa hakemusta kesätöihin, eikä saanut yhtään. Mieheni on hakenut töitä aktiivisesti usean vuoden, eikä ole saanut.
Ap huomaa tämän toukan työllisyystilanteen luultavasti vasta sitten, jos joutuu itse työttömäksi.
T. Hki
No minähän olen ollut työttömänä, lukeehan se jo aloituksessa. Aloitus poiki siitä kun Facessa joku väitti, että yli 50-vuotiaat eivät ymmärrä työnhakemisesta mitään.
Kyllä se laman aikaan oli aika tuskallista, kun ei ollut auki edes paikkoja mitä hakea. Tässä tuntuu aika kullanneet muistot niiltä, jotka eivät silloin joutuneet työttömäksi. Ap.
Et ole työttömänä NYT, jos olisit, huomaisit työllistymisen vaikeutuneen kaikenikäisille.
Ihan kaikella rakkaudella,
N53
Koska niin te itse olette kertoneet.