Lue keskustelun säännöt.
Sisko komentaa lastani
27.10.2024 |
Joka kerta, kun siskoni on kylässä meillä, me olemme hänen luonaan tai satumme samaan aikaan vanhemmillamme, sisko komentaa lastani
Tytär on vasta 2-vuotias, eikä tietenkään osaa vielä käyttäytyä täydellisesti
Minusta minulla on oikeus itse päättää miten lastani kasvatan, eikä jatkuva kieltäminen kuulu siihen. Silti lapseton sisko komentaa koko ajan että ei saa kiusata kissoja (lapsi ei kiusaa kissoja, siskon kissat vaan ovat niin säikkyjä etteivät kestä perässä juoksemista tai lapsen ääntä), ei saa lähteä pöydästä ruokaa kädessä (lapsi ei jaksa vielä keskittyä syömiseen pitkään, vaan lähtee välissä leikkimään), ei saa koskea siihen ja siihen jne. Itse olen ottanut kasvatuslinjaksi, että en kiellä lasta tekemästä mitään, vaan ohjaan hänet parempaan tekemiseen jos esim. lyö muita. Olen siskolleni sanonut, että kasvatan kyllä itse lapseni, mutta silti vaan jatkaa
Pitäisikö vähentää muuten rakkaan siskon näkemistä, vai miten saan hänelle perille, ettei hänellä ole oikeutta kasvattaa minun lastani?
Kommentit (53)
Provo tai ei, kyllä näitä tällaisia tyyppejä on. Kysyin kerran yhdeltä tällaiselta mitä hän tekisi, jos koulusta otettaisiin yhteyttä, että lapsensa on kiusaaja. Tyyppi vastasi, että kyseessä täytyisi ehdottomasti olla väärinkäsitys, koska hänen lapsensa on niin superkiva, ettei varmasti kiusaisi ketään. Että toki joku toinen lapsi voi herkästi ottaa jonkin asian kiusaamisena, mutta sehän ei oikeastaan ole hänen tai hänen lapsensa ongelma. Olin sanaton. Lapsensa, kieltämätttä kasvatettu ja uniikki lumihiutale, kun on aika kaukana superkivasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo "sanoitus" on ilmeisesti joku uusi juttu? Itse olin päiväkodissa töissä 2004-2017, enkä muista että olisi koskaan mitään "sanoitettu".
Mun lapset oli juuri silloin päiväkodissa ja siellä kyllä sanoitettiin. Ei se ole sen kummempaa kuin tunteen nimeäminen ääneen ja huonosta tunteesta yli pääsemisessä auttaminen. Fiksut vanhemmat ovat tehneet tuota aina, ei välttämättä sanoittamiseksi kutsuen.
Jep. Yksinkertaisimmillaan se on ihan vaan kysymys: mikä sulla on? tai mikä sua vaivaa?. Ja sitten kuunnellaan lapsen vastaus.
Enemmän se on kylläkin aate missä lapselle tuputetaan jotain tunnetta ja lässytetään eikä rangaista.
Ei ole. Tutustu asiaan ensin ja tule sitten kommentoimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo "sanoitus" on ilmeisesti joku uusi juttu? Itse olin päiväkodissa töissä 2004-2017, enkä muista että olisi koskaan mitään "sanoitettu".
Mun lapset oli juuri silloin päiväkodissa ja siellä kyllä sanoitettiin. Ei se ole sen kummempaa kuin tunteen nimeäminen ääneen ja huonosta tunteesta yli pääsemisessä auttaminen. Fiksut vanhemmat ovat tehneet tuota aina, ei välttämättä sanoittamiseksi kutsuen.
Jep. Yksinkertaisimmillaan se on ihan vaan kysymys: mikä sulla on? tai mikä sua vaivaa?. Ja sitten kuunnellaan lapsen vastaus.
Enemmän se on kylläkin aate missä lapselle tuputetaan jotain tunnetta ja lässytetään eikä rangaista.
Ei ole. Tutustu asiaan ensin ja tule sitten kommentoimaan.
Olen tutustunut asiaan eikä käsitykseni ole muuttunut. https://positiivinenkasvatus.fi/kuinka-puuttua-lapsen-ei-toivottuun-kay…
Miks annat lapsen kiusata kissoja? Pöljäkö oot? Pakkohan jonkun on tohon puuttua jos ei oma äitinsä osaa.
Joskus äitini sisar oli 3 villin ja kurittoman lapsensa kanssa meillä vierailulla, tätini antoi täysin lastensa rajattomasti käyttäytyä oman päänsä mukaan...ilman mitään kieltoa. Rikkoivat esim. isäni kalliit silmälasit, tätini vain totesi että :" lapset nyt on lapsia"...ei puhettakaan että olisi korvannut rikotut lasit. Muitakin esimerkkejä on. Eihän lapsia saa kasvattaa, annetaan vain hyppiä silmille.....🤫🤫🤔🤔 Että näinkö sitten on oikein....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa sitä lapsen kasvatusta on opettaa lapsi kunnioittaamaan sen talon sääntöjä, jossa vieraillaan.
Minä ohjeistan kotona aina lapsia ensin vanhempien kuullen, miten koirien kanssa ollaan ja että meillä pestään kädet ennen ruokapöytään tulemista ja sieltä poistutaan käsien pesun kautta vasta kun ollaan valmiita. Oletan, että vanhemmat ottavat tästä koppia ja huolehtivat, että lapsensa näitä ohjeita myös noudattaa.
Myös olia lapsia ohjeistan ennen joka kyläreissua, että siellä kuunnellaan ja noudatetaan niitä ohjeita, mitä isäntäväki antaa, vaikka ne olisi erit mitä kotona.
Vierailija kirjoitti:
Ap kasvattaa lastaan juuri niin kuin suositusten mukaan tuleekin, eli positiivisesti vahvistaen. Jos menette kysymään vaikka perheneuvolasta tai lastensuojelusta, että miten lapsia tulee kasvattaa, niin ei siellä todellakaan neuvota kurin käyttöön, vaan nimenomaan lapsen tukemiseen positiivisin menetelmin.
Ei-sana ei ole mikään kirosana, jonka käyttöä pitäisi välttää, vaan tarpeellinen sana, jonka kuulemiseen (ja mieluiten tottelemiseen) lapsen pitäisi oppia. Suoranainen kieltäminen ei mitenkään estä käyttämästä positiivista vahvistusta, vaan se toimii siinä tukena. Kielletään asiat, joita ei saa tehdä, ja sitten ohjataan tekemään jotain muuta. Sitten kun käyttäydytään hyvin ja toivotunlaisesti, kehutaan lasta.
Kuulostaa siltä, että ap:lla on kuitenkin aika rauhallinen lapsi. Mulla on vilkas kolmevuotias ja jos en käyttäisi ei-sanaa, niin se olisi jo jäänyt auton alle ja pudonnut jostain kalliolta about sata kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo "sanoitus" on ilmeisesti joku uusi juttu? Itse olin päiväkodissa töissä 2004-2017, enkä muista että olisi koskaan mitään "sanoitettu".
Mun lapset oli juuri silloin päiväkodissa ja siellä kyllä sanoitettiin. Ei se ole sen kummempaa kuin tunteen nimeäminen ääneen ja huonosta tunteesta yli pääsemisessä auttaminen. Fiksut vanhemmat ovat tehneet tuota aina, ei välttämättä sanoittamiseksi kutsuen.
Ehkäpä tuossa tarkoitettiin sitä , että vanhalle olemassa olevalle asialle on taas keksitty uusi typerä nimitys ja nyt luullaan ( jotkut luulevat) että on keksitty ihan uusi juttu.
Kaffebulla kirjoitti:
Itse en päästäisi kotiini lapsia, jotka juoksevat lemmikkien perässä tai lähtevät sotkemaan asuntoa ruualla. Ruuat syödään pöydän ääresssä ja sitten kädet pestään.
Muualla ei puutu mitta meillä on näin. Jos ei osata olla niin sitten ei tulla meille.
Teen samoin kuin sinä. Meille ei tulla, jos ei osata olla talon olla talon tavoilla. Kävi perhe kerran, jonka lapsi "ajatti" pentukoiria, heitteli pihalla niitä kohden jotain ja nuohosi leivoksen kanssa huoneesta toiseen. Vanhempansa eivät sanoneet lapselleen mitään. Kyseessä oli jo reilu 10-vuotias lapsi. Lapsi kävi omin luvin ottamassa syötävänsä ennen kuin sain katettua pöydän. Sitäkään vanhemmat eivät kieltäneet.
Näin ollen totesin, että heitä ei enää meille kutsuta eikä luvata tulla/päästetä sisälle itse itsensä kutsuneinakaan kuten tekivät viimeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo "sanoitus" on ilmeisesti joku uusi juttu? Itse olin päiväkodissa töissä 2004-2017, enkä muista että olisi koskaan mitään "sanoitettu".
Mun lapset oli juuri silloin päiväkodissa ja siellä kyllä sanoitettiin. Ei se ole sen kummempaa kuin tunteen nimeäminen ääneen ja huonosta tunteesta yli pääsemisessä auttaminen. Fiksut vanhemmat ovat tehneet tuota aina, ei välttämättä sanoittamiseksi kutsuen.
Ehkäpä tuossa tarkoitettiin sitä , että vanhalle olemassa olevalle asialle on taas keksitty uusi typerä nimitys ja nyt luullaan ( jotkut luulevat) että on keksitty ihan uusi juttu.
Se "tunneuniversumi" missä nykykasvatus pyörii on kyllä aika uusi juttu. Tunnetaito, tunteiden sanoitus, tunneilmaisu, tunnepääoma, tunnekortit, tunnemittari ja näin poispäin.
Kaikki lasten käytös kuitataan jonain tunteena ja jos käytös on huonoa niin vika on lapsen huonoissa tunnetaidoissa.
Sanoin yksille sukulaisille, että voisivatko vaikka kieltää tai torua erityislastaan, kun tuntuu, että eihän se lapsi edes tajua tehneensä väärin, kun ei mitään voi sanoa. Saattavat siis vaan tempasta lapsen kantamalla pois tilanteesta mitään selittämättä tai sitten, eivät tee yhtään mitään ja puolustelevat lastensa tekosia. Lasten toinen vanhempi vaan sanoi, että ei hän voi koko ajan olla huutamassa. Yritin selittää, että voisihan sen rauhallisestikin kertoa ja kieltää tarvittaessa. Olen myös sanonut, että voisitko kieltää lapsiaan tuijottamasta taukoamatta kännyköitään tai varsinkin pitämästä niiden pelejä ja videoita täydellä äänellä, kun ovat kylässä, mutta siihenkin vaan sanoi, että minun pitäisi itse käskyttää hänen lapsia. Huhhuh! Olen nyt hiukan ottanutkin tavaksi huomauttaa, että on 'epäkohteliasta' tai jotenkin suht nätisti, jos puhuvat tai tekevät jotain ilkeyksiä tms. Tuntuu vaan että näiden erityislasten vanhemmat ovat kauheita uhriutujia ja itsekin aika 'erityisiä'. Onneksi tilanne on lasten kasvettua parantunut aika paljon, kun lasten vanhemmatkin ilmeisesti ovat tajunneet, että lapsille voi selittää myös asioita ja käytöstapoja vaikka ei sitten kieltäisi edes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hyvää päivää..positiivinen kasvatus🤦.
Jos lapsi tekee kiellettyjä asioita, lasta kielletään eikä vaan ohjata muualle. Näin lapsi oppii tajuamaan, mitä ei saa tehdä. Ei pieni lapsi tajua, jos hänet vaikka kaverin lyömisen jälkeen ohjataan muihin leikkeihin, että on tehnyt väärin, jos ei sitä sanota.
Kyllä hyvänen aika sentään, lapsen pitää oppia sanan EI merkitys ja sitä tulee myös käyttää.
Mitä jos lapsi ryntää ykskaks ajotielle päin eikä vanhempi saa kiinni. Millä ihmeellä siinä kohtaa ohjaat lapsen nopeasti muualle? Pitääkö aloittaa liirun laarumit, että mitäs kivaa mentäisiin tekemään hetken päästä, kun yhdellä EI JUOSTA karjaisulla voi saada lapsen pysähtymään.
Eipä taas tarvitse ihmetellä, miksi väkivalta, ilkivalta ja kaikenlainen häiriköinti lisääntynyt nuorilla.
Kun ei vanhemmat osaa eivätkä halua kieltää.
Anna aapee siskosi jatkossakin kasvattaa lastasi. Ei minulla muuta.
Tai no, se vielä, että eläimen perässä juokseminen on kiusaamista.
Kyllä vaan on. Mun kaveri. Hän kyllä kieltää lapsiaan tuon tuosta, mutta mitään vaikutusta kielloilla ei ole. Eikä seuraamusta jne.
Hänen lapsellaan on muutama uhri tuttavapiirissä ja muija vaan lässyttää.
Ei ollut meidän maijan syy, kun leikissä sattunut onnettomuus. Niin maijaa kiellettiin monesti, mutta vaan jatko. Ei ole onnettomuus!
Ei maija usko muitakaan, kun äidin sanat helisee korvissa.
Mä kerran nappasin maijaa kädestä ja vein nurkkaan rauhottumaan. Kun retuutusleikki 2 vuotiaan kanssa meni hurjaksi. Äiti monesti kielsi, mutta njääh.
Nurkassa oli siis nojatuoli, johon istutin. Sanoin, että ikätasojäähy 10 minuuttia.
Maija huusi kuin syötävä ja äitinsä pelasti lapsensa. Suuttui mulle, kun nöyryytin lasta noin pahasti. Nyt se kyllä huusi ja komensi mua.
Nyt ei enää maijaa ja äitiä näy, kun kukaan ei niitä kutsu. Lässytelkööt keskenään.