Miksi satsata valtavasti lasten urheiluharrastukseen

NHL:ssa tienaa hyvin, mutta helposti joutuu farmiliigaan. Täytyy olla huippulahjakas, jotta uhraukset kannattaisi. 

"Et ymmärräkään. Liikunta on yksi juttu, mutta ei ainoa. Tuollaisella urheilumäärällä muut olennaiset tekijät jäävät väkisin vähälle."

Niin, todellakaan en ymmärrä. Lapseni on ollut kognitiivisesti ikäisiään edellä. 

Jos sinulla on lapsi, jonka kanssa jotain ongelmaa, niin ratko sitä asiaa. Sen sijaan ei varmaan pitäisi olla tarvetta puuttua muiden lasten asioihin ja alkaa keksimällä keksiä jotain ongelmanaihetta...

Ohjattu liikunta voi olla jonkun lapsen intohimo. 

Vierailija kirjoitti:

"Et ymmärräkään. Liikunta on yksi juttu, mutta ei ainoa. Tuollaisella urheilumäärällä muut olennaiset tekijät jäävät väkisin vähälle."

Niin, todellakaan en ymmärrä. Lapseni on ollut kognitiivisesti ikäisiään edellä. 

Jos sinulla on lapsi, jonka kanssa jotain ongelmaa, niin ratko sitä asiaa. Sen sijaan ei varmaan pitäisi olla tarvetta puuttua muiden lasten asioihin ja alkaa keksimällä keksiä jotain ongelmanaihetta...

Ihan ohesta totean, että harvinainen mutta toki onnellinen tilanne, että vanhemmalla on ongelmia ymmärryksen kanssa, mutta lapsi silti ikäisiään edellä kognitiivisesti. Toki voidaan miettiä, ymmärtääkö vanhempi kylliksi arvioidakseen omaa lastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Et ymmärräkään. Liikunta on yksi juttu, mutta ei ainoa. Tuollaisella urheilumäärällä muut olennaiset tekijät jäävät väkisin vähälle."

Niin, todellakaan en ymmärrä. Lapseni on ollut kognitiivisesti ikäisiään edellä. 

Jos sinulla on lapsi, jonka kanssa jotain ongelmaa, niin ratko sitä asiaa. Sen sijaan ei varmaan pitäisi olla tarvetta puuttua muiden lasten asioihin ja alkaa keksimällä keksiä jotain ongelmanaihetta...

Ihan ohesta totean, että harvinainen mutta toki onnellinen tilanne, että vanhemmalla on ongelmia ymmärryksen kanssa, mutta lapsi silti ikäisiään edellä kognitiivisesti. Toki voidaan miettiä, ymmärtääkö vanhempi kylliksi arvioidakseen omaa lastaan.

Siis miksi sinulle on ongelma se, että lapseni nauttii ohjatun urheilun harrastamisesta? Miksi asia liikuttaa sinua mihinkään suuntaan? 

Vierailija kirjoitti:

"Et ymmärräkään. Liikunta on yksi juttu, mutta ei ainoa. Tuollaisella urheilumäärällä muut olennaiset tekijät jäävät väkisin vähälle."

Niin, todellakaan en ymmärrä. Lapseni on ollut kognitiivisesti ikäisiään edellä. 

Jos sinulla on lapsi, jonka kanssa jotain ongelmaa, niin ratko sitä asiaa. Sen sijaan ei varmaan pitäisi olla tarvetta puuttua muiden lasten asioihin ja alkaa keksimällä keksiä jotain ongelmanaihetta...

Nää on niin näitä tarinoita, minun lapseni, joka on älyllisesti ikäisiään edellä, ja myös urheilullisesti globaalilahjakkuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Et ymmärräkään. Liikunta on yksi juttu, mutta ei ainoa. Tuollaisella urheilumäärällä muut olennaiset tekijät jäävät väkisin vähälle."

Niin, todellakaan en ymmärrä. Lapseni on ollut kognitiivisesti ikäisiään edellä. 

Jos sinulla on lapsi, jonka kanssa jotain ongelmaa, niin ratko sitä asiaa. Sen sijaan ei varmaan pitäisi olla tarvetta puuttua muiden lasten asioihin ja alkaa keksimällä keksiä jotain ongelmanaihetta...

Ihan ohesta totean, että harvinainen mutta toki onnellinen tilanne, että vanhemmalla on ongelmia ymmärryksen kanssa, mutta lapsi silti ikäisiään edellä kognitiivisesti. Toki voidaan miettiä, ymmärtääkö vanhempi kylliksi arvioidakseen omaa lastaan.

Siis miksi sinulle on ongelma se, että lapseni nauttii ohjatun urheilun harrastamisesta? Miksi asia liikuttaa s

Ei tuolle kannata mitään vastata. Täällä se vänkää aina kaikesta ja haukkuu kaikki urheilua harrastavat. Leikkii itse jotain suurta älykköä vaikka on kouluttamaton palstaurpo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Et ymmärräkään. Liikunta on yksi juttu, mutta ei ainoa. Tuollaisella urheilumäärällä muut olennaiset tekijät jäävät väkisin vähälle."

Niin, todellakaan en ymmärrä. Lapseni on ollut kognitiivisesti ikäisiään edellä. 

Jos sinulla on lapsi, jonka kanssa jotain ongelmaa, niin ratko sitä asiaa. Sen sijaan ei varmaan pitäisi olla tarvetta puuttua muiden lasten asioihin ja alkaa keksimällä keksiä jotain ongelmanaihetta...

Ihan ohesta totean, että harvinainen mutta toki onnellinen tilanne, että vanhemmalla on ongelmia ymmärryksen kanssa, mutta lapsi silti ikäisiään edellä kognitiivisesti. Toki voidaan miettiä, ymmärtääkö vanhempi kylliksi arvioidakseen omaa lastaan.

Siis miksi sinulle on ongelma se, että lapseni nauttii ohjatun urheilun harrastamisesta? Miksi asia liikuttaa s

Ei se minua haittaa, sivusta vain panin merkille, että kovasti olet valitellut ymmärryksesi puutetta, kun sinulle on yritetty kertoa tasapainoisen arjen tärkeydestä.

En tietenkään tiedä mitään arjestanne, voihan se olla jo tasapainossa ja ehkä vain trollaillaksesi et ole ymmärtävinäsi, mitä esimerkiksi älyllisillä harrastuksilla tarkoitetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Et ymmärräkään. Liikunta on yksi juttu, mutta ei ainoa. Tuollaisella urheilumäärällä muut olennaiset tekijät jäävät väkisin vähälle."

Niin, todellakaan en ymmärrä. Lapseni on ollut kognitiivisesti ikäisiään edellä. 

Jos sinulla on lapsi, jonka kanssa jotain ongelmaa, niin ratko sitä asiaa. Sen sijaan ei varmaan pitäisi olla tarvetta puuttua muiden lasten asioihin ja alkaa keksimällä keksiä jotain ongelmanaihetta...

Nää on niin näitä tarinoita, minun lapseni, joka on älyllisesti ikäisiään edellä, ja myös urheilullisesti globaalilahjakkuus.

En nyt tiedä, pitäisikö minun pahoitella, että lapsi on kognitiivisesti edellä ikäisiään. Vai pahoitella sitä, että hän saa harrastaa. No, kumpaakaan en aio tehdä. Absurdi keskustelu. 😆 Ja kuka on puhunut mitään mistään globaalista lahjakkuudesta. 

Minä en ole halunnut seisoskella tyhmänä kentän reunalla, leivoskella jos jonkinnäköisiä kakkusia kaikenmaailman myyjäisiin, kaupitella ja ostaa lopulta itse kaikenmaailman vessapapereita, olla valvojana jos jonkinmoisilla kisamatkoilla, maksaa itseni kipeäksi, ommella hikipäässä tuntitolkulla lasihelyjä esiintymisasuihin tai maksaa itseni kipeäksi, laittaa kaikki vapaa-aikani kyydityksiin, pyykkäyksiin, ruokahuollon pyöritykseen, järjestää koko elämä näiden lasten harrastusten aikataulujen mukaan.

Lapset harrastivat kyllä urheilua, mutta pääasiassa kulkivat itse harrastusmatkat. Soittivat tavoitteellisesti isokokoisia soittimia, joihin pienempinä ollessaan tarvitsivat kantoapua ja kyydityksiä. Mutta mitään mokkapaloja ei tarvinnut värkätä eikä myydä mitään paitsi koulun joihinkin keräyksiin. Niistäkin oli jo tarpeeksi vaivaa. 

Miksi pitää olla jalkapallo, joka pilaa lapsen polvet tai jääkiekko, joka vie hampaat lapsen suusta? Onhan paljon muitakin kivoja urheiluharrastuksia. 

Siinä vaiheessa kun alkaa tuntua että joku toinen on aina palstalla ja eri mieltä kuin itse, kannattaa yleensä miettiä, onko itsellä palstailu hallinnassa, ja olisiko tauon paikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmh. No jos lapsi haluaa harrastaa urheilua, niin sanotko vanhempana että ei käy? Että sohvalla makoilu on tervehenkisempi ja kropalle ja mielellekin parempi harrastus kuin urheilu?

Ei tietenkään ole mitään sohvalla makoilun tai satojen tuntien kuskailun ja tuhansien eurojen maksamisen välillä, eihän?

Mutta jos just se kilpaurheilu motivoi lasta ja hän sitä tosissaan toivoo (vaikka on ilmiselvää ettei hänestä tule seuraavaa Ronaldoa)? Onko sydäntä kieltää, jos ei ole rahasta kiinni?

Kyse oli siitä, että onko järkeä laittaa loputtomasti aikaa ja rahaa lapsen urheiluharrastukseen, ja uhrata kaikki muu sille, että lapsi saa olla kilpaurheiluryhmässä. (Vaikka lapsi nauttisikin siitä, mutta jos sen johdosta uhrataan kaikki muu)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Et ymmärräkään. Liikunta on yksi juttu, mutta ei ainoa. Tuollaisella urheilumäärällä muut olennaiset tekijät jäävät väkisin vähälle."

Niin, todellakaan en ymmärrä. Lapseni on ollut kognitiivisesti ikäisiään edellä. 

Jos sinulla on lapsi, jonka kanssa jotain ongelmaa, niin ratko sitä asiaa. Sen sijaan ei varmaan pitäisi olla tarvetta puuttua muiden lasten asioihin ja alkaa keksimällä keksiä jotain ongelmanaihetta...

Ihan ohesta totean, että harvinainen mutta toki onnellinen tilanne, että vanhemmalla on ongelmia ymmärryksen kanssa, mutta lapsi silti ikäisiään edellä kognitiivisesti. Toki voidaan miettiä, ymmärtääkö vanhempi kylliksi arvioidakseen omaa lastaan.

Siis miksi sinulle on ongelma se, että lapseni nauttii ohja

Jos lapsi ei halua soittaa vaikkapa viulua, en sellaiseen häntä pakota, vaikka se jonkun ulkopuolisen mielestä olisi kuinka älykäs harrastus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmh. No jos lapsi haluaa harrastaa urheilua, niin sanotko vanhempana että ei käy? Että sohvalla makoilu on tervehenkisempi ja kropalle ja mielellekin parempi harrastus kuin urheilu?

Ei tietenkään ole mitään sohvalla makoilun tai satojen tuntien kuskailun ja tuhansien eurojen maksamisen välillä, eihän?

Mutta jos just se kilpaurheilu motivoi lasta ja hän sitä tosissaan toivoo (vaikka on ilmiselvää ettei hänestä tule seuraavaa Ronaldoa)? Onko sydäntä kieltää, jos ei ole rahasta kiinni?

Aivan, riippuu siitä, mitä uhrauksia se vaatii. Jos se vie perheen rahat, ja perheen yhteisen ajan ja esim ajan tavata ystäviä ja sukulaisia, ja kuskaukset saa kaikki hermoraunioiksi, niin onko siinä järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole halunnut seisoskella tyhmänä kentän reunalla, leivoskella jos jonkinnäköisiä kakkusia kaikenmaailman myyjäisiin, kaupitella ja ostaa lopulta itse kaikenmaailman vessapapereita, olla valvojana jos jonkinmoisilla kisamatkoilla, maksaa itseni kipeäksi, ommella hikipäässä tuntitolkulla lasihelyjä esiintymisasuihin tai maksaa itseni kipeäksi, laittaa kaikki vapaa-aikani kyydityksiin, pyykkäyksiin, ruokahuollon pyöritykseen, järjestää koko elämä näiden lasten harrastusten aikataulujen mukaan.

Lapset harrastivat kyllä urheilua, mutta pääasiassa kulkivat itse harrastusmatkat. Soittivat tavoitteellisesti isokokoisia soittimia, joihin pienempinä ollessaan tarvitsivat kantoapua ja kyydityksiä. Mutta mitään mokkapaloja ei tarvinnut värkätä eikä myydä mitään paitsi koulun joihinkin keräyksiin. Niistäkin oli jo tarpeeksi vaivaa. 

Miksi pitää olla jalkapallo, joka pilaa lapsen polvet tai jääkiekko, joka vie hampaat laps

Minäkin olen todella onnellinen siitä, ettei kumpikaan lapsista ole innostunut futiksesta tai jääkiekosta tms., vaan vähän vähemmäm vanhempien panosta vaativat harrastukset on olleet mieleen. Olisi kuitenkin ollut hirveän vaikea sanoa lapselle että ei, et saa pelata futista vaikka siitä haaveilet, koska mamma ei jaksa tehdä mokkapaloja... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmh. No jos lapsi haluaa harrastaa urheilua, niin sanotko vanhempana että ei käy? Että sohvalla makoilu on tervehenkisempi ja kropalle ja mielellekin parempi harrastus kuin urheilu?

Ei tietenkään ole mitään sohvalla makoilun tai satojen tuntien kuskailun ja tuhansien eurojen maksamisen välillä, eihän?

Mutta jos just se kilpaurheilu motivoi lasta ja hän sitä tosissaan toivoo (vaikka on ilmiselvää ettei hänestä tule seuraavaa Ronaldoa)? Onko sydäntä kieltää, jos ei ole rahasta kiinni?

Kun jokainen kuitenkin on lahjakas jossakin, niin eikö se olisi reilumpaa lastakin kohtaan yrittää yhdessä hänen kanssaan löytää se laji, jossa juuri hän on lahjakas, jos tosiaan kilpaurheilu on asia, joka juuri häntä motivoi. 

Eli perimmäisenä ongelmana on se, että ap ei halua/ei jaksa/ei halunnut/ei jaksanut suoda asiaa x jälkikasvulleen. Ja kun joku taas suo, pitää perustella tällaisten olevan väärässä ja huonoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmh. No jos lapsi haluaa harrastaa urheilua, niin sanotko vanhempana että ei käy? Että sohvalla makoilu on tervehenkisempi ja kropalle ja mielellekin parempi harrastus kuin urheilu?

Ei tietenkään ole mitään sohvalla makoilun tai satojen tuntien kuskailun ja tuhansien eurojen maksamisen välillä, eihän?

Mutta jos just se kilpaurheilu motivoi lasta ja hän sitä tosissaan toivoo (vaikka on ilmiselvää ettei hänestä tule seuraavaa Ronaldoa)? Onko sydäntä kieltää, jos ei ole rahasta kiinni?

Aivan, riippuu siitä, mitä uhrauksia se vaatii. Jos se vie perheen rahat, ja perheen yhteisen ajan ja esim ajan tavata ystäviä ja sukulaisia, ja kuskaukset saa kaikki hermoraunioiksi, niin onko siinä järkeä.

Niin, kyllä siinä pitäisi osata vetää ne rajat. Jotkut tosin elää niin täysin lapsilleen, että tekee kaikkensa (ja nämä on varmaan sitten niitä jotka kiukuttelee joukkueen wa-ryhmässä, kun joku ei pysty/halua panostaa yhtä paljon).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmh. No jos lapsi haluaa harrastaa urheilua, niin sanotko vanhempana että ei käy? Että sohvalla makoilu on tervehenkisempi ja kropalle ja mielellekin parempi harrastus kuin urheilu?

Ei tietenkään ole mitään sohvalla makoilun tai satojen tuntien kuskailun ja tuhansien eurojen maksamisen välillä, eihän?

Mutta jos just se kilpaurheilu motivoi lasta ja hän sitä tosissaan toivoo (vaikka on ilmiselvää ettei hänestä tule seuraavaa Ronaldoa)? Onko sydäntä kieltää, jos ei ole rahasta kiinni?

Kun jokainen kuitenkin on lahjakas jossakin, niin eikö se olisi reilumpaa lastakin kohtaan yrittää yhdessä hänen kanssaan löytää se laji, jossa juuri hän on lahjakas, jos tosiaan kilpaurheilu on asia, joka juuri häntä motivoi. 

Aika harvat on niin lahjakkaita, että heistä tulisi huippuja yhtään missään lajissa. Joten eikö voi antaa vaan lasten harrastaa mitä haluaa sikäli mikäli vanhempien resurssit antaa myöten.