Miksi satsata valtavasti lasten urheiluharrastukseen

Ruudun tuijottaminen kyllä vie todennäköisemmin ammattiin kuin urheileminen, ainakin jos siihen tuijottamiseen kuuluu samanaikaisesti jonkin oman luomista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmh. No jos lapsi haluaa harrastaa urheilua, niin sanotko vanhempana että ei käy? Että sohvalla makoilu on tervehenkisempi ja kropalle ja mielellekin parempi harrastus kuin urheilu?

Ihan tavallinen liikuntaharrastus, ei sellainen, jossa menee 12 h viikosta ja vanhempien pankkitili tyhjenee, ja kaikki saavat hermoromahduksen.

Tavallinen suositeltu liikunnan määrä viikossa on 20-30 tuntia, sisältäen kaiken hyöty- ja omaehtoisen liikunnan. Esim. Palloliiton valmennuslinjaus kaikkein nuorimmille seuratason pelaajille on 2-5 tuntia joukkueharjoituksia + pelit per viikko, ja lisäksi 7-12 tuntia omaehtoista treenaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli perimmäisenä ongelmana on se, että ap ei halua/ei jaksa/ei halunnut/ei jaksanut suoda asiaa x jälkikasvulleen. Ja kun joku taas suo, pitää perustella tällaisten olevan väärässä ja huonoja.

Se joku, joka suo lapselleen asian x, sulkee lapseltaan sanalla pois asiat y, z ja å. Kukaan ei pysty tarjoamaan lapselleen kaikkea, etenkään jos lapsia on useampia. Meidän perheessämme esimerkiksi jokaisen lapsen, joka haluaa harrastaa liikuntaa, tulee harrastaa myös taidetta, ja vielä hoitaa koulukin kunnialla, joten kuusi iltaa viikossa vaativat urheilulajit on suljettu pois.

Tulee harrastaa myös taidetta? Mitä ihmettä? Kuulostaa aika vinksahtaneelta, että vanhempi pakottaa lapset harrastamaan taidetta.

Eikä ainoastaa kuulosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmh. No jos lapsi haluaa harrastaa urheilua, niin sanotko vanhempana että ei käy? Että sohvalla makoilu on tervehenkisempi ja kropalle ja mielellekin parempi harrastus kuin urheilu?

Ihan tavallinen liikuntaharrastus, ei sellainen, jossa menee 12 h viikosta ja vanhempien pankkitili tyhjenee, ja kaikki saavat hermoromahduksen.

Tavallinen suositeltu liikunnan määrä viikossa on 20-30 tuntia, sisältäen kaiken hyöty- ja omaehtoisen liikunnan. Esim. Palloliiton valmennuslinjaus kaikkein nuorimmille seuratason pelaajille on 2-5 tuntia joukkueharjoituksia + pelit per viikko, ja lisäksi 7-12 tuntia omaehtoista treenaamista.

Tässä näkyy, miten nuo kaiken maailman liitot ovat aivan kuutamolla. Lapsilta, joiden pitäisi leikkiä ja ulkoilla luovasti, lukea ja tehdä arjen askareita, odotetaan ammattiurheilijoiden treenausmäärää, ja vielä puhutaan omaehtoisesta treenaamisesta. Haloo!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmh. No jos lapsi haluaa harrastaa urheilua, niin sanotko vanhempana että ei käy? Että sohvalla makoilu on tervehenkisempi ja kropalle ja mielellekin parempi harrastus kuin urheilu?

Ihan tavallinen liikuntaharrastus, ei sellainen, jossa menee 12 h viikosta ja vanhempien pankkitili tyhjenee, ja kaikki saavat hermoromahduksen.

Tavallinen suositeltu liikunnan määrä viikossa on 20-30 tuntia, sisältäen kaiken hyöty- ja omaehtoisen liikunnan. Esim. Palloliiton valmennuslinjaus kaikkein nuorimmille seuratason pelaajille on 2-5 tuntia joukkueharjoituksia + pelit per viikko, ja lisäksi 7-12 tuntia omaehtoista treenaamista.

Tässä näkyy, miten nuo kaiken maailman liitot ovat aivan kuutamolla. Lapsilta, joiden pitäisi leikkiä ja ulkoilla luovasti, lukea

Vähän nyt kuitenkin epäilen että jollain vauvapalstan random-mammalla olisi parempi koulutus- ja tutkimuspohja kommentoida lasten liikunnan suosituksia kuin siihen kouluttautuneilla ja sitä ammatikseen tekevillä ihmisillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmh. No jos lapsi haluaa harrastaa urheilua, niin sanotko vanhempana että ei käy? Että sohvalla makoilu on tervehenkisempi ja kropalle ja mielellekin parempi harrastus kuin urheilu?

Ihan tavallinen liikuntaharrastus, ei sellainen, jossa menee 12 h viikosta ja vanhempien pankkitili tyhjenee, ja kaikki saavat hermoromahduksen.

Tavallinen suositeltu liikunnan määrä viikossa on 20-30 tuntia, sisältäen kaiken hyöty- ja omaehtoisen liikunnan. Esim. Palloliiton valmennuslinjaus kaikkein nuorimmille seuratason pelaajille on 2-5 tuntia joukkueharjoituksia + pelit per viikko, ja lisäksi 7-12 tuntia omaehtoista treenaamista.

Tässä näkyy, miten nuo kaiken maailman liitot ovat aivan kuutamolla. Lapsilta, joiden pitäisi leikkiä ja ulkoilla luovasti, lukea

Ammattia urheilusta (tässä tapauksessa jalkapallosta) tavoitteleville ylä-aste/lukioikäisille suositus on 4-5 x 90-150 minuutin joukkueharjoitukset ja 4-5 aamutreenit viikossa + pelit + yksilökohtainen omatoiminen harjoittelu. Täällä ei ihmisillä selvästikään ole mitään käsitystä näistä aiheista.

Kyllähän vauvapalstan random-mammakin näkee, miten suomalaisessa systeemissä urheilupomo on ykkönen. Pikkulapsilta vaaditaan jopa 12 tunnin itsenäistä harjoittelua viikossa ja seurat vahtivat mustasukkaisesti pilttejä.

Ottakaa mallia Norjan ja Islannin systeemeistä. Kansanterveys kiittää ja alkaa ehkä tulla urheilumenestystäkin.

Miksi satsata vuosia ja kymmeniä tuhansia tunteja lapsen koulutukseen, kun ei siitä mitään Nobel-luokan tutkijaa kuitenkaan tule?

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän vauvapalstan random-mammakin näkee, miten suomalaisessa systeemissä urheilupomo on ykkönen. Pikkulapsilta vaaditaan jopa 12 tunnin itsenäistä harjoittelua viikossa ja seurat vahtivat mustasukkaisesti pilttejä.

Ottakaa mallia Norjan ja Islannin systeemeistä. Kansanterveys kiittää ja alkaa ehkä tulla urheilumenestystäkin.

Aina voi pelata ihan harrastejoukkueessa. Meillä on kahdet tunnin treenit viikossa ja vuosimaksu on kolmisen sataa. Ongelma on etenkin pienemmillä paikkakunnilla se, että niitä ei ole, koska tarpeeksi aktiivisia vanhempia joukkueiden pyörittämiseen ei ole.

Täsmälleen ap:n kanssa samaa mieltä. Tavallinen urheiluharrastus, jossa ei liian tiukkapipoinen ja suorituskeskeinen henki on juurikin hyvä. Lapsen kasvua ja identiteettiä ei tue liian ankara aikataulu ja paine menestyä. 

Vierailija kirjoitti:

Täsmälleen ap:n kanssa samaa mieltä. Tavallinen urheiluharrastus, jossa ei liian tiukkapipoinen ja suorituskeskeinen henki on juurikin hyvä. Lapsen kasvua ja identiteettiä ei tue liian ankara aikataulu ja paine menestyä. 

Suurin ongelma on se, että tuollaisia harrastuksia ei oikein ole suurimpia kaupunkeja lukuunottamatta. Eikä monessa lajissa (voimistelu, taitoluistelu, ja jääkiekko nyt ensimmäisenä tulee mieleen) ole edes pääkaunpunkiseudulla mitään harrasteryhmiä vaan kaikki joukkueet ovat enemmän tai vähemmän tavoitteellisia. Voimistelun osalla tilanne on kyllä käsittääkseni parantunut, ja niitä harrasteryhmiä alkaa löytymään selvästi enemmän kuin vaikkapa tuossa vuosituhannen taitteessa vielä oli.

Lapsuus ja nuoruus on oikeastaan ainoaa aikaa elämässä, kun voi panostaa siihen urheiluun niin paljon kuin haluaa. 

Todennäköistä on, että ammattilaista ei lapsesta tule ja myöhemmin opiskelut, työt ja muu elämä tulee sen tavoitteellisen harrastamisen tielle. Siksi mahdollistan sen mielelläni nyt, kun lapsella intoa ja halua tavoitteelliseen harrastamiseen riittää, niin minunkin vanhempani tekivät ja olen siitä kiitollinen, vaikka sittemmin laji on jäänyt kokonaan muiden kiireiden alta. En koe, että on ihmissuhteita tai hermojani pilannut.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän vauvapalstan random-mammakin näkee, miten suomalaisessa systeemissä urheilupomo on ykkönen. Pikkulapsilta vaaditaan jopa 12 tunnin itsenäistä harjoittelua viikossa ja seurat vahtivat mustasukkaisesti pilttejä.

Ottakaa mallia Norjan ja Islannin systeemeistä. Kansanterveys kiittää ja alkaa ehkä tulla urheilumenestystäkin.

En nyt keksi että mitä "vaatimista" siinä on että jalkapallosta kiinnostunut ja innostunut lapsi käy tunnin-kaksi päivässä potkimassa palloa yksin tai kavereiden kanssa? Itse en nuorena harrastanut oikein millään tasolla jääkiekkoa enkä jalkapalloa, mutta joka päivä oltiin kavereiden kanssa koulun jälkeen kentällä tai kaukalossa.

Vierailija kirjoitti:

Hmh. No jos lapsi haluaa harrastaa urheilua, niin sanotko vanhempana että ei käy? Että sohvalla makoilu on tervehenkisempi ja kropalle ja mielellekin parempi harrastus kuin urheilu?

Harva vanhempi on niin mielikuvitukseton ettei keksi lapselleen mitään muuta tekemistä sohvalla makoilun ja urheilun lisäksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmh. No jos lapsi haluaa harrastaa urheilua, niin sanotko vanhempana että ei käy? Että sohvalla makoilu on tervehenkisempi ja kropalle ja mielellekin parempi harrastus kuin urheilu?

Ei tietenkään ole mitään sohvalla makoilun tai satojen tuntien kuskailun ja tuhansien eurojen maksamisen välillä, eihän?

Ei todellakaan. Liikuntaakaan ei voi harrastaa mitenkään muuten kuin verenmaku suussa niin, että kalenteri täyttyy pelkistä treeneistä, pelimatkoista ja vastaavista ja kaikkien varusteiden on pakko olla parhainta mahdollista laatua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmh. No jos lapsi haluaa harrastaa urheilua, niin sanotko vanhempana että ei käy? Että sohvalla makoilu on tervehenkisempi ja kropalle ja mielellekin parempi harrastus kuin urheilu?

Ei tietenkään ole mitään sohvalla makoilun tai satojen tuntien kuskailun ja tuhansien eurojen maksamisen välillä, eihän?

Ei todellakaan. Liikuntaakaan ei voi harrastaa mitenkään muuten kuin verenmaku suussa niin, että kalenteri täyttyy pelkistä treeneistä, pelimatkoista ja vastaavista ja kaikkien varusteiden on pakko olla parhainta mahdollista laatua. 

No miten sitä harrastettaisiin sinulle sopivalla tavalla? Jos siis puhutaan ohjatusta harrastuksesta, ei puhtaasti omatoimisesta liikkumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän vauvapalstan random-mammakin näkee, miten suomalaisessa systeemissä urheilupomo on ykkönen. Pikkulapsilta vaaditaan jopa 12 tunnin itsenäistä harjoittelua viikossa ja seurat vahtivat mustasukkaisesti pilttejä.

Ottakaa mallia Norjan ja Islannin systeemeistä. Kansanterveys kiittää ja alkaa ehkä tulla urheilumenestystäkin.

En nyt keksi että mitä "vaatimista" siinä on että jalkapallosta kiinnostunut ja innostunut lapsi käy tunnin-kaksi päivässä potkimassa palloa yksin tai kavereiden kanssa? Itse en nuorena harrastanut oikein millään tasolla jääkiekkoa enkä jalkapalloa, mutta joka päivä oltiin kavereiden kanssa koulun jälkeen kentällä tai kaukalossa.

Tässähän se komiikka onkin. Ennen kaukalot ja kentät olivat täynnä lapsia ja nuoria, vaikka ei ollut mitään Palloliiton suosituksia. Nykyään on hirveä prässäys lapsia kohtaan urheilupomojen taholta, kauhea mokkapalarumba ja kalliimmat harrastusmaksut kuin koskaan, mutta kentät silti tyhjiä. Tiedän, koska oma lapseni haluaa potkia palloa sen 1-2 tuntia päivässä ja on liian pieni sitä yksikseen tekemään. Mutta meillä se ei ole omaehtoista harjoittelua vaan ihan vain ulkoilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmh. No jos lapsi haluaa harrastaa urheilua, niin sanotko vanhempana että ei käy? Että sohvalla makoilu on tervehenkisempi ja kropalle ja mielellekin parempi harrastus kuin urheilu?

Ei tietenkään ole mitään sohvalla makoilun tai satojen tuntien kuskailun ja tuhansien eurojen maksamisen välillä, eihän?

Ei todellakaan. Liikuntaakaan ei voi harrastaa mitenkään muuten kuin verenmaku suussa niin, että kalenteri täyttyy pelkistä treeneistä, pelimatkoista ja vastaavista ja kaikkien varusteiden on pakko olla parhainta mahdollista laatua. 

No miten sitä harrastettaisiin sinulle sopivalla tavalla? Jos siis puhutaan ohjatusta harrastuksesta, ei puhtaasti omatoimisesta liikkumisesta.

Olen eri, mutta ihan ensiksi pitäisi lopettaa tolkuton reissaaminen, joka on sekä kallista että epäekologista. Lapset larppaavat huippu-urheilijaa pelimatkoineen, vaikka voisivat senkin ajan käyttää tehokkaammin ja halvemmin. Peliseuraa löytyisi varmasti samasta kaupungista, kun vähän sekoitettaisiin pakkaa.

Monella iskällä siintää NHL-eläke mielessä, poitsun rahtaaminen treeneihin ym. on riskisijoitus tulevaisuuteen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän vauvapalstan random-mammakin näkee, miten suomalaisessa systeemissä urheilupomo on ykkönen. Pikkulapsilta vaaditaan jopa 12 tunnin itsenäistä harjoittelua viikossa ja seurat vahtivat mustasukkaisesti pilttejä.

Ottakaa mallia Norjan ja Islannin systeemeistä. Kansanterveys kiittää ja alkaa ehkä tulla urheilumenestystäkin.

Aina voi pelata ihan harrastejoukkueessa. Meillä on kahdet tunnin treenit viikossa ja vuosimaksu on kolmisen sataa. Ongelma on etenkin pienemmillä paikkakunnilla se, että niitä ei ole, koska tarpeeksi aktiivisia vanhempia joukkueiden pyörittämiseen ei ole.

Niin, jos vaihtoehtona on maksaa kolme sataa ja vetää harrastejoukkuetta tai käydä ihan ilmaiseksi potkimassa palloa lapsen ja tämän kavereiden kanssa, ei valinta ole vaikea.