Tähän on tultu: Lapsille lihavuusleikkauksia keväästä alkaen.

Alkoholistikin olisi raitis, jos ei joisi. Lihavuus johtuu monista eri syistä ja siksi ratkaisut eri ihmisille erit. Esim. Ozempic ei toimi kaikille. 

Ainakin poikien kohdalla pitäisi mielestäni odottaa armeija-ajan yli sillä armeija on ainakin toistaiseksi vielä paikka jossa kaikkien varusmiesten kunto nousee ja monien vaatekoko myös pienenee.

"Aikuinen päättää, mitä ruokaa kotona on tarjolla. Tarjoa terveellistä ruokaa ja jätä sipsit, limpparit, munkit, karkit ja keksit kauppaan. Ei ole vaikeaa. Koulussa ruokamäärä on rajattu, esim. lihapullia tai kalapuikkoja saa ottaa vaikkapa 5 kpl/oppilas. En usko, että pelkällä kouluruoalla pääsee lihomaan.

Teinille ei myöskään tarvitse antaa jatkuvasti viikkorahaa. Hänen tehtävänään on käydä koulua ja hän näkee kavereitaan 6 tuntia joka arkipäivä koulussa. Koulun jälkeen hän tulee kotiin tekemään läksyjä. Viikkorahat pois, jos ne menevät vain mättöön. "

Muuten hyvä, mutta sillä nuorella varmaan on jo rahaa jossain säästössä. Otatko ne pois, jos kyse on vaikka synttärilahjarahoista? Ja jos ei ole, niin kyllä nuo keksivät keinot saada mässyjä vanhempien selän takana. Se tiukka rajoittaminen ja kieltäminen johtaa vaan tiukempaan vastarintaan. Pulloja keräämällä, varastamalla, kavereilta lainaamalla jne. saa kyllä itselleen hankittua sitä hyvää mitä haluaa. Ikäkin vaikuttaa tuohon. Jotain kymmenenvuotiasta tai kolmetoistavuotiasta on helpompi käskeä ja kontrolloida, kuin viisitoistavuotiasta. Uskokaa nyt, että aikuisella on rajallinen valta päättää siihen, mitä se nuori syö tai ei syö. Kotona voi joku kuri ja kulissin ylläpito onnistua, mutta kun sillä teinillä on elämää kodin ulkopuolellakin ja ihan jo normaalin sosiaalisen kehityksen ja mielenterveyden vuoksi sen rajoittaminen on huono idea. Mä voin vaan kuvitella, millaiset välit sillä lapsella on myöhemmin vanhempiin, jotka on järkyttävällä kurilla ja ties millä keinoin sulkeneet hänet pois muusta kuin koulunkäynnistä ihan vaan "omaksi parhaakseen". Noita kyllä korjattaisiin terapiassa ja kauan.

Lihavuusleikkaus sairaalloisen lihavalle kuin korvaushoito huumeriippuvaiselle: ei ratkaise ongelmaa yksin eikä ihmisen puolesta, mutta voi tehdä siitä ratkaisemisesta mahdollista silloin kun se muuten olisi mahdotonta. Ei takaa pysyvää onnistumista, mutta parantaa olennaisesti onnistumismahdollisuuksia.

Terkuin leikkauksen läpikäynyt. On vähän helpompi syödä ohjeiden mukaan kun keho ja mieli ei koko ajan kärsi nälästä ja mieliteoista. Niitä jaksaa aina aikansa vastustaa, viikkoja, kuukausia, mutta ei ikuisesti. Ja se joka ei ole kokenut sitä häiriintynyttä nälänsäätelyä joka tilanteeseen liittyy, voi ihan keskenään jeesustella itsekurista ja valinnoista. 

ongelma on se, että täällä on alettu normalisoimaan jenkkityylistä ruokailua. Jengi vetää limuja,energiajuomia. hamppariaterioita tms ihan arkisafkana, aiemmin ne on olleet ehkä kerran pari kuussa settiä. Siihen vielä muutama herkkudonitsi ja makulatte päälle niin 1 päivässä on vedetty kolmen päivän kalorit. Viikonlopun mässäilyt normalisoidaan eli saa mennä litran purkki jätskiä, kilon pussi karkkia tms. Lisäksi tietty vielä holit siihen kylkeen eli viikonloppuna vedetään jo lähes viikon normaali kaloriannos.

Aiempi normiruoka ja perusterveellinen arkiruoka leimataan pahaksi, tylsäksi, vihannekset on pupuruokaa tms. Liikunta on inhottavaa, vaikka se voi olla hyvinkin tunnin kävelylenkki äänikirjaa kuunnelleen, ei ole pakko änkeä salille jos se tuntuu itsestään vastenmieliseltä. Samoin voi kävellä kauppaan tai lähteä viikonloppuna vaikka vähän kaupungille kiertelemään, sama se missä sitä kävelee, kunhan askelia tulee.

Lisäksi näissä keskustelussa tykätään sanoa että hoikkana pysyminen on mahdotonta tai vaatii jatkuvaa dieettiä. ei kaikkien tarvitse olla hoikkia, riittää kun on siinä normaalipainon tietämissä. Omalla pituudellani normaalipainon rajat on 58-72kg, ei mahdoton ikkuna missä pysyä, olen siinä puolivälissä, syön suklaata päivittäin( en levyllistä kerrallaan) ja tavallista ruokaa. Sekin jos on vaikka joku +5kg siihen normipainon päälle ei tee kenestäkään vielä ongelmatapausta. Suurin ongelma on se että meillä alkaa olemaan näitä päälle 100kg naisia, joiden pituus on joku 165cm eli siinä on jo iloiset 40kg liikaa niskassa. Esimerkkinä nyt nainen, koska olen itse nainen ja en osaa miesten pituutta ja painoa vastaavasti suhteuttaa. Lisäksi toi liikaa mässäily näyttää korreloivan älykkyyden kanssa, en tiedä kovin monta älykästä tyyppiä joka olisi todella ylipainoinen, he keksivät varmaan muuta tekemistä kun jatkuvan mässyttelyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhelin pois ja lenkille. Siinä on resepti lihavuuden hoitoon. 

 

Nooh. Itse asiassa se lenkkeily ei ole painonpudotuksen kannalta kovin oleellista. Saat vetää aika pitkän lenkin, että yhden mässypussin kulutat.

Helpompi katsoa mitä syö.

Liikunta toki hyvästä,mutta sillä ei laihdu yksistään.

Pitää katsoa mitä syö, mutta ei liikunnankaan merkitystä pidä väheksyä. Jos ihminen käy parin tunnin kävelylenkillä tai viettää iltapäivän uimahallissa, niin ei hän silloin ehdi mitään syödä. Lihaskunto kasvaa, eikä usein heti ole nälkäkään. Riittää, kun juo vettä. Eli kyllä liikunta auttaa siihen, ettei silloin tule syötyä, kun aika kuluu muuhun.

En väheksynyt. Jotkut vaan kuvittelee,että vetää levyn suklaata ja joku puolen tunnin lenkki kuluttaa sen. Ei kuluta.

Painonhallinnan kannalta liikunta on hyödyllistä. Pudotuksen kannalta ei niin tärkeää kuin syöminen. Ja jotkut sanoo,ettei voi laihtua,kun ei kerkiä salille tai lenkille. Sekään ei pidä paikkaansa.

Vierailija kirjoitti:

"Kansallisen Käypä hoito-suosituksen mukaisesti lihavuuskirurgiaa voidaan harkita sellaisilla murrosiän loppuvaiheessa olevilla 1318-vuotiailla nuorilla, joilla lihavuuden hoito ei ole ollut tuloksellista ja lihavuus heikentää merkittävästi nuoren elämänlaatua tai aiheuttaa liitännäissairauksia."

 

Miten 13-vuotias voi olla murrosiän loppuvaiheessa?

Itsestäni tuntuu, että murros loppui vasta 25 ikävuoden jälkeen, vaikka kuukautiset alkoivat ja pituuskasvu tyssäsi vähää vaille 12-vuotiaana. Yhtäkkiä parissa vuodessa lapsen pyöreys siirtyi sinne missä sitä naisilla yleensä on ilman mitään muutoksia elämässäni. En tiedä, oliko joku hormonihäiriö, joka jostain syystä korjaantui. Mitään merkkejä sellaisesta ei ainakaan kuukautisten perusteella ole. 

Vierailija kirjoitti:

"lihavuuskirurgiaa voidaan harkita sellaisilla murrosiän loppuvaiheessa olevilla 1318-vuotiailla nuorilla, joilla lihavuuden hoito ei ole ollut tuloksellista ja lihavuus heikentää merkittävästi nuoren elämänlaatua tai aiheuttaa liitännäissairauksia.

He ovat tavallaan fyysisesti aikuisia ja arvioinnissa noudatetaan samoja periaatteita kuin aikuisilla."

 

Murrosiän loppuvaiheessa oleva 13-vuotias? Mitä? Eihän monella ole murrosikä edes alkanut tuissa vaiheessa. Yläkouluikäinen ei kyllä ole mikään "tavallaan aikuinen" miltään osin. Ihan järkyttävää touhua. 

Fyysinen murrosikä tulee lihavalle aiemmin. Jopa 8-v voi alkaa kuukautiset.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin poikien kohdalla pitäisi mielestäni odottaa armeija-ajan yli sillä armeija on ainakin toistaiseksi vielä paikka jossa kaikkien varusmiesten kunto nousee ja monien vaatekoko myös pienenee.

Mä olen aina kuullut,ja luullut,että siellä lihoo kun vetää munkkeja. Eikä ole tekemistä.

En tiedä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin poikien kohdalla pitäisi mielestäni odottaa armeija-ajan yli sillä armeija on ainakin toistaiseksi vielä paikka jossa kaikkien varusmiesten kunto nousee ja monien vaatekoko myös pienenee.

villi veikkaus etteivät läpäise palvelusta, polvet varmaan tilttaa, ellei ole jo tiltannut ennen sitä eli saavat vapautuksen. Johan tollanen saa slaagin jossakin juostessa. Lihavuusleikkaukseen ei päädy tyypit jolla on 20kg ylipainoa..sitä on helposti tuplat siitä.

Vierailija kirjoitti:

"Aikuinen päättää, mitä ruokaa kotona on tarjolla. Tarjoa terveellistä ruokaa ja jätä sipsit, limpparit, munkit, karkit ja keksit kauppaan. Ei ole vaikeaa. Koulussa ruokamäärä on rajattu, esim. lihapullia tai kalapuikkoja saa ottaa vaikkapa 5 kpl/oppilas. En usko, että pelkällä kouluruoalla pääsee lihomaan.

Teinille ei myöskään tarvitse antaa jatkuvasti viikkorahaa. Hänen tehtävänään on käydä koulua ja hän näkee kavereitaan 6 tuntia joka arkipäivä koulussa. Koulun jälkeen hän tulee kotiin tekemään läksyjä. Viikkorahat pois, jos ne menevät vain mättöön. "

Muuten hyvä, mutta sillä nuorella varmaan on jo rahaa jossain säästössä. Otatko ne pois, jos kyse on vaikka synttärilahjarahoista? Ja jos ei ole, niin kyllä nuo keksivät keinot saada mässyjä vanhempien selän takana. Se tiukka rajoittaminen ja kieltäminen johtaa vaan tiukempaan vastarintaan. Pulloja keräämällä, varastamalla, kavereilta lain

Alaikäisen rahankäyttöön pystyt kyllä vaikuttamaan, jos vain haluat. Siirrä lapsen rahat sellaiselle lapsen tilille, josta hän ei saa korttimaksuja tehtyä.

Olisiko nyt kuitenkin niin, että olet antanut lapsellesi kaiken periksi tähän asti, etkä uskalla asettaa rajoja. Rajojen asettaminen on aikuisen ikävä velvollisuus. Ihan turhaan keksit tekosyitä. Sinä pystyt vaikuttamaan alaikäisen lapsesi elämäntapoihin, jos vain haluat.

Vierailija kirjoitti:

ongelma on se, että täällä on alettu normalisoimaan jenkkityylistä ruokailua. Jengi vetää limuja,energiajuomia. hamppariaterioita tms ihan arkisafkana, aiemmin ne on olleet ehkä kerran pari kuussa settiä. Siihen vielä muutama herkkudonitsi ja makulatte päälle niin 1 päivässä on vedetty kolmen päivän kalorit. Viikonlopun mässäilyt normalisoidaan eli saa mennä litran purkki jätskiä, kilon pussi karkkia tms. Lisäksi tietty vielä holit siihen kylkeen eli viikonloppuna vedetään jo lähes viikon normaali kaloriannos.

Aiempi normiruoka ja perusterveellinen arkiruoka leimataan pahaksi, tylsäksi, vihannekset on pupuruokaa tms. Liikunta on inhottavaa, vaikka se voi olla hyvinkin tunnin kävelylenkki äänikirjaa kuunnelleen, ei ole pakko änkeä salille jos se tuntuu itsestään vastenmieliseltä. Samoin voi kävellä kauppaan tai lähteä viikonloppuna vaikka vähän kaupungille kiertelemään, sama se missä sitä kävelee, kunhan askelia tulee.

<

Mielestäni Nobelin rauhanpalkinnon saanut Ahtisaari oli varsin älykäs. Kyllähän sitäkin pilkattiin lihavuudesta törkeästi täällä.

No ulkomailla arvostettiin.

Ihan vaan sivuhuomautuksena. Kun mielestäsi nämä asiat kerta ovat korrelaatiossa keskenään.

Ongelman juuri on se, mihin pitäisi puuttua. Urheilullisilla vanhemmilla lienee vähemmän noita hyvin lihavia lapsia, kun liikuntaa harrastetaan jo pienestä pitäen ja lapsi totutetaan siihen, että kehoa saa ja pitää käyttää. Lisäksi kotona varmaan syödään terveeellisesti, kun ei ne vanhemmat millään sipsimätöllä itse eläisi ja harrastaisi. Sitten taas, jos kotona vanhemmat on passiivisia, ei pidä liikunnasta ja roskaruokakin maittaa helppouden ja maun vuoksi, niin lapsi ei voi siihen vaikuttaa vaan oppii että se on normaali tapa elää. Ulkopuolisen on vaikea puuttua lapsen painoon koulussa ja harrastuksissa, koska elintavat lähtevät sieltä kotoa. Kaikista olennaisinta olisi, että jos lapsi on lihava niin koko perhe tekee elämäntapamuutoksen ja alkaa omaksumaan parempia elintapoja vähän kerrallaan. Vanhempien esimerkistä se muksukin sitten tajuaa, että näin voi tehdä ja että se on koko perheen juttu, eikä joku hänen kiloistaan johtuva rangaistus. Koska rangaistuksena ja negatiivisena asiana lapsi tai nuori sen tulee näkemään, jos vain häneltä oletetaan muutosta ja isä saa vetää pizzaa ihan rauhassa.

Terv. aikuinen, jonka äiti osti herkkuja mutta antoi niitä vain hoikalle lapselleen, jotta pulskan paino ei nousisi

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö mikä harrastus kuluttaa ehdottomasti kaikkein vähiten kaloreita?

Kirjojen lukeminen. 

Esim tietokoneella pelaaminen kuluttaa merkittävästi enemmän. 

kirjojen lukeminen sivistää, se saattaa auttaa ymmärtämään syy-seuraus yhteyksiä esim. liiallisen syömisen seurauksia. Koneella hilluvat kiskoo sipsejä ja energiajuomia.

Vierailija kirjoitti:

Jaa että lihavuus on "krooninen sairaus". Mitä ihmettä... Lihavuus on normaali kehon tila kun energian sisäänotto ylittää kulutuksen

 

Sairaus (lat. morbus, kreik. nosos) on oireita aiheuttava haitallinen poikkeama elimistön normaalista toiminnasta[1].

 

Siinä että lihoo kun syö enemmän kuin kuluttaa, ei ole mitään epänormaalia tai poikkeavaa

Se on sairautta jos on aina nälkä, nälkä myös silloin kun on lopettanut ruokailun.

Suomalaiset alkoivat lihomaan kun Pohjois-Karjala projekti alkoi. Myös allergiat alkoivat siitä projektista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö mikä harrastus kuluttaa ehdottomasti kaikkein vähiten kaloreita?

Kirjojen lukeminen. 

Esim tietokoneella pelaaminen kuluttaa merkittävästi enemmän. 

kirjojen lukeminen sivistää, se saattaa auttaa ymmärtämään syy-seuraus yhteyksiä esim. liiallisen syömisen seurauksia. Koneella hilluvat kiskoo sipsejä ja energiajuomia.

"mun on pakko juoda näitä, ku väsyttää.. emmä muuten selvii työpäivästä" > pelailee joka yö kahteen.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa että lihavuus on "krooninen sairaus". Mitä ihmettä... Lihavuus on normaali kehon tila kun energian sisäänotto ylittää kulutuksen

 

Sairaus (lat. morbus, kreik. nosos) on oireita aiheuttava haitallinen poikkeama elimistön normaalista toiminnasta[1].

 

Siinä että lihoo kun syö enemmän kuin kuluttaa, ei ole mitään epänormaalia tai poikkeavaa

Se on sairautta jos on aina nälkä, nälkä myös silloin kun on lopettanut ruokailun.

Tuokin on keholle "opetettua" monen kohdalla. Esim. napostelu, herkut ja höttöruoka aiheuttaa tuota "ainaista nälkää". Aivan kuten pitkään tupakoineen alkaa tekemään mieli tupakkaa aamukahvin päälle jne. jos se on ollut tapana. 

Pakkoliikunta koulussa ei toimi. Sen pitäisi olla  oppilaan ehdoilla tapahtuvaa tekemistä. Minä vihasin joukkue ja pallopelejä. Koululiikunta oli valtava stressin aihe. En osallistunut tunnilla koskaan enkä ottanut vaatteita mukaan. Sain liikunnan numeroksi 5. Se ei ketään laihduta.

"Alaikäisen rahankäyttöön pystyt kyllä vaikuttamaan, jos vain haluat. Siirrä lapsen rahat sellaiselle lapsen tilille, josta hän ei saa korttimaksuja tehtyä.

Olisiko nyt kuitenkin niin, että olet antanut lapsellesi kaiken periksi tähän asti, etkä uskalla asettaa rajoja. Rajojen asettaminen on aikuisen ikävä velvollisuus. Ihan turhaan keksit tekosyitä. Sinä pystyt vaikuttamaan alaikäisen lapsesi elämäntapoihin, jos vain haluat."

Mulla ei itseasiassa ole lapsia, mutta olen tehnyt töitä nuorten kanssa jo jonkin aikaa. Siitä hommasta paistaa läpi, että nuorilla on paljon sellaista mitä vanhemmat eivät tiedä ja tieto tulee sitten joskus pitkän ajan päästä vanhemmille ihan yllätyksenä. Jos nuori ei voi kotona itsenäistyä ja kasvaa vanhempien tukemana siihen suuntaan kuin hän haluaisi, hän tekee sen vanhempien selän takana eikä pura mieltään vanhemmilleen. Joillain vanhemmilla on sellainen käsitys, että rajojen asettaminen tarkoittaa sitä, että lapsi kasvaa sellaiseksi kuin he määräävät ja lapselle ei anneta siinä vaihtoehtoja. Ihan pienen lapsen kanssa tuo vielä on perusteltua, mutta teinin kanssa pitää jo olla joustavampi. Sellainen kasvatus on varsin tukahduttavaa ja voi aiheuttaa vastareaktion. Kapina voi olla aika vahvaakin, ihmisillä kun on erilainen temperamentti ja se nuori voi olla paljon vahvatahtoisempi, kuin mihin vanhemmilla on kykyä vastata. Jos nuori tietää, että kotona ei syödä sipsejä kun siitä tulee vaan riitaa, niin hän syö sipsit sitten kavereiden luona tai jossain muualla. Ja jos ei ole rahaa, niin osa alentuu näpistelyihin tai keksii omat keinot ansaita taskurahaa. Tätä tosin tapahtuu ymmärrykseni mukaan ihan niissäkin kodeissa, missä rahoja ei ole otettu pois. Lisäksi pahoinvointi näkyy tosi voimakkaasti ja jo valmiiksi huonovointista nuorta ei voi auttaa niin, että viedään häneltä ne vähäisetkin asiat mistä saa jotain tyydytystä (=ruoka) antamatta mitään tilalle ja syyllistämällä vielä kaiken päälle siitä, että on ajautunut niin huonoon kuntoon. En varsinaisesti tyrmää tuota, etteikö nuoren elämää voisi hallinnoida ja rahan käyttöön vaikuttaa paljonkin, mutta siitä seuraa sitten toisenlaisia ongelmia. Myös rahan käytön opettelu ja omasta elämästään vastuun ottaminen on opittava, vaikka vanhemman pitääkin auttaa ja puuttua, jos tilanne lähtee käsistä. Näille sairaalloisen ylipainoisille tarvitaan paljon apua, mutta ehkä lähestymistapa voi olla joku muu kuin että tehdään kerralla joku valtava elämäntapamuutos ja pakotetaan siihen keinolla millä hyvänsä puuttumatta siihen ongelman ytimeen, joka ei se ruoka itsessään.