Vaihdoin työpaikkaa, joten olen taas takaisin kaapissa
Taas kaikki alkaa alusta, ja pitää miettiä, millä tavalla antaa ilmetä, että puoliso on samaa sukupuolta. Ja kun työkavereita on 50, montako erillistä tilannetta pitää käydä läpi. Nolaako toisen, jos kysytään vaimosta ja korjaa, että hän on kyllä mies. Vai ajautuuko tilanne siihen, ettei kerro mitään ja luullaan sinkuksi.
Kaikkea tätä joutuu nykyään miettimään uudelleen, kun viimeisen kymmenen vuoden aikana ilmapiiri on vihamielistynyt. 2000-luvun alussa tuntui, että on uusi aika. Nyt syytetään, että tehdään numero omasta suuntautumisesta ja nostetaan jalustalle. No kerroin tässä nyt, millaisella jalustalla moni meistä todellisuudessa on.
M 37
Kommentit (54)
Puhut kumppanista tai puolisosta, kaikille on selvää, että puoliso on mies.
Vierailija kirjoitti:
Puhut kumppanista tai puolisosta, kaikille on selvää, että puoliso on mies.
Ei se kyllä ihan noin ole, moni hetero puhuu puolisosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhut kumppanista tai puolisosta, kaikille on selvää, että puoliso on mies.
Ei se kyllä ihan noin ole, moni hetero puhuu puolisosta.
Miehet puhuvat vaimoista. Naiset sanovat puoliso, jos sanovat. Mikä on tämä tilanne, missä sinun pitää erityisesti tuoda ilmi puolisosi sukupuoli?
Ketään EI KIINNOSTA se. Et ole niin mielenkiintoinen. Oikeasti.
Puhu puoliso/kumppani. Eihän sukupuolta tarvi eritellä. Enkä millään tavalla tekis siitä aivastusta kummempaa asiaa. Eikä muutenkaan ole pakko töissä kertoa kotiasioista sen enempää, joten ajan kanssa jos tulee puheeksi puhuisin puolisostani nimeltä. En tiedä esim nykyisen pomoni miehen nimeä kenen kanssa hän meni naimisiin, ollaan työskennelty 4 vuotta yhdessä.
Jos tulet ajan kanssa työkaverien/kaverin kanssa lähemmäksi ja asiaksi tulee tavata vapaa-ajalla, niin että puolisot/vaimot/kumppanit ovat mukava, en sitä ottaisi asiaksi ollenkaan välttämättä. "Hei tässä on puolisoni Pekka!". Ne voi keskenään päättää mitä mieltä ovat. Kunhan työnteko ei häiriinnyt, niin onko muulla väliä.
Ehkä lähestyisin itse asiaa noin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhut kumppanista tai puolisosta, kaikille on selvää, että puoliso on mies.
Ei se kyllä ihan noin ole, moni hetero puhuu puolisosta.
Miehet puhuvat vaimoista. Naiset sanovat puoliso, jos sanovat. Mikä on tämä tilanne, missä sinun pitää erityisesti tuoda ilmi puolisosi sukupuoli?
Juuri tämänkaltaista ilmapiiriä ap varmaankin tarkoittaa. Eli sun mielestä ei normaalisti voisi puhua miehenä tai naisena kumppanistaan, jos on samaa sukupuolta. Asia ei saisi siis tulla esille suoraan? Niin käy, jos normaalisti puhuu. Miksi siis erityisesti pitäisi jättää puolison sukupuoli nimeomaan mainitsematta ja tuomatta esiin ja varoa sitä sanomasta? Sehän on juuri sitä kaapissa oloa.
Ja ap :lle kysymykseen "Nolaako toisen, jos kysytään vaimosta ja korjaa, että hän on kyllä mies." Ei nolaa, sehän on sitä normaalia keskustelua. Mielestäni jopa aika hyvä tilanne luontevasti kertoa asia niinkuin se on. Toki suhtautumien sitten riippuu siitä toisesta osapuolesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhut kumppanista tai puolisosta, kaikille on selvää, että puoliso on mies.
Ei se kyllä ihan noin ole, moni hetero puhuu puolisosta.
Miehet puhuvat vaimoista. Naiset sanovat puoliso, jos sanovat. Mikä on tämä tilanne, missä sinun pitää erityisesti tuoda ilmi puolisosi sukupuoli?
Juuri tämänkaltaista ilmapiiriä ap varmaankin tarkoittaa. Eli sun mielestä ei normaalisti voisi puhua miehenä tai naisena kumppanistaan, jos on samaa sukupuolta. Asia ei saisi siis tulla esille suoraan? Niin käy, jos normaalisti puhuu. Miksi siis erityisesti pitäisi jättää puolison sukupuoli nimeomaan mainitsematta ja tuomatta esiin ja varoa sitä sanomasta? Sehän on juuri sitä kaapissa oloa.
Ja ap :lle kysymykseen "Nolaako toisen, jos k
Ehkä ap:kin tekee töitä keski-ikäisten kanssa? Mun ikäluokassa tuo on vaan totuttu tapa, ei mikään asenne. Ketään ei oikeasti sen enempää kiinnosta toisen yksityiselämä, että pitäisi sanoja erikseen asetella. Stalkkerit erikseen.
Ap sai enemmän miinusta kuin plussaa. Kertoohan sekin jotain arvojen kovenemisesta.
No on vanhoillinen työpaikka, jos tollasia pitää miettiä. Eiköhän asia tule selväksi luonnostaan sopivassa tilanteessa. Esim. Mennään jussin kanssa tänä jouluna hänen vanhemmilleen / lähdetään pekan kanssa uuden vuoden matkalle johonkin Eurooppaan. Ei niitä tilanteita pidä etsiä, ne tulee kun tulee. Et taida olla sinut asian kanssa? Loppujen lopuksi, kiinnostaako homoutesi ketään, en oikein jaksa uskoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhut kumppanista tai puolisosta, kaikille on selvää, että puoliso on mies.
Ei se kyllä ihan noin ole, moni hetero puhuu puolisosta.
Miehet puhuvat vaimoista. Naiset sanovat puoliso, jos sanovat. Mikä on tämä tilanne, missä sinun pitää erityisesti tuoda ilmi puolisosi sukupuoli?
Juuri tämänkaltaista ilmapiiriä ap varmaankin tarkoittaa. Eli sun mielestä ei normaalisti voisi puhua miehenä tai naisena kumppanistaan, jos on samaa sukupuolta. Asia ei saisi siis tulla esille suoraan? Niin käy, jos normaalisti puhuu. Miksi siis erityisesti pitäisi jättää puolison sukupuoli nimeomaan mainitsematta ja tuomatta esiin ja varoa sitä sanomasta? Sehän on juuri sitä kaapissa oloa.
Ehkä ap:kin tekee töitä keski-ikäisten kanssa? Mun ikäluokassa tuo on vaan totuttu tapa, ei mikään asenne. Ketään ei oikeasti sen enempää kiinnosta toisen yksityiselämä, että pitäisi sanoja erikseen asetella. Stalkkerit erikseen.
Juurihan tuota ap kertoi, että ilmapiiri homoutta (ja avoimesti homona olemista kohtaan ja sen "esille tuomista") on jälleen vihamielistynyt viimevuosina ja siksi saa asetalla sanojaan. Suurimmalle osalle varmasti on täysin ok, eikä mikään juttu, muttei kaikille kuitenkaan, ja nyt asenteiden koventuessa ja "persuuntuessa" ne, joille tällaiset asiat ei ole ok, uskaltavat sen taas ikävästi jollain tapaa ilmaista. Seksuaalivähemmistöjenkin pilkkaaminen ja halventaminen on lisääntynyt siis yhteiskunnassamme taas, (kuten on myös työttömien, "su vakkien", "vassareiden" jne).
Itsekin olen ihan tavallisesti kaupungilla kävellessäni saanut osakseni halveksuvaa huutelua ja pilkkaamista aiheesta, vaikken edusta mitään seksuaalivähemmistöä tms, vaan yhdessä tapauksessa joku porukka vain jostain ihme tuulesta temmatusta syystä luuli niin. Jäinpä vaan miettimään, että mitähän ne sitten saavat osakseen, jotka sitten kuuluvat oikeasti tuohon vähemmistöön...
Vierailija kirjoitti:
Eikö olisi helpompi vain ryhtyä heteroksi ja lopettaa se naurettava homoilu??
Itsesi teet tuollaisilla kommentailla vaan valtavan typeräksi ja naurettavaksi. Koitahan kasvaa aikuiseksi.
Omalla työpaikalla kun väki pitkälti tuttua niin vaikkapa Sari kertoo miten oli Mikan kanssa viikonloppuna tyttärensä perheen luona kyläilemässä. Kun olin itse uusi työntekijä niin yksi eläkeikää lähestyvä kysyi suoraan mitenkäs onko poikaystävää jne. Kerroin ettei ole vaan tyttöystävä. Muutama nuorempi työntekijä oli tästä henkilöstä jo varoittanut että tenttaa jossakin vaiheessa kun ollaan samassa vuorossa. Kun kyseessä pienempi kaupunki niin omaa ikäluokkaa lähempänä olevat tiesivät kyllä etten ole hetero koska tunsin monia entuudestaan.
Työyhteisössä on sellaisia juorukelloja muutama kappale joille en kertoisi juuri mitään omia asioitani riippumatta seksuaalisesta suuntautumisestani. Samaa noudattaa moni muukin. Muutama kyttää nuorempien vatsoja ja yksi kyselee suoraan että oletko raskaana? Paha nakki oli yhden kohdalla kun kukaan utelias ei huomannut erään kohdalla ennen kuin itse kertoi vähän ennen poisjääntiä. Kahvipöydässä kalketta riitti juorukerholla.
Luulen että meille naisille on helpompaa kuitenkin kertoa halutessaan jos ei hetero sillä vähintään nuoret naiset ovat neutraaleja asian suhteen. Yhä useampi nuori mies taas avoimen vihamielinen ja vanhemmissa ikäluokissa taas miehet ovat mitä ovat usein. Suurempien kaupunkien ei niin rajoittunutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhut kumppanista tai puolisosta, kaikille on selvää, että puoliso on mies.
Ei se kyllä ihan noin ole, moni hetero puhuu puolisosta.
Miehet puhuvat vaimoista. Naiset sanovat puoliso, jos sanovat. Mikä on tämä tilanne, missä sinun pitää erityisesti tuoda ilmi puolisosi sukupuoli?
Miehet puhuvat vaimosta koska haluavat varmistaa että jokainen varmasti tietää että heterohan tässä ollaan.
MIksi sieltä kaapista pitää tulla työpaikalla ulos, mitä se nyt heille kuuluu kenen kanssa asut? Työssä ollaan työtä tekemässä.
Vierailija kirjoitti:
MIksi sieltä kaapista pitää tulla työpaikalla ulos, mitä se nyt heille kuuluu kenen kanssa asut? Työssä ollaan työtä tekemässä.
Minulle sopisi oikein hyvin, jos myös heterot vaikenevat puolisoistaan. Näin ei kuitenkaan ole, vaan perheestä puhuminen on normaalia, ja ilmeisesti sen pitää kuulua myös minulle, koska niistä puhutaan. Minun sitten muista poiketen pitäisi vaieta omasta elämästä.
Ei ne heterotkan todella julista seksuaalista suuntautumistaan. Osa heistäkin saattaa olla seksuaalisuudeltaan mitä vaan, mutta ei niistä töissä huudella. Puolisostaan voi puhua kertomatta hänen sukupuoltaan, lapsista voi puhua kertomatta onko ne biologisia, luovutetuilla soluilla, adoptoituja, sijoitettuja, puolisin biologisia...
Arvostan ihmistä, joka puhuu asioistaan arkipäiväisesti julistamatta mitään ideologiaa tai ismiä.
Keskity siihen työntekoon. Niin ne muutkin siellä. Ei siellä ketään kiinnosta vaikka olisit yksityiselämässäsi mummon vanhan piirongin jalka joka yhdessä syvästi rakastuneena keittiön pöydän vasemmanpuoleiseen ikkunan vieressä olevaan tuoliin.
Minä olen hetero. En koe, että minun pitäisi työpaikalla tuoda tätä jollain tapaa ihmisten tietoisuuteen. En ymmärrä miksi erikseen pitäisi kertoa, että ei ole hetero?
Jalusta on olla pöydän alla.