Te lukuisat naiset, jotka eroatte usein jo huomattavasti ennen keski-ikää lastenne isästä

Ei silloin edes oltu keksitty tietokonepelejä kun erosin. Huomasin, että oli paljon helpompi olla vain lasten yksinhuoltaja kuin sen lisäksi huolehtia vielä miehestä ja siivota hänenkin jälkiään.

Ihan itse ex lähti ja jätti meidät. 

En ole eronnut, mutta kysymyksenasettelu kummastuttaa. Eihän kai yleensä isyyden takia erota, vaan siksi että parisuhde on huono? 

Kyllä mä jälkikäteen tajusin että merkkejä oli ollut ilmassa jo ennen lasten saamista. Merkkejä siitä että mies on perässä vedettävä riippa siis. Ehkä sitä jotenkin jopa halusi ummistaa silmänsä siltä, koska exällä oli/on edelleen paljon myös hyviä ominaisuuksia. Tai ehkä sitä myös jotenkin ajatteli että lasten saaminen voisi tuoda hänestä esiin aktiivisemman puolen. 

Siinä kohtaa kun mies alkaa tuntua yhdeltä lapsista, sellaiselta jonka perässä pitää kulkea rätti kädessä ja kerätä kalsareita, on rakkaus kuollut. 

Vierailija kirjoitti:

En ole eronnut, mutta kysymyksenasettelu kummastuttaa. Eihän kai yleensä isyyden takia erota, vaan siksi että parisuhde on huono?

 

Miten se yhtäkkiä vaan ihan yllättäen muuttuu huonoksi ?

Mitä tuossa yksi puolittu nainen, niin taitaa olla jo seitsemäs poikkis vuoden sisään, 6 huonoa parisuhdetta vuodessa, hieno saavutus.

Vierailija kirjoitti:

Siinä kohtaa kun mies alkaa tuntua yhdeltä lapsista, sellaiselta jonka perässä pitää kulkea rätti kädessä ja kerätä kalsareita, on rakkaus kuollut. 

 

Varmasti näin, mutta tapahtuiko tämä ihan yhtäkkiä, että ennen jälkensä aina korjannut mies alkoi heittämään kalsareitaan lattialle ja jättämään kaikki jälkensä siivoamiset sinulle?

Tiivistettynä kohteli lasta huonosti, käyttäytyi itse kuin lapsi, yritti leikkiä äitiä miehen ja isän sijaan, alkoi "välittämään" lasta sukulaisille saadakseen itse huomiota ja hyväksyntää

Asettui minua vastaan monissa asioissa, jotka eivät edes kuuluneet hänelle (esim. imetys), jne. Pahoinpiteli minua synnytyksen ja lapsivuoteuden aikana. Yritti vieroittaa vauvaa minusta hyvin varhaisessa vaiheessa. Traumatisoi lasta, sekä käytöksensä perusteella myös nautti ja kiihottui lapsen rääkkäämisestä. Ulkopuolisille selitti, että lapsi on "vaikea" tai sillä on "vatsavaivoja" kun tosiasiassa lapsi itki häntä, eikä ongelmia minun kanssani ollut

Teki myös todella häiritseviä ja outoja juttuja, esim. tunki omia sormiaan vauvan suuhun huvikseen ja kehotti minua tekemään samaa. Yritti kehitellä lapselle kaiken maailman "ongelmia", joita sitten sörkkiä ja tutkia (vaikka kaikki oli normaaila ja kunnossa). Mitä enemmän oli lapsen kanssa kahden, sitä oudommaksi jutut menivät ja sitä oudommin myös lapsi käyttäytyi aina hänen "hoitonsa" jälkeen. Lopulta myös kidnappasi lapsen, joka oli itselleni viimeinen niitti

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä jälkikäteen tajusin että merkkejä oli ollut ilmassa jo ennen lasten saamista. Merkkejä siitä että mies on perässä vedettävä riippa siis. Ehkä sitä jotenkin jopa halusi ummistaa silmänsä siltä, koska exällä oli/on edelleen paljon myös hyviä ominaisuuksia. Tai ehkä sitä myös jotenkin ajatteli että lasten saaminen voisi tuoda hänestä esiin aktiivisemman puolen. 

Juu tämä on kyllä emämoka ajatella, että jostakusta kuoriutuisi ajan tai olosuhteiden muutosten myötä parempi

Ja samaan mieltä tästä, että kaikki merkit ovat ilmassa jo suhteen alkumetreiltä asti - ei saa antaa romanttisten huurujen yliajaa niitä. Väitän jopa, että ongelmat tulevat esille jo ensimmäisten keskustelujen aikana, kun ei paina niitä villasella vaan luottaa intuitioonsa ja epäilyksiinsä

Mun exällä ei kaljoittelu pysynyt hanskassa, joten erosin. Yhteisen lapsen vuoksi jouduttiin pitämään yhteyttä, kunnes tämä oli aikuinen. Kuluttava elämä taisi olla kun oli jo nelikymppisenä pöhöttynyt silmäpusseineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä kohtaa kun mies alkaa tuntua yhdeltä lapsista, sellaiselta jonka perässä pitää kulkea rätti kädessä ja kerätä kalsareita, on rakkaus kuollut. 

 

Varmasti näin, mutta tapahtuiko tämä ihan yhtäkkiä, että ennen jälkensä aina korjannut mies alkoi heittämään kalsareitaan lattialle ja jättämään kaikki jälkensä siivoamiset sinulle?

 

Enemmän osallistui suhteen aluksi, mutta ehkä se oli vain hetkellinen tsemppaaminen yhteenmuuton jälkeen. Kävi sillä tavalla klassisesti että mies tottui äitiyslomani aikana että ruoka on valmiina ja pyykit pestynä. Kun palasin töihin, hän yritti jatkaa samalla tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole eronnut, mutta kysymyksenasettelu kummastuttaa. Eihän kai yleensä isyyden takia erota, vaan siksi että parisuhde on huono?

 

Miten se yhtäkkiä vaan ihan yllättäen muuttuu huonoksi ?

Mitä tuossa yksi puolittu nainen, niin taitaa olla jo seitsemäs poikkis vuoden sisään, 6 huonoa parisuhdetta vuodessa, hieno saavutus.

 

Seksuaalisilla naisilla on paljon suhteita, mutta suhteet ovat yleensä muilla osa-alueilla huonoja. Tuo on kyllä aika ylimitoitettua jo. Mutta normaalisti ne huonot merkit "sivuutetaan" alkuvaiheessa optimismilla, eli kyllä se tuosta ja tuo on vaan pikkuvirhe. Mutta siinä vaiheessa kun naisen kuorma lisääntyy, eli 50/50 sekoilun lisäksi pitää hoivata niitä lapsia, ja mies on tässä kaikessa vaan rasite ja haitta, energia ei riitä ylikompensoimaan miehen heikkouksia. Ja mitään muutoksia on tuskin tapahtunut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä kohtaa kun mies alkaa tuntua yhdeltä lapsista, sellaiselta jonka perässä pitää kulkea rätti kädessä ja kerätä kalsareita, on rakkaus kuollut. 

 

Varmasti näin, mutta tapahtuiko tämä ihan yhtäkkiä, että ennen jälkensä aina korjannut mies alkoi heittämään kalsareitaan lattialle ja jättämään kaikki jälkensä siivoamiset sinulle?

 

Voi tapahtua pikku hiljaa. Vaikka siivoaa, niin tekee sen yhä huolimattomammin. Kun asiasta sanoo, niin hän vastaa, että pitää sitä turhana pilkuntutkimisena, koska tehdä asiat "omalla tavallaan".

Ei jaksa olla pienen lapsensa kanssa, jos ei ole ihan pakko. Ei ole kiinnostunut lapsen terveydestä, kun lapsi sairastuu. Ei ole kiinnostunut lapsensa ajatuksista, ei jaksa lukea hänelle satuja eikä ole kärsivällisyyttä olla pienen lapsensa kanssa vapaaehtoisesti.

Lasteni isä oli ensimmäinen oikea parisuhteeni, olimme yhdessä ikävuodet 19-33. Klassinen kasvoimme erillemme -tilanne, mies tykkäsi enemmän kaljasta ja makkarasta, kun minä aloin juosta pitkiä lenkkejä. Jossain vaiheessa lopetin alkoholinkäytön kokonaan, kun tajusin ettei se sovi minulle, ja siinä vaiheessa tajusin, ettei miehen juominen ole hanskassa. Arvokysymyksiä siis.

Ero olisi tullut ilman lapsiakin, elimme pari viimeistä vuotta erillisiä elämiä ja vain lapset yhdistivät.

Naiset on itsekkäitä ja vaatii edelleen rajatonta huomiota ja saada olla #1. Lapsen tultua mies hoitaa lasta ja kotia, jolloin ei ole aikaa naiselle. Itsekäs nainen ei kestä sitä että lapsi menee hänen edelleen, joten kostaa miehelle lapsen kautta. Miehet, älkää tehkö lapsia suomalaisten naisten kanssa. Kauhutarinat siitä, ettette näe lapsianne ja joudutte vain maksajiksi, on totta Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä kohtaa kun mies alkaa tuntua yhdeltä lapsista, sellaiselta jonka perässä pitää kulkea rätti kädessä ja kerätä kalsareita, on rakkaus kuollut. 

 

Varmasti näin, mutta tapahtuiko tämä ihan yhtäkkiä, että ennen jälkensä aina korjannut mies alkoi heittämään kalsareitaan lattialle ja jättämään kaikki jälkensä siivoamiset sinulle?

 

Kun ei se välttämättä muodostu ongelmaksi silloin, kun naisella on paljon aikaa ja energiaa

Jos naisen energiasta menee 50% töihin, 30% muun elämän ja harrastusten ylläpitoon, siinä on vielä 20% rakkautta ja jälkien korjaamista miehelle. Mutta kun tuohon yhtälöön heitetään ne lapset, joista mies ei ota välttämättä hyödyllisellä tavalla koppia, naisen kuormitus onkin yhtäkkiä 150% ilman miestä. Ja jos mies ei vähennä tätä kuormitusta vaan lisää sitä, niin kyllä se mies on ensimmäinen joka kuviosta potkitaan pois

Sitten äärikusipäiden tapauksissa se, että miehen poistaa, ei laske vaan lisää kuormitusta, kun alkavat kosto- ja haittatoimenpiteet, ja lapsille alkaa kehkeytymään kaikenlaisia ongelmia miehen "hoidosta"

Moni nainen ei vaan tajua tätä etukäteen, vaan jutun juoni paljastuu vasta sitten, kun lapset on jo tehty. Ne lapset kuitenkin valitsevat aina äidin, ihan syystä. Jos tämä kaikki olisi tiedossa etukäteen, en usko että naiset edes suostuisivat synnyttämään 50/50 parisuhteisiin tai avioliittoihin. Miesten sepustukset ovat vaan niin todellisuudesta vieraantuneita, että jos naisella ei ole pääsyä näkemään tätä kaikkea käytännössä ennen suhdetta, niin homma vaan lopulta räjähtää silmille, kun todellisuus paljastuu

Vierailija kirjoitti:

Ei silloin edes oltu keksitty tietokonepelejä kun erosin. Huomasin, että oli paljon helpompi olla vain lasten yksinhuoltaja kuin sen lisäksi huolehtia vielä miehestä ja siivota hänenkin jälkiään.

Kaikenlaista se vanhapiika kuvittelee. 🤣

Vierailija kirjoitti:

Naiset on itsekkäitä ja vaatii edelleen rajatonta huomiota ja saada olla #1. Lapsen tultua mies hoitaa lasta ja kotia, jolloin ei ole aikaa naiselle. Itsekäs nainen ei kestä sitä että lapsi menee hänen edelleen, joten kostaa miehelle lapsen kautta. Miehet, älkää tehkö lapsia suomalaisten naisten kanssa. Kauhutarinat siitä, ettette näe lapsianne ja joudutte vain maksajiksi, on totta Suomessa.

Eihän sen lapsen kuulukaan mennä. Mies joka on kiinnostuneempi lapsista kuin puolisostaan on häiriintynyt, mahdollisesti pedo

Mies petti. Sitä ei ollut ennen lapsen saantia tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Naiset on itsekkäitä ja vaatii edelleen rajatonta huomiota ja saada olla #1. Lapsen tultua mies hoitaa lasta ja kotia, jolloin ei ole aikaa naiselle. Itsekäs nainen ei kestä sitä että lapsi menee hänen edelleen, joten kostaa miehelle lapsen kautta. Miehet, älkää tehkö lapsia suomalaisten naisten kanssa. Kauhutarinat siitä, ettette näe lapsianne ja joudutte vain maksajiksi, on totta Suomessa.

En vaatinut mitään. Harmitti kun lapsi ei saanut viettää aikaa isänsä kanssa.