Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhteen vaikeat ensiaskeleet
26.10.2024 |
Pitkässä suhteessa tottui tasaiseen arkeen. Tai no, viimeiset vuodet olivat tasaista alamäkeä loppusyöksyllä, kunnes päädyttiin eroamaan.
Ajattelin, että poikamiehenä on taas kiva olla sitten nuoruusvuosien, mutta laitoin kuitenkin profiilin tinderiin. Kesä oli jännää aikaa kun tykkäiltiin, viestiteltiin ja käytiin välillä treffeilläkin ilman sen kummempaa menestystä tai ihastumista.
Sitten löytyi täysosuma, tai niin ainakin kuvittelin. Kaikki tuntui osuvan ja toimivan hyvin yhteen. Etenimme verkkaisesti ja kesti useamman kuukauden, ennen kuin päätimme että olemme pari. Olin jo siinä pisteessä ja uskossa, että voisin elää loppuelämäni tämän ihmisen kanssa. Mutta sitten alkoi vuoristorata.
Jostain, minulle osin täysin käsittämättömistä syistä nainen vetää laidasta toiseen. Eli kun yhtenä päivänä mietin kihlasormusten ostoa, niin seuraavana päivänä tuntuu, että tää oli nyt vissiin tässä. Tiedustellessani mikä on hätänä, niin syyt vaihtelevat. Pelottaa rakastua tai antautua rakkauden pauloihin. Pelottaa, että tulee satutetuksi. Pelottaa, että satuttaa. Haluaa rakkautta, mutta ei olekaan valmis siihen, koska oman kuplan feng shui häiriintyy. Ja sitten minua vaaditaan käsittelemään tunteitani, opettelemaan tuntemaan itseäni tai pääsemään yli ex-puolisostani ja erostani.
Itse en koe, että minulla olisi isoja traumoja tai sellaisia menneisyyden luurankoja kaapissani, jotka vaikuttaisivat tähän nykyiseen suhteeseen mitenkään negatiivisesti. Virheitä olen elämässäni tehnyt kuten kaikki muutkin, mutta myös oppinut että mitä ei kannata tehdä uudelleen. Minä olen sinut entisen elämäni, itseni ja tilanteeni kanssa, naisella ne ongelmat tuntuvat olevan. Tai siis tulevan esiin jaksottain. Ja silti hän vaatii minua hoitamaan omat asiani kuntoon. Keskusteluahan tämä vaatii ja aikaa. Kuitenkin kun olemme yhdessä, niin aika kuluu kaikkeen muuhun ja rakkautta on hyvin paljon ilmassa. Sitten kun olemme kumpikin tahoillamme niin usein alkaa laskusuhdanne.
Sekava sepustus, pahoitteluni siitä. Mutta jos olette käyneet läpi vastaavia tilanteita, niin kertokaa vähän kokemuksia ja siitä, mikä teidän tapauksessanne auttoi. Vai päätyikö homma umpisolmuun ja eroon?
Kommentit (247)
Vierailija kirjoitti:
Olin ollut nuorena epävarmuutta lietsovassa, huonossa suhteessa ja sen jälkeen yli vuosikymmenen sinkkuna. Sinkkuna itsetuntoni oli huipussaan ja koin päässeeni epävarmuudesta ja kaikesta huonon suhteen aiheuttamasta yli. Mutta kun yli nelikymppisenä aloitin taas suhteen, kaikki se palasikin takaisin. Onneksi silloin oli viisas ja myönteinen mies, joka halusi antaa tukea ja kuunnella. Eikä hänkään ollut mitenkään valmis ihminen, vaan yhdessä opeteltiin suhteessa olemista. Sitä kun ei opi muuten kuin olemalla suhteessa.
Ei ole kenenkään tehtävä terapoida toista, mutta on inhimillistä haluta toiselle hyvää. Se vain on totta että useimmilla aikuisillakin on epävarmuuksia ja itsetunto-ongelmia jotka vaikuttavat suhteeseen. Niistä on mahdollista päästä hyvien kokemusten myötä yli. Mielestäni se on jopa yksi suhteessa olemisen tarkoitus - kehittyä yhdessä.
Samanlaisia ajatuksia. Täälläkin moni kirjoittaa, että pitää olla tarpeeksi monta vuotta itsekseen ja käsitellä asiat. Minäkin olen ollut vuosia, vuosia yksin, ja tuntenut olevani nyt aikuinen, tasapainoinen ja selvillä vesillä. Mutta ne suhteisiin liittyvät epävarmuudet tulevat esiin vain suhteissa. Niitä ei pääse työstämään silloin kun ne eivät ole pöydällä, sillä silloin niitä ei ole olemassa. Olen käynyt pitkän terapian sinkkuna ollessani, mutta se tuntuu menneen hukkaan. Paras yhdistelmä varmasti olisi ollut päästä aloittamaan uutta suhdetta terapian aikana, jotta olisi akuutisti saanut toista näkökulmaa siinä suhdetta rakentaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n ongelma, luullut voivansa jatkaa uuden ihmisen kanssa siitä mihin exän kanssa jäi, mutta ilman niitä ilmenneitä ongelmia. Nyx sitten saanut tarpeekseen siitä exästä puhumisesta, kuten monet naiset saavat ja häipyvät kuviosta, jolloin mies ihmettelee mitä tapahtui ja, että hän ei tehnyt mitään, oli vain avoin ja rehellinen. Kaikesta ei kannata olla loputtoman avoin, edes rehellisyyden nimissä. Minulle on selvitetty exien vaginat, geishakuulat, seksiasennot yms lapsuuden traumat. Miksi ihmeessä, tuntemattomasta ihmisestä kertoa näinkin henkilökohtaisia asioita? Olen varma, että kyseiset exät eivät taatusti ajattelisi näistä ex-miehistään mitään hyvää näiden rehellisten kertomusten myötä, minulla ei ole mitään salattavaa - perusteluista huolimatta.
Itsellä ainakin muutama lupaava tapailu päättynyt siihen, että mies alkanut alun jälkeen kertomaan exästään lähes joka asian yhteydessä. Miten ex asiat oli hoitanut ja kuinka lähe
Pahoitteluni, mutta aivan puutaheinää. En todellakaan puhu exästäni uudelle kumppanilleni kuin sen mikä on välttämätöntä. Koska exä on exä, luku elämässä, ja jäänyt jo taakse. Mistä ihmeestä kumpuavat jatkuvat väitteet exästä puhumisesta?
Jos sinulla on ollut näin, niin ei kuitenkaan kannata yleistää, että muillakin on ollut samanlaista.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan elämänkokemuksellani hyvin tuon naistyypin. On henkilö, joka haluaa ohjailla suhdetta ja muokata sen mieleisekseen, ja olla domina. Sinun pitää koko ajan varoa tekemisiäsi ja pyrkiä mahdollisimman paljon myötäilemään naisen haluja, tai hän kyseenalaistaa rakkautesi häneen. Vaikka tekisit tai sinussa olisi kymmenen hyvää asiaa, mutta vastaavasti joku yksi juttu hiertäisi naista, niin hän takertuu loppujaan vain siihen yhteen asiakohtaan ja kyseenalaistaa sinut sitä kautta kokonaan. Yleensä kyseessä on joku varsin muodollinen juttu, joka ei edes kuulu loppujaan elämän isoihin kysymyksiin, mutta nainen tekee siitä päässään ison ja kyseenalaistaa sitä kautta koko suhteen.
Mikäköhän naistyyppi tämä oikein on. Minusta kuulostaa ihan normaalilta että jokainen haluaa mi
Näin taisi meillekin käydä edellisessä pitkässä suhteessa. Toisesta tuli itsestäänselvys ja parisuhteesta kämppäkaveruus ja käytännöllinen järjestely. Lopulta itse ero oli helppo, kun toista kohtaan ollut enää oikein mitään tunteita.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin ollut nuorena epävarmuutta lietsovassa, huonossa suhteessa ja sen jälkeen yli vuosikymmenen sinkkuna. Sinkkuna itsetuntoni oli huipussaan ja koin päässeeni epävarmuudesta ja kaikesta huonon suhteen aiheuttamasta yli. Mutta kun yli nelikymppisenä aloitin taas suhteen, kaikki se palasikin takaisin. Onneksi silloin oli viisas ja myönteinen mies, joka halusi antaa tukea ja kuunnella. Eikä hänkään ollut mitenkään valmis ihminen, vaan yhdessä opeteltiin suhteessa olemista. Sitä kun ei opi muuten kuin olemalla suhteessa.
Ei ole kenenkään tehtävä terapoida toista, mutta on inhimillistä haluta toiselle hyvää. Se vain on totta että useimmilla aikuisillakin on epävarmuuksia ja itsetunto-ongelmia jotka vaikuttavat suhteeseen. Niistä on mahdollista päästä hyvien kokemusten myötä yli. Mielestäni se on jopa yksi suhteessa olemisen tarkoitus - kehittyä yhdessä.
Tähän uskon vakaasti minäkin.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan elämänkokemuksellani hyvin tuon naistyypin. On henkilö, joka haluaa ohjailla suhdetta ja muokata sen mieleisekseen, ja olla domina. Sinun pitää koko ajan varoa tekemisiäsi ja pyrkiä mahdollisimman paljon myötäilemään naisen haluja, tai hän kyseenalaistaa rakkautesi häneen. Vaikka tekisit tai sinussa olisi kymmenen hyvää asiaa, mutta vastaavasti joku yksi juttu hiertäisi naista, niin hän takertuu loppujaan vain siihen yhteen asiakohtaan ja kyseenalaistaa sinut sitä kautta kokonaan. Yleensä kyseessä on joku varsin muodollinen juttu, joka ei edes kuulu loppujaan elämän isoihin kysymyksiin, mutta nainen tekee siitä päässään ison ja kyseenalaistaa sitä kautta koko suhteen.
Mikäköhän naistyyppi tämä oikein on. Minusta kuulostaa ihan normaalilta että jokainen haluaa mi
Miten mielestäsi sitten luodaan hyvä suhde jos ei ohjaamalla sitä haluamaansa suuntaan? Totta kai molempien on tehtävä niin. Suhde ei voi toimia jos jompi kumpi ei kerro mitä haluaa.
Seurusteluaika on sitä että tutustutaan, kerrotaan mitä halutaan eli ohjataan suhdetta haluamaansa suuntaan, koitetaan sovittaa nuo halut yhteen ja jos joku kohta ei natsaa niin mietitään voiko sen kanssa elää ja hyväksyä vai erotaanko.
Ja tätähän pitää tietenkin tehdä jossain määrin koko suhteen ajan. Minusta ennemmin tuntuu että erot johtuu siitä että tällainen suhteen ohjaaminen haluamaansa suuntaan jää jommalta kummalta tekemättä eikä ole muistanut tai osannut kertoa mitä haluaa.
Jos ihminen ahdistuu siitä että kumppani vie suhdetta haluamaansa suuntaan, on yleensä kyseessä hyvin kilpailuhenkinen ihminen. Parisuhdekin on tällaiselle ihmiselle kilpailu, jossa pelataan nollasummapeliä. Jos toinen saa jotain, se on toiselta pois. Siksi pitää vahtia ettei toinen saisi mitään.
Minusta on mahtavaa kun kumppanini aktiivisesti ohjaa suhdettamme haluamaansa suuntaan. On hienoa kun ei tarvi arvuutella mitä hän haluaa. Jos kumppanin toiveet on mun näkökulmasta jotain mitä en itse toivo, niin sitten keskustellaan ja katsotaan miten saataisiin aikaan molemmille mahdollisimman hyvä tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhdetta voi (yrittää) viedä haluamaansa suuntaan, mutta toisen persoonaa ei. Jos lapsuudessa on kokenut tuleensa laiminlyödyksi ja hylätyksi, niin luottamus ja turvallisuuden tunne on tärkeää, koska taustalla on pelko, että taas tulee hylätyksi.
Vierailija kirjoitti:
Suhdetta voi (yrittää) viedä haluamaansa suuntaan, mutta toisen persoonaa ei. Jos lapsuudessa on kokenut tuleensa laiminlyödyksi ja hylätyksi, niin luottamus ja turvallisuuden tunne on tärkeää, koska taustalla on pelko, että taas tulee hylätyksi.
Eikä välttämättä tarvitse olla edes lapsuudessa laiminlyöty ja hylätty, sekin riittää ettei ole yhtäkään positiivista kokemusta parisuhteesta. Itselläni yksi suhdekokemus ja siinä olin se johon tyydyttiin hetkellisesti paremman puutteessa, samalla pyörittäen muita naisia. Tuon jälkeen pidin vuosia kokonaan taukoa deittailusta ja nyt kun olen viimein rohkaistunut, huomaan että on äärimmäisen vaikeaa luottaa miehiin ja haluan viimeiseen asti välttää, etten joudu kokemaan samaa uudestaan. Jos olisi takana edes yksi positiivinen kokemus, se varmasti pelastaisi paljon, mutta kun ei ole. Tällaistakin saattaa siis olla vaikeilun taustalla. En haluaisi mitään muuta niin paljon kuin löytää miehen, joka saisi minussa aikaan tunteen siitä, että hän haluaa minut ja vain minut, mutta olen alkanut epäilemään onko sellaista olemassa. Järjellä tiedän että tuo oli vain yksi kokemus, mutta silti se sai minut uskomaan, etten voi riittää kenellekään tällaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pahoitteluni, mutta aivan puutaheinää. En todellakaan puhu exästäni uudelle kumppanilleni kuin sen mikä on välttämätöntä. Koska exä on exä, luku elämässä, ja jäänyt jo taakse. Mistä ihmeestä kumpuavat jatkuvat väitteet exästä puhumisesta?
Jos sinulla on ollut näin, niin ei kuitenkaan kannata yleistää, että muillakin on ollut samanlaista.
AP
Ja sitten minua vaaditaan käsittelemään tunteitani, opettelemaan tuntemaan itseäni tai pääsemään yli ex-puolisostani ja erostani.
Tästä syystä kommentoijat olettavat sinun puhuvan exästäsi enemmän kuin itse ymmärrät ja todellisuudessa puhut.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa alku on usein hankalin vaihe, kuten täällä joku on jo ehtinyt todetakin. Usein tilannetta helpottaa, kun avoimesti yhdessä pohditaan kummankin osapuolen toiveita ja odotuksia ja sitä, miten ne voisivat suhteessa toteutua.
Parisuhteita on kovin monenlaisia ja ap:n tarinasta tulee lähinnä mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, e
Mummolla oli sitä sydämen viisautta, joka nykyajan nuorilta puuttuu. Siksi nykyään on niin paljon eroja, juopottelua ja turmioelämää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhdetta voi (yrittää) viedä haluamaansa suuntaan, mutta toisen persoonaa ei. Jos lapsuudessa on kokenut tuleensa laiminlyödyksi ja hylätyksi, niin luottamus ja turvallisuuden tunne on tärkeää, koska taustalla on pelko, että taas tulee hylätyksi.
Eikä välttämättä tarvitse olla edes lapsuudessa laiminlyöty ja hylätty, sekin riittää ettei ole yhtäkään positiivista kokemusta parisuhteesta. Itselläni yksi suhdekokemus ja siinä olin se johon tyydyttiin hetkellisesti paremman puutteessa, samalla pyörittäen muita naisia. Tuon jälkeen pidin vuosia kokonaan taukoa deittailusta ja nyt kun olen viimein rohkaistunut, huomaan että on äärimmäisen vaikeaa luottaa miehiin ja haluan viimeiseen asti välttää, etten joudu kokemaan samaa uudestaan. Jos olisi takana edes yksi positiivinen kokemus, se varmasti pelastaisi paljon, mutta kun ei ole. Tällaistakin saattaa siis olla vaikeilun taustall
Kyllä sellaisia miehiä (ja naisia) on. Toivon, että sinullekin sellainen vielä löytyy. Itsekin yritän parhaani mukaan sellainen olla.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahoitteluni, mutta aivan puutaheinää. En todellakaan puhu exästäni uudelle kumppanilleni kuin sen mikä on välttämätöntä. Koska exä on exä, luku elämässä, ja jäänyt jo taakse. Mistä ihmeestä kumpuavat jatkuvat väitteet exästä puhumisesta?
Jos sinulla on ollut näin, niin ei kuitenkaan kannata yleistää, että muillakin on ollut samanlaista.
AP
Ja sitten minua vaaditaan käsittelemään tunteitani, opettelemaan tuntemaan itseäni tai pääsemään yli ex-puolisostani ja erostani.
Tästä syystä kommentoijat olettavat sinun puhuvan exästäsi enemmän kuin itse ymmärrät ja todellisuudessa puhut.
Niin, juuri sitä en ole ymmärtänyt että miksi minulta vaaditaan jotain ylipääsemistä asiassa, josta olen päässyt yli jo aikaa sitten. Valitettavasti taas epäonnistuin aloituksessani tuomaan kokonaisuutta kunnolla esille.
Toisille tuntuu eron suhteen olevan tärkeintä matka tai prosessi, eikä itse määränpää. "Koska niin sen kuuluu kaikilla mennä" tai "Koska eron jälkeen pitää kaikkien tutkiskella itseään ja suorittaa X vuotta katumusharjoituksia saman sapluunan mukaan, ennen kuin voi olla kypsä uuteen suhteeseen."
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n ongelma, luullut voivansa jatkaa uuden ihmisen kanssa siitä mihin exän kanssa jäi, mutta ilman niitä ilmenneitä ongelmia. Nyx sitten saanut tarpeekseen siitä exästä puhumisesta, kuten monet naiset saavat ja häipyvät kuviosta, jolloin mies ihmettelee mitä tapahtui ja, että hän ei tehnyt mitään, oli vain avoin ja rehellinen. Kaikesta ei kannata olla loputtoman avoin, edes rehellisyyden nimissä. Minulle on selvitetty exien vaginat, geishakuulat, seksiasennot yms lapsuuden traumat. Miksi ihmeessä, tuntemattomasta ihmisestä kertoa näinkin henkilökohtaisia asioita? Olen varma, että kyseiset exät eivät taatusti ajattelisi näistä ex-miehistään mitään hyvää näiden rehellisten kertomusten myötä, minulla ei ole mitään salattavaa - perusteluista huolimatta.
Itsellä ainakin muutama lupaava tapailu päättynyt siihen, että mies alkanut alun jälkeen kertomaan exästään lähes joka asian yhte
Pahoitteluni, mutta aivan puutaheinää. En todellakaan puhu exästäni uudelle kumppanilleni kuin sen mikä on välttämätöntä. Koska exä on exä, luku elämässä, ja jäänyt jo taakse. Mistä ihmeestä kumpuavat jatkuvat väitteet exästä puhumisesta?
Jos sinulla on ollut näin, niin ei kuitenkaan kannata yleistää, että muillakin on ollut samanlaista.
AP
Olisiko tuosta: "pääsemään yli ex-puolisostani ja erostani." -eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahoitteluni, mutta aivan puutaheinää. En todellakaan puhu exästäni uudelle kumppanilleni kuin sen mikä on välttämätöntä. Koska exä on exä, luku elämässä, ja jäänyt jo taakse. Mistä ihmeestä kumpuavat jatkuvat väitteet exästä puhumisesta?
Jos sinulla on ollut näin, niin ei kuitenkaan kannata yleistää, että muillakin on ollut samanlaista.
AP
Ja sitten minua vaaditaan käsittelemään tunteitani, opettelemaan tuntemaan itseäni tai pääsemään yli ex-puolisostani ja erostani.
Tästä syystä kommentoijat olettavat sinun puhuvan exästäsi enemmän kuin itse ymmärrät ja todellisuudessa puhut.
Niin, juuri sitä en ole ymmärtänyt että miksi minulta vaaditaan jotain ylipääsemistä asiassa
Jos te kerran puhutte asioista, niin miksi et ole kysynyt syytä vaatimuksille tai kertonut, että aloitit eron käsittelyn jo suhteen aikana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahoitteluni, mutta aivan puutaheinää. En todellakaan puhu exästäni uudelle kumppanilleni kuin sen mikä on välttämätöntä. Koska exä on exä, luku elämässä, ja jäänyt jo taakse. Mistä ihmeestä kumpuavat jatkuvat väitteet exästä puhumisesta?
Jos sinulla on ollut näin, niin ei kuitenkaan kannata yleistää, että muillakin on ollut samanlaista.
AP
Ja sitten minua vaaditaan käsittelemään tunteitani, opettelemaan tuntemaan itseäni tai pääsemään yli ex-puolisostani ja erostani.
Tästä syystä kommentoijat olettavat sinun puhuvan exästäsi enemmän kuin itse ymmärrät ja todellisuudessa puhut.
Niin, juuri sitä en ole ymmärtänyt että mik
Olen kyllä. Ja olen saanut myös vastauksia. Ja anteeksipyyntöjä. Osin kysymättäkin. Second opinion on silti kiva kuulla myös.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n ongelma, luullut voivansa jatkaa uuden ihmisen kanssa siitä mihin exän kanssa jäi, mutta ilman niitä ilmenneitä ongelmia. Nyx sitten saanut tarpeekseen siitä exästä puhumisesta, kuten monet naiset saavat ja häipyvät kuviosta, jolloin mies ihmettelee mitä tapahtui ja, että hän ei tehnyt mitään, oli vain avoin ja rehellinen. Kaikesta ei kannata olla loputtoman avoin, edes rehellisyyden nimissä. Minulle on selvitetty exien vaginat, geishakuulat, seksiasennot yms lapsuuden traumat. Miksi ihmeessä, tuntemattomasta ihmisestä kertoa näinkin henkilökohtaisia asioita? Olen varma, että kyseiset exät eivät taatusti ajattelisi näistä ex-miehistään mitään hyvää näiden rehellisten kertomusten myötä, minulla ei ole mitään salattavaa - perusteluista huolimatta.
Itsellä ainakin muutama lupaava tapailu päättynyt siihen, että mies alkanut alun j
Pääsin henkisesti eroon exästä jo ennen kuin laitettiin eropaperit laitettu. Sen verran pitkä ja harkittu prosessi meillä.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No tuollainen on tietysti ikävää, eikä missään tapauksessa hyväksyttävää. Mutta jos vaikka kerron, mitä lapset ovat suunnitelleet exälle tekevänsä joululahjaksi tai että ex vie lapset joululomalle Pariisiin, niin ei pitäisi olla liian raffia.
Jos nykyinen ei koskaan sanallakaan mainitsisi exäänsä tai suostuisi lainkaan puhumaan siitä, mikä meninheidän suhteessaan vikaan, niin minä kokisin sen niin, että hänellä on homman käsittely kesken eikä ole päässyt erosta ylitse.
AP"
Mikään ei varmaan ole vaikeampaa, kuin huomata omia virheitään. Siksi mietinkin, että onko tuo mielikuvasi, ja todellisuus sitä, että exän tekemisistä ja asioista on luennoitu lähes päällepuhuen kun se uusi kumppani on ollut kertomassa päivästään? Tai jos uusi kumppani on kertonut rakastavansa homejuustoja, kerrotaan miten me exän kanssa molemmat inhoamme niitä, niin e
Oikeastaan päin vastoin. Kaiķki tuntuu natsaavan ihan pelottavan hyvin kun jutellaan siitä,mistä tykätään.
AP
Tarkoittaako "pelottavan hyvin", että vähän liiankin hyvin. Varmaan on voinut sattua samanhenkinen ihminen kohdalle tai sitten rakastuneena etsii yhdistäviä tekijöitä (ja ehkä sivuuttaa muut). Miettisin kuitenkin, että miten nuo tulee ilmi. Kertooko hän jotain, mistä tykkää ensin vai oletko se aina sinä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n ongelma, luullut voivansa jatkaa uuden ihmisen kanssa siitä mihin exän kanssa jäi, mutta ilman niitä ilmenneitä ongelmia. Nyx sitten saanut tarpeekseen siitä exästä puhumisesta, kuten monet naiset saavat ja häipyvät kuviosta, jolloin mies ihmettelee mitä tapahtui ja, että hän ei tehnyt mitään, oli vain avoin ja rehellinen. Kaikesta ei kannata olla loputtoman avoin, edes rehellisyyden nimissä. Minulle on selvitetty exien vaginat, geishakuulat, seksiasennot yms lapsuuden traumat. Miksi ihmeessä, tuntemattomasta ihmisestä kertoa näinkin henkilökohtaisia asioita? Olen varma, että kyseiset exät eivät taatusti ajattelisi näistä ex-miehistään mitään hyvää näiden rehellisten kertomusten myötä, minulla ei ole mitään salattavaa - perusteluista huolimatta.
Itsellä ainakin muutama lupaava t
Pääsin henkisesti eroon exästä jo ennen kuin laitettiin eropaperit laitettu. Sen verran pitkä ja harkittu prosessi meillä.
AP
En nyt jaksa lukea kaikkia kommentteja, niin en tiedä oletko jo kertonut puolisosi erosta tarkemmin. Onko erosta kauan ja oliko se vaikea? Kertomasi perusteella kuulostaa vähän siltä, että hän ei itse ole vielä käsitellyt eroaan. En tarkoita, että haluaisi palata yhteen tms. Vaikka hänellä ei olisi muita ongelmia, niin ero voi laskea itsetuntoa ja se voisi aiheuttaa tuota käytöstä. Toki mahdollisia syitä on monia muitakin. Hän vain itse ne tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole samaa mieltä.
Jo pelkästään lasten vuoksi ex kulkee aina mun elämässä. Muuten ei olla väleissä. Olisi outoa jättää puhe tai lause kesken vain siksi että ex liityyy siihen jota puhetta aloittaessa ei muistanut.
Uuden parisuhteen alussa on todella todella tärkeää saada se kumppani tuntemaan itsensä tärkeimmäksi.
Jos lähes joka ikinen kerta kun ollaan yhdessä ja otat exän mukaan niin miten ajattelit suhteen etenevän?
"No nyt se laittoi viestiä lapsista", "kyllä taas ottaa päähän kun exä sitä ja tätä", "Tästä tulee mieleen kun viimeksi puhuin exän kanssa lapsista niin...", "Pitääkin muistaa sanoa exälle seuraavan kerran että..."
Mistä ihmeestä kumpuaa käsitys, että lähes joka
Minulla on tismalleen samanlainen kokemus. Mies kiisti viimeiseen asti, etteikö olisi muka yli exästään. Vasta suhteemme päättyessä myönsi että ero oli kokonaan käsittelemättä ja menikin eroryhmään. Kornia kyllä, exänsä suosituksesta (minäkin olin sitä suositellut mutta silloin tietenkin tyrmäsi ajatuksen tarpeettomana).
Alue: Aihe vapaa
Narsisti ja ehkä epävakaakin. Hyvä, jos pääsit eroon.