Vanhusten perhehoito

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli mieleen siinä kun se lapsi oksensi, että mitä perhehoidossa tapahtuu, jos joku noro iskee koko porukkaan? Olen ollut töissä vanhainkodissa ja muistan kun iltavuorossa meitä oli kaksi hoitajaa ja me molemmat sairastuttiin sen vuoron aikana. Nyt osaan jo nauraa sille, mutta oli se kamalaa kun meilläkin piti olla vaipat ja välillä tuli oksennus. Laitoksessa sentään oli laitoshuoltaja ja toiselle osastolle me ilmoitettiin meidän tilanteesta eli pakkotilanteessa oltaisiin saatu apua sieltä. Jotenkin me saatiin hommat tehtyä, mutta kyllä se ilta oli elämäni hirvein.

Teidän olisi pitänyt mennä pois sieltä tartuttamasta. 

 

Hoitoalan realiteetit on hyvä ymmärtää. Osastolla oli noroa. Sieltä me se saatiin. Aikamoinen hoitajavajaus noina epidemia-aikoina oli. Päivävuoroissa jaettiin

Ei kai niitä omia vanhempia tarvitse hoitaa, jos ovat hyvässä kunnossa?

Eihän kukaan voi ennustaa, tarvitsevatko omat vanhemmat joskus hoitoa.

Jos omat vanhemmat tarvitsisivat hoitoa, pitääkö alkaa omaishoitajaksi vai voiko perustaa perhekodin ja ottaa sinne omat vanhemmat? Joku varmaan tietää tuonkin?

Vierailija kirjoitti:

Sairasta. Ei jokainen vanhus halua lapsiperheeseen automaattisesti. Osa rasittuu kauheasti lapsista ja melusta. Haluaa rauhaa ja hänelle apua hänen elämään, mitä hän haluaa tehdä tai missä olla. Lisäksi osa haluaa ehkä nähdä luontoa, rannan, silittää koiraa tai jotain kirjanlukua. Tutun ympäristön.

Vanhukset tahtovat yksinäisyyteen ja vanhan virtsan hajuun. Vanhukset mielellään viettävät aikaa ylipainoisten ja epäystävällisten hoitajien kiusattavina ja makaavat kernaasti likaisissa vaipoissa päivän jos toisenkin näkemättä päivänvaloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairasta. Ei jokainen vanhus halua lapsiperheeseen automaattisesti. Osa rasittuu kauheasti lapsista ja melusta. Haluaa rauhaa ja hänelle apua hänen elämään, mitä hän haluaa tehdä tai missä olla. Lisäksi osa haluaa ehkä nähdä luontoa, rannan, silittää koiraa tai jotain kirjanlukua. Tutun ympäristön.

Vanhukset tahtovat yksinäisyyteen ja vanhan virtsan hajuun. Vanhukset mielellään viettävät aikaa ylipainoisten ja epäystävällisten hoitajien kiusattavina ja makaavat kernaasti likaisissa vaipoissa päivän jos toisenkin näkemättä päivänvaloa.

Moneen kertaan onkin jo kerrottu, että ei vanhusta laiteta lapsiperheeseen vastentahtoisesti.

Joku kertoi koejaksosta, jossa kokeillaan ensin, miten lähtee sujumaan.

Monelle vanhukselle voi tuollainen pienempi yksikkö olla hyvinkin mieleinen.

Lainaukset ei taas toimi. Kysyin että mites ne perhehoitajan omat vanhemmat (tai isovanhemmat jos vanhemmat on vielä nuoria ja hyväkuntoisia)? En tarkoita kysymystäni syyllistävässä mielessä. Ajattelen vaan että noin empaattinen ihminen haluaisi varmaan hoitaa myös läheisensä.

Vierailija kirjoitti:

Lainaukset ei taas toimi. Kysyin että mites ne perhehoitajan omat vanhemmat (tai isovanhemmat jos vanhemmat on vielä nuoria ja hyväkuntoisia)? En tarkoita kysymystäni syyllistävässä mielessä. Ajattelen vaan että noin empaattinen ihminen haluaisi varmaan hoitaa myös läheisensä.

Eihän tuossa nyt mitään empatia välttämättä tarvita että haluaa tehdä työtä kotona.

Työnähän tuo on siitäkin hienoa että kaikkia kohtaan ei tarvitse olla empaattinen. Voi valita ne asiakkaat joiden kanssa synkkaa ja todeta niistä vähemmän miellyttävistä että valitettavasti tämä ei sovellu meille.

Vierailija kirjoitti:

Lainaukset ei taas toimi. Kysyin että mites ne perhehoitajan omat vanhemmat (tai isovanhemmat jos vanhemmat on vielä nuoria ja hyväkuntoisia)? En tarkoita kysymystäni syyllistävässä mielessä. Ajattelen vaan että noin empaattinen ihminen haluaisi varmaan hoitaa myös läheisensä.

No mistä sen tietää onko hänellä edes vanhempia. Tai jos ovat vasta nuoria, niin tämä hoitaja on itsekin jo eläkkeellä, ennen kuin omat vanhemmat kaipaa hoitoa. 

Välttämättä ei myöskään ole taloudellisia mahdollisuuksia hoitaa omia vanhuksia.

Tämäkin taisi olla virolainen ja heille tavallisempaa taitaa olla että vanhukset hoidetaan kotona kuin että heidät hoidettaisiin laitoksessa. Voi hyvin olla että äitinsä hoitaa isoäitiä kotonaan eikä mahdotonta olisi sekään että tämä hoitaja mahdollistaa sen isoäidin hoitamisen kotona tukemalla tätä taloudellisesti. Tai vanhemmilla voi olla hoitajana joku muista lapsista jo siellä kotimaassa ja muualla asuva mahdollistaa sen tukemalla taloudellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Työnähän tuo on siitäkin hienoa että kaikkia kohtaan ei tarvitse olla empaattinen. Voi valita ne asiakkaat joiden kanssa synkkaa ja todeta niistä vähemmän miellyttävistä että valitettavasti tämä ei sovellu meille.

Noinhan se menee jossain ihannemaailmassa. Käytännössä kun se perhehoito on työ ja tulon lähde, niin ei siinä monta kuukautta aleta odottelemaan, että löytyy joku, jonka kanssa synkkaa hyvin.

Sama se on perhepäivähoidossa, että melkeinpä ne lapset on otettava, jotka on sillä hetkellä tulossa, kun paikka on vapaana. Toimin itse perhepäivähoitajana vuosituhannen alussa. Oma lapsi oli 2-vuotias, ja kun meillä oli iso koti, ajattelin, että samallahan tässä hoitaa muitakin lapsia. Vaikka siinä on tutustumiskäynti, kyllä se enemmän niin päin menee, että se perhe ilmoittaa, ottaako paikan vastaan vai ei. Ei pph pysty jäämään odottelemaan, milloin tulee toinen hakija.

Yksi poika oli niin villi, että ajattelin heti alussa, miten tuon kanssa pärjää. Hänelle oli oikein suositeltu perhepäivähoitoa, pientä ryhmää, kun päiväkodissa isossa ryhmässä oli vaikeutta keskittyä. Ei se siitä meillä hoidossa miksikään muuttunut. Poika heitteli leluja, ja kun kielsin, juoksi nauraen karkuun tai joskus heitti uhallaan kohti. Toisten kädestä yritti repiä tavaroita, eikä ole yksi tai kaksi kertaa, kun pidin puhuttelun, että noin ei saa tehdä ja nyt pyydä anteeksi kaverilta. Minä olin hoitopäivien jälkeen ihan loppu. Meillä kävi erityislastentarhanopettaja pari kertaa kuukaudessa. Se sujui ihan hyvin, jos lapsen kanssa oli aikuinen kahdestaan tekemässä asioita. Häiriökäyttäytymistä ei esiintynyt niissä tilanteissa, kun kahdestaan teki jotain, mutta eihän se arjessa onnistu. Muistan kun se erityisope oli meidän mukana leikkipuistossa seuraaamassa leikkejä (havainnointi), ja hänkin oli ihan hämmästynyt, mitä riehumista se oli tuon yhden pojan osalta. Kiipeili minne sattuu, heitteli hiekkaa, ohitteli tönien toisia liukumäen portaissa. Juuri oli keskusteltu, miten tärkeä on positiivinen palaute, kun tekee oikein. Se puistoreissu oli kuitenkin pelkkää negatiivista: älä töni, varo, älä heitä hiekkaa, ei saa sitä ja ei saa tätä. Sanoin perheellekin, että tuntuu, ettei poika sopeudu meidän sääntöihin, mutta ei ne hänen vanhemmatkaan osanneet asiassa auttaa. Minä olin koko ajan sitä mieltä, että käytöshäiriöiden takana on jotain muuta syytä, virallisissa papereissa luki vain hahmottamisen vaikeudet. Jokin syyhän siihen yleensä on. Meni yli vuosi, että sitä lasta alettiin siirtää pois, vaikka olin koko ajan tuonut ilmi, että en pärjää. Tein lounaatkin iltaisin lämmitysvalmiiksi, ettei tarvitse laittaa lounasta muuten kuin mikrossa lämmittäen, koska eihän sitä lasta voinut valvomatta jättää.

Toivon todella, että perhehoidossa helpommin pääsee eroon, jos tulee hoidettava, joka ei sovi porukkaan tai joka estää muiden asukkaiden normaalia arkea!

Nro 306: "Saako kysyä missä on näin huonosti? Isossa kaupungissa tuollaiset jonot, ehkä? Pikkupaikkakunnilla palvelut tuntuu toimivan paremmin. Eikä sitä paikkaa kuulu joutua jonottamaan tai odottamaan 2 vuotta -  jos sen paikan tarvitsee, niin se pitää järjestää muistaakseni 3 kuukaudessa. Jos ei paikkakunnalla ole vapaita paikkoja, niin sitten ostopalveluna muualta. "

Espoossa. Tästä on jo muutama vuosi. Tietenkään kaverin äiti ei alusta lähtien istunut yksin pimeässä vaan vasta sitten, kun pian alkoikin järjestyä se hoivakotipaikka. Hän ei karkaillut minnekään vaan pysyi asunnossaan, joten hänen ei katsottu olevan mitenkään kiirellisesti ympärivuorokautisen hoivan tarpeessa. Sen sijaan hän kaatuili usein ja siitä johtui se, että kotihoito ja joskus omaisetkin joutuivat toimittamaan päivystykseen. Häntä ei tarvinnut syöttää tms, joten ne kotihoidoin nopeat käynnit katsottiin riittäväksi. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 306: "Saako kysyä missä on näin huonosti? Isossa kaupungissa tuollaiset jonot, ehkä? Pikkupaikkakunnilla palvelut tuntuu toimivan paremmin. Eikä sitä paikkaa kuulu joutua jonottamaan tai odottamaan 2 vuotta -  jos sen paikan tarvitsee, niin se pitää järjestää muistaakseni 3 kuukaudessa. Jos ei paikkakunnalla ole vapaita paikkoja, niin sitten ostopalveluna muualta. "

Espoossa. Tästä on jo muutama vuosi. Tietenkään kaverin äiti ei alusta lähtien istunut yksin pimeässä vaan vasta sitten, kun pian alkoikin järjestyä se hoivakotipaikka. Hän ei karkaillut minnekään vaan pysyi asunnossaan, joten hänen ei katsottu olevan mitenkään kiirellisesti ympärivuorokautisen hoivan tarpeessa. Sen sijaan hän kaatuili usein ja siitä johtui se, että kotihoito ja joskus omaisetkin joutuivat toimittamaan päivystykseen. Häntä ei tarvinnut syöttää tms, joten ne kotihoidoin nopeat käynnit katsottiin riittäväksi. 

Hyvinvointialueiden eroja tasataan siten, että parhaita heikennetään. Tiedän kunnan, joka on hoitanut vanhusten asiat hyvin, mutta kuinka käy: uusin ja parhain yksikkö on päätetty hyvinvointialueen päätöksellä lakkauttaa.

Tuli tuosta vanhusten kunnosta vielä mieleen, että olin kasarilla vuoden verran sairaanhoitajana vanhainkodissa. Siihen aikaan sellaisia vielä oli. Ei siellä ollut esimerkiksi sairaalasänkyjä vaan aika matalat laverisängyt. Jos ja kun vanhus meni niin huonoon kuntoon, että hoitajien olisi pitänyt nostella, vaihtaa vaippoja tms, minkä vuoksi ergobnomian takia olisi pitänyt olla sairaalasänky, vanhus siirtyi sieltä varsin nopeasti sdeuraavaan paikkaan. Hyvin usein terveyskeskuksen vuodeosastolle, jossa oli sitten kuolemaansa asti, ellei sitten tullut jotain sellaista, minkä vuoksi toimitettiin sieltä sairaalaan ja ehti kuolla sinne. Tässä perhehoidossa saattaa olla kyse vähän samasta ajatusmallista eli ei ole tarkoituskaan, että vanhuksen voinnin heikennyttyä oltaisiin perhekodissa. Kuitenkin ympärivuorokautisen hoivan paikkoja ollaan koko ajan vähennetty ja vähennetään edelleen, niin mikäli nämä perhekodit yleistyvät, miten taataan se, että huonoon kuntoon menneille vanhuksille sitten kuitenkin löytyy nopeasti ympärivuorokautisen hoivan paikka? Vai kärrätäänkö ne vanhukset vaan lanssilla sairaaloiden päivystyksiin ja siellä sitten odottelevat, että jostain vapautuu edes kriisipaikka?

Hooidettavista ei tule tulevaisuudessa olemaan pulaa joten kyllä sitä valinnanvaraa riittää. En silti usko että tuo perhehoito hoitajan kodissa on mikään tulevaisuuden trendi. Hoidettavat on niin hyväkuntoisia että yhteiskunta ei välttämättä heidän hoitoaan maksa, hyvin harvalla hoitotyöstä kiinnostuneella on tuohon soveltuvia tiloja, tuskin halua sitotua työhön tuolla tavalla.

Tulevaisuutta vanhustenhoidossa on se että vanhukset asuu joko omassa kodissa tai yhteisöllisessä asumisessa keskenään. Hoitaja (suomea osaamaton) käy jos ehtii tai yrittää hoitaa jotenkin hoidettavan etänä.

"Vai kärrätäänkö ne vanhukset vaan lanssilla sairaaloiden päivystyksiin ja siellä sitten odottelevat, että jostain vapautuu edes kriisipaikka?"

Tuohan on jo nykytodellisuutta vaikka vanhus ei asuisikaan hoitajan kotona, vaan asuu kotonaan tai siellä yhteisöllisessä "palvelu"asunnossa.

Mä olisin kyllä mieluummin laitoksessa kuin jonkun yksityisen kotona yhden ihmisen tai perheen armoilla. Jollekin voi sopia tuo, mutta itse tahtoisin mieluummin ison hoitokodin tarjoaman anonymiteetin ja että hoitavat ihmiset toimivat edes virkavastuulla

Tuossa dokumentissa asuivat kuuden huoneen vuokrakodissa järven rannalla. Kelly toteaa Ylen uutisessa alun olleen hankala, kun asukkaana oli vaan yksi mummo ja silti tyhjistäkin paikoista piti maksaa vuokraa. Iso talo pitää olla jos meinaa majoittaa 3-4 asukasta perheen lisäksi. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olisin kyllä mieluummin laitoksessa kuin jonkun yksityisen kotona yhden ihmisen tai perheen armoilla. Jollekin voi sopia tuo, mutta itse tahtoisin mieluummin ison hoitokodin tarjoaman anonymiteetin ja että hoitavat ihmiset toimivat edes virkavastuulla

Ei misään laitoksessa hoitajat toimi nykyisin virkavastuulla. Virkavastuu tuossakin tapauksessa vanhuksista on tuolla ohjaajalla joka tosin tuskin edes välttämättä kuukausittain käy paikalla. Mutta ei sekään tilanne ole mitenkään eri verrattuna laitoshoitoon, tuskin siellä laitoksessakaan sitä virkavastuullista henkilöä sen useimmin näkyy.

Sitä pelkoa ei kuitenkaan ole että sinä johonkin perhehoitoon vastentahtoisesti joutuisit joten sen suhteen voit olla huoletta. Pikemmin huolettaisi saako hoitoa jos ja kun se on tarpeen.

Koko tä perhehoito on vaan kusetusta. Palkat ei tule tilille silloin tällöin ja summat on vaihtelevat vaikka hommia on painettu kun laivan keittiössä. Vuokraa ei pystyy maksaa mut kuitenkin vanhusten mahat ovat täynnä. Kiva.

En ole (vielä) apua tarvitsevat muistisairas, mutta vietän usein muutaman päivän lapseni perheen kanssa yhteistä aikaa mökillä, jossa minulla on oma huone. Viimeksi olin reilun viikon ja olin kyllä väsynyt vaikka meillä oli ihania ja rakkaudentäyteisiä hetkiä .  Jäin viikoksi yksin ja se oli ihanaa. Tätä on ehkä vaikea ymmärtää, mutta näin se minun kohdallani on. En jaksaisi asua lapsiperheessä.