Miksi samaa henkilöä kiusataan lähes läpi elämän.
Mistä tämä johtuu, olen seurannut/ kuunnellut ihmisten kiusaamiskokemuksia. Herää kysymys miksi henkilö erittäin usein kertoo, että häntä kiusattiin jo alakoulussa, yläkoulussa, opiskellessa, työPAIKOISSA kiusattii eläkkeellä harrastuksissa kiusataan.
Kommentit (169)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autisteja kiusataan joka paikassa läpi koko elämän.
Kaikkia autisteja kiusataan, mutta kaikki eivät huomaa/tajua sitä, koska kiusaaminen tehdään tavalla, jota ko. autisti ei kykene havainnoimaan.
Olen itsekin autisti. Joskus, kun olen entisen koulu-, opiskelu- tai työkaverin kanssa muistellut menneitä, on minulle sanottu, että minua on kiusattu siinä työ- tai opiskelupaikassa, missä olimme yhdessä. Nimiä ei mainita, mutta "kaikkihan sen tiesi".
On minua kiusattu myös sellaisilla tavoilla, jonka olen huomannut. Mutta ne ovat olleet yksittäisiä tilanteita, joissa minusta on esim. tehty pilaa. Joskus olen nauranut mukana, toisinaan ollut kuin en huomaisikaan.
"Olen itsekin autisti". Oletko käynyt tutkimuksissa? Kannattaa käydä
Hyvällä kommunikoinnilla ja aidolla kohtaamisella välittäisi monet karikot. Olkoon asialla vaikka itse jeesus
MOT. ihminen on ihmiselle susi.
liirum laaru ,ei saa kiusata. Ei koskaan lopu tästä maailmasta ja kohteeksi joutuvat kiusatuksi aidosti, tai se katsoi minua sillälailla ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
MOT. ihminen on ihmiselle susi.
liirum laaru ,ei saa kiusata. Ei koskaan lopu tästä maailmasta ja kohteeksi joutuvat kiusatuksi aidosti, tai se katsoi minua sillälailla ihmiset.
Osa tulkitsee kaikki mahdolliset vastoinkäymiset kiusaamiseksi. Jos en pääse biletyttöjen sisäpiiriin, vaikka minua ei sellainen edes kiinnosta, on se kiusaamista. Jos muut eivät halua tehdä samaa kuin minä, on se kiusaamista. Jos muut eivät ole kiinnostuneita puolen tunnin monologeistani Tylypahkan hienouksista, on se kiusaamista. Jos en saa hyvää arvosanaa välttävästä sepustuksistasi, on se kiusaamista. Jos en pääse hakemaan työhön, on se kiusaamista jne.
Vierailija kirjoitti:
Voipi olla itseään toteuttava ennuste: kun on lapsena kiusattu, pelkää tulevansa kiusatuksi myöhemminkin, ja käyttäytyy siten, että se houkuttelee kiusaamaan.
Voipi myös olla, että tulkitsee ihan normaalejakin juttuja kiusaamiseksi, koska se on sitä, mitä muilta on tottunut odottamaan.
Terapia voisi auttaa.
Varmasti osittain näinkin.
Itseäni on kiusattu ala-asteella pahastikin, mutta olen oppinut antamaan rajat ihmisille, että kuinka minua kohdellaan ja sanomaan ne ääneen, kun rajat ylittyvät. Edelleen tunnistan tilanteita, joissa tietynlainen keskustelukumppanin kommentointi herää ja ymmärrän jonkin luonteenpiirteestäni vaikuttavan häneen itsensä. Mielestäni minusta ei tarvitse pitää, enkä ole miellyttäjä, mutta realistisesti ajatellen kuitenkin sellaisen henkilön mielipide merkitsee, joka päättää tai vaikuttaa työelämässä esim. palkkaukseeni ja urani kehitykseen.
Tietynlainen ulkopuolisuuden tunne säilyy, mutta koetan välttää tilanteissa vetäytymistä, vaan ennemminkin selvittää tilanteen mukaan, onko kyse ratkaistavasta epäselvyydestä.
Puhuttaessa kiusaamisesta niin joku on jo mennyt pieleen, kun kiusaamisesta pitää puhua, että kiusaamista tapahtuu, on tapahtunut.
Kiusaaminen on eriarvoisuutta ja ihmistä halventavaa ja alentavaa käytöstä
Vierailija kirjoitti:
Hyvällä kommunikoinnilla ja aidolla kohtaamisella välittäisi monet karikot. Olkoon asialla vaikka itse jeesus
Kommunikoinnissa ja kohtaamisessa on aina vähintään kaksi osapuolta. Jos toisella on tapana vihjailla, ja se varsinainen asia on suurelta osin "rivien välissä", ja toinen sanoo tasan sen mitä tarkoittaa, eikä siinä ole mitään taka-ajatuksia tai piilomerkityksiä tai "rivien välejä", ja kumpikin olettaa toisen kommunikoivan samalla tavalla kuin itse kommunikoi, syntyy vain yksi iso väärinkäsitys. Aidosta kohtaamisesta ei silloin ole tietoakaan, vaikka kumpikin osapuoli sitä aidosti haluaisi ja tavoittelisi.
Minulla itselläni ei ole oikeastaan ollenkaan kykyä "lukea rivien välejä", enkä tunnista vihjailua vihjailuksi kovin helposti. Silloin, kun epäilen, että keskustelukumppani vihjailee jotain, menen lähinnä hämilleni, kun en tiedä, mitä hän tarkoittaa. Toisinaan taas aina en uskalla sanoa ajatuksiani ääneen, koska pelkään, että toinen osapuoli tekee omia tulkintojaan siitä, mitä sanoin.
Aito kohtaaminen on läsnäoloa ja vuorovaikutusta. Jos keskustelussa on vaikka kaksi henkilöä niin silloin laadukas kommunikointi on vuoropuhelua, siis puhumista, kuuntelua, kyselyä yms.
Suorapuheisuus voi joitain pelottaa eivätkä kaikki kykene puhumaan tai vastaanottamaan suorapuheisuutta. "Tulkinta rivien välistä" antaa juurikin mahdollisuuden virhetulkintaan ja väärinkäsitykseen. Jossain tapauksissa tällä ei ole suurta merkitystä, kuten vaikkapa kauppalistan tekemisessä: "osta karkkia". Karkkia löytyy satoja erilaisia. Silloin vastuu jää ostajalle, että onko ne sinun tai hänen toivomia. Mutta joskus tämä "rivien välin tulkinta" aiheuttaa vaaroja.
Työelämässä on parempi, kun on mahdollisimman vähän "rivien välin tulkintaa". Piilovittuilu, huono huumori jne. voidaan ajatella olevan juurikin tätä käytöstä, eikä siinä pahaa olekaan, kun tuntee toisen osapuolen riittävän hyvin.
Olen käynyt tutkimuksissa. Lääkäri sitä minulle ehdotti, ja ajattelin, että tutkitaan nyt sitten. Olin loppuun asti varma, ettei piirteeni riitä diagnoosiin, mutta toisin kävi. Ei sentään työkyvyttömyyseläkettä ehdotettu, mutta ei paljon muutenkaan. Oli se tutkimusprosessi kyllä silmiä avaava kokemus. Sen seurauksena olen oppinut ymmärtämään neurotyypillisiä ihmisiä paremmin. Ja kaikkea sitä väärinkäsityshässäkkää, jonka keskellä olen koko elämäni tarponut.