Miksi samaa henkilöä kiusataan lähes läpi elämän.

Vierailija kirjoitti:

Herkkyys on hieno ominaisuus, mutta sitä ei kannata näyttää kaikille. 

Samoin, erilaisuus, suorapuheisuus, ulkonäkö, viisaus jne. Kaikki eivät ole voittaneet geenilotossa.

Usein työpaikalla kiusataan sitä tunnollista hyvin työssään suoriutuvaa, mutta hiljaista ja jollain tavalla erilaista ihmistä ja usein työnjohtoa myöten.

Tuntuu, että narsistit perivät maan.

Minulla on entinen koulukaveri, joka nykyisin kertoo joka paikassa kuinka koulussa kiusattiin. Jännä etten huomannut kiusaamista, ei huomannut kukaan muukaan. Nyt sitten kuulemma on tässä vuosien varrella kun ei olla nähty vuosiin, työpaikoilla kuulemma kiusattu. Viimeisimmästä kertoi että kun joku jotain sanoo, eli neuvoo, heittelee ruokia ja veitsiä jne. Johtuu kuulemma kun häntä on aina kiusattu. No jos noin käyttäytyy niin ei kavereita kyllä töistä saa 

Minusta ei pidetä, koska olen ollut aina oman tieni kulkija. Teen mitä haluan tai en tee, enkä piittaa muista paskaakaan. En osallistu työpaikoilla kuppikuntiin, lähden pois aina kun panettelu selän takana alkaa, tätä samaa on ollut kaikissa työpaikoissa joissa olen työskennellyt viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Olen päättänyt että nykyinen työpaikka on viimeinen, joko jään eläkkeelle tai _ eläkkeelle_ omatoimisesti. Ei näitä saatanan hiekkalaatikkoleikkejä jaksa.

Valtaosa ihmisistä tapaa elämänsä aikana kiusaajia, mutta ero on ehkä siinä, että vahvemmat ihmiset vetävät rajat näille kiusaajille jo heti alussa, eivätkä hyväksy tuommoista käytöstä. Heikompia kiusaajat sitten jatkavat kiusaamista, koska nämä ovat helppoja uhreja. Kiusaaminen on tietysti aina väärin. 

Nyt on siis oikeistolaisuus jo niin pitkällä, että ihmisten mielestä kiusaamisen uhri pakottaa kiusaajansa kiusaamaan!

Aika hirveitä ootte kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Paska nyt osuu tuulettimeen, mutta kyllä aika usein ne, joita kiusataan, hankkivat kohtelunsa ihan omalla käytöksellään, ovat ylimielisiä, kaikkitietäviä, ilkeitä ja inhottavia. Ja sitten itsekevät kun muut eivöt alistu höykkyytettäväksi. 

Itsehän olen päässyt ns pääjehun hampaisiin näillä perusteilla. Olin ainoa, joka ei hermoillut hänen läsnäollessaan, erehdyin kysymään asioista joista hän ei tiennyt ja taisinpa alkaa erityisen pidättyväiseksi häntä kohtaan. 

Jotkut ei vaan pärjää ilman kaiken läpi tunkevaa vallan tunnetta ja kaikki jotka eivät lähde pelko/nuoleskelu-limboon mukaan, tuomitaan inhottaviksi ja vaikeiksi 😄

Vierailija kirjoitti:

Mitä nyt muutaman "aina kiusatun" tunnen, heitä yhdistää kiusatun mentaliteetti. Ovat kuin luovuttaneet asian suhteen ja "hyväksyneet" että minä olen nyt sitten kiusattu. Mua itseä kiusattiin ala-asteella, mutta kun pääsin siitä irti, otin sellaisen mentaliteetin, että ei enää ikinä. Pari kertaa joku on koittanut kiusata, mutten ole antanut sen tapahtua. Olen siis sanallisesti puolustautunut tai jättänyt kiusaajat omaan arvoonsa. En anna heidän nähdä, miten vaikuttavat minuun vaan kylmän viileästi sivuutan heidät. Kiusaajat haluavat nähdä reaktion, sitä eivät minulta enää saa!

Itse kypsyin ja annoin verbaalisesti samalla mitalla takaisin. Lopputulos oli se, että kiusaus ja epäasiallinen käyttäytyminen vain yltyi. Lisäksi esimiehille jauhettiin porukalla valheita ja lopuksi jouduin itse lähtemään. Puolitoista vuotta töihin sillä mielialalla, että valmis antamaan avaimet ja adios. Lähtö oli loppujen lopuksi vapauttava tapahtuma. Kaikkein eniten ihmettelen, että se oli niin läpinäkyvää, että miksi kukaan ei siihen puuttunut. Nämä ihmiset, jotka hiljaisesti hyväksyvät ovat tavallaan samaa porukkaa vai pelkäävätkö he joutuvansa itse uhriksi, varmaan jälkimmäinen.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tällainen henkilö. Olen ystävällinen, kiltti, auttavainen ja empaattinen. Yleensä nämä kiusaajat on niitä, joita olen aluksi puollustanut ja auttanut.  Monesta työpaikasta olen joutunut tämän takia lähtemään. Ja todellakin se lähtijä olen lopulta työnantajankin painostuksesta ollut minä. Kiusaaja/kiusaajat ovat saaneet jäädä.

N.55

Minulla on ollut samanlaisia kokemuksia. Minua kiusattiin lapsena koulussa ja nuorena lukiossa. Yliopistossa olin aika yksinäinen. Työelämässä en joutunut olemaan yksin, mutta totuus on se, että auttavaisuuttani käytettiin hyväksi. Minulla teetettiin toisten töitä. Jouduin myös muutaman kollegan silmätikuksi ihan alusta alkaen. Vaihdoin lopulta työpaikkaa, mutta toisestakin työpaikasta löytyi ongelmallisia hiekkalaatikoita. Lähdin siitäkin paikasta. Koen etätyön tekemisen siunaukseksi. En halua enää ihmisten lähelle enkä keskelle.

Tiedän työelämästä monia kiusaamistapauksia (tai sellaiseksi koettuja), ja tilanteet ovat olleet erilaisia. Yhteistä on kuitenkin se, ettei uhri ole päässyt samalle aaltopituudelle muun porukan kanssa. Osalla on ehkä ollut autistisia piirteitä, mutta enemmän kyse on ollut omanarvontunnon heilahteluista tai jatkuvista väärintulkinnoista. Myös masennustapauksiin on liittynyt eristäytymistä ja tunnetta siitä, että kaikki muut ovat vastaan. Joissakin tapauksissa kiusaamista kokenut on itse kiusannut muita (ja toki voinut saada siitä ikävää palautetta).

Olen myös itse tuntenut olleeni kiusattu ja tulleeni suljetuksi ryhmän ulkopuolelle, mistä seurasi oma vetäytyminen ja tilanteen paheneminen. Jälkikäteen ajateltuna olin kokenut tuolloin ison (ammatillisen) pettymyksen, mikä heijastui käyttäytymiseen ja teki minut varmaan aika raskaaksi henkilöksi. Koin olevani koko maailman murjoma. Vähän toivuttuani muutin tietoisesti omaa käytöstäni ja aloin esimerkiksi osallistua kahvitunnneille, joita en ollut jaksanut pitkään aikaan. Vähitellen sosiaaliset taidot palautuivat ja ehkä kehittyivätkin, ja myös tunne kiusatuksi tulemisesta väistyi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paska nyt osuu tuulettimeen, mutta kyllä aika usein ne, joita kiusataan, hankkivat kohtelunsa ihan omalla käytöksellään, ovat ylimielisiä, kaikkitietäviä, ilkeitä ja inhottavia. Ja sitten itsekevät kun muut eivöt alistu höykkyytettäväksi. 

Itsehän olen päässyt ns pääjehun hampaisiin näillä perusteilla. Olin ainoa, joka ei hermoillut hänen läsnäollessaan, erehdyin kysymään asioista joista hän ei tiennyt ja taisinpa alkaa erityisen pidättyväiseksi häntä kohtaan. 

Jotkut ei vaan pärjää ilman kaiken läpi tunkevaa vallan tunnetta ja kaikki jotka eivät lähde pelko/nuoleskelu-limboon mukaan, tuomitaan inhottaviksi ja vaikeiksi 😄

Kun kyseenalaista auktoriteetin aiheellisestikkin, niin siinä käy yleensä huonosti. Elävät omassa kuplassaan ja sen, kun joku puhkaisee, niin on yleensä mennyttä. Heikko itsetunto auktoriteeteilla. Auktoriteettiuskovainen kansa ei saisi kyseenalaista mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkkyys on hieno ominaisuus, mutta sitä ei kannata näyttää kaikille. 

Voi että,  onneksi nämä rumilukset paljastavat oman mädäneisyytensä, mikäli eivät kestä vaikka #herkkääjaviatonta katsetta (tai luonnettakaan..)

Eipä tarvitse olla missään tekemisissä.

 

Ja otinpa itseltäni tämän esimerkiksi.

Eräskin tunnettu narsisti aloitti kiusaamisen tästäkin syystä.

Onnkeseni kysyin pa.skaan kohteluun jo aikoja sitten ja tiedän itse olevani täysin ihana. 🖤

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkkyys on hieno ominaisuus, mutta sitä ei kannata näyttää kaikille. 

Samoin, erilaisuus, suorapuheisuus, ulkonäkö, viisaus jne. Kaikki eivät ole voittaneet geenilotossa.

Usein työpaikalla kiusataan sitä tunnollista hyvin työssään suoriutuvaa, mutta hiljaista ja jollain tavalla erilaista ihmistä ja usein työnjohtoa myöten.

Tuntuu, että narsistit perivät maan.

Totta. Omien havaintojeni mukaan röyhkeällä esiintymisellä ja valikoituja työkavereita vähättelemällä ja mollaamalla pääsee suomalaisissa työpaikoissa pitkälle, ihan huipulle asti.  Tietysti se edellyttää myös ylempien nuoleskelua. Hiljaista ja tunnollista puurtajaa, joka ei kehtaa tuoda esiin omia aikaansaannoksiaan, ei todellakaan palkita - hänestä voi päinvastoin tulla se kohde, johon uraohjus kohdistaa kiusaamisensa ja jonka kimppuun uraohjus usuttaa muitakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkkyys on hieno ominaisuus, mutta sitä ei kannata näyttää kaikille. 

Samoin, erilaisuus, suorapuheisuus, ulkonäkö, viisaus jne. Kaikki eivät ole voittaneet geenilotossa.

Usein työpaikalla kiusataan sitä tunnollista hyvin työssään suoriutuvaa, mutta hiljaista ja jollain tavalla erilaista ihmistä ja usein työnjohtoa myöten.

Tuntuu, että narsistit perivät maan.

Totta. Omien havaintojeni mukaan röyhkeällä esiintymisellä ja valikoituja työkavereita vähättelemällä ja mollaamalla pääsee suomalaisissa työpaikoissa pitkälle, ihan huipulle asti.  Tietysti se edellyttää myös ylempien nuoleskelua. Hiljaista ja tunnollista puurtajaa, joka ei kehtaa tuoda esiin omia aikaansaannoksiaan, ei todellakaan palkita - hänestä voi päinvastoin tulla se kohde, johon uraohjus kohdistaa kius

Narsismi ja kyynärpäätekniikka - siinä kaksi suomalaisen työelämän palkitsevina ominaisuutta. Lopunajat.

Uutisissa oli juttu seksiorjasta, jonka pariskunta oli lukinnut kotiinsa ja jota kutsui alkukirjaimella.

En tiedä oliko mennyt kylään. Pariskunnalla oli pieni lapsi. Silti vaan vangitsivat naisen.

Miksi sama joutui vangiksi pitkäksi ajaksi? Varmaan koska hänet pariskunta lukitsi kotiinsa.

Jotkut voivat hakea kotiorjia ja teettää heillä töitä. Muistaakseni Yle-dokumentissa jollain naisella oli useampia kotiorja Euroopan maassa. Yhden oli puhunut käymään lisäksi töissä tehtaassa ja tuomaan rahat hänelle.

Kai kyseinen muuallakin työskentelevä oli tarvinnut asunnon. Ensin orjuuttajanaisella oli ollut puoliso ja tämän kuoltua tai mentyä muualle oli alkanut orjuuttaa enemmän muita. Kritisoi orjiaan.

Dokumentissa tehtaassa työskennellyt nainen onnistui pakenemaan.

Joku moringmainen tapaus ulkomailla taas vangitsi escort-naisen kotiinsa ja teeskenteli välillä että vangittu oli tyttöystävä. Kun mies oli käynyt naisen asunnolla hakemassa tavaroita, oli huomannut että poliisi olikin vaihtanut lukon. Vei siksi naisen poliisiasemalle, jotta nainen olisi väittänyt että he olivat pariskunta. Nainen pääsi pakoon miestä.

Yllättääkö että kaappaajat ja orjuuttaja kohtelivat uhrejaan huonosti eli kiusasivat? Onneksi kyseiset tapaukset selvisivät edes jälkeenpäin. Usein niin käy eli turha ottaa kiusaamisideoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkkyys on hieno ominaisuus, mutta sitä ei kannata näyttää kaikille. 

Samoin, erilaisuus, suorapuheisuus, ulkonäkö, viisaus jne. Kaikki eivät ole voittaneet geenilotossa.

Usein työpaikalla kiusataan sitä tunnollista hyvin työssään suoriutuvaa, mutta hiljaista ja jollain tavalla erilaista ihmistä ja usein työnjohtoa myöten.

Tuntuu, että narsistit perivät maan.

Totta. Omien havaintojeni mukaan röyhkeällä esiintymisellä ja valikoituja työkavereita vähättelemällä ja mollaamalla pääsee suomalaisissa työpaikoissa pitkälle, ihan huipulle asti.  Tietysti se edellyttää myös ylempien nuoleskelua. Hiljaista ja tunnollista puurtajaa, joka ei kehtaa tuoda esiin omia aikaansaannoksiaan, ei todellakaan palkita - hänestä voi päinvastoin tulla se kohde, johon uraohjus kohdistaa kius

sammaa mieltä - aamen. ai niin, ei pidä alkaa jeesustelemaan ku väärin kohtelevaa auktoriteettia ei pidä kunnioittaa

Kilttejä, herkkiä ja ujoja kiusataan, koska olemme helppoja kohteita. Ja kun on tarpeeksi kauan ollut kiusattuna, se alkaa näkyä ihmisestä ja houkuttelee uusia kiusaajia. Itsellä onneksi pahin loppui, kun pääsin pois 'ihanasta' kyläkoulusta yläasteen alkaessa, mutta kiusatun leimasta pääsemiseen meni vuosia. Voin hyvin kuvitella, mitä vielä pitkäaikaisempi kiusaaminen ihmiselle tekee. 

Karman laki. Ilmeisesti.

Vierailija kirjoitti:

Mitä nyt muutaman "aina kiusatun" tunnen, heitä yhdistää kiusatun mentaliteetti. Ovat kuin luovuttaneet asian suhteen ja "hyväksyneet" että minä olen nyt sitten kiusattu. Mua itseä kiusattiin ala-asteella, mutta kun pääsin siitä irti, otin sellaisen mentaliteetin, että ei enää ikinä. Pari kertaa joku on koittanut kiusata, mutten ole antanut sen tapahtua. Olen siis sanallisesti puolustautunut tai jättänyt kiusaajat omaan arvoonsa. En anna heidän nähdä, miten vaikuttavat minuun vaan kylmän viileästi sivuutan heidät. Kiusaajat haluavat nähdä reaktion, sitä eivät minulta enää saa!

Hämmentävän myönteinen suhtautuminen sanomaan, jonka voisi sanoa ~95 prosenttiin tapauksista mm seksuaaliseen häirintään liittyen. Jostain syystä niissä tapauksissa kuitenkin sataa kiviä niskaan, jos ehdottaakaan mitään tuon suuntaista. 

Ihmettelen sitä, miksi jotkut aikuiset ihmiset kiusaavat. Ihmettelen myös sitä, miten törkeitä asioita jotkut aikuiset päästävät suustaan työpaikalla, kun puhuvat työkavereilleen tai alaisilleen. Ja miten epäasiallista ja epätasa-arvoista työntekijöiden ja työkavereiden kohtelu voi olla. Olen tosiaan itsekin saanut sellaisesta osani. On mukamas pelisäännöt olemassa ja jokaisen pitäisi kyetä toimimaan asiallisesti, mutta niin ei vain tapahdu. Kaikkein pahinta on, kun on hierarkiassa niin alhaalla ja niin riippuvainen palkasta, ettei voi panna hanttiin. Joutuu vain nielemään kaiken ja esittämään, että kaikki on hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Paska nyt osuu tuulettimeen, mutta kyllä aika usein ne, joita kiusataan, hankkivat kohtelunsa ihan omalla käytöksellään, ovat ylimielisiä, kaikkitietäviä, ilkeitä ja inhottavia. Ja sitten itsekevät kun muut eivöt alistu höykkyytettäväksi. 

Muuten olen eri mieltä, mutta yhden tuollaisen olen tuntenut. Hän kertoi, kuinka häntä oli kiusattu aikanaan koulussa. Kiusaaminen oli ollut sitä, ettei kukaan halunnut olla hänen kanssaan. No, aikuisena hän sitten oli mahdottoman ilkeä ja tyly kavereilleen. Tuntemattomille poikkeuksellisen hurmaava, mutta läheisiä hän lyttäsi ja nöyryytti minkä ehti.

Jälkikäteen olen alkanut kallistua siihen tulokseen, että tuo henkilö oli ihan aito narsisti. Ei kyennyt empatiaan ja hänellä oli pakonomainen tarve iskeä läheisiä koko ajan vyön alle ja nujertaa heidät henkisesti. Ei ole ihme, että hän jäi lopulta aina yksin.