Miksi samaa henkilöä kiusataan lähes läpi elämän.
Mistä tämä johtuu, olen seurannut/ kuunnellut ihmisten kiusaamiskokemuksia. Herää kysymys miksi henkilö erittäin usein kertoo, että häntä kiusattiin jo alakoulussa, yläkoulussa, opiskellessa, työPAIKOISSA kiusattii eläkkeellä harrastuksissa kiusataan.
Kommentit (169)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autisteja kiusataan joka paikassa läpi koko elämän.
Miten sitten kestät ainaista kiusaamista?
Eihän sitä kestäkään. Mutta ei sille oikein mitään voikaan, sillä autismista ei parane. Niin kauan kuin muut haluavat syrjiä, he jatkavat sitä eikä siihen voi uhri suuremmin vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä nyt muutaman "aina kiusatun" tunnen, heitä yhdistää kiusatun mentaliteetti. Ovat kuin luovuttaneet asian suhteen ja "hyväksyneet" että minä olen nyt sitten kiusattu. Mua itseä kiusattiin ala-asteella, mutta kun pääsin siitä irti, otin sellaisen mentaliteetin, että ei enää ikinä. Pari kertaa joku on koittanut kiusata, mutten ole antanut sen tapahtua. Olen siis sanallisesti puolustautunut tai jättänyt kiusaajat omaan arvoonsa. En anna heidän nähdä, miten vaikuttavat minuun vaan kylmän viileästi sivuutan heidät. Kiusaajat haluavat nähdä reaktion, sitä eivät minulta enää saa!
Joka kerta, kun mä olen puolustanut itseäni, ympärillä olevat ihmiset ovat suunnilleen raivostuneet mulle. Heistä on yhtäkkiä tullut erittäin jyrkkiä ja tylyjä ja he ovat yrittäneet kaikin keinoin saada minut lopettamaan sen puolustautumisen, joka heidän mielestään on ilmeisesti sen kiusaajan
Pöh pah, ihan normaali reaktio. Tän kaltaset tyypit ei vaan millään kestä samanlaista kohtelua takaisin. Kun näet tämän reaktion, niin tiedät, että olet oikeilla jäljillä
Ehkä ne kiusaajat toimivat negatiivisella taajuudella osaksi tai työntävät stressituskaoireilunsa muille, vaikka pitäisi miettiä mikä on vialla paikassa tai asiassa - mitä sille tehdään. Ja se erilainen joutunut silmätikuksi. Myös osa luulee antavansa muille "opetuksia", mikä on aika ikävää, asiat voi ilmaista monella tavalla.
Varmasti kaikilla on kaikenlaisia kokemuksia, suurin osa vaan selviää niistä helpommin... Onhan se outoa, että joitakin kiusataan joka paikassa. Varmaan jotenkin herkempiä itse, muuta selitystä ei tuohon ole. Toki koulukiusaus on usein ihan todellista, mutta että vielä työpaikoillakin kiusataan, niin onkohan nyt noin...
Kyllä kiusaamisen juuret voivat olla lähtöisin jo kotoa.Ilkeä ja mitätöivä äiti vie rohkeuden ja itsetunnon, ja muu perhe sitten seuraa perässä. Ulkonäköä ja käytöstä pilkataan.Tämä nujerrettu ja pelokas lapsi sitten houkuttaa röyhkeitä kiusaajia koulussa ja myöhemminkin elämässä.Vaikka selviäisi työelämän läpi,saa vielä kärsiä naapureidenkin kenkkuilusta ja nälvinnästä.Kiusaaminen kun kuuluu monen perusluonteeseen.
Vaikkei sitä saa ääneen sanoa niin joillain on uhrimentaliteetti. Kaikki mikä ei mene itselleen otollisesti on kiusaamista.
Olen muiden mielestä erikoinen ja kummallinen ja siksi minua kiusataan vielä aikuisena. Minä en ole kummallinen siksi, että tietoisesti päättäisin olla kummallinen. Olen muiden mielestä kummallinen siksi, että nauran eri asioille kuin he, tykkään erilaisista asioista kuin he, kiinnitä erilaisiin asioihin huomiota kuin he, puhun eri lailla kuin he (levveetä savvoo) jne. Savon murre on äidinkieleni, enkä luovu siitä.
En juo kahvia, en juo teetä = olen outo ja minua pidetään vaikeana ja minut suljetaan pois sen sijaan, että tarjottaisiin minulle sitä mitä juon. Miksi minun pitäisi juoda jotain kitkerää ja pahaa vain sosiaalisen tavan vuoksi?
Vaikkapa "hei! tarjoan kaikille kahvit, mennään" x ei varmaan tule, koska ei juo kahvia.. Mitäs jos vaikka tarjoaisit sitä mitä juon? Eikä kyse ole aina tarjoamisesta, vaan heti käytetään syy jättää pois porukasta. Olet erilainen, et juo kahvia, et kuulu meihin.
Ei, en lähde mukaasi tupakalle hankkimaan syöpää. Tupakoivan uloshengittämä savu on luokiteltu syöpävaaralliseksi aineeksi. Ei en lähde mukaasi baariin tai kaljallekaan. En torju SINUA, vaan baarin ja kaljan. Mitä jos kysyisit vaikka lenkille?
Jopa isosiskoni yli 40 v. suuttuu aina, kun ensin yrittää johdatella minut johonkin mitä HÄN on suunnitellut ja vastaan vaikka eri lailla, kuin hän on ajatellut. Ei varmaan kannattaisi odottaa, että ihminen vastaa tietyillä vuorosanoilla.
Jne.
Eikä tarvitse olla kavereita, mutta ei tarvitse alkaa morkkaamaan oman kahviporukkasi kanssa sellaista, joka ei kahvia juo. Se kasvaa lumipalloefektinä ja pahanpuhuminen vain yltyy. Sitten kiihdytetäänkin jo itsensä raivoon omien pahapuheiden perusteella ja sitten vihataan. Ja kaiken aikaa tuo kiusattu on tököttänyt tekemässä töitään. Eli kiusaava porukka itse kasvattaa ja kiihdyttää itsensä kiusaajiksi. Se kiusattu ei ole lähimaillakaan.
Itseään ei voi nähdä ulkoapäin, joten heittelen arvauksia omasta kokemuksesta:
Vähän autistinen, huono ilmaisemaan tunteitaan, ikävä perusilme, ei näytä negatiivisia tunteita joten vaikuttaa kylmältä, älykäs mutta vetäytyvä, ylpeän oloinen. Eiköhän ne olleet siinä.
Oikeasti maailman ujoin, ja pelokas ihminen lapsesta asti.
Vierailija kirjoitti:
Autisteja kiusataan joka paikassa läpi koko elämän.
Voi harmi, oletko ilmoittanut tuosta kellekään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä nyt muutaman "aina kiusatun" tunnen, heitä yhdistää kiusatun mentaliteetti. Ovat kuin luovuttaneet asian suhteen ja "hyväksyneet" että minä olen nyt sitten kiusattu. Mua itseä kiusattiin ala-asteella, mutta kun pääsin siitä irti, otin sellaisen mentaliteetin, että ei enää ikinä. Pari kertaa joku on koittanut kiusata, mutten ole antanut sen tapahtua. Olen siis sanallisesti puolustautunut tai jättänyt kiusaajat omaan arvoonsa. En anna heidän nähdä, miten vaikuttavat minuun vaan kylmän viileästi sivuutan heidät. Kiusaajat haluavat nähdä reaktion, sitä eivät minulta enää saa!
Joka kerta, kun mä olen puolustanut itseäni, ympärillä olevat ihmiset ovat suunnilleen raivostuneet mulle. Heistä on yhtäkkiä tullut erittäin jyrkkiä ja tylyjä ja he ovat yrittäneet kaikin keinoin saada minut lopettamaan sen puolustautumisen, j
Pöh pah, ihan normaali reaktio. Tän kaltaset tyypit ei vaan millään kestä samanlaista kohtelua takaisin. Kun näet tämän reaktion, niin tiedät, että olet oikeilla jäljillä
Tarkoitin muita ihmisiä siinä ympärillä. Sehän onkin normaalia, että kiusaaja suuttuu tai loukkaantuu, kun hänelle sanoo vastaan. Mutta tuo, että kaikki ympärillä olevat sivulliset pöyristyvät siitä, että puolustaudun, on vähän silmiinpistävää.
Kysymys väärin aseteltu: miksi muut aina kiusaavat samaa ihmistä? Miksi eivät osaa olla kiusaamatta yhtään ketään? Aina hoetaan että saa olla sellainen kuin on, oma itsensä ja sitten kuitenkaan sitä ei hyväksytä. Miksi kilttejä saisi kiusata ja hyväksikäyttää?
Kiusaaminen on hirveää. Kun lasta kiusataan jatkuvasti, se vaikuttaa usein käyttäytymiseen sosiaalisissa tilanteissa läpi elämän. Jospa sen vuoksi kiusattua kiusataan uusissakin ympäristöissä. Kiusattu käyttäytyy aikaisempien kokemusten vuoksi tietyllä tavalla, joka saa kiusaajapedot innostumaan ja kiusaamaan.
Aloituksesta paistaa se läpi, että kiusaaminen olisi kiusatun oma vika. Ei ole. Vika on aina kiusaajassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä nyt muutaman "aina kiusatun" tunnen, heitä yhdistää kiusatun mentaliteetti. Ovat kuin luovuttaneet asian suhteen ja "hyväksyneet" että minä olen nyt sitten kiusattu. Mua itseä kiusattiin ala-asteella, mutta kun pääsin siitä irti, otin sellaisen mentaliteetin, että ei enää ikinä. Pari kertaa joku on koittanut kiusata, mutten ole antanut sen tapahtua. Olen siis sanallisesti puolustautunut tai jättänyt kiusaajat omaan arvoonsa. En anna heidän nähdä, miten vaikuttavat minuun vaan kylmän viileästi sivuutan heidät. Kiusaajat haluavat nähdä reaktion, sitä eivät minulta enää saa!
Joka kerta, kun mä olen puolustanut itseäni, ympärillä olevat ihmiset ovat suunnilleen raivostuneet mulle. Heistä on yhtäkkiä tullut erittäin jyrkkiä ja tylyjä ja he ovat yrittäneet kaikin keinoin saada minut lopettamaan sen puolustautumisen, joka heidän mielestään on ilmeisesti sen kiusaajan
Tuo vastaa jonkin verran omaakin kokemustani. Kun yritän puolustautua, muut järkyttyvät, että mitä nyt, luulin että olit mukava ja huumorintajuinen ja minähän en ole ketään kiusannut.
Olen huumorintajuinen tiettyyn pisteeseen asti, mutta kun olen stressaantunut ja kuulen samoja vitsejä tarpeeksi usein, niin pinna katkeaa, saan tarpeekseni.
Jonkun vitsi on toisen kiusaaminen. Esim. työpaikalla, missä ihan selvästi oli monenlaista kiusaamista, vitsailtiin lounaspöydässä että "onko tämä nyt sitä työpaikkakiusaamista heh heh"
Sitten on ihan universaalisti ärsyttäväksi tulkittuja käytösmalleja, esim. iloisuus ja itsevarmuus on joillekin sietämätöntä. Jos tällainen iloinen ja itsevarma on alainen, joutuu aika nopeasti silmätikuksi
Sitten on ikäsyrjintä. Nuorta halutaan ns. närppiä ihan vaan kateudesta
Reipasta, innokasta ja valoisaa lastani kiusattiin vuosia koulussa. Miksi? En tiedä. Hän oli kiltti, auttavainen, ystävällinen ja erittäin hyvä koulussa. Lapsi vaihtoi koulua ja kiusaaminen meinasi alkaa uudelleen, mutta se saatiin pysäytettyä.
Kiusaamisesta on jo aikaa, ja lastani ei enää kiusata. Hän on jo aikuinen. Edelleen äitinä näen hänen käyttäytymisessään tietyt kiusaamisen jättämät arvet, vaikkei lapseni ole mikään ressukka, eikä ole koskaan ollutkaan. Kun huomaan asian, aina vihlaisee syvältä. Uskon, että kiusaajat huomaavat toisen käyttäytymisessä sen pienen haavoittuvuuden ja iskevät kimppuun.
On turha väittää, että kiusattu olisi jotenkin omalla käyttäytymisellään "ansainnut" tulla kiusatuksi.
Vierailija kirjoitti:
Kysymys väärin aseteltu: miksi muut aina kiusaavat samaa ihmistä? Miksi eivät osaa olla kiusaamatta yhtään ketään? Aina hoetaan että saa olla sellainen kuin on, oma itsensä ja sitten kuitenkaan sitä ei hyväksytä. Miksi kilttejä saisi kiusata ja hyväksikäyttää?
Kiusaajissa on ollut yhteistä se, että ovat halunneet olla suosittuja, ja ovat samaan aikaan halunneet, että minä en olisi suosittu.
Helpointa on tappaa kaksi kärpästä samalla iskulla, eli ovat keränneet "hovin" ympärilleen kiusaamalla ja valehtelemalla tekemisistäni selän takana.
Myös aikuiset ihmiset, kuvitelkaa. Tämä kaikki jää helposti muilta huomaamatta, ja jopa tämän hovin jäsen voi katsoa käytöstään oikeutetuksi, koska tämä kiusattuhan on "hyvin inhottava ihminen, olen kuullut."
Kiusattu poikkeaa idioottien massasta. Kiusaajalla on myös vahvat oikeudet. lij
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä nyt muutaman "aina kiusatun" tunnen, heitä yhdistää kiusatun mentaliteetti. Ovat kuin luovuttaneet asian suhteen ja "hyväksyneet" että minä olen nyt sitten kiusattu. Mua itseä kiusattiin ala-asteella, mutta kun pääsin siitä irti, otin sellaisen mentaliteetin, että ei enää ikinä. Pari kertaa joku on koittanut kiusata, mutten ole antanut sen tapahtua. Olen siis sanallisesti puolustautunut tai jättänyt kiusaajat omaan arvoonsa. En anna heidän nähdä, miten vaikuttavat minuun vaan kylmän viileästi sivuutan heidät. Kiusaajat haluavat nähdä reaktion, sitä eivät minulta enää saa!
Joka kerta, kun mä olen puolustanut itseäni, ympärillä olevat ihmiset ovat suunnilleen raivostuneet mulle. Heistä on yhtäkkiä tullut erittäin jyrkkiä ja tylyjä ja he ovat yrittäneet kaikin keinoin saada minut lopettamaan sen puolustautumisen, joka heidän mielestään on ilmeisesti sen kiusaajan
He ovat tottuneet siihen, että olet kynnysmatto ja järkyttyvät, kun et vastaakaan heidän odotuksiinsa. Itseään arvostava ja puolustava on haastavampi kuin myötäilevä, he haluavat sun olevan helppo ja mukautuva, kuten ennenkin. Todelliset ystävät kyllä ymmärtävät, miksi haluat tällaisen muutoksen tehdä. Niillä ihmisillä, jotka vastustavat tervettä itsetuntoa, et tee yhtään mitään ja he sietävätkin jäädä pois elämästäsi.
Ihmettelen aina, miten toisilla (kiusatuilla) on niin kova taipumus nöksähtää milloin mistäkin. Jos joku ei halua kanssani lounaalle, niin mitä sitten. Yksin syöminen on kivempaa. Onko se sitä, että aina tarvitaan kaikkeen se kaveri?
Työpaikkani muilla ihmisillä ei ole minun suhteen mitään viihdytysvelvollisuuksia. Me ollaan siellä vaan töissä.
Näinhän se menee 👴🏻👍🏻🥳