G: onko lapsesi lahjakas? mistä tiedät?

Mutta sen lisäki, että lapseni ovat oppineet aikaisin lukemaan, kaikki viisi 3 - 4-vuotiaana, he ovat myös kielellisesti lahjakkaita. Yhdenkään älykkyysosamäärää ei tietääkseni ole tutkittu.

monella osa-alueella ja heille kaikki "uusi" on erittäin helppoa heti..ja sen kyllä todellakin vanhemmat itsekin väkisinkin huomaavat:)



Muut lapset ovatkin sitten ihan "keskivertoja", mutta heistäkin jokaisella on joku tietty asia jossa ovat ikätasoaan edellä...noilla kahdella vain kaikki asiat sujuvat ikätasoon paremmin ja kaikki on äärettömän helppoa!



En siis osaa edes nimetä missä nuo kaksi olisivat erityislahjakkaita...helpompi sanoa että he ovat keskivertolapsia vain yhdellä saralla eli molemmat ovat perheemme heikoimpia piirtäjiä:)



Saa nähdä mitä noista kahdesta "joka saralla" lahjaakkasta lapsesta vielä tulee...toinen on jo 16v ja aikoo muusikoksi ihan tosissaan...toinen 8 v eikä vielä tiedä mitä isona tekisi kun kaikki kiinnostaa ja on helppoa:)



Ihan yhtä rakkaita ovat kuitenkin kaikki lapsemme....niin nuo lahjakkaat kuin "taviksetkin"!!:)

Tätä mieltä ovat sekä opettajat, aikoinaan lastentarhanopettajat ja me vanhemmat

opin 5vuotiaana lukemaan, kirjoittamaan ja lukemaan telkkarista tekstiä, minulla on absoluuttinen sävelkorva ja olin aina kielellisesti lahjakas lapsi. Neuvolantätien, tarhantätien ja opettajien mukaan. Kaikki ajattelivat että minusta tulisi lääkäri, opettaja, pappi yms..



Olen nykyään ihan tavis lähihoitaja jolla kaksi musikaalista mutta ihan muuten tavis lasta. Et näinkin voi erityislahjakkaille käydä. Mutta olen onneliinen myös! :)

Mielenkiinnolla luen näitä juttuja.



Oma poikani alkoi noin reilu 1-vuotiaana tuntemaan kirjaimet. Nyt 1 v 8 kk tuntee numerot ja jopa laskee. Tuntee myös värit, useimmat automerkit yms.



No, ihan kiva tietää, että on erityislahjakas. :) Eli siis emme ole tankanneet, poika imee tietoa. Muistaa jo yhdestä kerrasta asioita.

Toinen tunsi kaikki kirjaimet hieman alle 3-vuotiaana ja toinen kuukautta myöhemmin. Molemmat oppivat lukemaan 5-vuotiaina. Ja kun he olivat eskarissa, heille ei enää tarvinnut lukea telkkarista tekstejä. Moni ihmettelikin, että miten he noin nopeasti pystyvät lukemaan. Näin siis 42.

Vanhin, 5 v poika, kiinnostui kirjaimista pienenä ja oppi itse lukemaan 4-vuotiaana. On kaksikielinen, ja molemmissa kielissä ikäisiään edellä. Lisäksi musikaalinen ja hyvä piirtämään. En kuitenkaan yhdistä lahjakkuutta näihin asioihin, vaan tapaan, jolla poika tarkastelee ja hahmottaa maailmaa, ratkaisee ongelmia, analysoi omia ja muiden tunteita, ilmaisee itseään, ym.



Toinen lapseni, 3-vuotias tyttö on tavallisemman oloinen lapsi, mutta mielestäni esikoista enemmän sellainen, joka tulee varmasti pärjäämään. Erittäin itsenäinen ja itsetietoinen tyttö, josta huomaa, että itsetunto on hyvin vahva. Kuten oma tahtokin ;-) Poika on sellainen herkkä filosofi, tyttö lajia "jalat maassa" ja käytännön ihminen.



Kolmosesta ei vielä tiedä, kun on vauva vasta.

että voiko nämä erityisen lahjakkaat lapset kärsiä esim. oppimisvaikeudesta juuri siinä aineessa missä ovat lahjakkaita? Tai, että erityislahjakkailla ylipäätään olisi jotakin vaikeuksia oppimisessa tms..?

päin

autistipoikani osasi kirjaimet ja numerot 1,5-vuotiaana. Ihan itse niitä osoitteli mm. talojen kyljistä, kunnes nimesin. On myös erittäin taitava palapelien tekijä ja motorisesti lahjakas. Sosiaalinen puoli sitten on mitä on...



Keskimmäinen on sekä sosiaalisesti että motorisesti taitava ja erittäin hyvä piirtämään.



Kuopuksella on loistava sävelkorva ja rytmitaju.



Mutta enpä tiedä onko kukaan varsinaisesti "lahjakas lapsi" :)

Pysytyykö hän soveltamaan tietoaan? Pystyykö vain silloin sanomaan, kun on aina se sama ja yksi sana ja kirjallisena tietty muoto. Pystyykö muka sanomaan mistä vaan sanasta, millä se alkaa näkemättä sitä kirjoitettuna? En vaan usko. Noin erityislahjakkaita lapsia ei paljoa ole ja tuskin niitä Suomesta juurikaan löytyy.



Kirjainten tunnistamisesta on yleisesti 1-2 vuotta siihen, kun lukee. Ja en tunne ketään, joka olisi lukenut 2- tai 3 -vuotiaana... Joskus olen kuullut näistä "lukevista" 3-vuotiaista, jotka osaavat "lukea" muutaman tutun sanan. Oikeasti lukevat lapset ovat olleet aina hyvin lähellä 4-vuotiaita ja 5-vuotiaana lukeminenkin on vielä erityistä, ellei lasta ole erikseen "prepattu".



t: 32

...osallistui neljänä vuonna peräkkäin erääseen oman alansa valtakunnalliseen kilpailuun. Hän oli joka kerta viiden parhaan joukossa, kunnes neljäntenä vuonna voitti.

eihän se lapsi mitään osaa, ellei joku häntä opeta. Siis puhun noista numeroista ja aakkosista.



Meidänkin poika osasi kaikki aakkoset jo 1,5-vuotiaana. Minä huvitin itseäni kotiäitinä opettamalla ne. Jo n. 1v2kk:n iässä hän osoitti hesarista o-kirjaimia. Kaikki ajattelivat, että onpa hän lahjakas...

Poika oppi lukemaan vasta koulussa. Ja hyvin, hyvin hitaasti. Vaikka oli osannut aakkoset jo kuuden vuoden ajan.



Minusta on myös vähän hassua, että joku sanoo, että lapsi oppii lukemaan opettamatta. Kyllä hänelle pitää perusteet opettaa - muutenhan lapsi oppisi vaikka mitä kieltä ja miten päin.

Eivät tietenkään ole superhyviä kaikessa, mitä tekevät, mutta sanoisin, että kumpikin on omaa ikäluokkaansa selvästi edellä monissa asioissa. Esikoisen kanssa tähän havahduttiin, kun asiaan kiinnitettiin huomiota tarhassa. Ja lapsi oli silloin sentään reilusti alle kaksivuotias.



Kumpikin on lahjakas kielellisesti. Molemmat ovat alkaneet puhua yksivuotiaina ja alle puolitoistavuotiaina ovat jo puhuneet pitkiä lauseita ja sanavarasto on ollut tosi laaja. Erityisesti esikoisella. Hänelllä onkin ällistyttävän hyvä muisti, joten melkein kaikki luetut kirjat esimerkiksi jäävät hänelle helposti mieleen. Ja kun lapsi vielä tykkää lukea erilaisia tietokirjoja ja katsella luonto-ohjelmia, niin siinä sitä ollaan. Tarhasta joskus kommentoitiinkin, että lapsi tietää pian enemmän kuin hoitajat...



Pikkukakkosen erikoisuus on todella kuvaileva ja monipuolinen kielenkäyttö. Hän myös laulaa tosi hienosti nuotilleen. Myös liikkeelle ovat lähteneet molemmat aikaisin ja ovat hyvin ketteriä. Esikoinen on lisäksi tosi kiinnostunut matematiikasta ja erilaisista pulmatehtävistä. Hän tykkää ratkoa tehtäväkirjoja, jotka on tarkoitettu kouluikäisille.



Fiksuuden vastapainona meillä on sitten tulinen temperamentti. Molemmilla. Esikoisessa voi myös nähdä, miten se, että pärjää monessa asiassa ilman ihmeempiä ponnisteluja, tekee lapsesta helposti hieman laiskuuteen taipuvaisen. Vaikka siis toki kerron lapsilleni, miten fiksuja he ovat, muistutan myös siitä, että asioiden eteen on välillä myös nähtävä vaivaa eikä saa heti lannistua, jos jokin asia ei aina menekään ihan putkeen.

Fiksuuden vastapainona meillä on sitten tulinen temperamentti. Molemmilla. Esikoisessa voi myös nähdä, miten se, että pärjää monessa asiassa ilman ihmeempiä ponnisteluja, tekee lapsesta helposti hieman laiskuuteen taipuvaisen. Vaikka siis toki kerron lapsilleni, miten fiksuja he ovat, muistutan myös siitä, että asioiden eteen on välillä myös nähtävä vaivaa eikä saa heti lannistua, jos jokin asia ei aina menekään ihan putkeen.

Kaksi lahjakasta lasta, ja kolmas josta ei vielä tiedä (vauva). Mutta noilla isommilla lahjakkuuden lisäksi varsin tulinen temperamentti ja melko kova pää... Ja varsinkin esikoisella taipuvaisuutta laiskuuteen...

(oliko tää siinä lahjakkuuksien listalla, en enää muista). piirsi tarkat ja symmetrisen ihmisen kasvot reilusti alle 2-vuotiaana, näkee sellaista mitä muut eivät näe esim. kissan hahmon pikkusisaruksen kakkavaipassa (siis kakka-kissa, ei vaippaan painettu kissan kuva). ylipäätään katsoo maailmaa tosi luovasti ja anarkistisesti. joskus tekee hellyttäviä asioita, esim. 2,5-vuotiaana joulun alla käänsi kynttiäasetelmassa olleet posliininallet katsomaan sitä kynttilää, ja järkevämpihän se tietysti niin oli, vaikkei sitä kukaan muu tajunnut.



ja joo, siis en tiedä onko tällainen lahjakkuutta, tai että lasketaanko luovuus ja visuaalinen hahmotus lahjakkuudeksi.

Minusta on myös vähän hassua, että joku sanoo, että lapsi oppii lukemaan opettamatta. Kyllä hänelle pitää perusteet opettaa - muutenhan lapsi oppisi vaikka mitä kieltä ja miten päin.

mutta itse opin lukemaan alle 4v:na oppimalla ensin tutun kirjan sanasta sanaan ulkoa, myös missä kohtaa käännetään sivua, ja siitä yhtäkkiä tekstiä katsomalla hahmottamaan sanat ja siis ihan oikeasti lukemaan, kokeilin sitä omin päin myös muihin teksteihin ja yllätin äitini kysymällä häneltä että "hei lukeeko tuossa että x?".

vanhempien panostus oli tietysti sen ensimmäisen kirjan lukeminen ääneen minulle, mutta puhtaasti hupimielessä ja miten nyt lapsille normaalisti luetaan satuja. mistään kirjaimista ei erikseen ollut puhetta, ennen kuin olin itse opetellut "pikkukirjaimet" ja kysyin niitä jotain.

Tässä kaipaisi termien selkiyttämistä.



Minusta meillä on vain tavislapsia, tosin yksi taitava sellainen, mutta varsinaisesti lahjakkaita eivät vielä ainakaan ole. Toisaalta en ehkä aina usko pelkän lahjakkuuden piikkiin, pikemmin siihen että jotain ominaisuutta missä lapsi on hyvä jalostetaan ja harjoitetaan. Ehkä tosiaan on olemassa erityisiä huippulahjakkaitakin lapsia, mutta en ole tavannut vielä ketään sellaista tähän asti: Sellaisista olen lukenut vain lehdistä.



Esim. Meillä yksi lapsi on hyvä kielellisesti (oppi lukemaan ja kirjoittamaan sen 4v-5v:na, neuvolan ja eskarin testeistä tuli erityismaininta osaamisesta ja ikäistään edellä olemisessa), mutta myös matematiikka näyttää olevan helppoa. Koulussa osaa kaiken mitä opetaan nyt ekalla luokalla, joka on vähän tylsää. Lisäksi on liikunnassa hyvä ja järki leikkaa. Mutta ei tuo nyt niin erityinen ole, sellaisia lapsia tiedän muitakin. Ainoa mikä kiinnittää huomiota että on tasaisen hyvä kaikessa - no ehkä tosiaan musiikissa on keskiverto, muuten koulussa on luokan parhaimpia kaikessa.



Muuten meidän kaikki 3 lasta ovat taviksia. Jokaisella on omat hyvät osa-alueensa ja ehkä vähän heikommat, tosin tuolla yhdellä lapsellamme se on vielä selvittämättä (jossei otetan tiukkaa asennetta ja kovaa ääntä huomioon, mutta sosiaaliset suhteet toimivat silti kyllä ja kavereitakin on). Tätä yhtä vasten kaksi muuta lastamme eivät loista, mutta sosiaalisesti ovat ehkä suvaitsevampia ja liikunnallisesti heissä on potentiaalia: Mutta senkin tuloksen näkee vasta paljon myöhemmin tuleeko heistä mitään. Ja sekin vaatisi kovaa työtä ja tietynlaista asennetta. Näiden ominaisuuksien uskon olevan enemmän opetuksen tulosta.



Kaikkien lasten osalta miettii miten motivoida heitä. Lapselta menee ilo jos on liian vaikeata, mutta toisaalta ei opi oikeaa asennetta ja oppimistekniikoita silloinkaan jos asiat ovat liian helppoja, ettei tarvitse edes opetella. Taitavankaan lapsen kanssa ei pääse helpolla, pikemminkin juuri tälläinen lapsi voi vaatia enemmänkin vanhemmalta.

Terkka arvio hänet 3 v tarkastuksen jälkeen lahjakkaaksi. Minusta hänellä on hyvä muisti, hyvä keskittymiskyky, mieletön kiinnostus numeroihin ja kirjaimiin. Hyvä tekemään palapelejä ym,s.

Mutta hän on niin temperementtinen ja vaativa/valikoiva luonne että oksat pois. Lisäksi ei kyllä mikään hyvä sosiaalisesti, itse pukemisessa jne.

Fiksuuden vastapainona meillä on sitten tulinen temperamentti. Molemmilla. Esikoisessa voi myös nähdä, miten se, että pärjää monessa asiassa ilman ihmeempiä ponnisteluja, tekee lapsesta helposti hieman laiskuuteen taipuvaisen. Vaikka siis toki kerron lapsilleni, miten fiksuja he ovat, muistutan myös siitä, että asioiden eteen on välillä myös nähtävä vaivaa eikä saa heti lannistua, jos jokin asia ei aina menekään ihan putkeen.

Meillä ei mitään erityislahjakkaita lapsia ole, mutta juuri näitä, joille kaikki on helppoa. Myös omasta kokemuksestani tiedän, että kun pääsee kaikesta helpolla, on vaikea opetella myöhemmin tekemään töitä asioiden eteen.