G: onko lapsesi lahjakas? mistä tiedät?

Mä uskon, että jokaisella lapsella on lahjansa. Meidän 3-vuotias on liikunnallisesti aika taitava ja ei ole koskaan kolhinut itseään, ja oppi kaikki konttaukset, kävelyt, hyppimiset keskinmääräistä aiemmin. Sen sijaan taas hienomotoriikka on ihan tavallisella tasolla, joissain asioissa jopa hiukan poropeukalo. Puhuu tavanomaisesti ja tajuaa asioita normalisti. Tunneäly on vahva ja on äärettömän empaattinen, ryhmässä toimiva ja ystävällinen pikkuotus. Ja tämä on hänen vahvuutensa ihan päiväkotitätienkin mukaan. Kaikilla on vahvuutensa ja heikkoutensa....

Että kaipa tuo sillä osa-alueella melko lahjakas sitten on :) Pienestä pitäen on piirtänyt ja maalannut.

Meidänkin esikoinen osasi aakkoset ennen kuin osasi puhua. Ei ole kauhean vaikea nimetä kirjaimia: aa, bee, see, dee...puhuminen on huomattavasti vaikeampaa. Esikoinen tunnisti kirjaimet 1 v 4 kk:n ikäisenä, jolloin hänellä oli vain muutamia sanoja. Lukemaan hän oppi 3-vuotiaana, englannin kieltä ymmärsi hyvin alle kouluikäisenä (ihan suomenkielinen perhe ollaan). Poika on nyt jo 20-vuotias ja edelleen kielellisesti lahjakas.

vaan esim. kun hänelle lukee eri lastenkirjoja hän itse poimii tietoa sieltä ihan uskomattomalla innolla. Myöhemmin tietysti lapsi oppii kun kyselee ja oppii itse lukemaan.



Onhan noita lastenkirjoja pilvin pimein jossa on aakkosia ja numeroita ja näitä kun lukee serkkulapsille / esikoiselle / hoitolapsille ja vauva on siinä vieressä tai sylissä niin jollain se erityislahjakas mukula siitä vain itseensä imee.



Joku muu kysyi miten lapsi voi osata aakkoset ennen kuin osaa puhua. No meillä osasi esim. lehdestä tai kirjasta osoittaa jos kysyi missä on "k" tai missä on "äidin kirjain" ihan ilman, että näitä oli mitenkään erityisesti opettamalla opetettu. Samaa vauhtia kuin oppi puhumaan osasi sitten sanoa kirjaimet ja värit ja numerot.



Sama lapsi oppi lukemaan 4,5-vuotiaana ja kirjoittamaan 5-vuotiaana. Mutta juuri nuo yllä mainitut kommentit ovat niitä joita saa aina kuulla jos asiasta uskaltaisi mitään ääneen puhua. Siksipä annamme lapsemme olla ihan erityislahjakas ilman että siitä kenellekään mainitsemme. Toki lähipiiri tämän tietää kun lapsi on hyppäytetty luokalla ikäisiään ylemmäksi eikä toisaalta tuota valtaisaa tietomäärää ja oppimiskykyä voi oikein keneltäkään peitellä kenen kanssa lapsi on muutoin tekemisissä.

sm tasolla

Pakko myöntää että vähän harmittaa. Ei oikeastaan sen takia, että toivoisin lapsen pärjäävän elämässä tavallista paremmin (siihen tarvitaan enemmän muita edellytyksiä kuin älyä), vaan sen takia että koen oman älyni nautinnolliseksi asiaksi ja harmittaa lapsen puolesta kun häneltä jää niin monta nyanssia elämässä kokematta. Todennäköisesti lapsestani tulee silti kokonaisuutena onnellisempi kuin minä ;).

imee itsekseen kirjaimia! Kai ne oppii, kun opetetaan. Oikeasti on täysin absurdi ajatus, että 1v4kk ihan itsekseen oppisi näyttämään kirjaimia lehdestä ilman, että asiaa on takomalla taottu päähän.



Itse opin 5-vuotiaana lukemaan ihan itsekseen ja niin oppi tyttärenikin, mutta ei nyt sentään 1-vuotiaana kirjaimia osattu...

vanhempi on nyt 6 v, ja oppi (ihan itse, opettamatta!) lukemaan ollessaan 3,5 v ikäinen.

Olikohan 5 v, kun oppi kirjoittamaankin, ja nykyään kirjoittaa sujuvasti (kyselemättä mikä kirjain seuraavaksi tulee) itse.

Lisäksi hänellä on tosi hyvä kyky hahmottaa lukuja/määriä, ja pikaisella vilauksella pystyy sanomaan oikein, esim. montako jotakin (pientäkin) esinettä on pöydällä.



Pikkuveljensä on 4 v, ja oppi jokin aika sitten lukemaan. Ei vielä kirjoita ;)

Tämä nuorempi poika on myös motorisesti ikätasoistaan edellä.

joku erityislahjakas saattaa olla mestaripiirtäjä, vaikka hänelle ei olisi koskaan muuta "opetettu" kuin annettu kynä ja paperia



toinen lapsi voi olla erityislahjakas ja imeä itseensä "siinä sivussa" kirjaimet yms. tietoa. Kuvittele tilanne, jossa imetät 10-kuista lasta ja luet hänen isoveljelleen esim. Nalle Puhin esikoulua sen paljon vanhemman esikoisen pyynnöstä. Vauva kuuntelee siinä sivussa ja oppii nämä ihan samalla tavalla kuin että nalle puh on nalle puh. Jotkut oppivat näin yksinkertaisesti.



Terkuin kahden suloistakin suloisemman "tavis-lapsen" ja yhden erityislahjakkaan äiti

Isäni on ollut lapsena (ja on edelleenkin, myöhäisessä keski-iässä) erityislahjakas juuri tuollaisessa mielessä kuin erään tässä ketjussa kirjoittaneen lapsi. Hän osasi lukea varhain (oppi itse havainnoimalla), hahmotti matemaattisia ja loogisia suhteita erittäin hyvin ja muisti asioita todella pikkutarkasti. Aikuisena hän teki tuplamaisteritutkinnon ja väitöskirjan ja on edennyt urallaan hienosti.



Erityislahjakkuudella on ollut myös kääntöpuolensa: isälläni ei ole aina kovin hyvä sosiaalisen kanssakäymisen taju, ja hän on myös aika itsekeskeinen. Välillä hänen kanssaan on ollut aika vaativaa elää. Hänen on myös vaikea kohdata sitä tosiseikkaa, ettei kaikilla leikkaa yhtä nopeasti, ja hän edelleen, aikuisenakin, turhautuu helposti.



Ehkä toisenlainen tukeminen lapsuudessa olisi auttanut häntä kehittämään myös muita puolia...? Isäni kohdalla älykkyyttä ilmeisesti korostettiin paljon.

Mun poika tosiaan tunnisti kaikki kirjaimet 1 v 4 kk:n iässä. Hänelle luettiin paljon kuvakirjoja, näytettiin kuvia ym., mutta poikaa kiinnosti vain kirjaimet. Kirjainkiinnostus alkoi T-ja K-kauppojan logoista. Kirjoista hän osoitti aina kirjainta ja kysyi mikä? (pojan kielellä silloin "käkkä") ja kerrottiin mikä kirjain oli. Ei niitä takomalla taottu päähän, mutta en nyt ymmärrä, miksi kirjainten nimiä ei olisi saanut sanoa. Lukemaan hän kylläkin oppi ihan itse 3-vuotiaana. 4-vuotiaana hän luki jo sujuvasti esim. tekstitykset televisiosta.

Hän on hyvä liikunnassa, musiikissa ja piirtämisessä. Myös kielellisesti ja matemaattisesti lahjakas.

komppaan edellisiä, sen vaan tietää

tekemistä älyn kanssa...kannattaisi lukea vähän jotain muutakin, kun vauvan-sivuja. heheehee.

Jos pienenä oppii kaiken nopeasti ja helposti - aikuisena (tai mikseipä jo teininä) voi tulla vaikeuksia kun pitäisikikn ruveta asioita ihan todella opiskelemaan. Kun ei pienenä ole pitänyt/tarvinnut yhtään ponnistella. Tämän huomasin itsekin. Ala-asteella kaikki meni kuin leikiten, sitten myöhemmin onkin ollut työtä oppia kunnolla opiskelemaan ja pänttäämään. SEn sijaan ne, joilla vaikeuksia on ollut jo ala-asteella ovat oppineet metodin jo silloin, eikä vaikeuksia ole ollut myöhemmin.

Mutta jos pitää listailla, niin kaikki kolme oppivat itsestään lukemaan 5-vuotiaina. Ei siis ole ainakaan kielellisesti epälahjakkaita.



Lisäksi pääsivät kaikki testien kautta musiikkiopistoon 5-7 -vuotiaina. Ko. instrumentteihin ko. oppilaitoksessa otettiin kyseisinä vuosina isossa kaupungissa 1-3 uutta oppilasta.



Yksi lapsista on lahjakas telinevoikassa - testeissä hyppäsi suoraan leikkiryhmästä tasolle 2 ja sielläkin on koululaisten seassa vaikka on vasta hiljattain täyttänyt 6v.

eikä ole valmistunut yliopistosta vieläkään... ikää 33v. :D

kaiken uuden oppiminen helppoa. Mutta siinä on se huono puoli että tulee vähän laiskaksi eikä jaksa jos tuntuu että työtä on liikaa... On siis älyä mutta ei pitkäjänteisyyttä. En itsekään ole valmistunut yliopistosta enkä tuskin valmistukaan koskaan...

Minä vaan en edelleenkään usko, että 1-vuotias voi oikeasti ostata kirjaimia.

Pysytyykö hän soveltamaan tietoaan? Pystyykö vain silloin sanomaan, kun on aina se sama ja yksi sana ja kirjallisena tietty muoto. Pystyykö muka sanomaan mistä vaan sanasta, millä se alkaa näkemättä sitä kirjoitettuna? En vaan usko. Noin erityislahjakkaita lapsia ei paljoa ole ja tuskin niitä Suomesta juurikaan löytyy.

Kirjainten tunnistamisesta on yleisesti 1-2 vuotta siihen, kun lukee. Ja en tunne ketään, joka olisi lukenut 2- tai 3 -vuotiaana... Joskus olen kuullut näistä "lukevista" 3-vuotiaista, jotka osaavat "lukea" muutaman tutun sanan. Oikeasti lukevat lapset ovat olleet aina hyvin lähellä 4-vuotiaita ja 5-vuotiaana lukeminenkin on vielä erityistä, ellei lasta ole erikseen "prepattu".

Meillä poika oppi kirjaimet kadunnimikylteistä (Britanniassa ne on taaperon silmien korkeudella ja yksinkertaisia tikkukirjaimia). Ensin kiinnitti huomiota S, kun se on niin erikoinen. Sitä sitten sihisi ja selvästi halusi kuulla ne muutkin. Siinä mielessä opetettiin, että kerrottiin kustakin kirjaimesta sen äänne. mutta ei tuputettu, kirjaimet oli hauska leikki, joka unohtui välillä kuukausiksi.

Lapsi siis osasi kirjaimet (suunnilleen) reilusti alle 2-vuotiaana. Mutta lukemaan oppi "vasta" 4-vuotiaana. Sitä ennen ei vain ymmärtänyt ideaa, vaikka kaikki palat oplikin hallussa jo pitkään. Tuota lukemista kyllä neuvottiin, kun selvästi halusi tietää sanoja, joita näki.

palapelien kokoamisella olisi matematiikan kanssa tekemistä. Pikemmin luulisi että hahmotuskyvyn ihan käytännössä.



Ovatko koulussa kiitettäviä numeroita saavat lapset lahjakkaita. Meillä useita lapsia ja kaikkien keskiarvot alkavat numerolla 9. Soittavat instrumentteja, harrastavat monenlaista muutakin, aivan käytännönläheistä juttua ja ovat erittäin eläinrakkaita.

Sosiaalisesti eivät ole mitään erityiskykyjä, vaikka jokaisella pari kaveria onkin.