Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onkohan mun poika autisminkirjolla?
23.10.2024 |
Ei ole koskaan tutkittu, mutta olen alkanut epäilemään sitä... Hänellä on TODELLA voimakkaita tunnereaktioita, itku tulee todella helposti ja lyö suutuspäissään, vaikka hän on jo 10. Hän ei pysty ollenkaan hillitsemään tunteitaan eikä myöskään osaa kunnolla tunnistaa omia tai muiden tunteita. Mun poika puhuu myös koko ajan kirjakieltä. Hän ilmeisesti rasittuu kovassa melussa, kun opettaja on kertonut selittämättömistä raivareista tunneilla. Mä olen itsekin huomannut, että jos hänellä on jano, nälkä, kylmä, vessahätä tai joku hätänä niin hän muuttuu tosi äreäksi. Miltä kuulostaa?
Neuvolassa aikoinaan selviteltiin hieman hitaanpuoleisesti kehittynyttä puhetta, mutta muuten kehitys on ollut normaalia. Mitään diagnoosia ei ole eikä sellaisesta ole edes ollut puhetta. Olen alkanut vain itsekseni selvittämään asiaa ja mun mielestä moni asia viittaisi autismiin.
Kommentit (53)
Pojalla itsesäätely ja tunnesäätely ei toimi kunnolla. Onko ongelma aina näkynyt esim koulussa?
Hän kuormittuu liikaa ja tunteet eivät pysy kasassa. Onko yleispuolen luokassa tai pieniluokassa?
Vaikuttaisi että nyt pitäisi päästä tutkimuksiin. Esim perheneuvolan kautta. Sinne saa lähetteen ihan itse varaamalla omasotesta tms. Jonot tahtoo olla mutta asia lähtee kuitenkin etenemään. Tai juttele opettajalle joka lapsen tuntee ja kerro että haluat alkaa selvittämään asiaa. Ihmettelen ettei koulu jo sitä hoputtanut.
Lapsi ei tahallaan sinua lyö. Näin uskon koska itkee sitä sitten. Sanoisin että koeta pysyä todella rauhallisena ja täten turvallisena aikuisena vaikka miten reuhaisi. Kun rauhoittunut sanot että toisia ei lyödä. Tai jos voimasi riittävät voit pidellä käsistään tms ettei pääse vahingoittamaan. Osa lapsista ei kestä yhtään ns kiinnipitoa/fyysistä rajaamsta.
Omalla lapsella joka nuorempi kuin teillä, on noita itsesäätelyn ja tunnesäätelyn ongelmia. Koulussa kiltteyden perikuva. Jos päivä kuormittanut niin sitten se näkyy kotona. Olen oppinut että asiaa auttaa kun olen todella todella rauhallinen ja annan lapsen olla omissa oloissa. Sitten puhutaan kun hän itse valmis siihen. Anteeksi pyytää jne. Ei niinkään lyö enää mutta tavarat saattaa lentää ja puhua rumia.
Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljonko painat? Kysyn siksi koska runsas ylipaino raskauden aikana aiheuttaa hormonaalista epätasapainoa joka voi vaurioittaa sikiön aivoja tällä tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asperger se on tosin nykyään taitaa tämäkin olla autismi diagnoosiin kuuluva. Vie yksityiselle niin saatte diagnoosin nopeasti. Se auttaa siihen että koulussa aletaan ymmärtää paremmin lasta. Sitä koulua on vielä pitkään edessä.
Aa okei. Selvä. Kiitos selvennyksestä. Saako sitä kautta jotain konkreettista apua? Jotain apua pitäisi saada. Tuntuu että olen ihan yksin huoleni kanssa. Ap
Tietysti saa, kun lapsella on diagnoosi, on oikeus hakea kelan kuntoutuksia. Ja koulussa joutuu järjestää tukitoimia.
Nämä yksinhuoltajan ongelmat ovat kyllä epätoivoisia.
Vierailija kirjoitti:
Hankkikaa diagnoosi nyt kun se on vielä lähes ilmaista. Kun poika on täysi-ikäinen ja kaikki on mennyt perseelleen, on diagnoosin ja avun saaminen kallista.
Tulistuva ja muiden lasten mielestä pelottava assi tulee usein kiusatuksi. Ja vaikka ei kiusattaisi, kokee assi tulevansa kiusatuksi. Muut lapset kun käyttäytyvät omalla tavallaan. Lapsi tarvitsee konkreettista opetusta kaverisuhteiden ylläpidosta ja toimivan toimintamallin melttareihin.
Joo - kunhan myös muistaa, että diagnoosi vaikeuttaa vakuutujḱsen saamista. Haittaa tiettyjen tehtävien saamista intissä ja työpaikoilla. Jää roikkumaan omakantaan ja voi haitata muiden sairauden hoitoja ja lääkitysten saantia jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tuossa nyt jotain mitä sinun mielestä pitäis korjata? Eikö lapsesi saa olla sellainen kuin on?
No saa tietysti mutta muut ihmisetkin saavat olla pitämättä hänen raivokohtauksistaan jne, eli hän saa myös itse lusikoida omien reaktioidensa seurauksia.
Pitää kuitenkin sulkea myös pois muut kuten se, onko elimellisiä sairauksia tai puutostiloja. Ja se että nuo ei johdu siitä että lasta provosoidaan tai kiusataan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankkikaa diagnoosi nyt kun se on vielä lähes ilmaista. Kun poika on täysi-ikäinen ja kaikki on mennyt perseelleen, on diagnoosin ja avun saaminen kallista.
Tulistuva ja muiden lasten mielestä pelottava assi tulee usein kiusatuksi. Ja vaikka ei kiusattaisi, kokee assi tulevansa kiusatuksi. Muut lapset kun käyttäytyvät omalla tavallaan. Lapsi tarvitsee konkreettista opetusta kaverisuhteiden ylläpidosta ja toimivan toimintamallin melttareihin.
Joo - kunhan myös muistaa, että diagnoosi vaikeuttaa vakuutujḱsen saamista. Haittaa tiettyjen tehtävien saamista intissä ja työpaikoilla. Jää roikkumaan omakantaan ja voi haitata muiden sairauden hoitoja ja lääkitysten saantia jne.
Mutku jostain pitäs löytää syyllinen kouluongelmiin ;)
Varmasti on. Sen lisäksi hänellä on keskivaikea kehitysvamma, epävakaa persoonallisuus, ADHD, cp-vamma ja hän on homo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä jommankumman vanhemman CreutzfeldtJakobin tauti on siihen syyllinen.
Onko pojan isä kasvatuksessa mukana vai oletko yh?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täysin naisistunut alakoulu ja yh-lähivanhempi-äipät tuottavat suomalaisille 10v.pojille maailmanennätysmäärät nepsydiagnooseja ja add/mielialalääkkeitä. Suomessa on myös OECD-maiden sukupuolittunein koulutus - siis pojilla huonoimmat tulokset -jopa luma-aineissa.
Ovatko naiset täysin kujalla nykyään siitä, millaisia pienet pojat ovat ja millaista opetusta koulussa ja kasvatusta kotona tarvitsevat?
No missä te lasten isät sitten olette?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin naisistunut alakoulu ja yh-lähivanhempi-äipät tuottavat suomalaisille 10v.pojille maailmanennätysmäärät nepsydiagnooseja ja add/mielialalääkkeitä. Suomessa on myös OECD-maiden sukupuolittunein koulutus - siis pojilla huonoimmat tulokset -jopa luma-aineissa.
Ovatko naiset täysin kujalla nykyään siitä, millaisia pienet pojat ovat ja millaista opetusta koulussa ja kasvatusta kotona tarvitsevat?
No missä te lasten isät sitten olette?
Suomessa on lasten uusjako. Lapsilta estetään isät ja lapset saavat isäpuoliroolimalleja sekä kasan diagnooseja. Eli isät ovat uusjaossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autismiliitto voi olla myös hyvä tiedonlähde. Ja eikö netistä löydy niitä alustavia testejä, joiden perusteella voi arvioida, onko autismista kyse? Ne ei tietenkään riitä diagnoosiksi, mutta voivat olla apuna siinä, kannattaako hakeutua tutkimuksiin.
Tuo tunteiden säätelyn vaikeus, kun se vaikeuttaa lapsen elämää noin paljon, on ilman muuta asia, johon pitää hakea apua. Ihan riippumatta siitä, mistä se aiheutuu.
Kannattaa lukea kirjoja ja kuunnella podcasteja, joissa autismista kerrotaan. Youtubestakin löytyy vaikka mitä materiaalia, jos ymmärtää englantia. Kun tähän ei mitään lääkettä ole, niin diagnoosia odotellessa kannattaa opiskella aihetta. Kun oppii tunnistamaan vaikka niitä kuormitusta lisääviä asioita, niin voi yrittää rajata sitä kuormitusta esimerkiksi käyttämällä kuulosuojaimia (tai vastamelukuulokkeita) ja välttelemällä meluisia paikkoja. Esimerkiksi koulun ruokala voi olla ihan kauhea paikka, kun paljon ihmisiä mölisee siellä, astiat ja aterimet pitävät ääntä ja kaikki äänet vielä kaikuvat.
Eniten elämää vaikeuttaa erilaiset toiminnanohjauksen vaikeudet. Rutiinien avulla voi selvitä arjesta ja elämästä.
Kaikki tarvittavat vinkit avun hakemiseksi on oikeastaan tulleet jo esiin edellä, joten niihin on turha lisätä mitään. Arviointia ennen todennäköisesti poissuljetaan muita elimellisiä vaihtoehtoja erilaisin tutkimuksin.
Olin itse tunnesäätelyssä huono ja verbaalisesti en pärjännyt muiden kanssa. Muistan tukistaneeni, lyöneeni ja potkineeni säärille kavereitani kun olivat ilkeitä enkä osannut sanoin puolustautua ja kertoa omaa kantaani. Jouduin puhutteluihin joissa en kuitenkaan niissäkään osannut kertoa mitä oli tapahtunut vaikka minulla olisi ollut siihen tilaisuus.
Vanhempiani ei ehkä informoitu puhutteluista. Eivät he ainakaan ottaneet puheeksi asioita. Todistuksissa opettaja mainitsi aina että olin hiljainen ja että minun pitäisi osallistua tunneilla enemmän. Se kai oli se palaute mitä vanhemmat saivat koulun suunnasta.
Sellainen oli minun kasvatukseni aiheeseen.
Eikä ole muuttunut oma keho eikä mieli lapsuudesta paljoakaan vaan nyt opettelen kehon säätelyä omatoimisesti. Korkeakoulun suoritin vaan aikaa siihen meni ja mielenterveys siinä sivussa.
Ihastelen niitä vanhempia jotka osaavat ja viitsivät katsoa lastensa perään. Voimia.
Käytännön vinkkejä asian ymmärtämiseen voisi aintaa. Kuormitus on se mikä autistia eniten häiritsee. Moni asia tulee niin täysiä ettei kaikkea yksinkertaisesti kykene handlaamaan. Aistiärsykkeitä tulee joka suunnasta.
Tarkista vaikka etteivät lapsesi vaatteet aiheuta hänelle ylimääräistä kuormitusta. Koulussa vastoinkäymiset käy pahemmin hermoille jos jo valmiiksi joku aistiärsyke tökkii. Monelle autistille tietyt vaatekappaleet lisäävät ahdistusta. Vaatteisiin liittyy iholla epämieluisilta tuntuvia materiaaleja, hajuja tai vaikka muita tuntemuksia kuten kuminauhoja. Itse en voinut sietää housuja tai paitoja joiden suissa oli resorit.
Kurahanskat sai hermot niin kireälle ettei mistään muusta tullut mitään kun kuristava tunne ranteilla vei koko ajan kaiken huomion. Melkein yhtä paha oli se jos sukanvarren alle oli pitkisten lahje jäänyt myttyyn.
Halaamista en voinut kaiken kaikkiaan sietää. Äiti sai tästä mielikuvan etten ollenkaan pidä hänestä, koska aina räpiköin karkuun hänen halauksestaan tai jähmetyin kuolonkankeaksi. Elin tuon harmituksen kanssa pitkälle aikuisuiteen ja kuvittelin että olin vääränlainen ja luonnostani todella kylmä persoona. Oikeasti ymmärrän nyt että tuossa oli kyse tunneaistin herkkyydestä: kaulan alueen iho on niin herkkä että toisen nihkeä kaula sitä vasten synnyttää voimakkaan puistatuksen ja ajatuskin siitä saa voimaan huonosti.
Jokaisella autistilla on omia vastaavia vaikeuksia. Etsimällä ja tutkimalla löydät ne jotka sinun lapsesi päiviä vaikeuttavat, ja voitte yhdessä harjoitella niiden poistamista arjesta. Energiaa jää enemmän muihin juttuihin kun koko ajan ei tunnu vaikealta joku hiustupsu silmillä tai vääränmakuinen hammastahna aamuisin.
Tsemppiä, kyllä se yhteinen kieli sieltä löytyy kerta niin haluat. :)
"Mun poika puhuu myös koko ajan kirjakieltä. Hän ilmeisesti rasittuu kovassa melussa, kun opettaja on kertonut selittämättömistä raivareista tunneilla. Mä olen itsekin huomannut, että jos hänellä on jano, nälkä, kylmä, vessahätä tai joku hätänä niin hän muuttuu tosi äreäksi. Miltä kuulostaa?"
Aistiylikuormitus. Meluun auttaa kuulosuojaimet. Jos ei peltor tyyppisiä halua niin voi kokeilla pienempiä korvakäytävään laitettavia, ei niitä perus keltaisia vaan toisen tyyppisiä jotka vaimentaa tiettyjä äänitaajuuksia.
Oletan että lapsen kanssa on käyty kotona keskustelua että mitä tehdä jos alkaa raivostuttaa, ilman että kielletään tunteiden käsittely? Mun nuorempi lapsi on sellainen että voi esim. nälkäisenä syödessään suuttua jostain, menee hetkeksi itse rauhoittumaan ja sitten tulee takaisin ja toteaa vaikkapa että "kiukutti kun oli nälkä eikä ruoka pysynyt haarukassa".
Oon itse melkein 40v, diagnosoimaton mutta tunnistan itsessä piirteitä, joista tuo meluherkkyys on kaikista oleellisin. Julkisilla paikoilla ollessa ja etenkin julkinen liikenne/supermarketit on sellaisia että käytän kuulokkeita ja kuuntelen musiikkia, koska muutoin yksinkertaisesti tulee äänipohjainen ylikuormitus -> nousee aggressio pintaan. Ikinä en kenenkään päälle käy tai lyö, mutta olen mieluummin omassa kuplassa kuin sen hälyn keskiössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin naisistunut alakoulu ja yh-lähivanhempi-äipät tuottavat suomalaisille 10v.pojille maailmanennätysmäärät nepsydiagnooseja ja add/mielialalääkkeitä. Suomessa on myös OECD-maiden sukupuolittunein koulutus - siis pojilla huonoimmat tulokset -jopa luma-aineissa.
Ovatko naiset täysin kujalla nykyään siitä, millaisia pienet pojat ovat ja millaista opetusta koulussa ja kasvatusta kotona tarvitsevat?
No missä te lasten isät sitten olette?
Suomessa on lasten uusjako. Lapsilta estetään isät ja lapset saavat isäpuoliroolimalleja sekä kasan diagnooseja. Eli isät ovat uusjaossa.
Tässä kohtaa kannattaisi miettiä isänä sitä omaa käyttäytymistään, että mikä johti tuohon tilanteeseen...
Josko sitten tekisit konkreettisen teon tilanteen korjaamiseksi.
Alue: Aihe vapaa
Hankkikaa diagnoosi nyt kun se on vielä lähes ilmaista. Kun poika on täysi-ikäinen ja kaikki on mennyt perseelleen, on diagnoosin ja avun saaminen kallista.
Tulistuva ja muiden lasten mielestä pelottava assi tulee usein kiusatuksi. Ja vaikka ei kiusattaisi, kokee assi tulevansa kiusatuksi. Muut lapset kun käyttäytyvät omalla tavallaan. Lapsi tarvitsee konkreettista opetusta kaverisuhteiden ylläpidosta ja toimivan toimintamallin melttareihin.